Kitarat: kitarakamat ›

=) kakkaa kauniissa paketissa.
 
Testasin tuossa männäpäivänä rinnakkain Mexicolaista classic player stratoa ja american vintage '62 stratoa.
Mehikolaisessa oli Customshopin '69 mikkiä ynnä muuta hienoa tilpehööriä kiinni, mutta tuntuma ja soundi olivat ihan eri planeetalta.
 
Onhan noilla tietysti hintaeroa, mutta pointtina juuri se, että hienoista lisukkeista ei ole paljoa hyötyä jos itse "runko" on paskaa.

Sarjanumeron eka numero = vuosi.. (1 = 81 tässä tapauksessa..) Todennäkösesti oot ropaamassa VSH435 Entertainer-mallia.
http://www.matsumoku.org/models/vantage/vsh/vsh.html
 
Itsellä enemmänkin kokemusta "pikkusiskosta" eli VE-Entertainerista
http://www.matsumoku.org/models/vantage/ve/ve.html
 
On muuten niitä harvoja 1/4 akustisia mitä tiedän..
 
Hyvin se repolainen tietää, sillä 435 Entertainerhan tuo onpi. Jännä detaili on myös nylon-tallapaloilla oleva Tune-O-Matic. Sekä tietysti lovitetut SpeedKnobit :)

Hyvin se repolainen tietää, sillä 435 Entertainerhan tuo onpi. Jännä detaili on myös nylon-tallapaloilla oleva Tune-O-Matic. Sekä tietysti lovitetut SpeedKnobit :)
 
Tuota tune-o-matikin "kehitysvaihetta" en oo koskaan ymmärtänyt, noitahan oli myös Gibsonilla. Se vissiin antoi sellasta "pehmeyttä" soundiin, ja onhan se kielille armollinen.. =) Vähän niinku TusQit. Tiedänpä yhen kaverin, joka koitti noita nailon-paloja korvata itsetekemillään luisilla. Ei oikeen mennyt "putkeen", ostin siltä sitte sen tom-tallan rungon.
Ei toi "tietäminen" kovin vaikeeta ollut, nääs eipä Vantagella (Matsumoku) ollut kuin tuo yks sarja noita, ja sitten nuo pikkukoppaset 1/4 akustiset Entertainerit.

Hienoja kitaroita ovat näköjään Vantagetkin.
 
Itseäni kuitenkin edelleen kiinnostaisi saada hieman konkreettisempi esimerkki nykyjapanilaisesta huonoudesta. Hyviä japsikitaroitahan tässä onkin jo lueteltu, kuten myös huonoja koreankiinalaismeksikolaisia, mutta entäs ne hokkaidon poikien horjahdukset? Tehdäänkö Bcrusherin mainitsemat halvimmat jäcksonit japanissa?
 
Itse en pahemmin kitaranhiplausta alan liikkeissä harrasta, joten kokemus on vaatimatonta ja arviointikyvyssäkin on varmasti klappia, mutta en muista pitkään aikaan törmänneeni aivan kelvottomaan uudehkoon MIJ-peliin. En toki ollenkaan epäile, etteikö siellä(kin) tehtäisi myös rihkamakitaroita, mutta mitkä niistä ajautuvat tännen härmään? Itse asiassa ne japsikoneet, jotka allekirjoittaneelle joskus järkytystä aiheuttivat olivat juurikin 80-luvun malliston edullisemmasta päästä löytyvät ariat ja ibanezit vaimitänenytoli.

Hienoja kitaroita ovat näköjään Vantagetkin.
 
Ovat kyllä.
 
Itseäni kuitenkin edelleen kiinnostaisi saada hieman konkreettisempi esimerkki nykyjapanilaisesta huonoudesta. Hyviä japsikitaroitahan tässä onkin jo lueteltu, kuten myös huonoja koreankiinalaismeksikolaisia, mutta entäs ne hokkaidon poikien horjahdukset? Tehdäänkö Bcrusherin mainitsemat halvimmat jäcksonit japanissa?
 
No, tuossa viimeksi eilen piti '08 vuosimalli Tokai MIJ "Jazzarista" oikoa kaulaa, hioa nauhapäitä yms. pientä. Sen sijaan vanhempi Tokain "Presari" joka kävi huollossa, oli varsin hyvässä kunnossa. Otelaudan ja kaulan lakasta päätellen siitä ei ole tarvinut koskaan hioa nauhapäitä. Yksittäisiä esimerkkejä toki nämä.
 
Pääosin kuitenkin tuo "halpa massatuotanto, ei niin hyvin kuivatetuista puista" koskee lähinnä herraa Kauko Itä. Tokihan Kiina ja varsinkin Korea ovat nostaneet profiiliaan siellä 1000€ hintaluokassa.
 
Muistaakseni Jackson DK2 Dinky on ihan japsikamaa, samoin kuin RR5. Näistä on saanut aika ahkerasti oikoa kauloja ja viimeistellä nauhoja omasta takaa. Toista se on esim. meikäläisen oman '88 Charvel Model 4:n kanssa. Tai Ibanezin RoadStarien, RG-sarjasten yms. kanssa.
 
Itse en pahemmin kitaranhiplausta alan liikkeissä harrasta, joten kokemus on vaatimatonta ja arviointikyvyssäkin on varmasti klappia, mutta en muista pitkään aikaan törmänneeni aivan kelvottomaan uudehkoon MIJ-peliin.
 
Ei nykyään kovin kauheasti "aivan kelvottomia" olekaan. Lähes kaikista saa pienellä nyrkkipaja-fiksauksella varsin soitettavia. Jopa niistä indonesian LTD:stä ja muista.
 
En toki ollenkaan epäile, etteikö siellä(kin) tehtäisi myös rihkamakitaroita, mutta mitkä niistä ajautuvat tännen härmään? Itse asiassa ne japsikoneet, jotka allekirjoittaneelle joskus järkytystä aiheuttivat olivat juurikin 80-luvun malliston edullisemmasta päästä löytyvät ariat ja ibanezit vaimitänenytoli.
 
Juu, kovasti usein ovat ns. yksittäistapauksia. Japsilaisissa on edelleen suht hyvä laatukontrolli ja todella harvoin koko valmistuserät tai pumptsit ovat viallisia, kuten nyt vaikkapa Cortin tai Samickin puolella Koreassa ja Kiinassa.

Otin pari kuvaa Vantagesta:
http://picasaweb.google.com/madventures/VantageVSH435#
 
Laadun tunnistaa siitä, että kitara on vuosimallia '81 eikä ole tarvinut potikoita, kytkintä, tallaa tms. vaihdella :)

No, tuossa viimeksi eilen piti '08 vuosimalli Tokai MIJ "Jazzarista" oikoa kaulaa, hioa nauhapäitä yms. pientä. Sen sijaan vanhempi Tokain "Presari" joka kävi huollossa, oli varsin hyvässä kunnossa. Otelaudan ja kaulan lakasta päätellen siitä ei ole tarvinut koskaan hioa nauhapäitä. Yksittäisiä esimerkkejä toki nämä.
 
Eikös nuo nauhanpäiden hiomiset tarvitse tehdä kerran liki kaikille kitaroille/bassoille kerran niiden saapuessa tuolta kosteammista maista suomen talven kuiviin oloihin ? Itselläni on ilmeisesti ollut aika hyvä tuuri noiden Japanilaisten ja Korealaisten kitaroiden kanssa, sillä nauhanpäät ja kaulat ovat asettuneet aloilleen ensimmäisen hiomisen ja säädön jälkeen. Joissakin tapauksessa tuo hionta ja säätö oli tehty jo myyvässä liikkeessä, kitaran oltua siellä jo yhden talven.
 
Matti

Eikös nuo nauhanpäiden hiomiset tarvitse tehdä kerran liki kaikille kitaroille/bassoille kerran niiden saapuessa tuolta kosteammista maista suomen talven kuiviin oloihin ? Itselläni on ilmeisesti ollut aika hyvä tuuri noiden Japanilaisten ja Korealaisten kitaroiden kanssa, sillä nauhanpäät ja kaulat ovat asettuneet aloilleen ensimmäisen hiomisen ja säädön jälkeen. Joissakin tapauksessa tuo hionta ja säätö oli tehty jo myyvässä liikkeessä, kitaran oltua siellä jo yhden talven.
 
Matti
 
Hyvin harvaa 80-luvun Charvelia ja Ibanezia on tarvinut viilailla. Ei uutena, eikä myöhemminkään. Pätee kuitenkin nykysoittimiin, lähes kaikkia joutuu viilailemaan. Tässä mekin trimmataan ja laitetaan käytännössä kaikki kielisoittimet kuntoon ennenkö asiakkaalle luovutetaan. Sen sijaan Yamahan ja Ibanezin tuotteet ovat kyllä huomattu tasalaatuisiksi. Niissä on hyvin vähän mitään motkotettavaa, vaikka säät ja lämpötilat vaihtelisivatkin. Akustisten puolella Yamaha on ollut selkeästi tasalaatuisin.

Laadun tunnistaa siitä, että kitara on vuosimallia '81 eikä ole tarvinut potikoita, kytkintä, tallaa tms. vaihdella :)
 
Tonnin kones.. ;) No, ehkei ihan vielä, vaikka Ibaneesit on jo kohdakkoin puolessatoista.. Vantage on yhen sortin "sleeper" tuolla japsi-vintageosastolla. Mitä taas tulee tuohon pre-sales fiksaukseen, niin olen käsittänyt, että muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta ei maahantuojilla (sen paremmin kuin osalla liikkeistäkään) oo enää noita fiksaajia ja trimmaajia. Kyä ennen oli kaikki paremmin! ;)
Aivan kiistämätön tosiseikkahan on se, että jos ja kun tehtaat joutuu tuottavuutta määrää lisäämällä kohentamaan, tai sitten tilauskirjat on niin piukassa backordereita, niin loppukäyttäjän kätösiin saama soitin on ei-ihan-niin parhaassa tikissä, ei säätöjen (edes tehdassäätöjen) eikä, kuten on jouduttu murheella toteamaan, aina niitten raaka-aineidenkaan osalta. Puu ei oo ihan soitinpuu-kuivaa, eikä se valmis soitin oo ehtinyt "tekeytyä" ennen myyntiä. Varaston kiertovauhti siis on nopeutunut "kriittiseen pisteeseen", joskus ylikin sen.

Ihmeellinen trendi nykyään laittaa soittimiin tajuttomasti silmäkarkkia, Duncanin mikkiä yms. mutta samaan aikaan esim. nauhamateriaaleista ja muusta hardwaresta tingitään.
 
Kai se on tämä nettkikauppaistuminen ja kaiken kertakäyttöisyys. On helppo markkinoida tuotteita hyvillä mikeillä varrattu na hyviin nauhoihin. Tuskin kovin moni kitaristinalku tietää yhtään hyväää otelautavalmistajaa, mutta Duncanin tietää moni. Kun myyjä ei suoraan pääse kertomaan asiakkaalle tuotteen hyvistä puolista, on pakko laittaa joitakin nimiä siihen kepin kuvaukseen ettei jäisi jalkoihin markkinoilla.

Onhan se varmaan noinkin mutta mutta ite en ainakaan osta kitaraa kokeilematta jolloin huomaa kyllä millä tasolla viimeistely ja ne nauhat on, omassa Tokaissa kaikki on mielestäni tip top kohillaan.

Hienoja kitaroita ovat näköjään Vantagetkin.
 
Itseäni kuitenkin edelleen kiinnostaisi saada hieman konkreettisempi esimerkki nykyjapanilaisesta huonoudesta. Hyviä japsikitaroitahan tässä onkin jo lueteltu, kuten myös huonoja koreankiinalaismeksikolaisia, mutta entäs ne hokkaidon poikien horjahdukset? Tehdäänkö Bcrusherin mainitsemat halvimmat jäcksonit japanissa?
 
Itse en pahemmin kitaranhiplausta alan liikkeissä harrasta, joten kokemus on vaatimatonta ja arviointikyvyssäkin on varmasti klappia, mutta en muista pitkään aikaan törmänneeni aivan kelvottomaan uudehkoon MIJ-peliin. En toki ollenkaan epäile, etteikö siellä(kin) tehtäisi myös rihkamakitaroita, mutta mitkä niistä ajautuvat tännen härmään? Itse asiassa ne japsikoneet, jotka allekirjoittaneelle joskus järkytystä aiheuttivat olivat juurikin 80-luvun malliston edullisemmasta päästä löytyvät ariat ja ibanezit vaimitänenytoli.
 
No, Oma kokemukseni uusista japseista rajoittuu Soundstoren Japsifenkkuihin. Kokeilin monia yksilöitä, mutta eivät oikein mitkään niistä soineet silleen kunnolla, niinkuin hyvän straton tulee tehdä. Ei värissyt vatsaa vasten. Noi oli kaikki suorastaan hukutettu muovilakkoihin ja tuntuivatkin muovisilta. Olen myös soitellut vanhoilla +/- 1980 -japseilla ja ne on hyvin usein erittäin soivia.