Puhaltimet ›

Juuri tätä tarkoitin ja kysyin siksi, etten ole huomannut tekeväni kurkulla mitään, mutta suulla kyllä. Mutta pääasia, ettei kumpikaan ole suuri synti, jos ymmärsin oikein. Huonojen tapojen opettelua koitan välttää.
 
Kurkun käyttö on välttämätöntä, koska mitään saksofonia ei ole rakennettu niin hyväksi että jokainen ääni olisi vireessä. Mutta taas suun käyttö on monimutkainen sillä sitä pitäisi välttää, koska kehon pitäisi olla mahdollisimman rentona soiton aika jotta voisi täysin panostaa puhaltamiseen ja myös suu vaikuttaa saundiin paljon enemmän kuin kurkku.
 
Jos alat suusi "kammiota" muuttaa kesken soiton niin se vaikuttaa sinun saundiisi ja se pallomaisuus ja pyöreys jää silloin pois. Onhan sitä pakko välillä suulla tehostaa kurkun käyttöä. Kurkulla tai enemmänkin aataminomenalla , kuten myös laulaessa, vaikutetaan vireyteen ja se on tehokkaampaa, eikä rasita kehoa, eikä estä puhalluspatsaan liikettä kehossa.
 
Myös se juttu miksi suuta ei saa käyttää paljoa on yksinkertaisesti se ettet jaksa silloin soittaa kauan. Jos hirveästi joudut puristamaan niin siinä kärsii sekä saundi että huuli. Fonilla on vähän kuin että jos alahuuleen alkaa sattua niin silloin puhallat väärin.
 
Klarinetista en tiedä koska sitä en soita, mutta olen kyllä kuullut että siinä käytetään puristusta. Mutta kokeileppa baritonifonilla, ei onnistu.
 
Fonilla "löysäansatsi" on juuri se aaa ja ööö..

Kurkun käyttö on välttämätöntä, koska mitään saksofonia ei ole rakennettu niin hyväksi että jokainen ääni olisi vireessä. Mutta taas suun käyttö on monimutkainen sillä sitä pitäisi välttää,... Fonilla on vähän kuin että jos alahuuleen alkaa sattua niin silloin puhallat väärin.
 
Alahuuleeni ei ole koskaan sattunut. Ennemminkin soitto on hyytynyt puolentoista tunnin kuluttua siihen, että lehti ei jostain syystä enää pelaa tai muuten vain tulee väsy (väärä hengitys?) Ja kun nyt mietin sitä mitä korkeammissa äänissä sittenkin teen, on että ehkä vain siirrän suutani/huultani lähemmäs suukappaleen kärkeä, jolloin päreen liikkumavara pienenee ja korkea ääni tulee helpommin, onko tämä paha tapa?

Juuri tätä tarkoitin ja kysyin siksi, etten ole huomannut tekeväni kurkulla mitään, mutta suulla kyllä. Mutta pääasia, ettei kumpikaan ole suuri synti, jos ymmärsin oikein. Huonojen tapojen opettelua koitan välttää.
 
Tartutaas tähän jos joku kokeneempi meitä muita auttaisi. Oon ymmärtänyt hieman eri tavalla. Olen ymmärtänyt ettei kannattaisi suulla tehdä kireyttä ylös mennessäkään? Lehti ei tällöin pääse värähtelemään vapaasti ja soundi muuttuu. Toki jos sitä haluaa, niin sitten. Tarkoitan vaan sitä että kun kurkulla tekee sen että pääsee ylös, soundi pysyy avoimempana, ts. yleensä toivottavampaa.

Klarinetista en tiedä koska sitä en soita, mutta olen kyllä kuullut että siinä käytetään puristusta. Mutta kokeileppa baritonifonilla, ei onnistu.
 
Menee foni-aiheesta sivuun, mutta kyllä mun on klarallakin pitänyt harjoitella puristamaan vähemmän kuin enemmän, ja ainakaan vielä toiseen rekisteriin mentäessä ei kiristetä ansatsia. Ja omana huomionani: toinen rekisteri on kunnolla avautunut soimaan vasta kun todella kiinnitän huomiota siihen etten purista liikaa, alahuulen on oltava jämäkkä mutta puristaminen tekee myös soundin ohueksi, kimeäksi, kireäksi. Mutta pitäisi taas tsekata opettajan kanssa...

mulle on joku viisas joskus muinoin opettanut, että mitä tiukemmaksi puristaa suutaan/huultaan, sitä vähemmän säätövaraa on tarjolla. Eli myös niissä "vaikeissa ylä-äänissä" pitää pyrkiä mahdollisimman rentoon suoritukseen. Harjoituksella sen äänen saa kuitenkin syttymään, tarkoitus olisi välttää epäedullisia maneereja... Ei pidä menettää uskoaan!:) aluksi monet asiat saattavat tuntua pinnistelyltä, mutta se ah-niin-moneen-kertaan-minullekin-jankutettu kokemus tuo varmuuden, tarkkuuden, optimituloksen ja hyvän fiiwiksen.

mulle on joku viisas joskus muinoin opettanut, että mitä tiukemmaksi puristaa suutaan/huultaan, sitä vähemmän säätövaraa on tarjolla. Eli myös niissä "vaikeissa ylä-äänissä" pitää pyrkiä mahdollisimman rentoon suoritukseen. Harjoituksella sen äänen saa kuitenkin syttymään, tarkoitus olisi välttää epäedullisia maneereja... Ei pidä menettää uskoaan!:) aluksi monet asiat saattavat tuntua pinnistelyltä, mutta se ah-niin-moneen-kertaan-minullekin-jankutettu kokemus tuo varmuuden, tarkkuuden, optimituloksen ja hyvän fiiwiksen
 
Juurikin tätä yritän ajaa takaa.. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. :)

Fonilla "löysäansatsi" on juuri se aaa ja ööö...
 
sanokaapas vielä se kuinka syvälle suu pitää laittaa suukappaleen päälle,
 
kokeilin nimittäin just äsken, kun lehdykkä taas alkoi toimimattomaksi (olin siinä vaiheessa päässyt soittamaan jo melkein koko repertuaarin satumaasta satin dolliin) että laitoin suutani sentin pidemmälle, ja IHME JA KUMMA, taas alkoi soida, vieläpä aika kovalla äänellä ja helpon oloisesti
 
olenko siis ollut ihan metsässä, toisaalta sillä aikaisemmalla asennolla perheen arvostama hiljainen soitto sujuu paremmin :)

sanokaapas vielä se kuinka syvälle suu pitää laittaa suukappaleen päälle,
 
kokeilin nimittäin just äsken, kun lehdykkä taas alkoi toimimattomaksi (olin siinä vaiheessa päässyt soittamaan jo melkein koko repertuaarin satumaasta satin dolliin) että laitoin suutani sentin pidemmälle, ja IHME JA KUMMA, taas alkoi soida, vieläpä aika kovalla äänellä ja helpon oloisesti
 
olenko siis ollut ihan metsässä, toisaalta sillä aikaisemmalla asennolla perheen arvostama hiljainen soitto sujuu paremmin :)
 
Tuohon en minä osaa vastata. Kerron kuitenkin vielä erään aihetta sivuavan huomion:
Lehden sijoittaminen suukappaleeseen on millimetripuuhaa. Tai oikeastaan vielä tarkempaa. Itselle tuottaa vaikeuksia havaita mitään eroa hieman alitehoisilla kaksitehorilleillä kiikaroitaeesa, mutta aivan aavistuksenomaisella lehden siirrolla täysin toimimaton päre alkaa soida suurin piirtein itsekseen kunhan jonnekin sinnepäin edes puhaltelee. Eli entistä työkaveria siteeraten:"enemmän huolellisuutta ja vähemmän keskikaljaa".

Lehden sijoittaminen suukappaleeseen on millimetripuuhaa.
 
Jep! Kannattaa etsiä oma hyvä kohtansa missä lehti soi parhaiten ja kielitys tuntuu luontevalta. Nääkin on niit juttui mihin saa aikaa kyllä tuhrattua mut sit kun tän on kerran kunnolla tehnyt ei tarvi välttämättä koskaan asiaan uudelleen puuttua.

Kyllä onnistuu. Ansatseja ja sointi-ihanteita on erilaisia. Jämäkällä otteella - joka on kaikissa foneissa ja kaikissa rekistereissä samanlainen - lähtee yhtä hyvällä soundilla kaikki ja puhtaasti soittaminen on mahdollista. Vieläpä suoraan äänen alusta, ilman löysän ansatsin mukanaan tuomaa viivettä. En tiedä mikä se pohjimmiltaan on, lieneekö "koko kehon lihasmuisti" joka pitkäjänteisellä työllä kehittyy yhdistettynä oman henk.koht.instrumenttiyksilönsä läpikotaiseen tuntemiseen auttaa soittamaan kaikki äänet vireessä heti sytytyksestä lähtien. Tämä on mahdollista vaikkapa alttofonilla tasan neljän oktaavin alueella.
 
Onhan tuo totta. Ja tuo on juuri se suunta mihin se kehittyy.
Mutta nyt puhuin ensimmäisten äänten puhalluksesta, aloittelija on helpompi lähteä treenaamaan kehonlihaksia aluksi "löysällä ansatsilla".
Silloin foni soi helposti ja saa varman ja hyvän kuuloisen äänen.
Sen jälkeen kun kehon lihaksisto on kehittynyt ja niitä osaa käyttää oikein, niin silloin voi sitä "omaa saundia" lähteä hakemaan..
Eihän silloin, jos ei edes yhtä suoraa ääntä saa syttymään, voi saada vielä "yksilöllistä saundia".
Se saundi kehittyy ajan kuluessa, kun juurikin tämä "koko kehon lihasmuisti" ja oman henk.koht.instrumenttiyksilönsä läpikotaiseen tuntemisen kautta.
 
Tarkoituskeni oli auttaa mahdollisemman helposti aloittelija oikeille jalanjäljille. Jos olen väärässä niin saa ja pitääkin korjata. Mutta näissäkin asioissa on monta näkökulmaa..

Kirjoitin näin:
Hmm... kuulostaa järkevältä. Eli kurkku mahdollisimman avoinna, niin että kuitenkin sillä voi säätää virettä tai sitä että yleensäkin oikea ääni syttyy? Tarkoitan sitä kun esimerkiksi yrittää siirtyä ylhäältä alas eli vaikka okt.läppä + A -> okt.läppä + D. Eihän se D ala soimaan oikein, jos ei tee jotain kurkussa A:n soittamisen jälkeen (eli löysytä sitä). Taisit justiin tuosta puhua eli ymmärsin että näin kuuluukin tehdä.
 
Tässä vastaus:
Jep toi on se idea:) mä itse henkkoht soitan lyhyet solmut (g-cis) suljetummalla kurkulla ja pidemmät avoimemmalla, ja sitten yleistiukkuus kurkunpäässä hiukan kovempi ylemmässä rekisterissä. mutta kokeilemalla löytää omat (pahat) tapansa.
 
Onkohan mulla suukappale väärässä kohdassa, koska nyt kun kokeilin, niin sain lykättyä sitä paljon syvemmälle ja avaamalla kurkkua äänet sai vireeseen taas? Eli oisko se suotavaa laittaa periaatteessa mahd. syvälle, niin että kurkun saa kuitenkin tarpeeksi avoimeksi? Silloin tosin vire oli tosi vaikea hallita. Johtuisko se kuitenkin siitä että on tottunut soittamaan kurkun eri asennolla eli totuttautumalla uuteen suukappaleen paikkaan, voisi saada vireen taas kuntoon?
 
Hiljaa soittaminen oli helpompaa ja oktaavinvaihtoharjoitus missä ei kielitetä välissä, oli helpompi. (Esim ylä A ja sen jälkeen ala A ja sitte ylä B ja sitte ala B. Kaikki kielittämättä)
 
Pitch center (google) tuossa muuttuu, mutta meneekö se pieleen?

Onkohan mulla suukappale väärässä kohdassa, koska nyt kun kokeilin, niin sain lykättyä sitä paljon syvemmälle ja avaamalla kurkkua äänet sai vireeseen taas? Eli oisko se suotavaa laittaa periaatteessa mahd. syvälle, niin että kurkun saa kuitenkin tarpeeksi avoimeksi? Silloin tosin vire oli tosi vaikea hallita. Johtuisko se kuitenkin siitä että on tottunut soittamaan kurkun eri asennolla eli totuttautumalla uuteen suukappaleen paikkaan, voisi saada vireen taas kuntoon?

Hiljaa soittaminen oli helpompaa ja oktaavinvaihtoharjoitus missä ei kielitetä välissä, oli helpompi. (Esim ylä A ja sen jälkeen ala A ja sitte ylä B ja sitte ala B. Kaikki kielittämättä)

Pitch center (google) tuossa muuttuu, mutta meneekö se pieleen?
 
No se täytyy löytää se kultainen keskitie. Jos otat suukpln liian syvälle suuhun, se aiheuttaa helposti vingahduksia. Jos taas suuklp on liian ulkona suusta, et saa pillistä kunnon ääntä. Kokeilemalla tulee parasta. Tämäkin asia on aika henk koht..
 
Ja tuosta virejutusta, ei kaikkia ääniä voi saada heti vireeseen, vaikka tietäisi koko tekniikan. Tarvii myös osata käyttää niitä tekniikoita, mutta tekniikoiden "hiomiseen" menee monta vuotta. Joten ei heti kannata odottaa itseltään liikoja, vaan rauhallisesti ja itsevarmasti etenee niin varmasti tulee hyvää.
 
Ja BTW, kaikille uusille fonisteille suosittelenm että kaikki kävisivät edes muutamalla yksityistunnilla, jotta joku olisi joka ohjaa oikeaan suuntaan. Kumminkin, paikanpäällä opettaja pystyy keskittymään niiden asioiden opettamiseen jota tarvit.
 
-Z

No se täytyy löytää se kultainen keskitie. Jos otat suukpln liian syvälle suuhun, se aiheuttaa helposti vingahduksia. Jos taas suuklp on liian ulkona suusta, et saa pillistä kunnon ääntä. Kokeilemalla tulee parasta. Tämäkin asia on aika henk koht..
 
Ja tuosta virejutusta, ei kaikkia ääniä voi saada heti vireeseen, vaikka tietäisi koko tekniikan. Tarvii myös osata käyttää niitä tekniikoita, mutta tekniikoiden "hiomiseen" menee monta vuotta. Joten ei heti kannata odottaa itseltään liikoja, vaan rauhallisesti ja itsevarmasti etenee niin varmasti tulee hyvää.
 
Ja BTW, kaikille uusille fonisteille suosittelenm että kaikki kävisivät edes muutamalla yksityistunnilla, jotta joku olisi joka ohjaa oikeaan suuntaan. Kumminkin, paikanpäällä opettaja pystyy keskittymään niiden asioiden opettamiseen jota tarvit.
 
-Z
 
Höhö :) Mun piti kirjoittaa että laittaa suukappale syvemmälle foniin. Ei suuhun.
 
Pystytkö ZaGaali lukemaan uudelleen tuon mun kysymyksen/t tuolla ajatuksella? Kiitos!

Höhö :) Mun piti kirjoittaa että laittaa suukappale syvemmälle foniin. Ei suuhun.

Pystytkö ZaGaali lukemaan uudelleen tuon mun kysymyksen/t tuolla ajatuksella? Kiitos!
 
:)
 
Suukappaleella voidaan muuttaa soittimen virettä hiukan. Työntämällä suukpltta joko syvemmälle tai ottaa sitä itseään päin. Samoin kun kitarassa tai bassossa on ne virityspultit.
Menetelmä perustuu tosi yksinkertaiseen juttuun.. Mitä pitempi putki sitä matalempi ääni ja mitä enemmän se on kiinni, sitä lyhempi putki ja korkeampi ääni.
 
Mutta oikean paikan suukpleelle kaulassa löydät helposti. Viritysmittari käyttöön ja puhaltamaan. :)
G tai C on hyvä viritysääni, mutta myös muilla äänillä kannattaa kokeilla.
Kaikkia ääniä ei voi saada vireeseen ansatsia muuttamatta, joten älä hämäänny vaikka mittari vilkuttaisi mitä.
Riittää kun G, C tai D on vireessä. (noi on varmaan ne parhaat viritysäänet)
 
Yleisesti nyt voi sanoa että kyllä se suukpln normaalisti pitää olla yli puolen korkkia sisällä. Poikkeuksia tietenkin on, mutta tämän takia viritysmittari onkin hyvä keksintö.
 
Ja vielä kaulan korkista, jos tuntuu ettei suukpl:tta saa tarpeaksi syvälle (mittarin kanssa mitattuna, eli ääni jää liian matalaksi), voi korkki voi olla tiukka suukpl:lle, mutta ei kannata pelätä työntää sitä syvemmälle.
Tietenkään väkisin sitä ei saa sitä työntää, mutta voimaa saa vähän käyttää.
Jos sekään ei auta niin sitten hiekkapaperin kanssa varovasti pienentää korkkia. Tässä kannattaa varoa raapista kaulan runkoa.
 
-Z

Suukappaleella voidaan muuttaa soittimen virettä hiukan. Työntämällä suukpltta joko syvemmälle tai ottaa sitä itseään päin. Samoin kun kitarassa tai bassossa on ne virityspultit.
Menetelmä perustuu tosi yksinkertaiseen juttuun.. Mitä pitempi putki sitä matalempi ääni ja mitä enemmän se on kiinni, sitä lyhempi putki ja korkeampi ääni.
 
Mulla on sellainen epäilys, että fonissa tämä ei ole aina näin suoraviivaista, kenties johtuen soittimen voimakkaasti kartiomaisesta muodosta ja suukappaleen kytkeytymisestä soittimeen (impedanssin epäjatkuvuus?). Tässä sitä että ei ole ihan yksikäsitteinen juttu mikä on putken tehollinen pituus tuossa.
 
Sopraanon kanssa ainakin kävi niin, että se oli vireessä kun suukappale oli puolessa välissä korkkia, mutta alarekisterin e:n tienoilla ei suostunut soimaan puhtaasti. Kun suukappaleen painoi melkein pohjaan asti, kuten neuvottiin, ongelma hävisi ja kas kummaa, soitin oli taas vireessä.
 
Samassa yhteydessä törmäsin väitteisiin, että tenorin alaäänien ongelmat voivat liittyä siihen että suukappale ei ole tarpeeksi syvällä. En ole kyllä tutkinut miten tenorissa vire käyttäytyy jos suukappaletta siirtää ääriasentojen välillä.

Mulla on sellainen epäilys, että fonissa tämä ei ole aina näin suoraviivaista, kenties johtuen soittimen voimakkaasti kartiomaisesta muodosta ja suukappaleen kytkeytymisestä soittimeen (impedanssin epäjatkuvuus?). Tässä sitä että ei ole ihan yksikäsitteinen juttu mikä on putken tehollinen pituus tuossa.
 
toivottavasti osaan nyt muotoilla tän hyvin... suukappaleen työntäminen joko sisemmäksi tai ulommaksi on vain puolittainen keino virittää soitinta. Perusteet on ihan fysiikkaa. Saksofonin ns. perusvire on se ääni, joka tulee kun kaikki läpät ovat kiinni. päreen värähtely suukappaleessa saa koko pillin pituisen ilmapatsaan värähtelemaan avoimella solmulla, jolloin syntyy tietty taajuus. avaamalla läppiä muutamme solmukohdan sijaintia ilmapatsaassa ylemmäs pillin vartta, jolloin tämä ilmapatsas värähtelee useampia kertoja sekunnissa (taajuuden yksikkö Hz 1/s). Tottakai samalla soi myös lähes lukematon määrä kerrannaistaajuksia ja mahdollisia "epäpuhtauksia" äänessä, jotka kaikki ovat osaltaan mukana tuomassa sitä legendaarisen kaunista ja seksikästä ääntä puu- ja vaskipuhaltimien äpärälapseemme, saksofoniin.
 
No, tämä on siis perusvire. Jos soitinrakentaja on tehnyt hommansa hyvin, ovat taajuuden muutokset halutun muotoisia ja no problem. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, myös soittajan tekniikka että - uskokaa tai älkää - ruumiinmuoto vaikuttavat ääneen ja vireeseen. Vire on tottakai suhteellinen, ja riippuu sekä toivotun tuloksen suhteesta saatuihin tuloksiin että soittoseurastamme ja heidän äänenkäsittelystään.
(koskakohan kirjoittaja pääsee asiaan)
GET ON WITH IT!!!
 
eli suukappaleen työntäminen sisemmäksi on puolittainen ratkaisu siksi koska jos todella haluaisit virittää foniasi ylöspäin tulisi koko pillin samalla lyhentyä, kello lähemmäs, läpät lähemmäs toisiaan jne... ja sama toisin päin. Eli sitten kun olet löytänyt itsellesi sen "hyvän kohdan", paina se mieleesi, ja muista olla hereillä korvat auki ja pää kylmänä kun joudut sitä jossain tilanteessa muuttamaan. Jokainen soitin ja sen soittaja ovat yksilöitä.
 
Jos jotain jäi epäselväksi voin mielelläni selvitellä asioita:)
 
P.S. Soitan itse liidialttoa Big Bandissa, joka virittää itsensä 442Hz:n mukaan, ja oma pillini on 440Hz:iin rakennettu. siinä sitten taiteillaan...:D

Perusteet on ihan fysiikkaa. Saksofonin ns. perusvire on se ääni, joka tulee kun kaikki läpät ovat kiinni. päreen värähtely suukappaleessa saa koko pillin pituisen ilmapatsaan värähtelemaan avoimella solmulla, jolloin syntyy tietty taajuus. avaamalla läppiä muutamme solmukohdan sijaintia ilmapatsaassa ylemmäs pillin vartta, jolloin tämä ilmapatsas värähtelee useampia kertoja sekunnissa (taajuuden yksikkö Hz ).
 
Juu, ja minä tarkoitin että kun soitin on noin kartiomainen, eikä yksinkertainen putki, aaltoyhtälöt menevät sen verran mutkikkaiksi ettei ainakaan oma matikkani enää riitä niitä ratkaisemaan, ehkä 30 vuotta sitten olisi riittänyt. Samaten ei ole itsestään selvää missä kohdassa putki päättyy yläpäästään.
 
Mä en ole ollenkaan varma kumpi meistä ymmärtää tässä kohtaa tämän fysiikan paremmin :-)
 
Joka tapauksessa ainakin noissa suorissa kartiomaisissa soittimissa, sopraanofonissa ja tarogatossa, tapahtuu hieman outoja asioita.
 
EDIT: Tämä ainakin oli mielessä http://ccrma.stanford.edu/~jos/pasp/Conical_Acoustic_Tubes.html

Voi pojatpojatpojat. :D
 
Toinen kysyy yksinkertaista asiaa ja te vedätte sen exstrafaarisiin ulottuvuuksiin.:D
 
En minä mene tuohon väittämään vastaan ja varsinkin Aki205dg, plussaa tuli. :)
 
Mutta jos yritetään pitää asiat yksinkertaisena ja kertoa aloittelioille asiat yksinkertaisesti.
 
Eli siis jos virität soittimen, koeta ottaa sellainen ääni joka on mahdollisimman keskirekisterissä, MUTTA tämä toimii vain silloin kun soitat yksin.
Sillä AINA kun olen ollut soittamassa bädeissä, viritysääni soittimesta riippumatta, on yleensä joko soivä A tai soiva Bb ja vielä jälkimmäistä useammin.
Pohjasävelen päälle, esim tässä tapauksessa Bb, altolla voit tarkastaa vireen soittamalla myös g1, c1, d2 ja g2, (tenorilla c1, f1, g1, c2 tai c2, f1, g1, c3)
Näitä suosittelen käyttämään.
 
Mutta nyt on pakko tarttua yhteen juttuun.
 
P.S. Soitan itse liidialttoa Big Bandissa, joka virittää itsensä 442Hz:n mukaan, ja oma pillini on 440Hz:iin rakennettu. siinä sitten taiteillaan...:D
 
Tuohon! Oma pillini on 440Hz:iin rakennettu?
 
Miten tuon olet selvittänyt? :P
 
No siis.. Oletteko kokeilleet ottaa eri paksuisia päreitä ja kokeilleet miten ne vaikuttavat vireeseen? En nyt muista kumminpäin se menee, mutta mitä isompi ero kielillä on (esin 2 1/2 vs 4) sitä enemmän se vaikuttaa vireeseen. kuvitellen nyt että kevyempi kieli nostaa virettä, paksumpi madaltaa virettä? (tästä en nyt ole varma)
Myös suukpln kammio ja yleensäkin koko suukpln pituus vaikuttaa vireeseen, myös lehdenkiristin. (mutta se on jo niin minimaalista joten siitä nyt ei niin paljon tarvitse puhua)
 
Päreen merkitys nyt tuli jo sanottua, mutta suukpleellahan on väliä.
Jos se on hirveän pitkä (kuten yleensä metalliset suukplt on) niin sehän pidentää soittimen putkea, joten ääni on matalampi. Myös jos suukpleessa on iso kammio, se myös vaikuttaa vastaavanlaisesti soittimeen. Tottakai myös silloin saundi muuttuu kun näillä kahdella asialla alkaa pelleillä, mutta siihen en nyt mene.
 
oletteko muuten huomanneet, että yleensä näissä metallisissa, pitkissä ja kapeissa suukpleissa on yleensä putkimainen kammio ja iso buffle. Ja taas kovakumisissa/pakeliittississa suukplssa ovat yleensä vähän lyhyempiä, pyöreä kammioisia ja matalalla bufflella. Eli siis nekin yrittävät tietenkin tasata tuota vireen muuttamista minimiin, mutta kokonaan sitä ei pois olla saatu.
 
Nyt on pakko vähän itsekin kokeilla. :P Tämä on mututuntumaa.
Mutta sit taas lehdenkiristin. Myös se vaikuttaa koska se miten se puristaa pärettä se muuttaa sen värähtelyä, eli siis eikö se silloin muuta sitä pistettä missä ilmapatsas alkaa värähdellä? Eli silläkin olis pieni merkitys vireeseen. Enemmän sillä on kyllä vaikutusta saundiin..
 
Mutta uskoisin, oikealla suukpleella, päreellä ja kiristimellä pystyisit muutamaan tämän "absoluuttisen" vireen suuntaan tai toiseen..
???
 
-Z

Voi pojatpojatpojat. :D
 
Toinen kysyy yksinkertaista asiaa ja te vedätte sen exstrafaarisiin ulottuvuuksiin.:D
 
No, lähinnä halusin vain sanoa että vireen (ja myös warble-tyyppisen ongelman) kanssa fonit eivät välttämättä käyttäydy ihan simppelin ilmapatsaan mallilla.
 
Tuohon! Oma pillini on 440Hz:iin rakennettu?
 
Miten tuon olet selvittänyt? :P
 
Mulla on klarinetin kanssa sama ongelma. Ammattilaisbuffeteista aina kerrotaan onko ne 440 vai 442. Yamahoista ei kerrota. Oma tuntuma on että klarinettini on 440 Hz.
 
No siis.. Oletteko kokeilleet ottaa eri paksuisia päreitä ja kokeilleet miten ne vaikuttavat vireeseen? En nyt muista kumminpäin se menee, mutta mitä isompi ero kielillä on (esin 2 1/2 vs 4) sitä enemmän se vaikuttaa vireeseen. kuvitellen nyt että kevyempi kieli nostaa virettä, paksumpi madaltaa virettä? (tästä en nyt ole varma)
 
Mulla ainakin klaran kanssa löysä lehti tahtoo, varsinkin putken yläpäässä, olla sietämättömän alavireinen.
 
Päreen merkitys nyt tuli jo sanottua, mutta suukpleellahan on väliä.
Jos se on hirveän pitkä (kuten yleensä metalliset suukplt on) niin sehän pidentää soittimen putkea, joten ääni on matalampi. Myös jos suukpleessa on iso kammio, se myös vaikuttaa vastaavanlaisesti soittimeen. Tottakai myös silloin saundi muuttuu kun näillä kahdella asialla alkaa pelleillä, mutta siihen en nyt mene.
 
Mä yritin noilla fysiikoilla vihjata siihen kuitenkin aika yksinkertaiseen asiaan, että myös se miten suukappale jatkaa tai muuttaa putken muotoa, vaikuttaa asiaan.
 
Mut vielä siitä vireen hakemisesta. Mulle taannoiset kokemukset sopraanon kanssa oli sen verran erikoisia, että ilman niitä tuskin jauhaisin tässä ollenkaan. Ensin piti hakea suukappale paikkaan, jossa soitin suostui soimaan puhtaasti. Vasta sitten pystyi edes ajattelemaan virettä. Siksi ajattelen, että pelissä on enemmänkin kuin yksinkertainen ilmapatsas. Mutta toisaalta oma kokemus altosta, tenorista ja klarinetista tukee myös sitä että enimmäkseen sitä soitinta voi ajatella sillä yksinkertaisen ilmapatsaan mallilla.