Kitarat: soittaminen ›

No mie nyt oon soittanu 5 vuotta, etten ehkä mikään paras ole sanomaan.
 
Kielisetit on vaihdellut välillä 9-42 ja 12-56 ja yleensä normivireessä, plektroina on ollut kaikkea 0.50 perus dunlopeista aina sinne JazzIII ja 1.5 paksuihin plektroihin.
Yhtään kieltä en ole vielä saanut soittamalla rikki ja kyllä sitä välillä tulee voimallakin lyötyä niitä sointuja. Tatsi kyllä löytyy joka plektralle kun vähän hakee. Funkimpaa tatsia halutessa on yleensä kivempi vetää vähän löysemmällä plektralla, kuin JazzIII. Mutta jos aloittaja tykkää soittaa paksulla plektralla niin siitä vaan, jos ei kielet kestä niin mitä luultavammin se vika on siinä kitarassa :)

Ja miksi ohuilla kielillä ei voi olla matala action? Kunhan kysyn..
 
Voi olla tietysti, mutta paksumpi kieli ei käsittääkseni värähtele yhtä suurella liikelaajuudella kuin ohut, mikäli viritystaso on sama, jolloin sen alapinnan voi laittaa ehkä 1/10 mm lähemmäs otelautaa:) Ero ei käytännössä taida olla merkittävä, mutta pääpointti oli se, että kaularauta jää monesti kiristämättä kun vaihtaa paksumpiin kieliin.

Tarkastin netistä, pitää kyllä paikkansa. 009-042 settiä käyttää.
 
Juu. Sen verran korjaisin tuota väitettäni ("Satriani käyttää studiossa kymppisettiä"), että mies tarkistuksen perusteella käyttääkin 11-settiä studiossa ysin lisäksi ainakin joissakin sooloissa. Ymmärsin kuitenkin, että ysisetti olisi kuitenkin enemmän käytössä. Livenä varmaan sitten nuo ohuemmat narut.

Jeh.. kun soitan paksuilla plekuilla niin on tottunut ranteesta ja sormista antamaan periksi, koska pleku ei anna yhtään periksi. On outoa kun 1.5 taipuu ja vähän räpsähtää kielen yli, kun on tottunut täysin jäykkään tuntumaan. Ehkä mulla ne löysät kielet tekee sen, että pleku ei tunnu liian paksulta, menee helpommin kielen yli.
 
Huhhuh, ei sulla sattuis olemaan jotain ääninäytettä soitostas? Saa nimittäin soittaa todella lujaa jos 1.5 mm plektran saa taipumaan. En kyllä aivan ymmärrä mikä pointti on soittaa lujempaa kuin soitin antaa myöden. Itse asiassa muistan, kun soiteltiin joskus yläasteella punkia ja silloin kitaraa soittanut kaveri soitti niin vitun kovaa, että Fenderin heavy-plektrat hajosivat 4 osaan. Kuulostiko se hyvältä? Arvatkaapa.
 
Sanot että diggaat soittaa heviä. Tiedätkö millä plekuilla esmes Metallican ja Megadethin äijät vetelee? Green Tortex, paksuus 0,88 mm. Toisaalta sitten löytyy se toinenkin ääripää, en nyt kuollaksenikaan saa päähäni kenestä oli kyse, mutta joku varsin asiallinen tiluhirmu käytti 3-millistä Stubbyä.

Muutenkin toi "täpöllä" soittaminen...en ymmärrä.
Mitäs sitte kun pitäs soittaa viel vähän kovempaa. Ei pysty ku vetää täysillä aina.
Itte hölmöilen mieluiten siel keskivälissä niin on molempiin suuntiin liikkumavaraa jos tarvis. Luutun volkkapotikkakin auttaa, mutta se on taas enempi saundieroihin mulla.

Noissa plekuissa vaikuttaa materiaalitki aika paljon saundiin ja kärjen muoto. Kauhee läjä vaan himaan, eri soittotyyleihin sopii vähän eri plekut.

Huhhuh, ei sulla sattuis olemaan jotain ääninäytettä soitostas?
 
Tuossa on jonkinlaista omaa räpellystä:
 
http://www.4shared.com/file/8358969 … rPwdVerified=43a3a668&signout=1
 
Rummut vähän sotkee, mutta kaikki kitarat ja basso on mun soittama, 2.0 mm plekulla.
 
Saa nimittäin soittaa todella lujaa jos 1.5 mm plektran saa taipumaan.
 
No ehkä hieman liioittelin, mutta 2.0 mm jälkeen sen kuitenkin huomaa miten pleku "antaa periksi" kun lyö kieliä. Ei se nyt tietenkään suuresti taivu.
 
Sanot että diggaat soittaa heviä. Tiedätkö millä plekuilla esmes Metallican ja Megadethin äijät vetelee? Green Tortex, paksuus 0,88 mm.
 
Sain tietää vasta vähän aikaa sitten :/ Jotenkin mulla oli ollut sellainen mielikuva että ei heviä soiteta alle 1 mm plekuilla, mutta ei se taida pitää paikkaansa. Soitan toki muutakin musiikkia ihan kevyeeseen rokkiin asti, ja samaa plekua käytän kaikessa, hieman erilaisella tatsilla vaan.

Sanot että diggaat soittaa heviä. Tiedätkö millä plekuilla esmes Metallican ja Megadethin äijät vetelee? Green Tortex, paksuus 0,88 mm.
 
Metallica vetelee kyllä tolla vihreällä tortexilla mutta muistaakseni Mustaine soittaa 0.73mm pelkulla (keltaisella). Täytyy vielä tarkistaa asia kun kerkeen. Itellä on muutama mustainen pleku jossain...

Kauhee läjä vaan himaan, eri soittotyyleihin sopii vähän eri plekut.
 
Näin kannattaa tehdä.
 
Äkkiseltään kun rouhaisin plektra-arkkuni syvempiä kerrostumia, käteen osui ainakin 1.14 Gator grip, Fender extra heavy, 1.0 Tortex, Fender heavy, Gibson H, DAndrea nylon 1.21, Planet waves 0.99, Tortex 0.88, Dunlop nylon 0.6, sekä Dunlop I, II, III ja III XL. Tuolta sitten otan aina välillä jonkun millä en ole pitkään aikaan soitellut, ja joskus käy niin että löytää uusia juttuja kun kokeilee uudenlaista plekua.
 
Nyt on ollut käytössä Fender extra heavy ja Dunlop gator 1.14 mm. Ja soitan siis 10 ja 11 seteillä rokkia, r&b:tä, jatsia, ja kohtuullisesti methallia soitto-oppilaiden iloksi.

Mulla on hirveä kulhollinen pelkästään noita Gator Grip 2-millisiä.. vasta pari päivää sitten tuli mieleen että vois muutakin koittaa.

Tuossa on jonkinlaista omaa räpellystä:
 
http://www.4shared.com/file/8358969 … rPwdVerified=43a3a668&signout=1
 
Rummut vähän sotkee, mutta kaikki kitarat ja basso on mun soittama, 2.0 mm plekulla.
 
Sehän oli varsin tanakkaa. Jos kerran toimii niin mitä turhia, vaihda paksummat kielet ja jatka sahaamista! Ja sit tsekkaa tai tsekkauta asiantuntijalla tallapalat ja satula, hyvin usein nimittäin kielet menee just kuluneen tallapalan takia poikki. Jos esmes vaihdoit ohuempiin kieliin, niin voi olla että ne ohuemmat kielet vaan ei kestä sitä tallapalan kulumaa joka nirhaa ne sitten saman tien poikki. Meneekö aina samasta päästä vai täysin satunnaisesti?
 
Kupiaisenkin vakioplektra on muuten 2-millinen, et ei se nyt niin harvinaista oo.

Sehän oli varsin tanakkaa. Jos kerran toimii niin mitä turhia, vaihda paksummat kielet ja jatka sahaamista! Ja sit tsekkaa tai tsekkauta asiantuntijalla tallapalat ja satula, hyvin usein nimittäin kielet menee just kuluneen tallapalan takia poikki. Jos esmes vaihdoit ohuempiin kieliin, niin voi olla että ne ohuemmat kielet vaan ei kestä sitä tallapalan kulumaa joka nirhaa ne sitten saman tien poikki. Meneekö aina samasta päästä vai täysin satunnaisesti?
 
Kupiaisenkin vakioplektra on muuten 2-millinen, et ei se nyt niin harvinaista oo.
 
Kiitoksia! Nuo on soitettu D-vireisellä floikka-Jaskalla missä on 10-46 setti. Siinä kielet kestävät mainiosti vaikka millaista ruhjomista, mutta Fender American Deluxe millä soitan enemmän rokkia ja kevyempää matskua, ei kestä 9-kieliä E-vireessä. Samasta kohtaa menee aina poikki, eli sieltä aivan tallan juuresta. Kitara on aika uusi ('08) ja sitä on käytetty soitinkorjaajalla asian johdosta, joka hioi tallapalat. 10-52 tai 10-46 setti kestää siinä ihan hyvin, mutta olen tottunut niin löysään kielijännitykseen että ei tahdo pull-offit/hammer-onit ja bendit irrota. Eilen soittelin muutaman tunnin 1.5:llä ja kyllähän siihenkin tottuisi jos pitempään soittaisi. Voihan sitä soittaa eri kitaroita eri plektralla.

E standard vire, 10-46. kielet ja Jazz III:lla vedellään tyytyväisenä. En oo yhtä hyvään plekuun viel törmänny.

Itse vetelen 0.88mm Dunlopin Tortexeilla, varsin parhaita plektroja, hyvä mattainen grippi ja hallinta on loistava : - )

Hevi pleku, herkkä tatsi!
 
Pakko heittää kommentti tähän, kun on tuo oma yhdistelmä niin "käsittämätön".
 
Siis useimmiten 3mm Dunlop Stubby ja kielinä sekasetti 9-10. Minä taas en mitenkään voi käsittää paksujen kielten itsestäänselvää ylivertaisuutta. Ainoa lisäarvo, mitä ne minulle ovat antaneet on venyttäessä sormenpäistä irtoavat kynnet, minähän venytän mielelläni ja kaikilla sormilla. 10-setin diskanteillakaan ei montaa työntöä pysty suorittamaan, kun on muutaman päivän pakkolepo sähkökitaran suhteen. Onneks päätyö on akustisen äärellä.
 
Ja plektran idean olen ymmärtänyt niin, ettei sillä tarvitse hartiavoimin kieliä hakata ja ohuemman kielen saa liikkeelle vähemmällä energialla - vahvistimet ja muut härpäkkeet tekee äänelle nykyään sitten ihan kaikkea, mitä soittaja ikinä keksii haluta ja osaa etsiä, ilman että sormet verillä pitää viuhtoa. Mutta jos se jonkun mielestä on sitä oikeaa rock-meininkiä, niin siitä vaan, kukin tyylillään.
Muistuttaisin vielä, että esim. Malmsteen revitteli ainakin 80-luvulla (jolloin se oli parhaimmillaan) 8-setillä! - Enkä niitä juttuja kyllä soundin voimattomuudesta ainakaan ensimmäiseksi rupeais syyttämään - oli muuten mitä mieltä tahansa äijän musiikista.
Ja siis paksun ja pyöreämuotoisen plektran idea on se, ettei se tartu kieleen kiinni, vaan luistaa nätisti sen yli ja painaa mennessään alaspäin kantta kohti ja vapauttaa pystysuoraan värähtelyliikkeeseen, mikä taas tuottaa täyteläisemmän soundin. Lisäksi sitä on helppo liikuttaa nopeasti ja takertelematta ja pysyy varmasti näppien välissä.
Sivutuotteena, mistä voi joskus olla haittaa, paksu plektra tuottaa herkästi "kiljahtavan" atakin. Jos musiikki vaatii siistiä atakkia, vaihdan johonkin ohuempaan plekuun, niitäkin on laatikot pullollaan, mutten enää nykyään käytä kuin pakon edessä.
 
Ja minun vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen on, että jokainen soittakoon just sellaisella plektralla ja sellaisilla kielillä, kuin omiin näppeihin ja omaan soittoon parhaiten sopii. Oikeita tai vääriä ei todellakaan ole, mutta erilaisia kannattaa ehdottomasti ja ennakkoluulottomasti kokeilla.
 
Brian May muuten soitti kolikolla.

Malmsteen revitteli ainakin 80-luvulla (jolloin se oli parhaimmillaan) 8-setillä!
 
Niinpä teki, ja vieläpä alennetussa vireessä. Matias Kupiainen soittaa kuulemma 9-46 setillä E-vireessä. Granfelt 10-46. Tietysti jos vire alenee, kielten pitää olla paksumpia ettei ne mene ihan kuminauhaksi.

Ihme saarna:
 
Minä taas en mitenkään voi käsittää paksujen kielten itsestäänselvää ylivertaisuutta. Ainoa lisäarvo, mitä ne minulle ovat antaneet on venyttäessä sormenpäistä irtoavat kynnet, minähän venytän mielelläni ja kaikilla sormilla. 10-setin diskanteillakaan ei montaa työntöä pysty suorittamaan, kun on muutaman päivän pakkolepo sähkökitaran suhteen. Onneks päätyö on akustisen äärellä.
 
Minä haen paksummista kielistä mm. lyhyempää sustainia ja dynamiikkaa. Ei kukaan niitä kuitenkaan ylivertaisiksi ole väittänyt.
 
Jos soitat lankkukitaraa vasemman käden klasariotteella, niin ohuet kielet onkin varmaan paikallaan. Soittotekniikka siinä vaikuttaa asiaan. Mutta jos käyttää myös lapiokahvaotetta, niin ei siinä kielten paksuus haittaa, mikäli skeba on hyvin trimmattu ja soittaa sillä useammin kuin kerran kuussa.
 
Ja plektran idean olen ymmärtänyt niin, ettei sillä tarvitse hartiavoimin kieliä hakata ja ohuemman kielen saa liikkeelle vähemmällä energialla - vahvistimet ja muut härpäkkeet tekee äänelle nykyään sitten ihan kaikkea, mitä soittaja ikinä keksii haluta ja osaa etsiä, ilman että sormet verillä pitää viuhtoa.
 
Paksulla plektralla on kuitenkin hankalampi esim. kompata funk-tyyliin, tai harjata tasaisesti sointuja niin ettei soundi paksune liikaa. Ja vaikka kyseessä onkin sähkökitara, niin kyllä silläkin on lupa tehdä asioita omin käsin ilman elektronista apua.
 
Muistuttaisin vielä, että esim. Malmsteen revitteli ainakin 80-luvulla (jolloin se oli parhaimmillaan) 8-setillä!
 
Se vetää kai vieläkin custom-setillä, missä on .008 1. kielenä ja paksuin on joku .052. Ja teknikko vaihtaa uudet kielet joka keikalle. Napsahteleehan niitä kieliä Yngwielläkin poikki tuon tuosta.

Niinpä teki, ja vieläpä alennetussa vireessä. Matias Kupiainen soittaa kuulemma 9-46 setillä E-vireessä. Granfelt 10-46. Tietysti jos vire alenee, kielten pitää olla paksumpia ettei ne mene ihan kuminauhaksi.
 
Ja Petrucci veteli aiemmin ainakin aiemmin 9-46:lla, Romeo vetää vissiin 10-setillä D-vireessä, vetäiskö Laiho 11-52:lla D-vireessä, en oo varma? Steve Vai soittaa 9-42:lla, ja käytti ainakin joskus H-kielenä seiskassa 52:sta, et ei se tod. oo niin tarkkaa, senku soittaa vaan.

Ja Petrucci veteli aiemmin ainakin aiemmin 9-46:lla, Romeo vetää vissiin 10-setillä D-vireessä, vetäiskö Laiho 11-52:lla D-vireessä, en oo varma? Steve Vai soittaa 9-42:lla, ja käytti ainakin joskus H-kielenä seiskassa 52:sta, et ei se tod. oo niin tarkkaa, senku soittaa vaan.
 
Mulla oli pari kuukautta 9-54 setti seiskassa. Eipä tullut soiteltua, kyllä se pärinä oli jo niin tuskaista.
 
Kuuskielisellä bendit menee nykyään helposti yli 10-46 setissä, kun soittelin 12-56 kans pari kuukautta ja normivireessä :)