Kitarat: kitarakamat ›

Kysymys on tietysti hieman laittamaton mutta olen tilaamassa nettikaupasta fenkkua ja useita malleja hintaluokassa olisi tarjolla. Mitä eroa on vintage vs. medium jumbo-nauhoilla soiton kannalta. Pitäisi tietysti mennä kauppaan testaamaan mutta siihen ei ole itsellä mahdollisuutta. Jos jotain suuntaviittaa saisi, olisin kiitollinen.

Kysymys on tietysti hieman laittamaton mutta olen tilaamassa nettikaupasta fenkkua ja useita malleja hintaluokassa olisi tarjolla. Mitä eroa on vintage vs. medium jumbo-nauhoilla soiton kannalta. Pitäisi tietysti mennä kauppaan testaamaan mutta siihen ei ole itsellä mahdollisuutta. Jos jotain suuntaviittaa saisi, olisin kiitollinen.
 
http://www.warmoth.com/guitar/necks/necks.cfm?fuseaction=fretsize
Tuosta saa toivottavasti jotain osviittaa...

vintage viittaa yleensä siihen että nauhat on matalat ja kapeahkot (ei välttämättä). medium jumbo on vähän korkeampi ja leveämpi nauha. Korkeampi nauha tietää erillaisen tatsin lisäksi pitempää ikää/useammat hionnat ja kovalle kädelle epävirettä (kieli venyy enemmän ennenkun osuu otelautaan) Vintaget taas saattaa olla intonaatiollisesti tarkemmat (marginaalisesti). Kokeilemalla se selvii kummasta pitää enemmän, sen pitäis olla se ratkaiseva kriteeri näistä. Tosin jos kokeilemaan ei millään pääse niin ota kumpi vaan, vaikeeta tohon juuta tai jaata sanoa, kyllä siihen sitten tottuu ja tarvittaessa voi nauhojenvaihdolla kääntää kelkkaa.

Mun mielestä nauhojen kokoa tärkeämpi tekijä on kaulan radius (otelaudan kaarevuus). Tuo kun vaikuttaa esim. kielten bendailuun... Toisaalta toiset tykkää että kaarevalla otelaudalla on helpompi ottaa sointuja.

Mun mielestä nauhojen kokoa tärkeämpi tekijä on kaulan radius (otelaudan kaarevuus). Tuo kun vaikuttaa esim. kielten bendailuun... Toisaalta toiset tykkää että kaarevalla otelaudalla on helpompi ottaa sointuja.
 
Jännää.
 
Mulle taas oikean kokoiset (lue: riittävän pienet) nauhat on kaikki kaikessa soittotuntuman kannalta (jumbonauhoilla ei voi soittaa jne.), kun taas radius ei tunnu merkkaavan yhtään mitään. En huomaa mitään eroa soitettavuudessa Fenderin 7.25" radiuksessa tai Gibsonin 12" radiuksessa bendailun tai sointujen soittamisen kannalta. Molemmilla onnistuu molemmat milloin vain ja ihan yhtä hyvin.
 
Dear Eki, oonko outo?

Juu, outoo on. Itelle tökkii pahiten jos kaula-profiili on ohut ja siihe päälle nakataan aivan flätti otelauta (koko kaula on yksi pyykkilauta). Vähän pitää olla pyöreyttä ainakin kaulassa :) Tuo suorempi otelauta tuntuu itelle olevan varsin ideaali - Lontoosta tuotu jumbo-nauhainen, modern-C-kaulainen ja flätti otelautainen standard mex-Tele toimii mahtavasti. Tätä ennen olin tottunut Ison G:n paksumpiin kauloihin...

Sanomattakin on selvää, että kaulassa pitää olla puuta. Gibsonin LP Standardin 50's-profiili on ihan siinä rajoilla, että onko se tarpeeksi paksu. Yleensä ei, mutta hätätilanteessa pystyn soittamaan. 60's Slim Taperit ei mun mielestä kelpaa kuin polttopuuksi, jostain Ibanezin Wizardeista nyt puhumattakaan. Tai voi niistä ehkä jotain koriste-esineitä vuolla, mutta ei niillä nyt hyvänen aika soittaa voi. :)

Juh ei mitn... Kunhan kelailin.

Tilasin verkkokaupasta vintagenauhoilla halvan punnan Fenderin tuolta kuuluisasta dv247:sta ja tilaus viivästyi. Nyt on ollut aikaa tiirailla muitakin malleja ja kotoota löytyy yksi F. med.j.nauhoilla niin ajattelin kysäistä asiasta kun ei ole aikaa eikä mahdollisuutta käydä kaupoilla testaamassa.

Mun mielestä nauhojen kokoa tärkeämpi tekijä on kaulan radius (otelaudan kaarevuus). Tuo kun vaikuttaa esim. kielten bendailuun... Toisaalta toiset tykkää että kaarevalla otelaudalla on helpompi ottaa sointuja.
 
Suoremalla on helpompi tehdä sweeppejä tai string skippingiä shredatessa.
 
Korkeilla/kapeailla nauhoilla intonaatio on monasti tarkempi
Leveillä /matalilla soundi on näkkäriä.
 
Monesti assosiaatio korkea = leveä hämää enemmän siihen tatsiin vaikuttaa se leveys.
Tietysti jos soitetaan periaattella:vomaa löytyy ja kielt puristetaan otelautaa vasten niin matalat on varmasti kivat :D

Tietysti jos soitetaan periaattella:vomaa löytyy ja kielt puristetaan otelautaa vasten niin matalat on varmasti kivat :D
 
Tyypillinen aloittelijan tekniikka; pienet nauhat auttavat vireen kanssa.. B))

En huomaa mitään eroa soitettavuudessa Fenderin 7.25" radiuksessa tai Gibsonin 12" radiuksessa bendailun tai sointujen soittamisen kannalta.
 
Miten korkealla pidät kieliä?

Tilasin verkkokaupasta vintagenauhoilla...
 
Vintaget vaatii hieman totuttelua, jos jumboihin on tottunut. Tottakai soitto onnistuu molemmilla ihan hyvin.
 
IMO jumbot on miellyttävämmät soittaa, mutta vintaget on sexymmän näköiset.

Miten korkealla pidät kieliä?
 
Sopivan korkeella, sillai että voi huolella paiskoa - luultavasti jonkin verran korkeammalla kuin keskiverto hevitiluttaja ainakin, jos se nyt mikään mittapuu on. En mä mitään numeerisia lukemia osaa antaa, kun säädän kitaran hyväksi sen mukaan, miltä se tuntuu enkä viivottimen kanssa.
 
Energiataloudellisesti en oo kovin esimerkillinen kitaristi, sillä en kovinkaan tietoisesti optimoi otelautakäden liikeratoja ja tykkään sekä puristaa vasurilla ronskisti että räimiä oikealla kädellä ronskisti jos siis rokkia soitetaan. Sen takia pienet nauhat toimii mulle paremmin kun puristaminen ei synnytä niin helposti epävirettä ja soittotuntuma on vaan muutenkin mukavampi ja tietyllä tapaa huolettomampi. Ehkä tykkään puristaa kielet kunnolla otelaudan ja sormenpäitteni väliin siksi, että siinä on "rehellinen meininki" - mene ja tiedä. En vaa osaa (enkä halua) soittaa niin hiplaten kuin jumbonauhat edellyttäisivät. Kaikki kunnia niille, jotka siihen pystyvät.

En vaa osaa (enkä halua) soittaa niin hiplaten kuin jumbonauhat edellyttäisivät. Kaikki kunnia niille, jotka siihen pystyvät.
 
Tarpeeksi paksut kielet vaan kun laittaa, niin kyllä niillä jumbo-nauhoillakin voi räimiä menemään ihan rohkeasti. Toki se liiallinen painaminen saa kielet epävireeseen, mutta niin laittaa kielten sivuttainenkin vääntäminen vahingossa, oli nauhat sitä mitä kokoa vaan. Eli tottumiskysymys kanssa on tämä.

Mä en kyllä kykene soittamaan vintage-kokoisilla nauhoilla, alle 10" raiuksella tai 25.5" skaalalla. Senpä takia stratoihin vaihtuu aina warmothin conversion neck, johon 6105 tai 6100 nauhat. Gibsoneille ei onneksi tartte tehdä mitään.

Mä en kyllä kykene soittamaan vintage-kokoisilla nauhoilla, alle 10" raiuksella tai 25.5" skaalalla. Senpä takia stratoihin vaihtuu aina warmothin conversion neck, johon 6105 tai 6100 nauhat. Gibsoneille ei onneksi tartte tehdä mitään.
 
Aika paljon karsiutuu hienoja soittimia pois, jos noin puolet maailman peruskitaroista hintaluokasta riippumatta on sulle lähtökohtaisesti soittokelvottomia. Mut kitaroissahan se vika on, ei miehessä.

Aika paljon karsiutuu hienoja soittimia pois, jos noin puolet maailman peruskitaroista hintaluokasta riippumatta on sulle lähtökohtaisesti soittokelvottomia. Mut kitaroissahan se vika on, ei miehessä.
 
Jokainen taaplaa tyylillään, mutta olen samoilla linjoilla. Omissa nurkissakin lojuu viitisentoista kitaraa ja mun mielestä tietty hienous on juuri siinä, että ne ovat kaikki erilaisia. On paksua ja ohutta kaulaa eri profiileilla, nauhoina jumboja ja vintageja, mikkeinä näkkärisoundisia yksikelaisia ja paksusoundisia humppareita. Mulle soundi on ykkösasia - loppu hoituu ihan sillä, että muuttaa lähestymistapaa ja soittoasennetta käsissä olevan kapineen vaatimaan suuntaan :)

Morjens,olisi semmoinen kysymys liittyen jumbo nauhoihin.itse kitaraa jo useamman vuoden veivannut mutta niistä ei ole mitään kokemusta.mitä eroa niissä on kun useat kovan luokan kepittäjät niitä vaihtaa/käyttää.liikkeeseen kokeilemaan pääsy on toistaiseksi vähän hankalaa.
Kiitos
Pasi.