Aloittelijat ›

Sävellajin tunnistamista ja ymmärtämistä (ainakin teoreettisesti) sotkee minusta vielä lisäksi se, että mitä tahansa yksittäistä nuottia voidaan kesken kappaleen ylentää tai alentaa. Silloinhan se ei oikeastaan kuulu ko. sävellajin duuri- tai molliskaalaan. Eikä kappalekaan enää ole puhtaasti mitään sävellajia.
 
Risto jo kommentoi eri skaaloista.
 
Sen lisäksi: yksittäiset ylennykset ja alennukset kyllä usein toimivat nimenomaan tietyn sävellajin piirissä. Ne luovat jännitteitä, kun poiketaan sävellajin vahvasta sävelestä puoliaskelen verran sivuun, se toimii kuin kuminauha, kuulijalle tulee tunne että poikkeama pitää korjata ja siirtyä siihen "oikeaan" säveleen. Toinen tapaus on kromaattinen siirtymä kahden sävelen välillä. Sen sijaan että mentäisiin g:stä
f:ään, mennään ikään kuin portaita pitkin g-fis-f. Tämmöiset enemmänkin vahvistavat kuin hämärtävät sävellajia.

Risto jo kommentoi eri skaaloista.
 
Sen lisäksi: yksittäiset ylennykset ja alennukset kyllä usein toimivat nimenomaan tietyn sävellajin piirissä. Ne luovat jännitteitä, kun poiketaan sävellajin vahvasta sävelestä puoliaskelen verran sivuun, se toimii kuin kuminauha, kuulijalle tulee tunne että poikkeama pitää korjata ja siirtyä siihen "oikeaan" säveleen. Toinen tapaus on kromaattinen siirtymä kahden sävelen välillä. Sen sijaan että mentäisiin g:stä
f:ään, mennään ikään kuin portaita pitkin g-fis-f. Tämmöiset enemmänkin vahvistavat kuin hämärtävät sävellajia.
 
Backlund nimittää sointuun kuulumattomia säveliä hajasäveliksi.
Niitä ovat lisäsävelet, jotka kuuluvat asteikkoon ja sitten asteikkoon kuulumattomat inharmoniset hajasävelet, joita se luettelee monta erilaista.
 
Tiivistelmänä: Melodiassa kaikki sävelet ovat "sallittuja" eivätkä ne tarkoita välttämättä, että sävellajista poikettaisiin.

Korvakuulolta plokkaamisesta vielä jankuttaa tahdon.
 
Olinpa eilen aamutunneille asti kemuissa, jossa oli leikkimielinen jokerikaraoke, eli se kappale piti laulaa mikä sattui toosasta tulemaan, tunsi biisin tai ei.
 
Tässä panin merkille, miten moni laulaja, alun hapuilun jälkeen alkoi löytää melodiaa kappaleeseen.
Eli varmaan joskus saattanut biisin kuullakin, mutta sen sävel ei ole kestomuistissa.
 
Tässä tapauksessa, laulaja mielestäni säveltää sopivaa melodiaa taustan kanssa.
 
Eli kyseessä on silloin korvakuulolla toimiva musikaalinen visualisointi prosessi, joka toimii, sekä tekee sopivaa sävelmää soitettuun taustaan.
 
Huomasin monella, jopa itselläni olen joskus huomannut, että laulaessa ihan outoa kappaletta, se taustamusiikki auttaa löytämään sopivan melodian lauluun.
 
Sitä vain tahdon sanoa, että tämä ominaisuus pitää olla joko harjoitettuna, tahi lahjana ihmisen päässä.
 
Ja tätä olen tolkottanut. Tuskin tässä prosessissa tulee ajateltua, mikä sävellaji on kyseessä.
 
No, nämä olivat paikallisen karaokeyhdistyksen pikkujoulut. Nythän on ihan sopiva aika sellaisille.
 
Eräskin vanhempi nainen, jonka laulua kuunnellessa, voisi hyvin kuvitella, että biisi tulee levyltä, kertoi minulle, että ei tajua hönkäsen pöläystä sävellajeista, eikä tiedä musiikin teoriasta yhtikäs mitään. Eipä tuo vain laulamista haitannut millään lailla.
 
Silti yhä edelleen painotan myös sitä, että mielestäni teorian tuntemus antaa paljon lisää pohjaa ja avaruutta musiikkiharrastukselle.
 
Ammattilaisillehan se on tärkeää muutenkin.
 
Se vain, että pelkkä tieto ei auta, sen pitää myös toimia musiikissa.

Eli kyseessä on silloin korvakuulolla toimiva musikaalinen visualisointi prosessi, joka toimii, sekä tekee sopivaa sävelmää soitettuun taustaan.
 
Huomasin monella, jopa itselläni olen joskus huomannut, että laulaessa ihan outoa kappaletta, se taustamusiikki auttaa löytämään sopivan melodian lauluun.
 
Sitä vain tahdon sanoa, että tämä ominaisuus pitää olla joko harjoitettuna, tahi lahjana ihmisen päässä.
 
Ja tätä olen tolkottanut. Tuskin tässä prosessissa tulee ajateltua, mikä sävellaji on kyseessä.
 
No mulla tuntuu menevän niin, että kun alan soittaa klarinettia oudon taustan kanssa, korva auttaa löytämään ne oleelliset sävelet, joiden perusteella hahmotan mikä sävellaji on kyseessä ja löydän ne loputkin sävelet.
 
Eli tottakai siinä on korva ensimmäisenä mukana. Tuo laulu on vain instrumenttina ääriesimerkki siitä miten helppo on siirtyä sävellajista toiseen (sitä mitenkään tiedostamatta). Huuliharppu on toinen ääriesimerkki, pitää valita soitin sävellajin mukaan.
 
EDIT: Minusta tästä on turha kiistellä. Minä en kiistä korvan roolia tuossa, enkä sitä että on mahdollista soittaa korvakuulolta tietämättä sävellajia. Mutta tapauksesta riippuen sävellajin tuntemuksesta paljonkin hyötyä.
 
Lisäksi se että löydät korvakuulolta tuttuja malleja, kuten sormituksia, sointuja tai asteikkoja, vastaa suurin piirtein sitä mitä minä kutsun sävellajin löytämiseksi. Mallien nimeäminen on hyödyllistä vähintään sitten, kun niitä joutuu välittämään muille tai kirjaamaan muistiin (esim. sen sijaan että kirjaat koko melodian, laitat ylös vain sävellajin ja soinnut).

Ja tätä olen tolkottanut. Tuskin tässä prosessissa tulee ajateltua, mikä sävellaji on kyseessä.
 
No, nämä olivat paikallisen karaokeyhdistyksen pikkujoulut. Nythän on ihan sopiva aika sellaisille.
 
Eräskin vanhempi nainen, jonka laulua kuunnellessa, voisi hyvin kuvitella, että biisi tulee levyltä, kertoi minulle, että ei tajua hönkäsen pöläystä sävellajeista, eikä tiedä musiikin teoriasta yhtikäs mitään. Eipä tuo vain laulamista haitannut millään lailla.
 
No siis, laulaessahan sävellajilla ei sinäänsä oo mitään väliä. Ainoa millä on merkitys, on ylin ja alin ääni ja jollei ääniala niihin riitä, sanotaan karaokemastarille, et lasketaan tai nostetaan joko sit paljon tai vähän.
Torvea soittaessa täytyy ihan erilailla miettiä sävellaji, koska jo teknisestikin H-duuri on "hieman" hankalempi kuin esim Bb duuri.
 
Vanhanliiton kitarasankaritkaan eivät tietäneet teoriasta mitään termistöä, mutta soittelivat silti mitä vaan ja miten päin vaan.
 
Se on ihan sama tietääkä edes nuottien nimiä, mutta jos oikeasti osaa soittaa/ laulaa jotain, ON OSATTAVA myös teoriaa.
 
Pointti, jota olen siis kauan koittanut kaivaa on, että teoria ja termit on ihan eri asia. Havainnoillistetaan hommaa puhumisella. Osatakseen puhua ei missään nimessä tarvitse osata kirjoittaa eikä tietää kieliopin termejä kuten verbit jne. Silti puhuminen onnistuu hyvin ja kielioppikin toimii monilla todellahyvin, vaikkei sitä olekaan termienavulla koulussa opittu ja sitä täysin tiedostamatta soveltaisikin.
 
ELI: tiesi termistöä tai ei, jokaisen länsimaisen, joka luulee musiikista jotain ymmärtävänsä, takaraivossa on perus duuriskaala ja sitä voi hyvin osata käyttää tietämättä ainuttakaan termiä musiikin saralta.