Kitarat: kitarakamat ›

Näitäki keskusteluita on miljoona ja kaks nii jospa sitä tekis tälläisen jonne kaikki voivat osoittaa kysymyksensä.
 
Haulla en löytänyt tälläistä, joten "hei munapää, käytä hakua" kommentit voi jättää pois. Tosin Jos tälläinen on voi sen asiallisesti linkittää.
 
Aloitanpas sirkuksen koskien uusinta palacasteriani. Tästä kaunokaisesta löytää kuvan omakuvistani. Rakas palacasterini koostuu seuraavista osista:
 
Body on vuoden 95 American std stratosta, takana ollut patterille kolo, mutta se on täytetty puumassalla. Kaula on vuoden 94 squier stratosta. Nauhat eivät törrötä ja kaula on suora. Virittimiksi vaihdan wilkinsonit. Tortoise pleksi. Amd std stratocaster talla. Mikit: Tallassa JB junior, kuori hieman haljennut. JB noin 2 vuotta vanha. Kaulassa ja keskellä Squierin mikit vuodelta 94.(nämä mikit ovat oikeasti aivan kelpoa tavaraa) vaihdettu Paremmat potikat ja kytkin.
 
Tietenkin jotai unohtuu.. Jos joku osaa sanoa kepille arvoa nii oisha se mahtava.
 
Tähän loppuun voi tietenkin sanoa että ei se rahallinen arvo kerro kaikkea. Mut jälleenmyyntiä varten ajattelin kysyä.
 
-lörtsy

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=149645
 
Tuolta pysyvistä löytyypi.

Edit. Hidas..

Jos saat siitä 400 euroa, kannattaa myydä heti, ennenkö ostaja tulee katumapäälle.
 
Perus liukuhihnakitaroiden jälleenmyyntiarvo ei olennaisesti parannu, jos a)tehdasmikit vaihdetaan yleisesti hyvin saatavilla oleviin tarvikemikrofoneihin (Seymour Duncan, DiMarzio jne.) tai b)tehdasvirittimet vaihdetaan vähän kalliimpiin virittimiin. Vaikka uudet osat maksavatkin enemmän kuin vanhat, kitaran kokonaisarvo tippuu, kun se ei olekaan osiltaan enää alkuperäinen. Ja puhun tässä toki jälleenmyyntiarvosta: soittimen käyttöarvoa ja luotettavuutta paremmat osat nostavat ilman muuta.
 
Jos tuo soitin on sulle jokapäiväinen työkalu ja käytät sitä jatkuvasti keikoilla (ja etenkin, jos sillä on tunnearvoa), ei sitä kannata muutamalla hassulla satasella ehkä myydä, mutta paljon enempää siitä ei kyllä saa.

Jos tuo soitin on sulle jokapäiväinen työkalu ja käytät sitä jatkuvasti keikoilla (ja etenkin, jos sillä on tunnearvoa), ei sitä kannata muutamalla hassulla satasella ehkä myydä, mutta paljon enempää siitä ei kyllä saa.
 
Tälle komppia. Noille "palacastereille" ei oikeen voi hintaa määrittää, sen minkä markkinoilta saa, on varmaan "se oikea". Joissain tapauksissa voi osina myydessä saada jopa paremman hinnan.
Ja tuo kysymys, muutenkin kuin Suomen markkinoiden osalta, on vähän...no..hankala? Täällä ei oikein päde esim. Blue Bookin tai Arguksen hinnat, koska markkinat on pienet. Eihän sitä tarvii kuin lukea tuota "Hulluista hullunkurisimmat hintapyynnöt"-ketjua, niin voi jo vetää johtopäätöksiä tasosta. Jos oot myymässä, niin hinnat on huonot, jos ostamassa, niin pitäis saada hassunhalpaan hintaan kaikki. Sitten voidaan vedota siihen, että ZZ-liikkeessä oli listahinta taannoin tuohikuussa niinkin edukas, että! Joten siitä se 70 prossaa, eikö olis hyvä? 8)
 
(hauskinta tässä saattaa olla se, kuin monella nettikaupalla, että hinta on mitä on, koska tavaraa ei ole varastossa..hinnankorjaushan saattaa varastotilanteen korjautuessa olla sitten jotain ihan muuta)

Perus liukuhihnakitaroiden jälleenmyyntiarvo ei olennaisesti parannu, jos a)tehdasmikit vaihdetaan yleisesti hyvin saatavilla oleviin tarvikemikrofoneihin (Seymour Duncan, DiMarzio jne.) tai b)tehdasvirittimet vaihdetaan vähän kalliimpiin virittimiin. Vaikka uudet osat maksavatkin enemmän kuin vanhat, kitaran kokonaisarvo tippuu, kun se ei olekaan osiltaan enää alkuperäinen.
 
Sanoisin kuitenkin niin, että ei se arvo liukuhihnakitaroissa myöskään olennaisesti alene tuollaisten tuunausten myötä - toisin kuin vintageosastolla. Kun kitaralla ei ole keräilyarvoa, sillä ei ole muuta kuin ostajan kokema käyttöarvo. Tai on sillä myyjänkin kokema käyttöarvo, mutta sillä ei ole merkitystä ostohinnan muodostuksessa.
 
Toki ostaja kauppapsykologisista syistä tähdentää tuunausten olevan hänelle joko hyödyttömiä tai jopa ostointoa vähentäviä, mutta sellaiselle ostajalle, joka sattuu arvostamaan kyseessä olevia modeja ne tosiasiassa lisäävät ostointoa.
 
Kaupankäynnissä nyt vaan pitää välttää innokkuuden osoittamista.