Kitarat: kitarakamat ›

Sain valmiiksi jazzlaatikko-Höfnerin ja laitoin siihen kaulaan Gibsonin P-90-mikin mutta soundi ei ehkä ole ihan sitä mitä kaipaisin. Soundi on vähän turhan nenäkäs ja jopa vähän nasaali. Ja mulla on itse asiassa jo toisessa kepissä P-90:set niin ajattelin että jos laittaisinkin humpparin tilalle. Mikäs olisi sellainen pehmeä ja lämminsoundinen humppari josta kuitenkin löytyisi heleyttäkin. Ja heleydellä tarkoitan nimenomaan ihan niitä ylimpiä, usein tuntuu "kirkkaissa" humppareissa olevan yläkeskialuetta niin paljon että niihin tulee sellaista tallamikin tuntua jota tässä nyt ei missään nimessä etsitä.
 
Varmaankin melko mieto käämitys ja alnico-magneeteilla saisi olla mutta olisikos ihan konkreettisia ehdotuksia? Tarkoituksen olis laajentaa musiikkitietämystä tonne jatsin suuntaan ja ainakin Kenny Burrellin soundi on korvaan aika nannaa joten jotain sellaista..

PAF-johdannaisilla humbuckereilla ei voi mennä pahasti metsään. Näitä löytyy Gibsonilta ('57 Classic, Burstbucker), Seymour Duncanilta, DiMarziolta ja kymmeniltä muilta valmistajilta. Miedosti käämittyä (~7-8kOhm) Sheptonea tai Lindy Fralinia kannattaa kokeilla, jos ihan "perus hyllytavaralle" haluaa vaihtoehtoja.
 
Tässä Sheptone PAF Tribute Les Paul '57 Reissuen kaulassa vähän jazzimmassa kontekstissa:
http://mp3.jucciz.com/other/jucciz149.mp3
 
Minusta on aika selkeä ja erotteleva, mutta silti lämmin soundi ja yläkertakin "puraisee" tarvittaessa.

Jumankauta, jätkät on päässy tekemään pornoleffaan taustamusat!
 
Ei vaan, hyvä soundi. Just jotain ton tyylistä, tossa oli klangia Les Paulin kaulamikiks vähän hitosti, ehkä jopa ihan hitunen liikaakin mun ideaan nähden mutta ne mikit ei oo tosiaan ainoa muuttuja koko paketissa.
 
Oliskos jollain tämän lukijallla kiinnostusta vaihtaa jotain hyvää Paffia Sheptonen P-90:seen joka mulla on myynnissä?

Mitenköhän tässä käytössä toimisi SD:n Alnico II Pro? Onkohan liian tumma tai bassovoittoinen? Onkos jollain tollasta esim. ES-335 kaulassa tai jonkun jazz-laatikon kaulassa?

Meikäläinen on ollut varsin tyytyväinen Fralinin kevyesti alikäämittyihin mikkeihin, vaikka en nyt niin kauheasti jazzia soittelekaan. Välillä saatan innostua komppaileen jotain perus-swingiä tai vastaavaa, esim. Ellingtonin tahdissa.
 
Eli täältä ääni Lindy Fralin Humbuckereille, kevyesti alikäämittynä, sekä:
Bare Knuckle Pickups The Mule
Bare Knuckle Pickups Stormy Monday
 
Kummatkin todella loistavia PAF-tyyppisiä, selkeitä mutta humbucker-soundisia mikkejä.

tossa oli klangia Les Paulin kaulamikiks vähän hitosti
 
Kyllähän Lespakin klangata saa. Aina voi vääntää tonea pienemmälle, jos alkaa hirvittämään. Lähtökohtaisesti mun mielestä kitaran soundi saa aina olla jokseenkin kirkas ja erotteleva, koska kirkkautta on aina helppo leikata - sen sijaan tuhnu kitara + tuhnut mikit -yhdistelmästä onkin huomattavasti vaikeampi saada riittävän erotteleva ilman lisälaitteita, jos edes niiden kanssa...
 
Mitenköhän tässä käytössä toimisi SD:n Alnico II Pro? Onkohan liian tumma tai bassovoittoinen? Onkos jollain tollasta esim. ES-335 kaulassa tai jonkun jazz-laatikon kaulassa?
 
Mulle tulee Alnico II Pro:sta ekana mieleen Slash ja Guns n' Roses, joten ihan ekana en pysty sitä jazz-musaan suosittelemaan. Tai siis miksei niillä jazziakin vedä, mutta mun makuun ne on aika ärhäkät mikit tuommoiseen - 80-lukuhenkiseen rockiin sen sijaan omiaan. :)

Seymour Duncanin '59-kaulamallihan on hieman alikäämitty ja se Alnico V -magneetti tuo saundiin tiukkuutta ja yläpäätä, tosin ei hirmu pehmeä mikki ole. Jazz-laatikkohan on kuitenkin aika pehmeä yläpäästä, että se ei varmaan haitanne. Ja, kuten Jucciz jo sanoi, tonepotikasta voi leikata sitä diskanttia.
Alnico II-magneetti on kyllä toisaalta pehmeämpi ja voimakkaampi keski-keskialueeltaan ja on omiaan jazzissa juuri kun haetaan alikäämityllä mikillä heleää mutta samalla pehmeää diskanttia. Alnico II Pro ei kyllä mikään hevimikki ole, vaan pohjautuu Gibsonin 60-luvun T-top mikrofoneihin, joita jazz-kitaroissakin on ollut. Pearly Gatesissä on kyllä heleämpi yläpää kuin AIIP:ssa epätasaisten kelojen vuoksi (enemmän lankaa toisessa). Sitten on tietysti Antiquity ja Seth Lover -mallit, joista SL on Seth Loverin, humbuckerin suunnittelijan ja Seymourin "suunnittelema" malli, joka edustaa PAF-mikkiä niin kuin SL alunperin halusi sen olevan 50 v. sitten, uutena. Antiquity taas 50-vuotiaan mikin soundia.
Samassa sarjassa Duncanin Antiquityn ja Loverin kanssa on sitten tosiaan BKP: Stormy Monday, Sheptonet, Lindy Fralinin tuotokset ym.
Sethin laittaisin noista itse, mutta tuskin millään menee pahasti pieleen.

Siksi tuota Alnico II Pro ehdotin kun olis torilla sattunut sellanen olemaan mutta taitaa jäädä kokeilematta.
 
Tosiaan mielellään saisi olla yläpäätä ja ihan korkeintakin helinää riittävästi, kuten Jucciz sanoi niin ei se tone-potikka kitarassa ihan näön vuoksi ole..

Mikäs olisi sellainen pehmeä ja lämminsoundinen humppari josta kuitenkin löytyisi heleyttäkin.
 
Kuvailet juuri Gibsonin 57 Classicin sointia. Niillä ei taatusti mene pieleen. Tai johdannaisia, joita on yllin kyllin ja tuossa edellä jo useita mainittukin. 57 Classicit on erittäin "kevyet" humppareiksi ja niillä irtoaa korkeampaa äänirekisteriä, muttei missään nimessä ole pistävä. Pehmeä ja Lämminsoundinen - juuri kuten tuossa kuvailit. Hintavia on Gibsonit, yllättäin...
 
Vielä Tonesta. Kyllä sitä tosissaan kannattaa käyttää. Saa huomattavasti lisää väriä omaan soittoon. Itsellä tulee esim 335:lla soiteltua niin, että "lähtökohtaisesti" volume on n.4 ja tone 6-7. Siitä on hyvä lähteä kumpaankin suuntaan tarpeen mukaan.