Aihe: Mikkityyppien erot? 1 | |
|---|---|
 Värinä21.01.2009 13:56:22 | |
Olen aina välillä mittinyt, että voisi taas laajentaa mikrofonikokoelmaa, mutta aina on tullut kaikenlaisia kysymyksiä vastaan. Viimeisimpänä olen ihmetellyt pienikalvoisten ja laajakalvoisten konkkien eroja. Nykyään tuntuu, että noita laajakalvokonkkia löytyy jos minkälaista, mutta puikkokonkkien tarjonta on huomattavasti pienempää. Tästäpä tulikin mieleeni kysymys: Mitkä ovat laajakalvokonkkien ja puikkokonkkien selvimmät erot? Jostain opuksesta muistan lukeneeni, että puikoilla olisi vahvempi bassotoisto. Pitääkö tämä paikkaansa? Onko laajakalvokonkat jotenkin yleispätevämpiä, vai onko tarjonta laajempaa vain siksi, että jokainen haluaa kotiin yhden, vaikkei laatu päätä huimaisikaan? Laajakalvokonkat kun on sellaisia studiomikkien ikoneja.. Usein kun lukee puikkomikkien arvosteluja, niin niissä sanotaan, että ko. mikki ei soveltuisi laulun äänittämiseen. Mikä siis on se perusero, minkä takia laulut äänitetään niin usein juuri laajakalvokonkilla? Ja jottei tulisi epäselvyyksiä, niin todetaan vielä, että en ole hakemassa mitään suosituksia eri malleista (koska en mitään ole ostamassakaan ihan lähitulevaisuudessa), vaan keskustelua eri mikkityyppien eroista. Siis ajatuksia, mielipiteitä ja totuuksiakin saa laittaa jakoon.. Someone once said that life's like a cow, but I don't know how... | |
 kivi21.01.2009 16:17:59 | |
Mitkä ovat laajakalvokonkkien ja puikkokonkkien selvimmät erot? Jostain opuksesta muistan lukeneeni, että puikoilla olisi vahvempi bassotoisto. Pitääkö tämä paikkaansa? Ei. Onko laajakalvokonkat jotenkin yleispätevämpiä, Ei. Pienikalvoiset konkkamikit ovat yleispätevämpiä. Isompi kapseli värittää aina soundia enemmän. vai onko tarjonta laajempaa vain siksi, että jokainen haluaa kotiin yhden, vaikkei laatu päätä huimaisikaan? Laajakalvokonkat kun on sellaisia studiomikkien ikoneja.. Niitä haetaan lähinnä lauluun sävyn vuoksi. Oikein valittu isokalvoinen mikrofoni, olipa se (mielellään kevytkelainen) dynaaminen tai kondensaattori, saattaa imarrella todella rajusti. Usein kun lukee puikkomikkien arvosteluja, niin niissä sanotaan, että ko. mikki ei soveltuisi laulun äänittämiseen. Mikä siis on se perusero, minkä takia laulut äänitetään niin usein juuri laajakalvokonkilla? Ja jottei tulisi epäselvyyksiä, niin todetaan vielä, että en ole hakemassa mitään suosituksia eri malleista (koska en mitään ole ostamassakaan ihan lähitulevaisuudessa), vaan keskustelua eri mikkityyppien eroista. Siis ajatuksia, mielipiteitä ja totuuksiakin saa laittaa jakoon.. Niin. Joulukuussa 2003 kirjoitin aiheesta seuraavasti Sue/Rautamaailmassa (ja copyright pätee - älkää kopioiko tekstiä sellaisenaan julkaistavaksi mihinkään omaan neuvokokoelmaanne): VO:Mikrofonityypit Tavallisin mikrofonityyppi on dynaaminen mikrofoni. Dynaaminen mikrofoni on ikäänkuin kaiutin väärinpäin, siinä on kalvoon kiinnitetty kela, joka liikkuu magneettikentässä. Liike aiheuttaa jännitemuutoksia kelassa. Kevyt kela reagoi nopeammin ja herkemmin, ja toistaa korkeampia ääniä kuin raskas. Dynaamiset mikrofonit kestävät suuriakin äänenpaineita, kuten rumpuja ja putket punaisena huutavia kitarakaappeja. Useimmat livemikrofonit ovat dynaamisia. Toinen tavallinen mikrofonityyppi on kondensaattorimikrofoni. Konkkamikin rakenne muistuttaa litteää purkkia, jonka kanneksi on pingotettu metallisoitu kalvo. Äänenpaine puskee kalvoa sisäänpäin, mikä aiheuttaa purkin "kannen" ja "pohjan" - elektrodin - yli kulkevaan jännitteeseen muutoksia. Nämä muutokset ovat niin heikkoja, että mikrofonissa on itsessään oltava etuvahvistin. Tämä taas vaatii sähköä, jota saadaan joko paristosta tai tavallisemmin balansoituun mikrofonipiuhaan johdetusta 48 voltin phantom-jännitteestä. Konkkamikistä on mahdollista rakentaa herkempi kuin dynaamisesta, koska kalvossa ei ole painavaa kelaa sen liikettä hidastamassa. Livekäytössä konkkamikkejä näkee lähinnä rumpujen overheadeina, joskus myös solistimikrofoneina. Konkkamikki on dynaamista herkempi kolhuille. Konkkamikin pikkuveli on esimerkiksi kasettimankkoihin sisäänrakennettu elektreettimikrofoni. Elektreettimikrofonit käyttävät pienempää jännitettä, ja niissä on yleensä paristo. Paremman luokan Walkman- ja MiniDisc -tallentimet saattavat antaa automaattisesti mikkitulostaan elektreettimikrofonille sopivaa jännitettä. Pikkuinen ja halpa elektreettimikki on ammattikäytössä tarpeettoman aliarvostettu, vaikka se saattaa erityisesti äänityskäytössä toimia hyvinkin hyvin. Vielä 50-luvulla tavallisin äänitys- ja livemikrofoni (yhtye vahvistettiin usein yhdellä mikrofonilla, joka sijoitettiin keskelle eteen, lähimmäs solistia, ja "miksaus" tapahtui niin, että soittajat siirtyivät lähemmäs ja solisti tarpeen mukaan pois mikrofonin edestä) oli nauha- eli ribbonmikrofoni. Ribbonissa on hyvin vahva magneetti, jonka keskellä kulkee ohut metallinauha. Toimintaperiaate on samantapainen kuin dynaamisessa mikissä, mutta ribbon on selvästi herkempi - myös särkymään. Voimakas puhalluskin voi saada nauhan repeämään, virveliniskusta puhumattakaan. Myös phantom-jännite voi rikkoa varsinkin vanhemmat ribbon-mikit. Studiokäytössä ribbonit ovat edelleen arvostettuja aarteita. Megafoneissa, LA-puhelimissa ja joskus huuliharppumikkeinä näkee kotipuhelimesta tuttuja hiilimikrofoneja. Hiilimikrofonissa on kirjaimellisesti purkillinen hiiltä, jonka läpi johdetaan virta. Ääni syntyy kalvoon kiinnitetyn metallipiikin painaessa hiilirakeita, mitä tiukemmin rakeet ovat toisissaan kiinni, sitä paremmin virta kulkee. Äänityskäyttöön hiilimikki on Lo-Fi jos mikä. Dynaamisista- ja konkkamikeistä on sitten erilaisia versioita eri tarkoituksiin. Selvimmin toisistaan eroavat suuri- ja pienikalvoiset mikit, joista suurikalvoista dynaamista mikkiä näkee lähinnä bassarimikkinä, suurikalvoista konkkamikkiä studion laulu- ja akustisten soitinten yleismikkinä. Lavalla nähtävät konkkamikit ovat yleensä pienikalvoisia. Pienikalvoisten konkkamikkien soundi on yleensä tarkempi ja erottelevampi, suurikalvoisten lämpimämpi ja "luonteikkaampi". Suurikalvoisissa mikeissä on väistämättä käsityönä tehtäviä osia, eli ne ovat myös enemmän yksilöitä. Pienen ja suuren kalvon raja menee noin 2,5cm eli 1" kohdalla. VO:Suuntakuviot Mikrofonin valintaan vaikuttaa olennaisesti sen suuntakuvio. Lavalla nähtävät mikrofonit ovat pahimpien vuotojen välttämiseksi kutakuinkin aina suuntaavia. Hertta (cardioid tai unidirectional) ottaa ääntä lähinnä edestä sellaisena munuaisen- tai sydämenmuotoisena kuviona, superhertta (supercardioid) ja kapeampi hyperhertta (hypercardioid) ottavat ääntä jonkin verran myös suoraan takaa. Suuntaavuuden mukana tulee mukaan jonkinasteinen proksimiteetti-ilmiö, eli läheltä mikitettäessä syntyvä bassokorostus, jota voi myös käyttää hyväksi. Muita tavallisia suuntakuvioita ovat kaikista suunnista ottava pallo (omnidirectional), PZM- eli painevyöhykemikkien puolipallo ja symmetrisesti mikin eteen ja taakse suuntautuva kahdeksikko (figure-of-eight). Mikrofonin suuntakuviota miettiessä kannattaa muistaa, että kohtisuoraan kapseliin tuleva ääni toistuu yleensä kirkkaampana kuin kapselin laidalta tuleva. Ja tietysti mikkejä sijoitellessa on hyvä muistaa 3:1 -nyrkkisääntö, eli mikrofonin tulee olla aina kolme kertaa lähempänä äänilähdettä, kuin seuraava mikki johon sama ääni vuotaa. Näin vältetään pahin vaihevirheen aiheuttama soundihukka. Joissakin mikrofoneissa on vaihdettava suuntakuvio. Tämä voidaan toteuttaa joko mekaanisesti (asettamalla kapselin päälle holkki suuntakuviota kaventamaan tai avaamalla kapselin takakammio, jolloin syntyy kasikuvio) tai, kuten monissa studiomikrofoneissa, sekoittamalla toisiinsa mikin sisällä "selät vastakkain" olevien kahden kapselin signaalia. "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
 varakeef21.01.2009 16:30:22 | |
Lisäisin vielä, että transienttitoiston osalta laajakalvoiset ovat pienikalvoisia herkempiä. "Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | |
| kivi 21.01.2009 16:39:43 | |
Lisäisin vielä, että transienttitoiston osalta laajakalvoiset ovat usein pienikalvoisia herkempiä. Katos ku sitä ei voi tietää miten se mummo siä Kiinassa "Kultaisen Vuohen Mikrofonikombinaatissa" on sillipurkin päälle metalloitua ilmapallonkumia pingottanut, kun verrataan vaikka Bruel&Kjaerin / DPA:n pienikalvoisiin pyydyksiin. Jos on mummolla kumilenkki tosi tiukassa ja kalvoon jäänyt paksumpi kohta, on transienttitoistokin vaisumpi. ;-D Oletusarvoisesti ja vertailukelpoisista mikeistä puhuttaessa isompi kalvo tietenkin nappaa nopeammin kiinni, se on selvä. Huom. tämä kommentti ei ole herja kenellekään, mutta haluan tosiaan muistuttaa, että ihan kaikki (varsinkaan halvimmat) isokalvoiset eivät kilpaile samassa sarjassa ns parempien mikkien kanssa. Tosin monille halpiksillekin löytyy käyttöä - mä olen äänittänyt parin levyn laulut 99 euron TSM-Mt87:lla vaikka tarjolla on ollut parempiakin mikkejä AKG Solidtubesta eri Neumannin malleihin; silloin se vain osoittautui sopivimmaksi juuri sille äänelle. "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
| varakeef 21.01.2009 16:45:56 (muokattu 21.01.2009 16:47:33) | |
Yllytän siinä tapauksessa vielä seuraavalla yleistyksellä: pienikalvoisten ominaiskohina on isokalvoisia suurempaa. :) Ja varmaankin voidaan löytää myös surikalvoinen konkka, jonka taajuusvaste on tasaisempi kuin jollain pienikalvoisella konkalla. "Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala | |
| kivi 21.01.2009 16:55:56 | |
Yllytän siinä tapauksessa vielä seuraavalla yleistyksellä: pienikalvoisten ominaiskohina on isokalvoisia suurempaa. :) Ja varmaankin voidaan löytää myös surikalvoinen konkka, jonka taajuusvaste on tasaisempi kuin jollain pienikalvoisella konkalla. :-D Suosittelen kaikille seuraavaa paikkaa faktojen lukemiseen: http://www.dpamicrophones.com/ -> Microphone University Ja tietenkin varsinkin rokkihenkisempien kannattaa suorittaa seuraava aika hauska "yliopisto", ihan pakollisestikin. Siellä on muutama ihan uusi idea myös, kannattaa katsoa: http://www.rodeuniversity.com/ "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
| mhelin 22.01.2009 10:41:54 (muokattu 22.01.2009 11:16:35) | |
Lisäisin vielä, että transienttitoiston osalta laajakalvoiset ovat pienikalvoisia herkempiä. Laajakalvoiset ovat kyllä herkempiä kuin pienikalvoiset, mutta transienttitoistoltaan huonompia. Hyvä transienttitoistohan tarkoittaa myös sitä että energiaa ei varastoidu mihinkään, eli impulssi sammuu ja syttyy mahdollisimman nopeasti, siten se on enemmän kytköksissä taajuustoistoon kuin herkkyyteen, joka tarkoittaa taas sitä miten suuri jännite saadaan jostain tietystä akustisesta lähetteestä. Laajakalvoilla transienttitoistoa haittaa myös sen toiminta-alueelle osuvat resonanssit. On olemassa kaksikapselisia mikkejä joissa sekä iso että pieni kapseli. Äänityksessä (esim. overheadit) voi käyttää kahta settiä mikkejä joista sitten miksausvaiheessa ottaa yläpään pieni- ja alapään isokalvoisista (kannattaa leikata jostain taajudesta poikki yli- ja vastaavalla alipäästöllä käyttäen jotain lineaarivaiheista erittäin jyrkkää , 128 dB/oktaavi tms. FIR-suodinta niin ei tule jakoalueelle mitään ihme vaihevirheitä). DPA sivuilla jotain aihetta iso vs pienikalvoinen sivuavaa tällä sivulla (transienteista sielläkään ei suoraan puhuta): http://www.dpamicrophones.com/page.php?PID=28 Suuntakuvio on myös erittäin oleellinen mikrofonin valintakriteeri: http://www.dpamicrophones.com/page.php?PID=25 Kardioidilla etäisyyden kasvaessa bassotoisto tippuu kuin lehmän häntä, joten se ei sovellu kuin lähimikitykseen ilman jälkeenpäin tehtäviä korjauksia (eli bassokorjausta joka normaalilla EQ:lla aiheuttaa ryhmäviivettä - bassot lagaa). Ainakin googlen mukaan tuolla sivulla on mainittu sana transient: http://mixguides.com/microphones/pr … res/supersize-microphones-new-0706/ | |
| mhelin 22.01.2009 10:46:42 (muokattu 22.01.2009 10:49:27) | |
Usein kun lukee puikkomikkien arvosteluja, niin niissä sanotaan, että ko. mikki ei soveltuisi laulun äänittämiseen. Mikä siis on se perusero, minkä takia laulut äänitetään niin usein juuri laajakalvokonkilla? Pienikalvoisella omnilla saa ihan hyvin laulut äänitettyä, mikkiin voi laulaa läheltä ilman bassojen puuroutumista, popfiltteriä pitää silti käyttää. Isokalvoisia käytetään perinteiden vuoksi, sillä (tyypillisesti herkkä, isokalvoinen kardioidi) saa totutusti sen tutun soolovokalistin saundin. | |
| Värinä 22.01.2009 11:13:16 | |
No niin. Hyvää juttuahan täältä jo löytyy vaikka kuinka. Eikä sentän ihan yksimielistäkään (tylsäähän sellanen olisi). Tuota pieni- ja laajakalvoisen herkkyyseroa olen myöskin miettinyt. Onko esimerkiksi yleisempää äänittää ambienssit laajakalvoisilla paremman herkkyyden vuoksi? Vai onko tuo ero niin merkittävä? Mikkikohtaistahan tuokin varmaan aika pitkälle on. Someone once said that life's like a cow, but I don't know how... | |
 dewil22.01.2009 11:57:26 | |
Näitä eroja on hankala kertoa toiselle, kuin teknisin termein. Kun asia tulee kokemuksen kautta tutuksi, sen oikeastaan vasta tajuaa mistä oli kyse. Oikeaa tapaahan ei ole olemassakaan. Itse olen äänitellyt jopa lauluja pienikalvoisilla. Usein (tai no siis välillä) tulee vedettyä laulajalle DPA:n pallo isokalvosen välittömään läheisyyteen, jolla saa lisää ilmaa tarvittaessa. Mitä suuntakuvioihin ja aiempiin kommentointiin aiheesta tulee, niin toki kardioidi käytäytyy bassotoistoltaan erilailla kuin pallo, mutta harva äänilähde tuottaa kamalasti bassoa ja harvoin sitä edes ollaan pyydystämässä kauempaa. Niille on sitten omat pyydyksensä ja tekniikkansa. Ja se että bassoa jälkeenpäin korostettaessa bassot lagaa??? Puhutaan kyllä nyt aika minimalistisesta lagaamisesta jos Eq:n vaihesiirtymän yksittäisestä mikistä voit korvin kuulla lagaamisena, niin melkoinen mestarigroove-miäs olet! Dont Clone The Beat. Own The Beat. | |
| kivi 22.01.2009 16:00:58 (muokattu 22.01.2009 16:03:25) | |
mhelin: Kardioidilla etäisyyden kasvaessa bassotoisto tippuu kuin lehmän häntä, joten se ei sovellu kuin lähimikitykseen ilman jälkeenpäin tehtäviä korjauksia (eli bassokorjausta joka normaalilla EQ:lla aiheuttaa ryhmäviivettä - bassot lagaa). No höpsis :-) Et kai sä kotonakaan ole että: "Rakkaani, en tiedä voimmeko harrastaa seksiä, kun erektiokulmani ei ole kuin 92 astetta enkä siis kykene tuomaan sinulle optimaalista tyydytystä suosikkiasennossasi." Eli: Joskus se riittää millä mennään. :-D "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
| mhelin 22.01.2009 18:55:45 | |
No höpsis :-) Et kai sä kotonakaan ole että: "Rakkaani, en tiedä voimmeko harrastaa seksiä, kun erektiokulmani ei ole kuin 92 astetta enkä siis kykene tuomaan sinulle optimaalista tyydytystä suosikkiasennossasi." Eli: Joskus se riittää millä mennään. :-D No eihän yksi maksimissaan muutaman millisekunnin viive vielä siirrä bassoja kuin reilun metrin mutta kun niitä suotimia on joka paikassa muutenkin niin se on vähän kuin hoitaisi hommat monta kumia päällekkäin (ei auta vaikka asteita olisi yli tuon 92:n). Lyhennelmä eräästä asiaan liittyvästä tutkimuksesta esim. tuossa: http://www.aes.org/e-lib/browse.cfm?elib=4028 | |
| kivi 22.01.2009 19:48:21 | |
No eihän yksi maksimissaan muutaman millisekunnin viive vielä siirrä bassoja kuin reilun metrin mutta kun niitä suotimia on joka paikassa muutenkin --- Lyhennelmä eräästä asiaan liittyvästä tutkimuksesta esim. tuossa: http://www.aes.org/e-lib/browse.cfm?elib=4028 Mjoo. Nythän pitää muistaa, että joka kerta kun aktivoidaan EQ, luodaan rajataajuuksille kampasuodatusta. Vaihevirhe ei kuitenkaan aina ole "virhe" samoin kuin särö ei aina ole epätoivottua (itse asiassa aika moni meistä hyvän kuuloinen laite on hyvän kuuloinen siksi että se tuo mukaan just sitä haluttua säröä) vaan kysymys on tietoisista valinnoista. Vaikka ajatellaan että optimi-signaalitie olisi mahdollisimman lineaarinen ja vailla säröä, pitää muistaa että paras mahdollinen soundi ei sitä kuitenkaan ole. Signaalitiestä halutaan puhdas jotta soundi saadaan rikkoa oman valinnan mukaan eikä olosuhteiden pakosta. Mut mä en kyllä ajanut takaa edes tätä, vaan ihan sitä että jos mulla nyt on vaikka tällainen tavallinen levysessio miksuuteltavana, ja tapani mukaan oon laittanut ambienssiparit huoneelle ja rumpusetille erikseen, niin oon hyvinkin saattanut laittaa kardioidia pariin just siks, ettei sitten tarvi laittaa alakertaan leikkuria. Rumpusetissä saattaa olla vaikka EV PL6-parikin, jossa ei oo ala- tai yläpäätä muutenkaan. Mitä siellä alhaalla sitten on, niin 20Hz alueella on ehkä kontrabassoa, basson oktaavipudotus jos tarvitaan, ja umpikalvobassarissa saattaa olla joku piikkikin. 50Hz alueella tulee mukaan tavallinen avoin bassari ja flyygelin alakerta. 75Hz kohdalla alkaa sähköbasso. Mikään näistä ei kuulu siihen joukkoon, jonka alakertaa hakisin ambienssimikeistä. Tietenkin pelkällä stereoparilla livenä vedettäessä asia on eri. Mut silloinkin kardioidi voi toimia, se ongelma ei kuitenkaan silloinkaan yleensä oo se, että filttereitä on liikaa. Täälläkin aikoinaan yksi studionomistaja järjestelmällisesti tuomitsi kompressorit aina ja joka tilanteessa, kun ei osannut niitä käyttää, ja oli ihan varma että sen "kovemman soundin" takana on joku muu salainen laite tai tekniikka josta hänelle ei vain kerrota. :-) "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
| Thyvon 22.01.2009 20:30:31 | |
Täälläkin aikoinaan yksi studionomistaja järjestelmällisesti tuomitsi kompressorit aina ja joka tilanteessa, kun ei osannut niitä käyttää, ja oli ihan varma että sen "kovemman soundin" takana on joku muu salainen laite tai tekniikka josta hänelle ei vain kerrota. :-) Heh, mikäs läppä tää on, ei linkkiä löytys? | |
 loosah22.01.2009 21:40:41 | |
Et kai sä kotonakaan ole että: "Rakkaani, en tiedä voimmeko harrastaa seksiä, kun erektiokulmani ei ole kuin 92 astetta enkä siis kykene tuomaan sinulle optimaalista tyydytystä suosikkiasennossasi." :-D Pitkästä aikaa tipahdin hekotellesasni melkein tuolilta = ) Elämän karvas käytäntö kohtaa absoluuttisen fysikaalisen teorian. GIGO | |
| kivi 22.01.2009 22:04:12 | |
Heh, mikäs läppä tää on, ei linkkiä löytys? Antaapa olla, ei väännetä veistä haavassa. Kaveri on mukava mies ja on sittemmin oppinut asian. Pidetään tämä nyt tässä. :-) "This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba) | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)