Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mielestäni ns. taidemusiikin genrestä löytyy hyvin paljon myös huonoa musiikkia. Ei se kaikki niin timanttista ole, vaikka kuinka väittäisit.
 
Niin löytyy, enkä muuta ole väittänytkään. Usein etenkin liian helppo ja aisteja viettelevä musiikki menettää hohtonsa heti seuraavan aallon hyökyessä. Vai kuunteleeko kukaan enää 1800-luvun populaarimusiikkia?
 
Musiikillista keksintää? Kerropa minulle mitä on musiikillinen keksintä?
 
Vastakohta saman toistolle. Jos kolmen minuutin biisi koostuu vain kymmenen sekunnin A ja B osien vaihteluista, siinä on 20 sekuntia musiikillista keksintää. Jos kolmessa minuutissa mitään ei toisteta, vaan esitellään uutta, kehitellään, muunnellaan, prosessoidaan jne. ilman täsmällistä toistoa, siinä on kolme minuuttia luovan työn tulosta.
 
Miten sinä erotat vakavan ja kevyen musiikin? Missä on raja?
 
Raja? Pah, puhuisin mieluummin kuilusta. Tiedät eron hyvin itsekin - jokainen sen tietää. Minua taas kiinnostaa mikä saa ihmisen peittämään silmänsä niin että kuilua ei näe.
 
ps. saitko siitä orkestraatio kirja/cd-yhdistelmästä mitään irti?
 
En vielä.

Niin löytyy, enkä muuta ole väittänytkään. Usein etenkin liian helppo ja aisteja viettelevä musiikki menettää hohtonsa heti seuraavan aallon hyökyessä. Vai kuunteleeko kukaan enää 1800-luvun populaarimusiikkia?
 
Korjaa jos olen väärässä, mutta eikös esimerkiksi Haydn ollut aikansa "pop-musaa"? Siis hovimusiikkina. Eikös monet muutkin tunnetut säveltäjät tehneet nimenomaan sen ajan muotimusiikkia? Osa on sitten jäänyt elämään tuleville polville.
 
Vastakohta saman toistolle. Jos kolmen minuutin biisi koostuu vain kymmenen sekunnin A ja B osien vaihteluista, siinä on 20 sekuntia musiikillista keksintää. Jos kolmessa minuutissa mitään ei toisteta, vaan esitellään uutta, kehitellään, muunnellaan, prosessoidaan jne. ilman täsmällistä toistoa, siinä on kolme minuuttia luovan työn tulosta.
 
Runolaulussa muunnellaan koko ajan. Eipä sitä taiteellisesti kauhean usein noteerata...
 
Mitäs Debussy olikaan mieltä kehittelystä?
 
Raja? Pah, puhuisin mieluummin kuilusta. Tiedät eron hyvin itsekin - jokainen sen tietää. Minua taas kiinnostaa mikä saa ihmisen peittämään silmänsä niin että kuilua ei näe.
 
En itseasiassa täysin tiedä eroa. Kansanmusiikkipianisti/säveltäjä Timo Alakotila tekee myös jonkin verran ns. taidemusiikkia. Onko tämä mielestäsi taidemusiikkia vai "muka-taidemusiikkia"? Onhan niitä vastaavia muitakin.
 
Lähinnä minua vain ihmetyttää se, että miksei voi arvostaa sekä kevyen musiikin että taidemusiikin nerokkuutta. Ei niiden asioiden pitäisi olla toisiaan poissulkevia.

Niin löytyy, enkä muuta ole väittänytkään. Usein etenkin liian helppo ja aisteja viettelevä musiikki menettää hohtonsa heti seuraavan aallon hyökyessä. Vai kuunteleeko kukaan enää 1800-luvun populaarimusiikkia?
 
Vastakohta saman toistolle. Jos kolmen minuutin biisi koostuu vain kymmenen sekunnin A ja B osien vaihteluista, siinä on 20 sekuntia musiikillista keksintää. Jos kolmessa minuutissa mitään ei toisteta, vaan esitellään uutta, kehitellään, muunnellaan, prosessoidaan jne. ilman täsmällistä toistoa, siinä on kolme minuuttia luovan työn tulosta.
 
Mä oon samaa mieltä sun kanssa useasta asiasta, mutta mm. tää ajatus sulla ei mun mielestä oo ihan paketissa. Mitäs, jos klassinen säveltäjä päättäisikin nimenomaan toistaa jotain asiaa, koska se kuulostaisi tuoreelta ja erikoiselta omassa viitekehyksessään? Jos esmes siihen asti oltaisiin totuttu jatkuvaan uuden syntymiseen, siihen että mitään ei toisteta. Tämähän olisi juurikin sitä mainitsemaasi musiikillista keksintää. Lisäksi toistettavuus sinällään liittyy juuri klassiseen musiikkiin, koska se kirjoitetaan ylös, dokumentoidaan, kun taas kevyt musiikki perustuu paljon enemmän muuntumiseen esityshetkellä. Siksi tämä toisto-uuden keksiminen -vastakkainasettelu ei ihan toimi niin pienessä asiassa kuin yksi kappale. Säveltäjän kehityshistoriassa se on mun mielestä olennaisempaa, esim. klassiseen liittyy olennaisesti se, että säveltäjän odotetaan kehittyvän, kypsyvän, musiikin ei odotetakaan pysyvän samanlaisena, kun taas poppispuolella muutos ei ole mikään itseisarvo.
Mun mielestä kysymys ei ole niin yksioikoisesta asiasta kuin annat ymmärtää.

Korjaa jos olen väärässä, mutta eikös esimerkiksi Haydn ollut aikansa "pop-musaa"? Siis hovimusiikkina. Eikös monet muutkin tunnetut säveltäjät tehneet nimenomaan sen ajan muotimusiikkia? Osa on sitten jäänyt elämään tuleville polville.
 
Onhan mestarit monesti säveltäneet aikansa kevyttäkin musiikkia. Esim. helpot sonatiinit olivat niin kysyttyä tavaraa, että niillä pystyi tienaamaan vaivaan nähden erittäin hyvin. Ei niitä silti oikein mestariteoksiksi voi laskea, kuten vaikapa Haydn Luomista.
 
"It was the longest time he had ever spent on a single composition. Explaining this, he wrote, 'I spent much time over it because I expect it to last for a long time.' In fact, he worked on the project to the point of exhaustion, and collapsed into a period of illness after conducting its premiere performance."
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Die_Sch%C3%B6pfung
 
Runolaulussa muunnellaan koko ajan. Eipä sitä taiteellisesti kauhean usein noteerata...
 
Mitäs Debussy olikaan mieltä kehittelystä?
 
Ei se pelkkä muuntelu riitä. Yhtä tärkeää on se mitä muuntelee ja miten.
 
Debussy olikin tärkeä innovaattori. Ja sopivan lahjakas sekä arrogantti siihen rooliin.
 
En itseasiassa täysin tiedä eroa. Kansanmusiikkipianisti/säveltäjä Timo Alakotila tekee myös jonkin verran ns. taidemusiikkia. Onko tämä mielestäsi taidemusiikkia vai "muka-taidemusiikkia"? Onhan niitä vastaavia muitakin.
 
En tunne, mutta voihan se hyvinkin olla taidemusiikkia ihan ilman ännää ja ässää. Mikäänhän ei estä sivutoimia muilla aloilla, joskin Suomessa usein ajatellaan, ettei voi olla hyvä kuin yhdessä asiassa.
 
Lähinnä minua vain ihmetyttää se, että miksei voi arvostaa sekä kevyen musiikin että taidemusiikin nerokkuutta. Ei niiden asioiden pitäisi olla toisiaan poissulkevia.
 
Nerokkuutta, no joo. Kyllä siihen arvostukseen vähän vähempikin riittää. Itse arvostan kyllä kevyttäkin musiikkia, mutta ihan eri hyveistä.

Mä oon samaa mieltä sun kanssa useasta asiasta, mutta mm. tää ajatus sulla ei mun mielestä oo ihan paketissa. Mitäs, jos klassinen säveltäjä päättäisikin nimenomaan toistaa jotain asiaa, koska se kuulostaisi tuoreelta ja erikoiselta omassa viitekehyksessään? Jos esmes siihen asti oltaisiin totuttu jatkuvaan uuden syntymiseen, siihen että mitään ei toisteta. Tämähän olisi juurikin sitä mainitsemaasi musiikillista keksintää. Lisäksi toistettavuus sinällään liittyy juuri klassiseen musiikkiin, koska se kirjoitetaan ylös, dokumentoidaan, kun taas kevyt musiikki perustuu paljon enemmän muuntumiseen esityshetkellä. Siksi tämä toisto-uuden keksiminen -vastakkainasettelu ei ihan toimi niin pienessä asiassa kuin yksi kappale. Säveltäjän kehityshistoriassa se on mun mielestä olennaisempaa, esim. klassiseen liittyy olennaisesti se, että säveltäjän odotetaan kehittyvän, kypsyvän, musiikin ei odotetakaan pysyvän samanlaisena, kun taas poppispuolella muutos ei ole mikään itseisarvo.
Mun mielestä kysymys ei ole niin yksioikoisesta asiasta kuin annat ymmärtää.
 
Toistohan voi olla sävellyksen ensisijainen konsepti. Silloinhan se ei edellytä taitoa tai erityistä vaivannäköä. Lainaan:
 
"In conceptual art the idea or concept is the most important aspect of the work. When an artist uses a conceptual form of art, it means that all of the planning and decisions are made beforehand and the execution is a perfunctory affair. The idea becomes a machine that makes the art" (Sol LeWitt, "Paragraphs on Conceptual Art", Artforum, June 1967.)
 
"For the layperson, this quotation highlights a key difference between a conceptualist installation and a traditional work of art - that the conceptualist's work may require little or no physical craftsmanship in its execution, whereas traditional art is distinguished by requiring physical skill and the making of aesthetic choices."
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Conceptual_art
 
Konseptin keksintä ei ole sama kuin musiikillinen keksintä. Se on ennemminkin ideointia. Musiikista puhuttaessa mieleen tulevat etenkin minimalistit, mutta heidän musiikin ydin on oikeastaan pitkitetty, helposti havaittava prosessi, jossa toiset asiat toistuvat kun toiset muuttuvat.

Mutta kun sä unohdat nyt ehkä sen kaikkein tärkeimmän seikan - miten kuulija kokee kuulemansa. Taitoa on se, miten osaa kaikkien käytössä olevia keinoja hyödyntää kussakin tilanteessa, ei pelkästään se, miten paljon eri asioita osaa. Jos sulla on kaksi yhtä oppinutta säveltäjää, joista molemmat tekevät teatteriesityksiin musiikkia, ensimmäinen säveltää äärimmäisen pienelle kokoonpanolle musiikkia, jossa on runsaalla toistoa, toinen taasen tekee isolle kokoonpanolle musiikkia, jossa on paljon muuntelua, erilaisia teemoja, erilaisia sävellyskikkoja yms., ja yleisö kokee ensimmäisen säveltäjän musiikin paremmin toimivana, kumpi määritettäisiin ajan saatossa taitavammaksi säveltäjäksi?
 
Vaikea varmaksi sanoa, mutta kaikki merkit viittaisivat yleisön kosiskelijan aikojen saatossa unohtuvan, eikä kuulijoiden positiivinen ensireaktio kuin pahentaisi asiaa. Mozartkin sävelsi niin, että viehätys ei edellyttänyt asiantuntijuutta ja huolellista tarkastelua, mutta niin että se kiinnosti myös oppineita. Tästä olisi yksi hyvä sitaattikin, mutta en taida jaksaa etsiä sitä tähän hätään.
 
Se, että teos miellyttää jo ensimmäisellä kerralla on hieno hyve, mutta ajattoman klassikon pitää olla myös oivaltava ja taidokkaasti toteutettu.
 
Mutta näin uudestaan luettuna myös ensimmäinen säveltäjä voisi jäädä historiaan: pieni kokoonpano ja toiston määrä ei korreloi lainkaan teoksen älykkyyden ja taidokkuuden kanssa.

Vaikea varmaksi sanoa, mutta kaikki merkit viittaisivat yleisön kosiskelijan aikojen saatossa unohtuvan, eikä kuulijoiden positiivinen ensireaktio kuin pahentaisi asiaa. Mozartkin sävelsi niin, että viehätys ei edellyttänyt asiantuntijuutta ja huolellista tarkastelua, mutta niin että se kiinnosti myös oppineita. Tästä olisi yksi hyvä sitaattikin, mutta en taida jaksaa etsiä sitä tähän hätään.
 
Miksi se, että joku tekee musiikkia, josta joku tykkää, on automaattisesti yleisön kosiskelua? Yleisön kosiskelu on sitä, että tehdään jotain sen ehdoilla mitä yleisö haluaa - se, että joku muu tykkää siitä mitä tekee joka tapauksessa, mitä on aina tehnyt ennen kuin tiesi että siitä tykkää joku muukin, ei ole. Kosiskeliko Mozart yleisöä, tai Stanley Kubrick? Molempien jutuista yleisö tykkää.
 
Se, että teos miellyttää jo ensimmäisellä kerralla on hieno hyve, mutta ajattoman klassikon pitää olla myös oivaltava ja taidokkaasti toteutettu.
 
En mä ole sanonut esim. aikajänteistä yms. mitään. Sanoin vain, että jos yleisö pitää siitä mitä se toinen säveltäjä saa aikaan, vaikka niin että säveltäjän A teos pyörii 25 vuotta, joista ensimmäisen 2 vuotta se etsii yleisöään, kunnes yleisö alkaa rakastaa teosta.
Kehotan lukemaan alempana olevan tekstin, mutta esitettäköön tässä vaiheessa kysymys siitä, että miten se taidokkuus mitataan? Ei ole olemassa mitään muuta objektiivista mittaria siihen, miten hyvin joku teos on rakennettu, kuin se, miten se aikojen saatossa otetaan vastaan ja miten se jää elämään. Bach ei saanut arvostusta aikanaan, tekikö se sen musasta lopulta paskaa?
 
Mutta näin uudestaan luettuna myös ensimmäinen säveltäjä voisi jäädä historiaan: pieni kokoonpano ja toiston määrä ei korreloi lainkaan teoksen älykkyyden ja taidokkuuden kanssa.
 
Niin, juuri tätä ajoin takaa. Sä jotenkin tunnut toitottavan, että on olemassa mitattavia ominaisuuksia, joilla voidaan määritellä säveltäjän taidon määrä ja kappaleen taiteellinen laatu ja merkittävyys. Kun, kuten juuri äsken totesit, ne mitattavat ominaisuudet eivät takaa millään tapaa musiikin laatua, tai sitä miten se otetaan vastaan yleisön keskuudessa, kaikki muukin argumentointi esim. kevyen musiikin epätaiteellisuudesta alkaa olla kovin huteralla pohjalla. Jos teoksen ei tarvitse olla monimutkainen, sovituksellisesti tai sävellyksellisesti, miksi esim. mikä tahansa legendaarinen pop-kappale viime vuosisadalta ei voisi olla taidetta yhtä lailla kuin jonkun kolmesataa vuotta sitten eläneen huithapelin pikkukappale jousille?

Vaikea varmaksi sanoa, mutta kaikki merkit viittaisivat yleisön kosiskelijan aikojen saatossa unohtuvan, eikä kuulijoiden positiivinen ensireaktio kuin pahentaisi asiaa. Mozartkin sävelsi niin, että viehätys
 
Sä puhut tässä nyt Mozartista vaikka kyse oli teatterimusiikista, jonka ainoa tehtävä on joko luoda tunnelmaa tai tukea sitä - teatteriesityksen aikana. Klassikot tai klassiset säveltäjät eivät enää kuulu tämän keskustelun tähän asian haaraan ellemme puhu oopperasta.

Sä puhut tässä nyt Mozartista vaikka kyse oli teatterimusiikista, jonka ainoa tehtävä on joko luoda tunnelmaa tai tukea sitä - teatteriesityksen aikana. Klassikot tai klassiset säveltäjät eivät enää kuulu tämän keskustelun tähän asian haaraan ellemme puhu oopperasta.
 
No ei se nyt ihan noinkaan jyrkästi ole. Vaikkapa Sibelius, Stravinski, Prokofiev, Tsaikovski, Korngold, Herrmann ja Szymanowski, noin muutamia mainitakseni, ovat esimerkiksi kaikki vakavia klassisen musiikin säveltäjiä, jotka ovat säveltäneet musiikkia käyttömusiikiksi teatteriin, elokuviin, balettiin yms. Mozartinkin aikana oopperan merkitys oli hiukan eri kuin meidän aikanamme. Ja monet em. herrojen tunnetuimmista biiseistä, joita arvostetaan juurikin musiikillisten ansioidensa takia, ovat ei-konserttimusiikiksi sävellettyjä. Ovatko esim. Tulilintu, Myrsky ja Pähkinänsärkijä tuttuja? Ralliollin kommentit olivat mun mielestä ihan keskustelun aihealueen sisältä.
 
Vielä kyseenalaistaisin esim. edellämainitun perusteella väitteesi siitä, että teatterimusiikin "ainoa tehtävä on joko luoda tunnelmaa tai tukea sitä" - onko näin? Eikö musiikki voi olla olennainen osa kokonaisuutta, eikö teatteriesitys voi koostua useammasta taidemuodosta, joista mikään ei ole alisteinen toiselle? Jos väität näin, niin miten erittelisit esim. tyypillistä teatterirevyytä? Otetaan musiikki ja tanssi pois, jäljelle jää muutama huono vitsi ja laulujen sanat, otetaan musiikin sijaan vitsit pois, niin jäljelle jää huono konsertti, jne. Tai musikaali? Jos otetaan musiikki pois, kyseessä on näytelmä, jossa lausutaan välissä kehnoja runoja.

P.S. Muistan kuulleeni suurimman osan Oldfieldin Tubular Bellsistä syntyneen siten, että herra improvisoi aikakoodien pohjalta eri soittimet sisään.
 
Aikakoodien?
Osaatko antaa minkäänlaista palikkaesimerkkiä,
mitenkä tällainen aikakoodien "kautta" improvisoiminen/säveltäminen tapahtuu?
 
En siis usko saavani käsiini mitään hittikaavaa, kunhan kiinnostaa kokeilla.

Miksi se, että joku tekee musiikkia, josta joku tykkää, on automaattisesti yleisön kosiskelua? Yleisön kosiskelu on sitä, että tehdään jotain sen ehdoilla mitä yleisö haluaa - se, että joku muu tykkää siitä mitä tekee joka tapauksessa, mitä on aina tehnyt ennen kuin tiesi että siitä tykkää joku muukin, ei ole. Kosiskeliko Mozart yleisöä, tai Stanley Kubrick? Molempien jutuista yleisö tykkää.
 
Kaikkihan ne kosiskeli ennen Beethovenia ja monet sen jälkeenkin. Yleisöähän ajatellaan jopa nykymusiikissa, eikä sitä tulisi mielestäni paheksua.
 
Jos teoksen ei tarvitse olla monimutkainen, sovituksellisesti tai sävellyksellisesti, miksi esim. mikä tahansa legendaarinen pop-kappale viime vuosisadalta ei voisi olla taidetta yhtä lailla kuin jonkun kolmesataa vuotta sitten eläneen huithapelin pikkukappale jousille?
 
Musiikin hierarkisointi ei tietenkään onnistu ilman arvopohjaa, ja se arvopohja voi olla melkein mitä vaan. Mielenkiintoista on pohtia miten musiikki onnistuu omassa estetiikassaan, mutta myös sitä mikä esteettinen pohja on kannattelevin. Länsimainen tapa kunnioittaa ammattitaitoa ja uutuuksia on tietenkin vain yksi kiintopiste musiikin arvioimiseen. Kyllä poppikin voidaan korottaa korkeimmalle pallille hylkäämällä ajatus taidokkuudesta tai uusia uria avaavasta keksinnästä ja korostamalla esimerkiksi myyntitilastoja. Hevi olisi taas maailman parasta musiikkia jos tärkeimpänä ominaisuutena pidettäisiin pitkiä hiuksia. Niinhän ne monet nuoret taitavat musiikkimakunsa valitakin - bändin ulkonäön ja katu-uskottavuuden perusteella.

Sä puhut tässä nyt Mozartista vaikka kyse oli teatterimusiikista, jonka ainoa tehtävä on joko luoda tunnelmaa tai tukea sitä - teatteriesityksen aikana. Klassikot tai klassiset säveltäjät eivät enää kuulu tämän keskustelun tähän asian haaraan ellemme puhu oopperasta.
 
Näyttämöteoksethan oli Mozartin ydintuotantoa. Eivätkä oopperat ole suinkaan ainoita taidemusiikin näyttämömuodoista: olethan kuullut mm. baleteista? Elokuvamusiikinkin varhaiset mestarit olivat Euroopassa klassisen koulutuksen saaneita emigrantteja. Klassinen musiikki kun on paljon muutakin kuin absoluuttisen musiikin abstraktia näpertelyä, mm. juuri sitä tunnelman ja dramaturgian luontia.

Musiikin hierarkisointi ei tietenkään onnistu ilman arvopohjaa, ja se arvopohja voi olla melkein mitä vaan. Mielenkiintoista on pohtia miten musiikki onnistuu omassa estetiikassaan, mutta myös sitä mikä esteettinen pohja on kannattelevin. Länsimainen tapa kunnioittaa ammattitaitoa ja uutuuksia on tietenkin vain yksi kiintopiste musiikin arvioimiseen. Kyllä poppikin voidaan korottaa korkeimmalle pallille hylkäämällä ajatus taidokkuudesta tai uusia uria avaavasta keksinnästä ja korostamalla esimerkiksi myyntitilastoja. Hevi olisi taas maailman parasta musiikkia jos tärkeimpänä ominaisuutena pidettäisiin pitkiä hiuksia. Niinhän ne monet nuoret taitavat musiikkimakunsa valitakin - bändin ulkonäön ja katu-uskottavuuden perusteella.
 
Sä oot kyllä aika jyrkkä mies.
 
Oletko ajatellut sitä, että moni nuori voi valita musiikkimakunsa ihan sen perusteella mikä heidän mielestänsä kuulostaa hyvältä. Niin kuin Titor tuossa aikaisemmin mainitsikin: EI OLE MITÄÄN ABSOLUUTTISTA HYVÄÄ MUSIIKKIA. Kaikki on kuulijan korvassa.
 
On aika hämmentävää, että mielestäsi esimerkiksi pop-musiikin säveltäjät eivät olisi taitavia tai ammattitaitoisia. Mihinköhän tämä väite mahtaa perustua? Sehän tietysti perustuu vain sinun hierarkisoinnillesi, jonka jalustalla on länsimainen taidemusiikki. Ihan yhtä rajoittunut sinäkin tunnut olevan musiikin suhteen kuin ne "nuoret, jotka valitsevat bändin ulkonäön ja katu-uskottavuuden perusteella." Sinä valitset musiikkimakusi intellektuelleiden länsimaisen taidemusiikin tuntijoiden perusteella, ainakin sitaateistasi päätellen.
 
Eiköhän ns. pop-musiikissakin ole tapahtunut aika paljon viimeisen 100 vuoden aikana. Sieltähän klassisetkin säveltäjät ovat vaikutteita ottaneet.
 
Jos vielä tässä puhutaan taidokkuudesta ja ammattitaidosta, niin täytyy kyllä sanoa, etteivät ne taidemusiikin säveltäjät/soittajat niin täydellisiä kuitenkaan ole. Aika nihkeässä on svengi valkoisen miehen musiikissa, jos vaikkapa vertaa tummien miesten musiikkiin.
 
Jos taidemusiikki on niin kovin innovatiivista, niin kerropa minulle, mitä mullistavaa taidemusiikin kentällä on tapahtunut viimeisen 30 vuoden aikana? Tämä kysymys ei ole vittuilua, vaan minua oikeasti kiinnostaa tietää.

Eiköhän ns. pop-musiikissakin ole tapahtunut aika paljon viimeisen 100 vuoden aikana. Sieltähän klassisetkin säveltäjät ovat vaikutteita ottaneet.
 
En taida olla vielä törmännyt pop-musiikkiin, joka ei olisi ollut vain vesitetty versio jostain taidemusiikin ilmiöstä. Sähköisissä sointiväreissä jotkut ovat tosin ennakkoluulottomina päätyneet uudenlaisiin ratkaisuihin. Klassisella puolella kun on se rajoitus, että kykenevät soittajat ovat koulutettuja vain perinteisissä instrumenteissa. Sointiväriuudistuksia onkin haettu lähinnä soittotekniikoista ja vempeleistä, jotka eivät soittajia vaadi.
 
Jos vielä tässä puhutaan taidokkuudesta ja ammattitaidosta, niin täytyy kyllä sanoa, etteivät ne taidemusiikin säveltäjät/soittajat niin täydellisiä kuitenkaan ole. Aika nihkeässä on svengi valkoisen miehen musiikissa, jos vaikkapa vertaa tummien miesten musiikkiin.
 
Ei kukaan täydellinen ole, mutta lahjakkuus ynnättynä tasokkaaseen koulutukseen on kohtuu varma laadun tae.
 
Jos taidemusiikki on niin kovin innovatiivista, niin kerropa minulle, mitä mullistavaa taidemusiikin kentällä on tapahtunut viimeisen 30 vuoden aikana? Tämä kysymys ei ole vittuilua, vaan minua oikeasti kiinnostaa tietää.
 
Nämä on niitä kysymyksiä, joihin ei voi tyydyttävästi vastata. Vähintä mitä voit tehdä on ottaa jokin opus käteen ja lukea se.

En taida olla vielä törmännyt pop-musiikkiin, joka ei olisi ollut vain vesitetty versio jostain taidemusiikin ilmiöstä. Sähköisissä sointiväreissä jotkut ovat tosin ennakkoluulottomina päätyneet uudenlaisiin ratkaisuihin. Klassisella puolella kun on se rajoitus, että kykenevät soittajat ovat koulutettuja vain perinteisissä instrumenteissa. Sointiväriuudistuksia onkin haettu lähinnä soittotekniikoista ja vempeleistä, jotka eivät soittajia vaadi.
 
Onko jazz-musiikki siis vain vesitetty versio taidemusiikista? Eikös ne klasarisäveltäjät ole aika paljon sieltä lainailleet?
 
Samallahan voisi sanoa, että monet klasarisäveltäjien kansanmusiikkilainat ovat todella vesitetyn kuuloista musiikkia.
 
Ei kukaan täydellinen ole, mutta lahjakkuus ynnättynä tasokkaaseen koulutukseen on kohtuu varma laadun tae.
 
Eiköhän tämä ole musiikkilajista riippumaton juttu.
 
Nämä on niitä kysymyksiä, joihin ei voi tyydyttävästi vastata. Vähintä mitä voit tehdä on ottaa jokin opus käteen ja lukea se.
 
Eli ei siis mitään kovin suurta?

Aikakoodien?
Osaatko antaa minkäänlaista palikkaesimerkkiä,
mitenkä tällainen aikakoodien "kautta" improvisoiminen/säveltäminen tapahtuu?
 
En siis usko saavani käsiini mitään hittikaavaa, kunhan kiinnostaa kokeilla.
 
On aika hankala nykytekniikkaan tottuneelle ihan eläytyä kuvioon, mutta käsittääkseni homma meni jotenkin siis sillee (kun Oldfieldilläkään ei ollut niitä sen ajan parhaita laitteita käytössä), että se ilmeisesti improvisoi jonkun minuutti-sekuntimäärän jotain, sitten saman verran toisella soittimella päälle jne. Oisko ollu ettei äänittäessä voinut kuunnella ennalta soitettua tms. Tapahan se on tuokin:P

Onko jazz-musiikki siis vain vesitetty versio taidemusiikista? Eikös ne klasarisäveltäjät ole aika paljon sieltä lainailleet?
 
Jonkinlaista vuorovaikutusta on tapahtunut, mutta aika vähissä ovat tietääkseni ne, jotka ovat jazzista ottaneet klassiseen eikä päinvastoin. Mutta jazzihan on, riippuu tietenkin mistä alalajista puhumme, iskelmää impressionistisilla harmonioilla ja improvisoiduilla soittotaidonnäytteillä.
 
Samallahan voisi sanoa, että monet kansanmusiikkilainat ovat todella vesitetyn kuuloista musiikkia.
 
Ei voikaan: kansanmusiikkitraditiot ovat olleet Euroopassakin erillään klassisesta traditiosta. Kansanmusiikin vaikutus taidemusiikkiin on kiistämätön ja hieno asia.
 
Eli ei siis mitään kovin suurta?
 
Ei, vaan niin suurta, että se täytyy lukea kirjasta.

Jonkinlaista vuorovaikutusta on tapahtunut, mutta aika vähissä ovat tietääkseni ne, jotka ovat jazzista ottaneet klassiseen eikä päinvastoin. Mutta jazzihan on, riippuu tietenkin mistä alalajista puhumme, iskelmää impressionistisilla harmonioilla ja improvisoiduilla soittotaidonnäytteillä.
 
Nyt oli kyllä niin hevi yleistys että huhhuh. Klassinenkin on sitten vissiin kirkkomusiikkia, pääasiassa kuorolla, jota silloin tällöin instrumentit säestävät.

Nyt oli kyllä niin hevi yleistys että huhhuh. Klassinenkin on sitten vissiin kirkkomusiikkia, pääasiassa kuorolla, jota silloin tällöin instrumentit säestävät.
 
Kieltämättä. ralliollin kommentit alkavat saamaan hieman koomisia piirteitä.