Aloittelijat ›

Perus karaokelaulaja käskee nostaa tai laskea musiikkia äänelleen sopivaksi, sen enempää miettimättä sävellajia.
Ihmiskorva "käskee" laulaa oikein säestyksen mukaan, oikealla sävelellä.
Siis ne joilla tuo korva likimainkin toimii.
 
No, en ole laulanut karaokea mutta tiedän äänialani, se on suppea ja siksi joudun laulaessani miettimään mikä sävellaji käy, muuten voi tulla toppi kesken kappaleen.
 
Pianolla esim. voi vaikka apinoimalla painaa oikeita nappuloita, ilman mitään tajua sävelistä.
 
Pianossa on se helppous, että kuka tahansa voi painella nappuloita ja kaikista tulee ääni. Puupuhaltimissa pitää oikeasti tietää miten sormet pitää millekin sävelelle laittaa. Soittimen opiskeluun kuuluu oleellisesti skaalojen harjoittelu, siis soitetaan asteikkoja eri sävellajeissa että sormet sisäistävät liikkeet äänestä toiseen.
 
Se minkä karaokelaulaja, jos on hyvä, tekee vaistomaisesti, täytyy klarinetistin tehdä hakemalla se sävellaji. Kuten sanoin jo aiemmin, sen nimestä viis, mutta se on löydettävä miten sormilla nyt pelataan.
 
On toki ollut kansansoittajia jotka eivät ole tunteneet sävellajeja, mutta tuo tarkoittaa usein että ovat aina soittaneet samasta sävellajista.
 
Ja kyllä pianistitkin joutuvat treenaamaan siitä asteikkoja jotta soitto oikeasti sujuisi.
 
Tarkoitin lähinnä ukkonoaa.
 
Sitten ei puhuta samasta maailmasta.

Oon törmännyt sellaisiin ja bändisoitossa ainaskin aluksi ongelmallista kun se, joka osaa piisin, ei tiedä sävellajia.
Ainaskin piisin alku voi kuulostaa eksoottiselta.
 
(Ja nyt mä en puhu treeneistä vaan keikasta)
 
Marellahan oli malli tuohon: soittaja käskee nostaa tai laskea musiikkia äänelleen sopivaksi, sen enempää miettimättä sävellajia.
 
Olisi ihan mielenkiintoista nähdä ja kuulla miten häneltä itseltään sujuisi soittaa vireessä outo kappale valmiin taustan päälle.

Jos tiedät niin kerro mullekin?
 
No kyllähän sinä sen tiedät.
 
Mutta kerron että usot että määki sen tiiän. Oikase ja pilkkaa jos oon väärässä.
 
Kolsointuhan muodostuu kolmesta sävelestä. Ensimmäinen, juurisävel, antaa sille nimen.
 
Kolmannesta sävelestä eli terssistä, sekä viidennestä sävelestä eli kvintistä.
 
Duurisointu alkaa Do, sävelestä: Do(1)__Re__Mi(3)_Fa__So(5)__la__Ti_Do

 
Mollisointu taas alkaa La sävelestä: La(1)__Ti_Do(3)__Re__Mi(5)_Fa__So__la__Ti

 
Eli Duurisointu on Do, Mi. So
 
Sekä mollisointu La, Do, Mi
 
Eli tuon kolmannen sävelen paikka muuttuu aivan loogisesti.
 
Olisi ihan mielenkiintoista nähdä ja kuulla miten häneltä itseltään sujuisi soittaa vireessä outo kappale valmiin taustan päälle.
 
Ei se olisi mielenkiintoista. Enhän minä noin vain osaisi. Mun täytyy opetella savel ensin päähäni. Sitten kyllä usein onnistun räpeltämään sen kerralla oikein kosketinsoittimella, niin että luonnostaan eri sävellajeissa osaa ottaa mustat koskettimet, sekä C-duurissa valkoisilla. Mutta kun sitten musiikkiia ja sävellajeja vielä hämää nämä yksittäiset korotukset.
 
Junnu Vainion levyissa niitä on paljon paljon, eli kappale taitaa silloin vaihtaa sävellajia kesken biisin? Ainakin joskus?
 
Siis mullahan ei ole soittaminen yhtä hanskassa, kuin nuo teorian alkeet. Vaikka teorian oivallukssakin on paljon aukkoja. Ainakin sävellajeissa soittamisessa.
Ehkä sitä vähän luonnostaan sitten soittaa (tai laulaa) oikeaa sävellajia, tietämättä mikä sen nimi on.

No kyllähän sinä sen tiedät
 
Kyllähän mä tiedän että mollisoinnussa ja molliasteikossa on pieni terssi mutta sitä mä en tiedä miksi?

Kyllähän mä tiedän että mollisoinnussa ja molliasteikossa on pieni terssi mutta sitä mä en tiedä miksi?
 
Joo. En minäkään tiedä, miksi on niin että Duuriasteikko lähtee pianokoskettimien C- sävelestä, ja C-Duuriasteiko rinnakkaissävellaji A-molli A sävelestä.
Siis en tiedä miksi on keksitty nuo skaalat, joissa on kaksi puolisäveltä, mutta eri paikoissa.
 
A---H--C---D---E--F---G----A---H--C
-------Do--Re--Mi-Fa--So--La--Ti-Do
La--Ti_Do--Re--Mi-Fa--So--La
 
Eli nämä kaikki sopivat valkoisille koskettimille. Sitten kun mennään vaikkapa G-Duuriin, jotta sävelten väliset erot (nämä kaksi puolisävelaskelta Mi-Fa ja Ti-Do) saadaan pysymään oikeilla paikoillaan, pitää mm. G-Duurissa ylentää F-sävel.
 
D-Duurissa taas F ja C. Tämä on helppo todeta kun pimputtaa skaaloja pianolla.
 
G- Duurin (Do=G-sävel) rinnakkaissävellajihan on sitten luonnollisesti Em, jossa Tuo La-sävel lähtee E-sävelestä.
 
Jossain naureskeltiin näille erinomaisille loruille.
 
Eli ylennetyt: Gideon, Daavid, Aatami ja Eeva, Hyppäsivät Fissästä: Cissään.
 
Sekä alennetut: Fiksusta Boksista Esiin Astui, Despootit, Ges Ja ces.
 
Siis joka sanassa ensimmäinen kirjain nimeää sävellajin.
Nuo on helppo muistaa, toisin kuin kvinttiympyrä, joka on paljon vaikeampi muistaa ulkoa.
 
Tässäpä hieman, jos sattuu olemaan oikeitakin aloittelijoita, joille näistä viisauksista voi olla hyötyäkin.
 
Tarkistapa Baron (tai joku muu), olenko tehnyt virheitä.

Joo. En minäkään tiedä, miksi on niin että Duuriasteikko lähtee pianokoskettimien C- sävelestä
 
Joka 12 sävelestä lähtee duuriasteikko:-)
 
Mutta rotat pois laivasta: His-duuri 12 ristiä, mites ne paat kohdalleen?

Joka 12 sävelestä lähtee duuriasteikko:-)
 
Toki toki, Duuriasteikko voi alkaa miltä säveleltä tahansa. siinähän sen juju juuri onkin.
 
Luulenpa vain niinkin, että läheskään kaikki eivät tiedä sitäkään että tranponointi ja sävellajin muuttaminen yksi ja sama asia.
Eli tuskin kaikki karaokelaulajat (lahjakkaat teoriaa tuntemattomat) tietävät, että kun nostaa kaksi viivaa kappaletta, esim. A-mollista tuleekin H-molli.
 
Olen vain sitä mieltä, että tuskin olen ainoa, joka on seonnut sävellajien ideassa, se kun on niin helppo, mutta sitä aletaan oppikirjoissa opettamaan, kuin se olisi päivänselvää jo tuttipullolsta imettynä kaikille. Ensimmäiseksi lykätään nokan eteen kvinttiympyrä. Kyllä siinä menee monelta peukalo suuhun.
 
Mutta rotat pois laivasta: His-duuri 12 ristiä, mites ne paat kohdalleen?
 
No eikös ole käytännössä ihan sama kuin C-duuri.
 
käytännössä minunkin lorussa menee päällekkäin ylennetty Cissään ja alennettu Despootti.
 
Eli kvinttiympyrä kohtaa Gb/F#, eli kello kuudessa, eli on kai sama kummalla tavalla nuotittaa. Kaikki sen jälkeen on turhaa. Molempiin suuntiin.
Hmmm, siis luulisin ainakin.
Minähän en väitä tietäväni, olen ikuinen aloittelija.
 
No mutta. Seuraava kysymys.
 
ps. Äsken tulin juuri musiikin teoriatunneilta, joka on meille alkeisoppilaille.
Kysyin tunnin jälkeen opettajalta, pitääkö osata sävellajit, oppiakseen soittamaan korvakuulolta.
Hän vain oli sitä mieltä että ei tarvitse sävellajituntemusta, osatakseen soittaa melodioita korvakuulolta.
 
Eikös se tässä ollut alkuperäinen kysymys?
 
Tai tuo plokkaaminen oli kyllä termi jota en oikein tajunnut....
 
Ja tämän asian erimielisyyttähän olen tässä koittanut tuoda esille.
Silti, ei minua haitta vaikka asia vähän rönsyileekin, keskusteluhan se on tärkeintä.

Kysyin tunnin jälkeen opettajalta, pitääkö osata sävellajit, oppiakseen soittamaan korvakuulolta.
Hän vain oli sitä mieltä että ei tarvitse sävellajituntemusta, osatakseen soittaa melodioita korvakuulolta
 
Ei kai siihen mitään muuta tarvita kuin vähän korvaa ja sitten joku soitin, josta saa haluamansa äänet.
Jos pianolla plokkaa melodiaa, sävellajin keksiminen helpottaa siinä mielessä että tietää mitkä mustat koskettimet saattavat tulla kysymykseen.
Jos haluaa plokata myös soinnut, sävelajin tunnistaminen helpottaa siinä mielessä että tietää mitkä soinnut ovat todennäköisiä.
 
Mutta sisulla, vaivalla ja hyvällä korvalla onnistuu ilman tietoakin sävellajeista.
 
Tai tuo plokkaaminen oli kyllä termi jota en oikein tajunnut
 
Äänitteeltä eli korvakuulolta tunnistetaan soitettavaan (kirjoitettavaan) muotoon melodia ja soinnut.
(Ruotsin "plocka" = poimia)

Hän vain oli sitä mieltä että ei tarvitse sävellajituntemusta, osatakseen soittaa melodioita korvakuulolta.
 
Ei tuohon ole yhtä vastausta. Riippuu paljon soittimestakin kuinka helppoa sillä on soittaa eri sävellajeissa. Tai joillakin soittimilla pitää vaihtaa soitinta kun sävellaji vaihtuu.
 
Sekin vaikuttaa, että riittääkö että soittaa melodian yksin vai pitääkö mennä samassa sävellajissa jonkin taustan kanssa.
 
EDIT: Yritän nyt vaan esittää sitä, että ei tähän ole yksikäsitteistä kaikenkattavaa vastausta.

Ei tuohon ole yhtä vastausta. Riippuu paljon soittimestakin kuinka helppoa sillä on soittaa eri sävellajeissa. Tai joillakin soittimilla pitää vaihtaa soitinta kun sävellaji vaihtuu.
 
Sekin vaikuttaa, että riittääkö että soittaa melodian yksin vai pitääkö mennä samassa sävellajissa jonkin taustan kanssa.
 
EDIT: Yritän nyt vaan esittää sitä, että ei tähän ole yksikäsitteistä kaikenkattavaa vastausta.
 
Niin mikä kellekin riittää:
1. Jos pianolla yhdellä sormella soittaa osan kertistä jostain suosikkihitistä.
2. Mulle riittää kun plokkaa äänitteeltä koverin keikkakäyttöön.

Mutta sisulla, vaivalla ja hyvällä korvalla onnistuu ilman tietoakin sävellajeista.
 
Niin, jos haluaa musiikista enemmän irti, kannattaa ilman muuta perehtyä teoriaan. Se kyllä maksaa vaivan.
 
Äänitteeltä eli korvakuulolta tunnistetaan soitettavaan (kirjoitettavaan) muotoon melodia ja soinnut.
(Ruotsin "plocka" = poimia)
 
Melodian mielestäni pystyy kirjoittamaan, kunhan osaa vain nuotit, sekä osaa kirjoittaa niihin.
Sointujen kirjoittemisessa on apua jos tietää teoriaa ja sen, mitkä soinnut kuuluvat mihinkin sävellajiin.
Niissäkin on vain korvaavia sointuja aika paljon. Ei niinkään yksiselitteinen juttu.
Eli korva se siinäkin on tärkeä.
 
Haitaria aloin opettelemaan tämän vuoden alussa. Siinä tuo sointukorva kehittyy, kun sointu on yhden napin takana, eikä näe mitä nappia painaa, vaan pitää olla korva tarkkana.
 
Ei tuohon ole yhtä vastausta. Riippuu paljon soittimestakin kuinka helppoa sillä on soittaa eri sävellajeissa. Tai joillakin soittimilla pitää vaihtaa soitinta kun sävellaji vaihtuu.

Sekin vaikuttaa, että riittääkö että soittaa melodian vai samassa sävellajissa jonkin taustan kanssa.
 
Niinpä. Aika paljon itsensä vähättelyä ketjun aloittajalta.
 
Minun mielestä tämä asia ei ole aloittelijan ensimmäisiä ongelmia, vaan itsekään (vähän aloittelijaa pidemmällä luulisin teoriassa olevani) en ole vielä oikein jyvällä mistä tässä oikein puhun ja puhutaan.
Siis lähinnä tuo käytäntö tökkii. Jos jotain osaakin, ei oikein tiedä miksi osaa valita oikeat (eri sävellajissa niitä mustiakin) nappulat koskettimilta, se vain menee niin.
 
Kitara on helpompi, siinä kun sävellaji soitetan ihan samalla kaavalla joka sävellajissa, mutta vain eri paikasta kaulalla.
Eli kunhan löytää kohdan, mihin skaalaan sävelmä sopii.
 
itse en ole kyllä edes perehtynyt molliskaaloihin, vaan jatkan duuriskaalaa alaspäin, jos on mollisävellaji.
Enkä ees tiedä mikä kardinaalimunaus siinä on kyseessä.
 
Noo, enhän ole musiikkia kovin montaa vuotta kyllä vielä harrastanutkaan.

Niinpä. Aika paljon itsensä vähättelyä ketjun aloittajalta.
 
Mitähän tuokin tarkoittaa? AaBeeCee kyseli onko sävellajin tunnistamisesta jotain hyötyä ja siitä on tässä sitten kiistelty.

Kun tuolta Youtubesta nykyään löytyy melkein piisi kuin piisi, niin mä teen "kotiläksyt" bänditreenejä tai keikkoja varten soittelemalla niitten päälle/kanssa ja kyllä se joteskin "paremmalta" kuulostaa kun soittaa samassa sävellajissa:-)

Eli kunhan löytää kohdan, mihin skaalaan sävelmä sopii.
 
Tässä se taisi tulla. Me halutaan hakea sävellaji, sä haet skaalan. Sen nimeämisestä on sitten apua jos se pitää kertoa muille tai vaikka kirjoittaa itselle muistiin. Mutta voihan sitä kirjoittaa että aloitetaan kolmannen kielen seitsemänneltä nauhalta...

Ketjun aloittajana olen kyllä kovasti tyytyväinen keskusteluun, ja kaikkeen mitä tästä pystyy oppimaan. Ei haittaa vaikka vähän rönsyilläänkin, ja onneksi (no-jaa...) ongelmia on muillakin.
 
En tunne hirveästi kaikenlaisia soittimia, niin en tiedä olisiko sävellajien painottamisen juuret jossakin siellä, että jotain soitinta pitää soittaa ihan eri tavalla, jos sävellaji vaihtuu. Itse soittelen kitaraa, jos tämä on jäänyt sanomatta.
 
Sävellajin tunnistamista ja ymmärtämistä (ainakin teoreettisesti) sotkee minusta vielä lisäksi se, että mitä tahansa yksittäistä nuottia voidaan kesken kappaleen ylentää tai alentaa. Silloinhan se ei oikeastaan kuulu ko. sävellajin duuri- tai molliskaalaan. Eikä kappalekaan enää ole puhtaasti mitään sävellajia.
 
Ja jos skaaloista puhutaan niin ilokseni (!) hoksasin jazzin teoriakirjasta, että siellä käytetään sellaisiakin skaaloja kuin: puoliaskel-kokoaskel-puoliaskel-kokoaskel-jne. Tai saman muunnelma: kokaskel-puoliaskel-kokoaskel-puoliaskel-jne. Ja myös: kokoaskel-kokaskel-kokoaskel-jne.
(Tässä puoliaskel = puolisävelaskel; kokoaskel = kokosävelaskel)
Oli oikein sormitusmallit kitaralle noiden skaalojen soittamiseksi. Näitä pitääkin nyt treenailla... ;-)
 
Jos joku kappale tai melodia tai soolo kuulostaa korvaan hyvältä, niin mitä hyötyä on perinteisten sävellajien tai skaalojen tuntemisesta, jos melodia joka tapauksessa voi kulkea nuottiviivastolla ns. miten tahansa?
Jos on hyvä korva, niin kappaleen voi joka tapauksessa soittaa korvakuulolta. Varmaankin skaalojen ja sävellajien harjoittelu kehittää myös korvaa ja tätä kautta ympyrä sulkeutuu: kun osaa soittaa ja korvakuulolla tunnistaa jotakin, niin on helpompi korvakuulolla tunnistaa ja sitten osata soittaa jotakin muutakin.

...Jos joku kappale tai melodia tai soolo kuulostaa korvaan hyvältä, niin mitä hyötyä on perinteisten sävellajien tai skaalojen tuntemisesta, jos melodia joka tapauksessa voi kulkea nuottiviivastolla ns. miten tahansa? ...
 
Ei ne nyt kuitenkaan kulje ihan missä tahansa, ja duuri- ja molliskaalojen lisäksi on olemassa monia erilaisia skaaloja, joilla on omat sointuasteiden sointunsa. Jos kuitenkin löytää perusäänen (vrt. edellä mainitsemani urkupiste) on jo aika pitkällä. Voi tietysti olla, että kappale pitää/kannattaa hajottaa muutaman tahdin mittaisiin palasiin, jos sävellaji vaihtuu tiheään.
 
Voisin tässä yhteydessä suositella Transcribe! nimistä hidastussoftaa www.seventhstring.com. Avaat siihen ongelmabiisisi ja annat biisin soida ja samalla merkkaat tahdit painamalla näppäintä "m" jokaisen tahdin alussa. Sitten etsit biisistä sektiot l. eli biisin eri osat. Sitten käyt läpi biisi osa osalta. Kyllä homman pitäisi ainakin tällä konstilla pikku hiljaa ruveta onnistumaan. (Kannattaa hidastaa tempo merkkausvaiheessa ehkä 50-70% alkuperäisestä, jos biisi on nopea, niin merkit osuvat tarkemmin tahdin alkuun.)
 
PS. Biisin osat ovat yleensä 8 tahdin mittaisia "palasia" tai bluesissa ja jazzissa usein 12 tahdin mittaisia palasia. Lead-in yms. väliosat poislukien.

Jos joku kappale tai melodia tai soolo kuulostaa korvaan hyvältä, niin mitä hyötyä on perinteisten sävellajien tai skaalojen tuntemisesta, jos melodia joka tapauksessa voi kulkea nuottiviivastolla ns. miten tahansa?
 
Niin kauan kuin yksin soittelet, ei sillä mitään väliä olekaan mutta jos kokeilet soittamista bändin kanssa tai jonkun taustan päälle, kummasti kuulostaa paremmalta kun kaikki soittelevat samasta sävellajista ja helpointa saada se aikaiseksi on kertoa kaikille sävellaji.
Kyllähän siihen muutenkin tietysti pääsee kun jokainen bändin jäsen erikseen plokkaa sun sävellajin.

Mare: Niinpä. Aika paljon itsensä vähättelyä ketjun aloittajalta.

Klezberg: Mitähän tuokin tarkoittaa? AaBeeCee kyseli onko sävellajin tunnistamisesta jotain hyötyä ja siitä on tässä sitten kiistelty.
 
Tarkoitan vain sitä vähättelyllä, että ei tämä asia ole mikään aloittelijan probleema palkästään. Ihan hyvin olisi voinut laittaa vaikka musiikin teoriaan mun mielestä.
 
Mutta ei sillä väliä. Tämä palsta on hyvä, koska täällä on lukijoita, jotka ehkä saavat ketjusta jotain uutta pohdittavaa.
 
Mare: Eli kunhan löytää kohdan, mihin skaalaan sävelmä sopii.

Klezberg: Tässä se taisi tulla. Me halutaan hakea sävellaji, sä haet skaalan. Sen nimeämisestä on sitten apua jos se pitää kertoa muille tai vaikka kirjoittaa itselle muistiin. Mutta voihan sitä kirjoittaa että aloitetaan kolmannen kielen seitsemänneltä nauhalta...
 
Juu se mun skaala on yhtä kuin sävellaji. Siitä on hyvä soittaa kitaralla kappaleen melodia, kun sormia ei tarvitse siirrella isolla alalla.
Nuoteista lähden sävellajin osoittamalta Duuriskaalta. Kyllähän aikanaan hinkkasin noita skaaloja kosketinsoittimellakin, mutta koskettimet on mulla lähinnä vain laulamisen apuna. Sillä kun on helpoin soittaa melodia nuoteista. Sekä aina tarkka vire.
 
Eli tuossa hyvä sivu. Itse en tosiaankaan käytä kuin etupäässä Duuriskaalaa, molliksi se on helppo jatkaa alaspäin. Sivulla on kyllä vaikka minkälaista skaalaa.
Natural Minor kait "normaali molli".
 
http://www.guitarists.net/scales/index.php?note=0&scale=0
 
Eli tuossa R(oot) on tietenkin juurisävel, joka nimeää sävellajin. Itse jatkan pampuloita alaspäin E kielen A:sta alkaa molliskaala.
 
Kuten huomaa, klikkaa Vaikkapa D Major, aivan sama skaala alkaa vain kaksi nauhaa ylempää, 5 nauhalta.
 
http://www.guitarists.net/scales/index.php?note=0&scale=29
 
Tuossa saman sivuston Natural Minor skaalat.
 
Pitää varmaan täsmentää kielenkäyttöä, ja alkaa puhumaan sävellajeista, mutta tuossa ne ovat skaaloja. Aivan sama asia.
 
Tässäpä olen itsellenikin kerranut asioita.
Ja niiin se vain on. Pelkkä tietäminen ei auta. Pitää oivaltaa asiat oikein.
Sekä sitten myös harjoitella niitä pirusti.
 
Hienoa että ketjun aloittaja on tyytyväinen keskusteluun.
 
EDIT: Korjaan sanomaani. Sävellaji ja skaala eivät ole yksi ja sama asia, kuten tuossa sanon.
Yhtäläisyys on vain siinä, että esim. kitaran C-Duuriskaalalla on hyvä soittaa C-Duurisävellajit.
Itse. aloittaessani soittamisen, en tiennyt mitään skaaloista, ja käsi hamusi kaulalla, mistä milloinkin.

Senverran kuitenkin täsmentäisin tuota kielenkäyttöä että skaala (suomeksi asteikko) ei ole sama kuin sävellaji. Kun aloittelija kyselee perusasioita on hyvä pitäytyä vakiintuneissa termeissä.
 
Itse alkuperäiseen kysymykseen Baron hyvin ansiokkaasti vastasikin.