Kitarat: soittaminen ›

Ihan pienikin epävire häiritsee soittamista jo paljon. Fiilis siinä enimmäkseen kärsii ja sitä ihan turhautuu kun vaivalla saa kitaran absoluuttiseen vireeseen, ja kun ryhtyy soittamaan, niin huomaa, että: "Ei perskeles, eihän tää nyt ihan NIIN vireiseltä kuulosta kuin haluaisin.". Varsinkin G- ja B-kielien vierekkäiset sävelet eivät aina soi niin hienosti harmoniassa... :P

Häiritsee ihan perkuleesti kun kuuntelee toisten soittoa , ja/tai laulua , mut sit innoissaan kun ite jammailee, niin ei sen oo niin väliä ;-)

Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kuluneiden nauhojen aiheuttama epävire. ARGH

Itse en kyllä kuule yksittäisen kielen +-1 sentin heittoja, mutta monesti sitten soittaessa viimeistään kyllä huomaa jonkun olevan pielessä. Intonaation säädän jos sen kuulee selvästi heittävän, ja toki jos pitää äänittää jotain demomatskuja.

Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kuluneiden nauhojen aiheuttama epävire. ARGH
 
Totta. Toi on varsinkin g-kielellä ongelma 1-5 nauhoilla, joita ei jatkuva kielten venyttely hio siinämäärin mitä siellä korkeammalla. Pitäs taas ottaa viilaa käteen ja hioa pois niitä tallaa päin havittelevia uria pois.
Taitaa olla seuraavat nauhat "stainles steeliä" kun otta pannuun noi tinanauhat mitä saa vaihdella kolmen vuoden välein.

Ei vaan ihmiset haluavat panostaa harrastukseensa niin paljon, kuin mahdollisuuksia vaan on kullekin sattunut siunaantumaan. Ei se mahdollisuuksien hyödyntäminen ainakaan lopputulosta heikennä. Oli sitten kyse soundista, soittotaidosta, vireestä, tai mistä tahansa.
 
EDIT: Miten noi vahvarit ja mikit liittyy nyt tähän epävireen häiritsevyyteen?
 
ei liitykään mitenkään.
aika harvassa on kitarat mitkä stemmavat täydellisesti,eikä edes kalliitakaan kitaroita saa välttämättä täysin vireeseen.esim gibson les paul-57 historic,jonka omistin ei toiminut ollenkaan.vire oli aina jostain kohtaa vituillaan ja virityksen kanssa joutui tekemään kompromissejä.ja tuo oli läpäissyt custom shopin tarkastuksen..mutta onneksi oma soitto on muutenkin epävireistä,niin ei see niin vakavaa ollut ja lisäksi näillä puukorvilla sitä ei edes oikein huomaa.

välillä tuntuu että m.netissä on aikas kultakorva porukkaa,kun jokaisella pitää olla putiikki vahvistimet ja kalleimmat mahdolliset käsinkäämityt mikit mitä löytyy ja kitara pitää olla tip top vireessä ennenkuin sillä voi mitään soittaa.varsinaisia puukorvia on esim nämä onnettomat jotka ei ymmärrä ettei mitään dimarzioita kannata asentaa kitaraan..
 
Jännää miten saat pöljällä karrikoinnilla ja liioittelulla hyvän sävelkorvan vaikuttamaan jotenkin huonolta asialta.

Jännää miten saat pöljällä karrikoinnilla ja liioittelulla hyvän sävelkorvan vaikuttamaan jotenkin asialta.
 
no joo ehkä aavituksen kärjistetty :) mutta totta toinen puoli.hyvästä sävelkorvasta en tiedä kun en sellaista omaa,ainoastaan isot hörökorvat,mutta kyllä tuo vahvistin ja mikki keskustelu meinaa välillä karata käsistä.

Tässä menee kyllä erilaiset "sävelkorvat" sekaisin. On paljon helpompaa kuulla ero kahden samaanaikaan soivan sävelen välillä kuin kahden peräkkäin soivan sävelen välillä. Jos pianossa saman sävelen eri kielet ovat keskenään epävireessä, ei sen kuulemiseen edes tarvita sävelkorvaa. Kitaran sointujen kanssa on vähän sama juttu.

mutta kyllä tuo vahvistin ja mikki keskustelu meinaa välillä karata käsistä.
 
En sanois näinkään, se on vaan sun näkökulma. Mun näkökulmastani taas noi kamat on ihan yhtäläinen harrastus, kuin se soittokin ja mä ainakin tykkään puhua niistä.
 
EDIT: Klezbergillä asiaa tuossa ylempänä. Ei mullakaan mitään absoluuttista sävelkorvaa oo, äänen epävireen havaitsemiseksi mä tarvin jonkinlaisen kontekstin. Ei se vire itsessään häiritse siis, vaan epävireisyys suhteessa muihin ääniin.

EDIT: Klezbergillä asiaa tuossa ylempänä. Ei mullakaan mitään absoluuttista sävelkorvaa oo, äänen epävireen havaitsemiseksi mä tarvin jonkinlaisen kontekstin. Ei se vire itsessään häiritse siis, vaan epävireisyys suhteessa muihin ääniin.
 
Mä en tarkoittanut tuota, vaan sitä että kahden peräkkäisen sävelen eron hahmottaminen vaatii (suhteellista) sävelkorvaa. Kahden yhtaikaa soivan samankaltaisen äänen eron huomaaminen ei välttämättä sitäkään, tai ei ainakaan niin hyvää. Et välttämättä tiedä mikä intervalli tai paljonko se on pielessä, mutta kuulet että se ei tunnu hyvältä. Ääriesimerkkeinä muutaman hertsin eron aiheuttama huojunta tai vastaava ilmiö pianossa jonka samaa säveltä soittavat kielet ovat eri vireessä.

Mä en tarkoittanut tuota, vaan sitä että...
 
Ei ei ja jos katsot tuota tekstinpätkää tarkkaan, niin mä puhuinkin tuossa itsestäni, enkä sun tarkoitusperistä. :)

Ei ei ja jos katsot tuota tekstinpätkää tarkkaan, niin mä puhuinkin tuossa itsestäni, enkä sun tarkoitusperistä. :)
 
Joo, huomasin kirjoitettuani, mutta tulihan nyt väännettyä lisää rautalankaa. Ja absoluuttinen korva sitten vielä eri juttu; melkein kaikki meistä tulee toimeen ilman sitä.

Mun korva on absoluuttinen, tunnen sen tässä ja nyt, sormenpäissäni.

No tällaisena noobi grunge henkisenä rämpyttelijänä en pahemmin vikise, jos vire on laskenut suhkot tasaisesti; Päinvastoin, lisää vain fiilistä. Mutta auta armias, jos joku yksittäinen kieli on saanut mielenhäiriön ja sooloilee vireen kanssa; Silloin tärykalvot saavat sellaisen raiskauksen, että pitää olla heti nuppia vääntelemässä.
 
Miten kipeänä voikaan kirjoittaa näin sekavasti :D.

Martti Syrjä kommentoi joskus keikalla Pantsen kitaranviritystä jotenkin "täytyy laittaa kitarat vireeseen, kun ei viitsi jazzia soittaa". Höröhörö...

Martti Syrjä kommentoi joskus keikalla Pantsen kitaranviritystä jotenkin "täytyy laittaa kitarat vireeseen, kun ei viitsi jazzia soittaa". Höröhörö...
Pantse jv-squieristaan "se on hyvä kitara ja se pysyy melkein vireessäkin"

Eikös Martti Syrjä käytä livenäkin autotunea? Sikäli aika heitto oli se. :)

Mua häiritsee aivan suunnattomasti epävire, etenkin omassa soittimessa. Jos kitara on vähänkään epävireessä, niin keskittymiskyky menee täysin
 
Nimenomaan tässä mielessä se muakin häiritsee. Nopeesti virittäessä ei välttämättä edes huomaa (tai jaksa) korjata virettä ja kymmenen sekunnin soittamisen jälkeen meinaa lentää kitara (tai hakata päätään) seinään kun kuulostaa niin paskalta. Eikä siis sillä tavalla paskalta, että ei syystä tai toisesta irtoa. Huolimattomalla virittämisellä ja vireen tsekkaamisella saa itseltään pilattua hyvän soittofiiliksen, ja huono instrumentin vire johtaa usein siihen, että soittajaa alkaa vituttaa niin rankasti että sekin menee epävireeseen. Näin meillä.
 
Kamarunkkauksesta ja kultakorvista sen verran, että kamat saa rahalla, korviaan ja soittamista voi kehittää treenaamalla. Eivät kompensoi toisiaan, päinvastoin korostavat. Helvetin hyvät kamat tuovat yleensä paskan soittajan kyvyttömyyden paljon paremmin esiin, kuin suttuiselta soundaavat huonot kamat. Tuovathan ne toki hyvänkin soittajan hyvät puolet esiin, mutta hyvä soitanta kuulostaa vähintään kelvolliselta myöskin paskemmilla kamoilla.