Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Teräsbetoni laski teräksisen varjonsa Tampereen päälle pimenevässä torstain ehtoossa. Täyteen ei Yo-taloa oltu tällä kertaa saatu, mutta paikan päällä selvisi että suurin osa juhlaväestä oli paikalla juuri nähdäkseen Teräsbetonin.
 
Muutaman tuopin juotuani lavalla marssi Teräsbetoni. Ydinryhmä oli pukeutunut asiaankuuluvasti nahkahousuihin ja ylävartalo oli paljaana. Vilhelmuksen yläruumis oli veren peitossa, ehkä hän oli joutunut hätistelemään liian innokkaita faneja B.C Richillään, ja kaikkihan sen tietää että veri siinä lentää. Tosin naapuripöydästä kerrottiin, että veri olisi neitsyeen verta.
 
Viisi biisiä Teräsbetonin soturit soittivat sellaisella intesiteetillä, että sellaista harvemmin näkee. Oli vaikeata uskoa, että kyseessä oli vasta orkesterin toinen keikka, sillä he olivat lavalla kuin kotonaan. Harmittamaan jäi vain keikan lyhyys, sillä tuosta metallimeiningistä olisi nauttinut pidempäänkin. Encoreakin vaadittiin, mutta aikataulu taisi painaa päälle ja oli muiden vuoro nousta lavalla.