Kitarat: soittaminen ›

Seuraava teksti sisältää kärjistystä ja jokseenkin äärimmäisiä esimerkkejä, mutta ne vain alleviivaavat pointtiani. Lisähuomautuksena vielä se, että tarkastelen asiaa enemmänkin normaalivireisellä kitaralla soitettavien kappaleiden perusjuttujen (melodioiden, riffien yms.) enkä niinkään tekniikkatreenisoolojen tai basson äänialaan viritetyillä kitaroilla riffittelemisen näkökulmasta - näissä ei monesti olisikaan kovin montaa järkevää soittotapaa ja tällöin tabulatuurit saattavat toimia ihan hyvänä apuvälineenä.
 
Mä en ole kuullut varmaan mistään muusta syystä yhtä paljon väärin meneviä riffejä, melodioita, sooloja ja sointukiertoja kuin siitä, että jengi on opetellut biisejä (enimmäkseen netissä pyörivistä) tabulatuureista. Yleensä nuottijulkaisuissa musiikki on kirjoitettu edes vähän paremmin oikein. Lisäksi voin vain kuvitella, kuinka moni soittaja on tabulatuurien takia opetellut moniin biiseihin aivan älyttömän typeriä sormituksia, vaikka äänet olisivatkin lopulta oikein. Nuoteista opetellessa joutuu välillä näkemään alussa hieman enemmän vaivaa, mutta lopputulos palkitsee varmasti: kappale avautuu musiikillisena ideana paljon paremmin ja lisäksi tulee kokeiltua itse, mikä sormitus on itselle sopivin.
 
Mulle tabulatuurien suurin ongelma on se, ettei niistä näe nuottien todellisia kestoja (ellei avuksi oteta nuottikirjoituksesta varastettuja konsteja) - tabulatuuriivivaston päällä olevat erilaiset nuottien kestoa kuvaavat kirjaimet ovat surkean hidasta luettavaa verrattuna nuottikirjoitukseen.
 
Toinen yhtä suuri ongelma on se, ettei tabulatuurista hahmotu kappaleen sävellaji, eikä välttämättä edes melodian ambitus (matalimman ja korkeimman sävelen välinen ero). Lisäksi nuottikirjoituksesta näkee välittömästi esimerkiksi suoraan asteikon mukaan menevät juoksutukset sekä ennen kaikkea intervallit useampiäänisissä jutuissa. Jos nuottiviivastolle on kirjoitettu melodia ja samalle viivastolle myös vaikkapa yläpuolinen terssiharmonia, nuottikuva on edelleen yleensä tosi selkeä. Samaa ei voi sanoa tabulatuurimuotoon väännetystä versiosta - ainakaan siitä ei mitenkään hahmotu suorilta, että "jaha, tossa mennään nätisti tersseissä koko matka". Juuri intervallien näkeminen suoraan on aika magee juttu, koska musiikissa käytetään intervalleja aika paljon.
 
Ja tosiaan, jos joku heittäytyisi joskus niin hurjalle päälle, että haluaisikin soittaa jotain muuta kuin tunnetuimpien rokkibändien kitaraosuuksia - kenties jotain ihan muuta tyyliä, kenties jotain ihan toiselle instrumentille kirjoitettua tavaraa - eipä taida tabulatuureina löytyä. Päätös soittaa pelkästään tabulatuureiksi kirjoitettua musiikkia rajaa aika hiton paljon hyvää musiikkia täysin "soittamattomiin". Toki joukossamme on "valitsemalleen tyylille uskollisia", joita mitkään turhat klarinettipilitykset tai fonisoolot kiinnosta.
 
Pedagogisesta näkökulmasta tabulatuurit ovat todella huono väline, koska siinä jää ajattelutyö kokonaan tekemättä: "mää vaan painan tosta kolmosesta ja sit tosta vitosesta ja sit tosta seuraavan kielen neloselta..." Soittajalle ei välttämättä ikinä hahmotu edes musiikin perusasiat, kuten se, minkä nimisiä säveliä hän soittaa ja mikä on niiden suhde kappaleen sävellajiin tai kulloinkin soivaan sointuun. Eihän siinä mitään, jos ei halua ikinä viedä soittoaan pidemmälle, mutta aika moni soittaja on pohjimmiltaan kiinnostunut myös ymmärtämään jotain omasta instrumentistaan sekä siitä, mitä kappaleessa todella tapahtuu, mikä on sen juju. Itse näkisin, että niin kauan kun ollaan pelkästään (huom, pelkästään) tabulatuurien varassa, soitto ja musiikillinen ymmärrys tulevat junnaamaan paikallaan.
 
Jotenkin tuntuu siltä, että nuottikirjoitus on tiettyjen soittajien keskuudessa päätetty leimata jonkinlaiseksi kryptiseksi "salakieleksi", jota normaali soittaja ei voi mitenkään oppia ja sen takia turvaudutaan tabulatuureihin.
 
Ja sitten vielä juridinen aspekti, jonka mukaan tekijänoikeudella suojattujen biisien tabulatuurien levittäminen netissä on muutenkin laitonta. Käytännössähän tähän ei voi juuri mitenkään puuttua, mutta se, mikä on laitonta, on laitonta ja sillä sipuli.
 
Tämä kaikki tosiaan sellaisen henkilön suusta, joka on itse aivan onneton nuotinlukija. Tiedostan vaan ne tosiasiat, joiden takia nuotit pyyhkivät tabulatuureilla lattiaa oikeastaan kaikissa muissa asioissa paitsi valmiiden sormitusten tarjoamisessa. Ja vähintään 99 tapauksessa 100:sta minä en ainakaan halua, että kukaan tarjoaa mulle valmiita sormituksia. Haluan itse löytää itselleni sopivimman tavan soittaaa ja samalla oppia a)soittimestani ja b)työn alla olevasta kappaleesta jotain.
 
Kiitos kun jaksoit lukea.