Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Musiikillinen kehitys hidastuu jos jää pelkästään sitä inspiraatiota odottelemaan. Koko ajan kannattaa näpertää jotain pientä ja hioa tekniikoita ja tutkia musiikkia. Siinähän se omistautumisen määrä mitataan, että kuka jaksaa puurtaa silloinkin kun hommat eivät oikein tunnu etenevän. Kovimmat sällit ovat yleensä tehneet aivan valtavasti töitä musiikin eteen ja luopuneet monista muista asioista elämässään.
 
Jos et saa musiikkia aikaiseksi niin syy on siinä, että olet asettanut odotuksesi korkeammalle kuin mihin taitosi riittävät. Tähän ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu.

Jos et saa musiikkia aikaiseksi niin syy on siinä, että olet asettanut odotuksesi korkeammalle kuin mihin taitosi riittävät.
 
Ei kai se nyt voi taidosta kuitenkaan olla kiinni, jos siihen on kerran joskus pystynyt. Tässä ketjussahan oli kyse kaiketi nimenomaan siitä.

Jos söisi oikein kunnolla mutta pidättelisi järjettömän pitkään, niin putkahtaisiko siitä ilmoille yksi iso sinfonia?
 
Varmaan kävisi niinkuin normaaleillakin ihmisillä, iso kasa haisevaa paskaa.

Paskasta saa timantin, niin kauan kun se on minusta itsestäni kiinni ja jaksan vääntää.
 
"Timantti syntyy ... kovassa paineessa. ... Timantti voi olla lähes minkä tahansa värinen, mutta kellertävät ja ruskeat sävyt ovat yleisimpiä. ... Jotta timantti voisi syntyä, tarvitaan todella kova paine..."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Timantti
 
MOT

Jos söisi oikein kunnolla mutta pidättelisi järjettömän pitkään, niin putkahtaisiko siitä ilmoille yksi iso sinfonia?
 
Riippuu varmaan ihan henkilöstä, muistaakseni Brahmsille taisi käydä näin, eikös se sitä sinfonista paskaansa pidätellyt 43-vuotiaaksi saakka?
 
Bedlam:
 
Ei kai se nyt voi taidosta kuitenkaan olla kiinni, jos siihen on kerran joskus pystynyt. Tässä ketjussahan oli kyse kaiketi nimenomaan siitä.
 
Tähän mä vähän tähtäsin niillä ajatuksillani, että kyllä se nyt vaan voi olla taidosta kiinni. Jos olis 10 vuotta soittamatta käytännössä kokonaan, soittais aina välillä kaks ääntä ja ihmettelis ku ei irtoo ja päättäis että oottaa vaan sitä inspiraation hetkeä, kun ne vitun vaikeat tilut ja übersiistit likit vaan maagisesti irtoaa, niin tulisko siitä mitään? Tämmösessä tilanteessa ois varmaan ihan selvää, että soittotaidot ruostuu kun niitä ei käytä ja tekemään ei opi jos asiaa ei harjoittele.
Vielä selvempi esimerkki vaikka punttitreeni. Jos 200 kiloa ei nouse penkistä, niin ei se inspiraatiokaan sitä sieltä nosta, varsinkaan jos ei tee itse mitään asian eteen. 10 vuoden päästä se ei tasan varmasti nouse.
Ihan sama juttu säveltämisenkin suhteen. Jos on ollut pitkä tauko ja taidot ruosteessa, pitää opetella säveltämään uudestaan, hyväksyä se, että skeidaa se on mitä sieltä aluksi tulee mutta pikku hiljaa sitä oppii paremmaksi. Eikä se niin kauan ota jos asiat on jo opetellut kertaalleen aiemmin.
 
Ja siitä syömisestä ja paskantamisesta, eihän se muuta tarkoita kuin että täytyy kerätä uutta materiaalia, uusia vaikutteita, oppia taas kuuntelemaan musiikkia niin että se voi opettaa jotain. Ja vaikutteet saa käyttöön sillä että tekee niillä jotain, se vois olla vaikka ruoansulatus vertausta jatkaakseni. Sitten kun tekee jotain minkä haluaa näyttää ulkomaailmallekin, se on se kaunis ruskea torttu.

Kiitoksia mainiosta analogiasta, joka voi rikastaa myös kliimaksiajattelua.
 
Eläpä kerro enempää.
En. :D

Kiitoksia mainiosta analogiasta, joka voi rikastaa myös kliimaksiajattelua.
 
Eläpä kerro enempää.

Tähän mä vähän tähtäsin niillä ajatuksillani, että kyllä se nyt vaan voi olla taidosta kiinni. Jos olis 10 vuotta soittamatta käytännössä kokonaan, soittais aina välillä kaks ääntä ja ihmettelis ku ei irtoo ja päättäis että oottaa vaan sitä inspiraation hetkeä, kun ne vitun vaikeat tilut ja übersiistit likit vaan maagisesti irtoaa, niin tulisko siitä mitään? Tämmösessä tilanteessa ois varmaan ihan selvää, että soittotaidot ruostuu kun niitä ei käytä ja tekemään ei opi jos asiaa ei harjoittele.
Vielä selvempi esimerkki vaikka punttitreeni. Jos 200 kiloa ei nouse penkistä, niin ei se inspiraatiokaan sitä sieltä nosta, varsinkaan jos ei tee itse mitään asian eteen. 10 vuoden päästä se ei tasan varmasti nouse.
Ihan sama juttu säveltämisenkin suhteen. Jos on ollut pitkä tauko ja taidot ruosteessa, pitää opetella säveltämään uudestaan, hyväksyä se, että skeidaa se on mitä sieltä aluksi tulee mutta pikku hiljaa sitä oppii paremmaksi. Eikä se niin kauan ota jos asiat on jo opetellut kertaalleen aiemmin.
 
Mä en nyt ihan kuitenkaan osaa sisäistää, että säveltämisen kanssa taidot häviäisi harjoituksen puutteessa samalla tavalla kuin soittotaito tai lihakset. Eihän hyvän piirtäjänkään tarvitse vuosien piirtämättömyyden jälkeen aloittaa tikku-ukoista, kyllä se taito löytyy selkärangasta.
 
Kyllä tuossa varmasti osaksi onkin pointtia, mutta nyt kun omia biisejä tarkistelee, niin tuntuu että itsellä menee melkein päinvastoin. Parhaat oivallukset tulivat silloin ihan alkuvaiheessa ja mitä enemmän oppi ja sävelsi, sen kaavamaisemmaksi ne biisit muuttuivat.
 
Noh, täytyy alkaa virittämään tässä aivoja ja koettaa lähestyä biisintekoa eri kantilta. Jos vaikka koettas säveltää kitaran kanssa hyräillen tai jotain.

Noh, täytyy alkaa virittämään tässä aivoja ja koettaa lähestyä biisintekoa eri kantilta. Jos vaikka koettas säveltää kitaran kanssa hyräillen tai jotain.
 
Kannattaa myös yksinkertaisesti miettiä sitä, että onko sinulla enää vaadittavaa tahtotilaa sanoa jotain uutta. Inspiraatio tulee tahdon ja sanomisen tarpeen jatkeena. Olet kuitenkin jo aika paljon musiikkia tehnyt.

Pelkäättekö koskaan tahatonta plagiointia sävellystyötä tehdessänne?
 
(Maailmassa kun kuitenkin on paljon musiikkia)
 
Toki, ja ongelmana on toisinaan myös se että lainaa juttuja myös omasta vanhasta sävellyksestä. Toisinaan joku biisinraakile on ollut pakko unohtaa tai muokata, kun sen melodia on mukaillut niin vahvasti jotain toista melodiaa, mutta en minä siitä stressiä ota. Harmittaahan se tietysti aina.
 
Tuossa huomasin juuri että kahden vuoden aikana koneelle on nyt kertynyt pariakymmentä vaille 500 keskeneräistä projektia. Osa tietysti on mukaelma/variaatio jostain toisesta, eikä kaikki ole suoraltakäsin ihan käyttökelpoistakaan, mutta älytön määrä noita on näemmä kertynyt. Arvioin itse määräksi vain parisen sataa. Melkoinen urakka lähteä tuota läjää setvimään, koska siellä on paljon ihan hyvää materiaalia jota kannattaisi jatkojalostaa.

Henk.koht. ehkä sanoisin "eri osien säveltämisen sietämätön helppous, mutta se niistä toisiinsa parhaiten sopivimpien löytämisen ja biiseiksi muuttamisen, loputon vaikeus" enemmin.
 
Olisi liiankin helppoa, lyödä vaan muutama osa väkisin yhteen, mistään mitään välittämättä ja siirtyä seuraavaan. Eria asia, kuinka hyviä ja luontevia, lopputulokset olisi.
 
Tällä viikolla on tullut tehtyä kaksi, suurinpiirtein valmista tekelettä. Jotain pientä niistä tuntuu uupuvan vielä, eli edessä perinteinen "koitetaan löytää satojen käyttämättömien osien joukosta, ne puuttuvat jutut". Ajatuskin tosta, aiheuttaa jo valmiiksi pääsärkyä. Onneksi ei ole pakko, tehdä noin tai yleensäkään saada niitä valmiiksi.

Itse olen muutaman biisin saanut silleen aluilleen että olen vain muistellut jotain biisiä jota joskus kauan sitten olen soittanut ja jonkin näköinen mielikuva miten se soitetaan ja koska sitä ei muista kuitenkaan. Oikein tulee vain kaksi ekaa nuottia ja sitten jotain omaa ja sitä kautta koko oma biisi.
 
Jokseenkin sekavasti selitetty mutta siinä mun keino.

jp8000: Pelkäättekö koskaan tahatonta plagiointia sävellystyötä tehdessänne?
 
(Maailmassa kun kuitenkin on paljon musiikkia)
 
Todellakin... Juuri huomasin, että kovasti on yhteyttä viikonloppuna tehdyllä sointukuviolla Anti-Flagin kappaleeseen Rotten future. Soinnut on eri, mutta ihan yhtä kaukana toisistaan.

jp8000: Pelkäättekö koskaan tahatonta plagiointia sävellystyötä tehdessänne?
 
(Maailmassa kun kuitenkin on paljon musiikkia)
 
Usein ihan aiheellinen pelko. Kirjotin just ylös yhen alun perin improvisaatiosta syntyneen biisin ja huomasin, että kuulostaa häiritsevän paljon Chopinin 13. nokturnolta. Hyvin erilaisella harmonialla tosin, mutta silti liikaa samankaltasuutta.
 
Toisaalta suurin osa musiikista syntyy ja on koko tunnetun historian ajan syntyny paitsi uutta luomalla, myös vanhaa yhdistelemällä. Ilmeisestä syystä ei voi olettaa joka kerta biisiä kirjottaessaan, että kirjottaa jotain mikä ei muistuta mitään aiemmin tehtyä. Kieltämättä häiritsee silti liiallinen yhdenkuulosuus, erityisesti jos se ei oo tarkotuksellista.

Vycarian: Usein ihan aiheellinen pelko. Kirjotin just ylös yhen alun perin improvisaatiosta syntyneen biisin ja huomasin, että kuulostaa häiritsevän paljon Chopinin 13. nokturnolta. Hyvin erilaisella harmonialla tosin, mutta silti liikaa samankaltasuutta.
 
Älä anna sen häiritä, ellet sitten koko rakennettakin nyysinyt. Sitaatit ja alluusiot ovat varsin yleisiä ja yleisesti hyväksyttyjä materiaaleja sävellyksen kokonaisuuden osana.

Tässä onkin nyt käsitelty jo useita hienoja ideoita ja ajatuksia aiheesta. En nähnyt paljoa keneltäkään tulevan ihan käytännön vinkkejä inspiraation ja visioiden löytämiseen:
 
Mene musiikkiliikkeeseen kokeilemaan eri soittimia. Soitan itse kitaraa, ja olen huomannut, että aina kun saan käsiini uuden kitaran tai muulla tavalla uudenlaiset saundit, niin mieleen alkaa heti tulvia uusia ideoita. En ole varma, toimiiko esim. pianon soitossa. Kannattaa kokeilla :)
 
Toisena tulee mieleen, että kannattaa kokeilla soittaa sellaisia soittimia, joita ei itse oikeasti taida kunnolla. En osaa pianolla oikeastaan mitään, mutta tämän takia en ole tottunut mihinkään kaavoihin sen soitossa. Olen keksinyt useita melodioita ja bassolinjoja nmenomaan muilla soittimilla kuin kitaralla.
 
Ylipäätänsä kaikenlainen irrattautuminen normaalista tepsii aina. Kokeilkaa vaikka soittaa kitaraa vasenkätisenä :)
 
Sitten tietysti vielä se, että kannattaa kuunnella jotain uutta musiikkia. Tai jotain vanhaa, jotai ei ole kuunnellut aikoihin.
 
Vielä kaukaa haetuin idea: Kokeilkaa soittamista päihtyneenä. Motoriikka on surkea, mutta mieli aivan toisissa sfääreissä!
 
Onnea kaikille sävellyksen tuskaisella taipaleella!

jp8000: Pelkäättekö koskaan tahatonta plagiointia sävellystyötä tehdessänne?
 
(Maailmassa kun kuitenkin on paljon musiikkia)
 
en koskaan, kun teen niin banaalia kamaa ettei kukaan kehtaa noin perusjutuista haastaa kuitenkaan.

hibernance: en koskaan, kun teen niin banaalia kamaa ettei kukaan kehtaa noin perusjutuista haastaa kuitenkaan.
 
Joo kantsii osata pari peruskikkaa niin ura jo urkenee. Itse käytän sävellystyössäni usein tätä hyväksi havaittua kiertoa:
 
The Axis of Awesome 4 Chords
http://www.youtube.com/watch?v=qHBVnMf2t7w

AaveSopuli: Tässä onkin nyt käsitelty jo useita hienoja ideoita ja ajatuksia aiheesta. En nähnyt paljoa keneltäkään tulevan ihan käytännön vinkkejä inspiraation ja visioiden löytämiseen:
 

 
Toisena tulee mieleen, että kannattaa kokeilla soittaa sellaisia soittimia, joita ei itse oikeasti taida kunnolla. En osaa pianolla oikeastaan mitään, mutta tämän takia en ole tottunut mihinkään kaavoihin sen soitossa. Olen keksinyt useita melodioita ja bassolinjoja nmenomaan muilla soittimilla kuin kitaralla.
 

 
Onnea kaikille sävellyksen tuskaisella taipaleella!
 
Tälle komppia. Tämä toimii.