Kilpailut ›

Forestin ja stratomasterin vedoista huomaa kyllä, että aika tottuneesti revitään niitä rokkinuotteja. Alkaa hävettämään toi oma sivallus epätarkkuuksineen ja ideavirran loppumiseen aina välillä :D
 
Heh, jotenkin ne muiden vedot kuulostaa aina paljon paremmalta kuin omat. Omista tuppaa kuulemaan vaan ne epätarkkuudet ja ideavirran loppumiset... Aika kovaan puristukseen joutui toi oma veto....dieter edessä ja masteri takana..:D
 
Tää tausta on kyllä kova paikka kitaristille, jos haluaa pitää mielenkiinnon yllä
 
Niin kova, että meinasin jättää koko skaban väliin kun en meinannut edes mitään välttävää saada aikaseksi. Kannattaa muuten arkistoida tää tausta. Parempaa rokkitaustaa saa kyllä hakea pitkään.

Forestin ja stratomasterin vedoista huomaa kyllä, että aika tottuneesti revitään niitä rokkinuotteja. Alkaa hävettämään toi oma sivallus epätarkkuuksineen ja ideavirran loppumiseen aina välillä :D
 
Tää tausta on kyllä kova paikka kitaristille, jos haluaa pitää mielenkiinnon yllä, mutta täällä tyypit vetää komiasti! Otan maljan teidän kaikkien kunniaksi!
 
Älä yhtään väheksy vetoas. Aivan loistava meininki alusta loppuun ja myös hyvä time! No, nää pitäis kai jättää tuonne äänestykseen, mutta tuon verran piti kommentoida.

Tää Roots 60:n tausta tuo mieleen mukavia muistoja nuoruudesta. Muistan silloin nöösipoikana, kun Roadrunner ilmestyi ja kaverini hankki sen kasettina, mulla ei ollut siihen aikaan kuin vanha kelamankka. En ollut siihen mennessä kitaransoitosta sen kummemmin kiinnostunut, enkä ollut kuullutkaan Rock'n roll all night longista. En koskaan unohda sitä ensimmäistä kertaa, kun pantiin Roadrunner pyörimään. Mulla ei ole mikään sen jälkeen enää kolahtanut niin rajusti. Tuo levy tavallaan muutti mun elämäni. Oli pakko ostaa kitara ja yrittää perässä noita Järvisen juttuja. Miljoona levyä sen jälkeen kuunnelleena voin edelleen sanoa, että Roadrunner on mulle vieläkin se kaikkein tärkein levy.

Tää Roots 60:n tausta tuo mieleen mukavia muistoja nuoruudesta. Muistan silloin nöösipoikana, kun Roadrunner ilmestyi ja kaverini hankki sen kasettina, mulla ei ollut siihen aikaan kuin vanha kelamankka. En ollut siihen mennessä kitaransoitosta sen kummemmin kiinnostunut, enkä ollut kuullutkaan Rock'n roll all night longista. En koskaan unohda sitä ensimmäistä kertaa, kun pantiin Roadrunner pyörimään. Mulla ei ole mikään sen jälkeen enää kolahtanut niin rajusti. Tuo levy tavallaan muutti mun elämäni. Oli pakko ostaa kitara ja yrittää perässä noita Järvisen juttuja. Miljoona levyä sen jälkeen kuunnelleena voin edelleen sanoa, että Roadrunner on mulle vieläkin se kaikkein tärkein levy.
 
Hieman samanlaisia ajatuksia minulla. Kaverilla oli toi LP:nä, ja sitä sitten soiteltiin puhki. Itse hommasin levyn sitten myöhemmin 70 luvulla. Vieläkin tulee kylmät väreet Roadrunner biisiin introsta, kun kuuntelee sitä :-). Sanoisin että Roadrunner on kaikkien aikojen paras suomalainen rocklevy, jos ei ihan jopa maailman mittapuussakin. Tuon ajan parasta äänitystekniikkaa, ja teknikkoja oli sen teossakin käytössä, ja sen kuulee saundeista. Rock and Roll all night long myös tiukkaa tavaraa, mutta ei äänitysteknisesti samaa luokkaa kuin RR.
 
EDIT: Toinen levy mikä kolahti tuolloin muiden muassa, mutta ei ihan ganesin RR tasoisesti, oli Dr. Feelgoodin "Down By The Jetty" , tätä pidettiin lähestulkoon yhtäkovana tuolloin meidän poikien mielestä, kuin Ganesin tuotantoakin :-)

Tää Roots 60:n tausta tuo mieleen mukavia muistoja nuoruudesta. Muistan silloin nöösipoikana, kun Roadrunner ilmestyi ja kaverini hankki sen kasettina, mulla ei ollut siihen aikaan kuin vanha kelamankka. En ollut siihen mennessä kitaransoitosta sen kummemmin kiinnostunut, enkä ollut kuullutkaan Rock'n roll all night longista. En koskaan unohda sitä ensimmäistä kertaa, kun pantiin Roadrunner pyörimään. Mulla ei ole mikään sen jälkeen enää kolahtanut niin rajusti. Tuo levy tavallaan muutti mun elämäni. Oli pakko ostaa kitara ja yrittää perässä noita Järvisen juttuja. Miljoona levyä sen jälkeen kuunnelleena voin edelleen sanoa, että Roadrunner on mulle vieläkin se kaikkein tärkein levy.
 
Mjoo, kiva tuo tausta oli tehdä Jukin kanssa kimpassa. Ja tarkoitus oli tosiaan lähennellä Hurriganesmeininkiä. Mulle tärkeimpiä kolahduksia oli 1972 joulukuussa, Hurriganes esiintymässä Hyvinkäällä. Ennen kuin olivat levyjäkään tehneet. Siiten tuli Allnight Long ja varsinkin ne singlet.

En mä tapaa väheksyä itseäni, huomasin vain, että täällähän jammataan kovassa seurassa. Tietty omatkin korvat tarkentuu sitä kautta. JA en voi kuin yhtyä tuohon Roadrunnerin hehkutukseen. Vaikken 1970-luvulla vielä elänytkään, oli Roadrunner ensimmäisten TODELLA kolahtaneiden levyjen joukossa. Järvisellä vaan oli mahtava tatsi!

Ehdinpäs tällä kertaa kuitenkin osallistumaan. Nyt sitten vaan odottelemaan mitä mieltä tuosta mun sekametelisillisalaattisoppasoolosta ollaan sitten äänestyksessä...

väärät nappulat, sry

Onpahan loistava tausta tällä kertaa. Harmi, etten tunnu ehtivän osallistua siihen kiireiltäni. Toisaalta tämä on sitä osastoa, jossa itsekritiikki on kovin, koska tätä jos mitä niin mielelläni soisin osaavani.
 
Jännä yhteensattuma, että kaksi päivää ennen kuin BigPapa valitsi roots-skaban 60 taustan, väsäsin vastaukseeni latuska90:lle (tämän keskustelun sivulla 14) vähän samanlaisen: http://d2.mikseri.net/m/99d/40016102785/Nimby2%20-%20Nimbykomppi.mp3
 
Kalpea varjo tuosta Papan ja Jukin vedosta, mutta muodoltaan yllättävän paljon samaa, vaikka tempo on vähän rauhallisempi (165). Rummut hoitaa kone ja kitaran sekä basson minä (Schecter & Fernandes). Saapi kopioida ja käyttää, jos kelpaa. Saa myös kommentoida vapaasti, jos siinä jokin tökkii tai mättää.

En mä tapaa väheksyä itseäni, huomasin vain, että täällähän jammataan kovassa seurassa. Tietty omatkin korvat tarkentuu sitä kautta. JA en voi kuin yhtyä tuohon Roadrunnerin hehkutukseen. Vaikken 1970-luvulla vielä elänytkään, oli Roadrunner ensimmäisten TODELLA kolahtaneiden levyjen joukossa. Järvisellä vaan oli mahtava tatsi!
 
Joo tuolta lisää:
 
http://www.kolumbus.fi/pikkulauri/kuki.htm
 
täytyy sanoo että Roadrunner oli se timantti siihen kruunuun minkä Hurriganes oli jo mun kohalla saavuttanu eka älpeen ja singlejen myötä...

Samoin täällä....Roadrunner ajan kasvatteja ollaan. Roadrunneria kuunneltiin naapurin kaverin kanssa C-kasetilta ja ostettiin sitten molemmat samanlaiset Maya http://www.rivakka.net/ptalli/maya.jpg kitarat. Taisi olla vuosi -75 tai jotain. Sillä tiellä ollaan :)

Sain vuonna '75 mummolta (RIP) syntymäpäivälahjaksi Finnhits C-kasetin. Sehän ei mulle kevannut, vaan se piti käydä vaihtamassa Hurriganesin Roadrunneriin. Täytin sinä vuonna 7 vuotta.

Samoin täällä....Roadrunner ajan kasvatteja ollaan. Roadrunneria kuunneltiin naapurin kaverin kanssa C-kasetilta ja ostettiin sitten molemmat samanlaiset Maya http://www.rivakka.net/ptalli/maya.jpg kitarat. Taisi olla vuosi -75 tai jotain. Sillä tiellä ollaan :)
 
Oi niitä aikoja...Komeet skebat oli jätkillä.
Taisi olla myös vuoden -75 puolella, kun Hurriganesin innostamana ostettiin kaverin kanssa kimpassa eka sähkökitara osina muovikassissa. Hintaa oli 110 markkaa. Koottiin sitä läpi yön hirvee into päällä. Kitaran alkuperästä ei ollut mitään käsitystä, taisi olla jonkun itse väsäämä. Hirveä romu se oli, mutta kuitenkin se oli Sähkökitara. Eka vahvistimeni oli Grundigin vanha kelamankka jostain 60-luvulta. Sain jonkinlaisen vahvistetun äänen kuulumaan, kun kytkin kitaran johonkin takapaneelin DIN-liitäntään. En ollut kuitenkaan soundiin tyytyväinen, ja sitten sain kuningasidean: avasin mankan kannen ja liitin kitarapiuhan kaksi karvaa äänipäästä lähteviin johtoihin. Sitten vain Play-nappula alas, ja mahtavat säröt kajahti ilmoille! Sitä iloa kesti muutaman kuukauden, sitten erääänä päivänä mankasta nousi kesken soiton kaunis savukiehkura. Tollasta se silloin oli: kun ei ollut samantien rahaa mennä kauppaan ja ostaa kamoja, piti olla kekseliäs.

.. Eka vahvistimeni oli Grundigin vanha kelamankka jostain 60-luvulta. Sain jonkinlaisen vahvistetun äänen kuulumaan, kun kytkin kitaran johonkin takapaneelin DIN-liitäntään. En ollut kuitenkaan soundiin tyytyväinen, ja sitten sain kuningasidean: avasin mankan kannen ja liitin kitarapiuhan kaksi karvaa äänipäästä lähteviin johtoihin. Sitten vain Play-nappula alas, ja mahtavat säröt kajahti ilmoille! Sitä iloa kesti muutaman kuukauden, sitten erääänä päivänä mankasta nousi kesken soiton kaunis savukiehkura.
 
Multa vois löytyä tollanen Grundig putkikelamankka jostain , jos haluut samat saundit takas 8)

Oi niitä aikoja...Komeet skebat oli jätkillä.
Taisi olla myös vuoden -75 puolella, kun Hurriganesin innostamana ostettiin kaverin kanssa kimpassa eka sähkökitara osina muovikassissa. Hintaa oli 110 markkaa. Koottiin sitä läpi yön hirvee into päällä. Kitaran alkuperästä ei ollut mitään käsitystä, taisi olla jonkun itse väsäämä. Hirveä romu se oli, mutta kuitenkin se oli Sähkökitara. Eka vahvistimeni oli Grundigin vanha kelamankka jostain 60-luvulta. Sain jonkinlaisen vahvistetun äänen kuulumaan, kun kytkin kitaran johonkin takapaneelin DIN-liitäntään. En ollut kuitenkaan soundiin tyytyväinen, ja sitten sain kuningasidean: avasin mankan kannen ja liitin kitarapiuhan kaksi karvaa äänipäästä lähteviin johtoihin. Sitten vain Play-nappula alas, ja mahtavat säröt kajahti ilmoille! Sitä iloa kesti muutaman kuukauden, sitten erääänä päivänä mankasta nousi kesken soiton kaunis savukiehkura. Tollasta se silloin oli: kun ei ollut samantien rahaa mennä kauppaan ja ostaa kamoja, piti olla kekseliäs.
 
Mjoo, mie vetelin Luxorin putkiradion kautta Kawai orkesterikitaralla 1972.
 
Tällästä se oli oikeesti vuonna 1973 Valkoinen Ibanez Telecaster ja Echolette 4 x 10" combo.
 
http://maihinnousu.net/s/?song_id=2197

No sulla tota modernia viihde-elektroniikkaa piisaa! Olishan se tietysti mukava testata nykyisillä korvilla, millainen se soundi oli.
 
Jep, periaatteessa vanhassa putkikelamankassa on potentiaalia hyvään saundiin, jos siihen kytkee oikean kitaraskopen.
Usein niissä on EF86 "hi gain" etuaste -> ECC82 -> ja EL84 Single Ended pääte , ja muutama watti tehoa. Tuon etuasteen pienellä vaimennuksella vois saada killeripelin :-)
 
EDIT: ja sit vielä kun siinä on nauhamekanismi valmiina, lisäämällä erillisen säädettävän äänitys/toisto pää sydeemin saa siihen tape delayn tai reverbin kaupan päälle. :-) no joo hieman vaatis viritystä, on näitä kai joku mualimalla kokeillukkin.

Makeita juttuja täällä. Jätkät on ihan juurilla nyt :) Itellä tais olla eka kitara enon teräskielinen akustinen jossa tais olla kieläkin jopa 3 kappaletta paikollaan.
 
Sillä sitten piti vejellä siihen asti kunnes sain ekan oman nailonkielisen akustisen.
Eka bändikin kasattiin jotain 3 - 4 luokalla ollessa. Kateltiin kataloogiesta kuvia kovista kamoista ja haaveiltiin.
 
Sit toteutus oli kuitenkin pahvilaatikoita, kattilankansia, se 3 keilinen akustinen ja joku muovihirvitys urut josta jo tuulettimesta lähti semmonen tohina että se peitti allensa kaikki muut. Meijän köökissä sitten reenattiin päivällä koulun jälkeen ku porukat oli töissä. Biisuja en kyllä muista mitä vejettiin mutta jotain kovaa kamaahan se oli :)
 
Aika rupinen veto tuli eilen näämmä sohlattua skabaan, pitänee katella oisko tälle iltaa aikaa kokeilla uusintavetoa ja tuumailis vähän sitä saundiakin viinin kera.

jaa-a itselläni oli käytössä äitini omistama sunburst-värityksinen teräskielinen akustinen kitara, merkkiä en muista, joku outo nimi se oli. Ekan sähkökitaran sain vasta 80-luvun alussa Pietarsaaresta. Stagg-merkkinen Les paul malli, jossa oli ihan ok-saundit. Liikkeessä oli samala hinnalla Amerikan stratoja, mutta otin tuon kun oli niin komee :). Vahvistimena oli minulla sitten muistaakseni iso philipsin putkiradio, johonka itse kolvasin kitarapiuhaksi sopivan johdon ja liittimet. Saundi oli aivan mahtava, vaikka ei ollut särösaundista tietoakaan.
 
oma veto skabaan 60 oli lähinnä nopea koesoitto ennen töihinmenoa. Saundiin olen tyytyväinen, suoritukseen en!!. Soitin Gibson les paulilla pocked-podin läpi, joka meni Di-boksiin, sitten äänikorttiin ja sieltä RCF:n aktiivikaappiin.
 
Tausta on helevatan hyvä.
 
Räpelsin taustaan seuraavanlaisen tuotoksen, mutta tuli aikalailla huonolaatuinen äänitys (pockedpod + äänikortti)
http://maihinnousu.net/a/659 (rokkenrolli)

Broidin liukunamiskoilla varustetut stereot kympille ja Get On soimaan. Parasta mitä nuoruuden musarintamalta on jäänyt. Albertin muistolle