Kitarat: kitarakamat ›

Ootko ihan varma tosta väristä? Kuulostaa aika hurjalta ;)
 
Väri viittaa artistin päivien päätökseen, kun lavalle nousee taitojaan esittämään.. :D
 
Tiedottomille ja tosikoille lisätään, että Violin Finishiähän tuolla tarkoitin, joskus vain luin sitä kutsutun myös tuolla nimellä ja sehän jäi mieleen..

No joo, jospa nyt vaan malttaisi odotella, että se oma ritsa saapuu pelauspaikalle, niin sittenhän nämä näkee :)
 
Sieltähän se sitten tuli. Sen kummemmin analysoimatta täytyy vain sanoa, että juuri niin hieno peli kuin muistinkin. Saa parikymppisen ikään ehtineen amerikkalaisen standardistraton tuntumaan jopa rimpulalta. Paljon kitaraa per euro.
 
Eikä näytä käyneen edes pora/jyrsinterän alla laihiksella: http://picasaweb.google.fi/cancsteri/Sekakuvat?authkey=5dkoWqk8_2s#

Sieltähän se sitten tuli. Sen kummemmin analysoimatta täytyy vain sanoa, että juuri niin hieno peli kuin muistinkin. Saa parikymppisen ikään ehtineen amerikkalaisen standardistraton tuntumaan jopa rimpulalta. Paljon kitaraa per euro.
 
Eikä näytä käyneen edes pora/jyrsinterän alla laihiksella: http://picasaweb.google.fi/cancsteri/Sekakuvat?authkey=5dkoWqk8_2s#
 
Ny on kyllä ihan pakko kysyä että mitä kummaa noissa fotoissa tapahtuu? Läpivalaisu? Lentokentällä töissä? :)

Ny on kyllä ihan pakko kysyä että mitä kummaa noissa fotoissa tapahtuu? Läpivalaisu? Lentokentällä töissä? :)
Sinne päin :)

Eikä näytä käyneen edes pora/jyrsinterän alla laihiksella
 
Miun täytyy kyllä sanoa, etten pidä kevennysporauksia tai chambereita automaattisesti huonontavina seikkoina. Mielummin siis hyvin soiva kitara, joka onpi vielä keveäkin. Eli kevennykset voivat olla jopa sointia avaavia ja selkeyttäviä = hyvä asia!
 
Liian usein törmää tähän "swiss cheesit ja chamberit on ihan per*eestä!" vaikka pohjalla ei olisi mitään muuta tietoa kuin joku satunnainen foorumilla näkynyt x-ray tahi alitajunnassa muhiva tekstinpätkä ja ajatus kevennysporauksista.
 
Minusta Tokait ovat varsin asiallisia soittimia, mutta LC-sarjassa ainakin turhan painavia. Kevennysporaukset voisivat olla jopa positiivinen asia ko. soittimille.

Juu ei se keveys varmaankaan huono asia ole varsinkaan jos joutuu roikuttamaan kitaraa pidempiä aikoja. Painosta sen verran että oma LS-85 painaa sen 4,2Kg ja ei ole kevennyksiä siinäkään :D

Kai se on kullekin aika hlökohtainen juttu noiden kevennysporausten kanssa. Vintage correct vs. practical jne.
 
Olen omistanut useamman japanin tokain, sekä stratoja että lespoja. Hyvää työnjälkeähän niissä kyllä on ja suht asialliset puut, mutta elektroniikka on ala-arvoista, varsinkin jos soittelee/keikkailee/whatever vähän enemmän. Jokaisesta japaninkopiosta meni potikat/mikit/jne paskaksi vuoden-puolentoista sisään uutena ostosta. Kannattee varoa. Erityisesti Musamaailman takuita. =)

Kai se on kullekin aika hlökohtainen juttu noiden kevennysporausten kanssa. Vintage correct vs. practical jne.

Juuri näin. Mulle tämä on vain harrastus, jolle ei riitä edes aika, joten voin ns. vetää puhtaasti fiiliksellä miettimättä sen kummemmin asioiden järkevyyttä tai parhautta. Halusin umpivärkin ja täts tät. Ei todellakaan ollut tarkoitus väheksyä porattuja runkoja tai väittää niitä huonommiksi/paremmiksi.
 
Edit: mikit p*skaksi? Kaikenlaista minäkin saan hajalle, mutta tuollaisessa en ole vielä koskaan onnistunut vaikka katon alta löytyy jos jonkinlaista kiinanmikkiä :)

jokaisesta japaninkopiosta meni potikat/mikit/jne paskaksi vuoden-puolentoista sisään uutena ostosta. Kannattee varoa.
 
Kyllä kai ne hajoaa jos sitä hyppykeppinä käyttää. Mulla on tuo 24 vuotta vanha Tokai, jossa on alkuperäiset mikit (väliulosotto lisätty) ja potikat. Toimii ilman rahinoita. Myöskin mikinvaihto kytkin.
 
Kyseessä on eka omilla rahoilla ostamani kitara ja sitä olen näistä omistani eniten soittanut. Eka bändin kanssa se oli jokapaikan höylänä ja selvisi siitä yhtenä kappaleena. Taitava täytyy olla jos soittamalla särkee.
 
Vielä jos niitä särkee useita kuten tuossa yllä niin sen vois jo laittaa juutubeen ihmeteltäväksi.

24 vuotta sitten tuskin ees oli saatavilla huonoja potikoita. Eli en lähtis vertaamaan vanhan tokain sisuskaluja nykyisiin malleihin.
 
Edit. Nii ja jos täs nyt miettii niin ei kai tollanen mikki tarvi paljon pimentyäkseen jos kuparilangan eriste irtoaa ja kosteus hapettaan langan poikki.

24 vuotta sitten tuskin ees oli saatavilla huonoja potikoita. Eli en lähtis vertaamaan vanhan tokain sisuskaluja nykyisiin malleihin.
 
Edit. Nii ja jos täs nyt miettii niin ei kai tollanen mikki tarvi paljon pimentyäkseen jos kuparilangan eriste irtoaa ja kosteus hapettaan langan poikki.
 
Mikeistä sen verran, että ei se langan eriste kyllä itekseen "irtoa", se mitä noita rikkinäisiä on tullut vuosien mittaan ihailtua, niin kyllä siinä on jotain mekaanista juttua ollut mukana..
Kuorten irrotuksessa noita ovat rikkoneet, noin jotain mainitakseni, sitten ilman kuoria on tökätty joku pleku sinne että on tehny käämille "kipeetä", jokunen on menny sillä tavalla, että on rotevassa soitossa kieli mennyt kelarungon "huulen" alle, omatoimivahauksessa keitetty se mikki tms. Totta kai saattaa olla, että on käämilangassa ollut joku vetovirhe, joka on sitten aikaa myöten napsahtanut. Ihan tehtaan vikana muistan muinoin Schecter Guitar Researchin (sen Wanhan jenkkiläisen, ennen myyntiä japseille) Superock -powerhumpparit, jotka oli epoksivalettuja sellasella epoksilla, jonka ainesosat sulatti aikaa myöten käämistä eristeet.
Potikoitten laadusta/laaduttomuudesta en tiedä, kyllähän niitäkin rikki menee, ja käytön rajuudesta riippuu. Enemmin joutunut kyllä näitä uudenmallisia "mini" potikoita vaihtelemaan.. mutta saattaa se Centronicsi tai Alphakin hajota.

24 vuotta sitten tuskin ees oli saatavilla huonoja potikoita.
 
Oli oli. Kyllä sitä on aika kammottavia tekeleitä nähty ihan 50/60-lukujen vaihteesta. Esim. Ekoja ja ties mitä itänaapurista tulleita postimyyntisoittimia. Aika paljon näkee tässä kun ruuvaa ja huoltaa "perintöaarteita". Toki nämä Seura ja APU-lehdistä tilatut kitarat ovat hyvin usein akustisia, mutta on seassa sähköistettyjäkin versioita, jotka etäisesti muistuttavat kitaraa.
 
Moni vanhempi soittaja varmasti manailee, että olisipa silloin aikanaan ollut nykypäivän kaltaisia halpissoittimia, joilla pystyy soittamaan ja pysyvät jollakin tavalla vireessä.
 
Eli en lähtis vertaamaan vanhan tokain sisuskaluja nykyisiin malleihin.
 
Eikä kannata ulkoisestikaan verrata. Nykyään moni soitin tuppaa olemaan nopeasti valmistettua kamaa, eli puut eivät ole läheskään niin hyvin kuivatettuja kuin vaikkapa materiaalit joita 80-luvulla Japanissa käytettiin. Tämän huomaa hyvin siitä, kun huoltoon tulee 80-luvun Charvel, Ibanez tms. Kaulat ovat suoria (edelleen), nauhat ovat pysyneet urissaan todella hyvin... ja tuntuu muutenkin että hardware onpi kestänyt hyvin soittoa ja ajan hammasta.
 
Edit. Nii ja jos täs nyt miettii niin ei kai tollanen mikki tarvi paljon pimentyäkseen jos kuparilangan eriste irtoaa ja kosteus hapettaan langan poikki.
 
Tai jos kännipäissään tökkää säätötouhuja tehdessä ruuvimeisselillä kelasta langan poikki :)

Moni vanhempi soittaja varmasti manailee, että olisipa silloin aikanaan ollut nykypäivän kaltaisia halpissoittimia, joilla pystyy soittamaan ja pysyvät jollakin tavalla vireessä.
 
Kiven kanssa useasti tätä pähkäilty.. Oos 'crusher hiljaa Ekon potikoista, oivaa italian laatua ne! Mun ykkös-12 kielinen on -76 Ranger 12E.. :p
Mutta totta, jos nykysoittajan laittais jonkun -72 DIA SG-kopsun kanssa johkin soittelemaan, niin kyllä itku tulis. Ja suhteutettuna hintatasoon ei ne ees ollu mitään hassunhalpoja kitaroita silloin. Halpoja kyllä, mutta...
 
Eikä kannata ulkoisestikaan verrata. Nykyään moni soitin tuppaa olemaan nopeasti valmistettua kamaa, eli puut eivät ole läheskään niin hyvin kuivatettuja kuin vaikkapa materiaalit joita 80-luvulla Japanissa käytettiin. Tämän huomaa hyvin siitä, kun huoltoon tulee 80-luvun Charvel, Ibanez tms. Kaulat ovat suoria (edelleen), nauhat ovat pysyneet urissaan todella hyvin... ja tuntuu muutenkin että hardware onpi kestänyt hyvin soittoa ja ajan hammasta.
 
Vallankin Japanin soitinrakennuksen tunnustetulta "kultakaudelta" olevat on jotain aivan muuta, kuin eräät toiset.. ;)
Oikeasti, silloin niillä oli sellanen "näyttämisen meininki" ja muutenkin myynnillinen noste, joka sitten lässähti jenin kovaan vahvistumiseen -> soittimien liialliseen hinnannousuun, ja myös kysynnän romahtamiseen. 80-luvun lopulla alkoi syntsa- boomi. Disko rulz!!

Mikeistä sen verran, että ei se langan eriste kyllä itekseen "irtoa", se mitä noita rikkinäisiä on tullut vuosien mittaan ihailtua, niin kyllä siinä on jotain mekaanista juttua ollut mukana..
 
Näinhän se on. Tässä jotain mekaanista, joka ois samalla menolla jossain vaiheessa syönyt kuoren rikki ja jopa käämin eristeeseen saakka
http://img87.imageshack.us/img87/849/tokaimikkipd9.jpg
Eli kielet on "syöneet" mikkiä. Raskasta soittoa ja mikki lähellä kieliä..
 
Ja oman osansa on saanut myös TOM kopio:
http://img87.imageshack.us/img87/8291/tokaimikki2xc3.jpg

Eikä kannata ulkoisestikaan verrata. Nykyään moni soitin tuppaa olemaan nopeasti valmistettua kamaa, eli puut eivät ole läheskään niin hyvin kuivatettuja kuin vaikkapa materiaalit joita 80-luvulla Japanissa käytettiin. Tämän huomaa hyvin siitä, kun huoltoon tulee 80-luvun Charvel, Ibanez tms. Kaulat ovat suoria (edelleen), nauhat ovat pysyneet urissaan todella hyvin... ja tuntuu muutenkin että hardware onpi kestänyt hyvin soittoa ja ajan hammasta.

Ihan mielenkiinnosta ja siitäkin syystä, että saisi hieman perspektiiviä: jos 80-luvun japaninkoneet on kuranttia tavaraa, niin missä vaiheessa ne muuttuivat suurempien toleranssien tuotteiksi? Eli minkä ikäisissä se kaula alkaakin sitten jo olemaan kiero, nauhat repsottamaan jne siinä vaiheessa kun se tuodaan sinulle hoitoon?

Hupskeikkaa.
 
Pienenä selvennöksenä potikoita jne mennyt rikki useita, mikkejä vain yksi. Stratossa. Pimeni muistaakseni kesken rokkauksen. Eikä käytetty edes hyppykeppinä. Yritän pitää hyvää huolta soittimistani. Soittotyyli on tosin vähän kovakourainen...

Hupskeikkaa.
 
Pienenä selvennöksenä potikoita jne mennyt rikki useita, mikkejä vain yksi. Stratossa. Pimeni muistaakseni kesken rokkauksen. Eikä käytetty edes hyppykeppinä. Yritän pitää hyvää huolta soittimistani. Soittotyyli on tosin vähän kovakourainen...
 
Pimenemisen syyksi voi sitte epäillä vaikka tuota ylempänä mainitsemaani
"saattaa olla, että on käämilangassa ollut joku vetovirhe, joka on sitten aikaa myöten napsahtanut"
tai joku muu käpy on käynyt. :(

Niin kai.
 
Tuo mun ensimmäinen kommentti oli itse asiassa vähän huonosti muotoiltu. Tarkoitus oli sanoa, että minun omistamissani Tokaissa sähköpuoli on ollut ala-arvoista. Ei Tokain kitaroissa yleensä. Mitäpä mä muiden kitaroista tiedän...
 
Useamman vuoden mä eri japseilla kuitenkin kerkesin soittelemaan. Lopuksi alkoi jatkuvat sähköongelmat vituttaa, ja vaihdoin merkkiä Gibsoniin ja Fenderiin. Ei ole ollut ongelmia.

Ihan mielenkiinnosta ja siitäkin syystä, että saisi hieman perspektiiviä: jos 80-luvun japaninkoneet on kuranttia tavaraa, niin missä vaiheessa ne muuttuivat suurempien toleranssien tuotteiksi? Eli minkä ikäisissä se kaula alkaakin sitten jo olemaan kiero, nauhat repsottamaan jne siinä vaiheessa kun se tuodaan sinulle hoitoon?
 
Ei siinä suoranaisesti mitään aikarajaa ole, se on vähän kuin veteen piirretty viiva. Tuossa juuri fiksailtiin Vantagen ES335-tyylistä soitinta, jostain 80-luvun alusta. Se vain on ihan eri planeetalta kuin vaikkapa uudemmat Epiphonen DOTit tms.
 
Todella vaikea sanoa vuosilukuja, mutta sanotaanko että kovasti moni 2000-lukulainen halvempi kiinalainen tai vastaava soitin ei vastaa laadultaan samaa, mitä 80-luvulla keskimäärin saman hintainen soitin. Esim. Jacksonin uudet edullisemman pään kitarat jäävät jopa Charvelin alamerkin Charvetten vanhempien mallien jalkoihin.
 
Ihmeellinen trendi nykyään laittaa soittimiin tajuttomasti silmäkarkkia, Duncanin mikkiä yms. mutta samaan aikaan esim. nauhamateriaaleista ja muusta hardwaresta tingitään.