Media ja viihde ›

Itekkin pidin U2:n vedosta kovasti. Palestiinalaisten mainitseminen oli hieno veto jenkkiyleisön edessä.

Täytyy tuosta Pete Seegeristä todeta että aika uskomaton teräspappa. Ei minkäännäköistä merkkiä siitä, että äijällä tulee ensi toukokuussa 90 vuotta mittariin.
 
Kukas muuten oli se tummiin aurinkolaseihin sonnustautunut herra, joka James Taylorin setissä lauloi kaikki muut suohon?
 
Vaikka en jenkki-kantrimeiningeistä muuten kovin paljoa tykkää, niin Garth Brooks oli silkkaa rautaa. American Pie ja Shout saivat arvoisensa kohtelut.

Saas nähdä millainen presidenttikausi on tulossa, koska saundi oli noin luokaton. Ei auta selittelyt livestä tai blabla, koska kuulosti niin kammottavalta tuo miksaus. Noilla resursseilla pitäisi saundata taivaalliselta, vaikka lähetys tulisi kuusta. Akustinen komppikitara oli niin pinnassa, että laulu jäi täysin jalkoihin. Ja rumpali Kenny Aronoff mätti kuin hullu, ja kuulosti Traxin harjoitussetiltä. Ja taimi heitti enemmän kuin mulla! U2 oli pelastus. Hancock soitti niin kehnosti alt-lickejänsä tuohen One Love kappaleeseen.
 
Kuitenkin se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö tilaisuus olisi ollut hieno. Jotakuta saattaa jenkkien patriotismi ketuttaa, mutta erityisen maltillinen Amerikka-tapahtuma verrattuna mihin tahansa edellisistä juhlista, esim 11.9. juhlintaan. Hyvä Obama!