Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Muut soittimet »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Oktaavimandoliini
1 2 3 4 5 6 7
Topi Nambur
13.12.2008 17:07:48 (muokattu 13.12.2008 17:52:30)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pari päivää sitten hankin ensimmäisen oktaavimandoliinini. Se on Sagan valmistama ja merkiltään Trinity College. Kuten nimestä voi päätellä, soitin on taattua kiinalaista laatua. Siinä on kokokuusikansi, sivut ja pohja vaahteraa, otelauta palisanteria. Hintaansa nähden - 700 € kovan kotelon kera - TC on hyvä ostos. Hienovire on lähes kohdallaan, viritys pitää. Ääni on miellyttävän pehmeä, mutta voimakkuutta voisi saada enemmänkin irti. Veikkaan, että tallaa vaihtamalla sointi paranee.
 
Suurin tyytymättömyyteni aihe on alin kielipari, joka jää turhan löysäksi normaalivirityksessä (G). Tämä johtuu soittimen mensuurista, joka on oktaavimandoliinin määritelmän alarajoilla. Kieliparin virittäminen A:han korjaa tilanteen, mutten aio ihan heti siirtyä erikoisvirityksiin. Toinen vaihtoehto on käyttää paksumpaa kieliparia. Itse asiassa olisin halunnut pitempikaulaisen soittimen, mutta kaupassa kokeilemani TC:n irlantilaisbouzouki soi yllättävän ohuesti. Olisi kai ollut mahdollista tilata oktaavimandoliini tai cittern joltain kotimaiselta rakentajalta, mutta hinta olisi saattanut nousta turhan korkeaksi. Ulkomailta tilaamista en edes harkinnut. Olen jokseenkin varma, että muutaman vuoden kuluttua koittaa aika hankkia parempi soitin.
 
Oktaavimandoliinini on mandoliinin tottuneelle helpposoittoinen, joskin Bachin sooloviulusarjojen kelaaminen tuo esiin mensuurin pituuden ja sormien lyhyyden. Tilanne saattaa muuttua harjoittelun myötä. Kapo viidennellä nauhalla muuttaa soittimen mandolaksi, mikä on kätevää. Oktaavimandoliini on monipuolinen soitin, jonka kaikkien mahdollisuuksien löytäminen vie aikaa. Tällä hetkellä keskityn nauttimaan sen soinnin syvyydestä mandoliinin verrattuna.
 
Mahtaako kellään muulla olla kokemuksia oktaavimandoliinista?
 
Musik ist tönend bewegte Form
Topi Nambur
19.12.2008 12:07:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onpa täällä hiljaista. Soittaako kukaan edes tavallista mandoliinia? Mandolaa? Bouzoukia?
 
Musik ist tönend bewegte Form
Mandoman
20.12.2008 12:52:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onpa täällä hiljaista. Soittaako kukaan edes tavallista mandoliinia? Mandolaa?
 
Mandoliinia soitellaan. Mandolakin on tuttu...
 
Ölövinä ollaa sillee kissannäköisenä eikä välitetä mistää turhasta. (Uruttaja, Patela)
Puavali
20.12.2008 20:30:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onpa täällä hiljaista. Soittaako kukaan edes tavallista mandoliinia? Mandolaa? Bouzoukia?
 
Mandoliinia soitan. Eilen (sori pisteiden puuttuminen, olen Romaniassa) vaihdoin ensimmaisen kerran maniskaan kielet ja muotoilin tallaa enempi kannen mukaiseksi. Havaitsin etta matalammassa vireessa saundi ois oikeestaan parempi kuin normivireessa (tuo kiinalainen Blast-maniska), ainakin yksinsoittaessa. Melodiasoittoa pitaa kokeilla silleen.
 
Olen rento, rauhallinen ja ulospäin suuntautunut. Minulla on positiivinen mielikuva itsestäni.
kalamies#19 >-)))> ; ESTR #2 ; Relic #5
Zarmo
21.12.2008 14:37:51
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onpa täällä hiljaista. Soittaako kukaan edes tavallista mandoliinia? Mandolaa? Bouzoukia?
 
Mandoliinia soitan ja tenoribanjoa irlantilaisvireellä, eli oktaavia mandoliinia matalammalla ja kreikkalaistyylistä busukia ADAD-vireellä.
 
Tuon banjon kanssa tosiaan huomaa, että kaikki samat otteet kuin mandoliinilla eivät ole mahdollisia, kun sormet eivät riitä melodioita joutuu sormittamaan eritavalla, mikä hämää välillä. Monesti kaiketi irkkumusiikissa käytetäänkin lyhyempää tenoribanjoa.
Topi Nambur
22.12.2008 17:32:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mandoliinia soitan ja tenoribanjoa irlantilaisvireellä, eli oktaavia mandoliinia matalammalla ja kreikkalaistyylistä busukia ADAD-vireellä.
 
Irlantilaissoittajat pitänevät bouzoukiensa ja vastaavien soitinten ADAD-virettä hyvänä bordunapohjaisessa säestystyylissä. Vanhana kolmikuoroisen bouzoukin soittajana miellän DAD:n melodia- ja sointuviritykseksi. Rebetikassa bordunaviritykset ovat ihan toisenlaisia. Irlantilaissoittajien näkemys perustunee siihen, että heidän musiikkinsa ja rebetikan melodianmuodostus ja soittotekniikka ovat perin erilaisia.
 
Hauska La trotta -sitaatti muuten tuossa ensimmäisessä kappaleessasi.
 
Musik ist tönend bewegte Form
Zarmo
22.12.2008 21:16:10
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  


Hauska La trotta -sitaatti muuten tuossa ensimmäisessä kappaleessasi.

 
Sieltähän se on, ei tosin minun, vaan bändin muiden jäsenten tekele. Tuossakin tuo busukin taustamattohelinä nimen omaan tuolla ADAD-vireellä.
oksatboys
23.12.2008 16:53:32
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onpa täällä hiljaista. Soittaako kukaan edes tavallista mandoliinia? Mandolaa? Bouzoukia?
 
Pari vuotta on jo mandoliinin hommaaminen ollut haaveena. Erityisesti klassisen musiikin soittaminen kiinnostaisi. Mandoliinillehän sävellettiinkin barokki-aikana jonkin verran? Ainakin kirjastossa olen nähnyt nuotteja maniskalle.
 
Minkä mallinen mandoliini olisi sovelias klasarin soittoon (se virallinen malli)?
 
ringmodulator piristää kummasti!
Topi Nambur
23.12.2008 20:42:52 (muokattu 24.12.2008 00:13:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pari vuotta on jo mandoliinin hommaaminen ollut haaveena. Erityisesti klassisen musiikin soittaminen kiinnostaisi. Mandoliinillehän sävellettiinkin barokki-aikana jonkin verran? Ainakin kirjastossa olen nähnyt nuotteja maniskalle.
 
Minkä mallinen mandoliini olisi sovelias klasarin soittoon (se virallinen malli)?

 
Barokkimandorat ja -mandoliinit olivat suonikielisiä ja niissä oli neljästä kuuteen kieliparia. Niitä oli kahta tyyppiä: sormin ja plektralla soitettavat. Kirjastossa näkemäsi nuotit olivat luultavasti viuluteosten sovituksia napolilaiselle mandoliinille. Eihän siinä kovin paljon ole sovittamista, kun klassisen mandoliinin viritys on sama kuin viululla.
 
Klassiset soittajat suosivat napolilaista, kuperapohjaista mandoliinia, jossa on heleä ääni ja joka on huomattavan kevytsoittoinen. Vanhan musiikin spesialistit sen sijaan eivät hyväksy soittimikseen muita kuin suonikielisiä barokkimandoliineja ja -mandoroita.
 
Musik ist tönend bewegte Form
Topi Nambur
13.01.2009 19:39:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pari vuotta on jo mandoliinin hommaaminen ollut haaveena. Erityisesti klassisen musiikin soittaminen kiinnostaisi. Mandoliinillehän sävellettiinkin barokki-aikana jonkin verran? Ainakin kirjastossa olen nähnyt nuotteja maniskalle.
 
Barokkimandoliiniin tutustumisen voi aloittaa kätevästi hankkimalla Duo Ahlert & Schwabin mainio Silvius Leopold Weissin ja Johann Hoffmannin sonaatteja sisältävä levy (Naxos 8.557716). Weiss (1687-1750) oli aikansa kuuluisin luuttuvirtuoosi ja erinomainen säveltäjä. Levyllä olevat Weissin sonaatit ovat peräisin käsikirjoituksesta, jossa ei ole yksilöity melodiasoitinta, mutta barokkimandoliini sopii niihin hienosti. Hoffmannin (1770-1814) musiikki on wieniläisklassista barokkimandoliinimusiikkia. Tuo kuusikuoroinen soitin palasi näet suosioon Wienissä vuoden 1800 tienoilla. Levyllä barokkimandoliinia soittaa Daniel Ahlert ja häntä säestää barokkiluutulla ja arkkiluutulla - ei nyt sentään yhtaikaa molemmilla - Birgit Schwab.
 
Tässä vielä linkki varsin mainioon, vaikkakin lyhyeen, katsaukseen mandoliinin historiaan:
http://www.mandoline.at/
 
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Füchse und Hasen aber gute Nacht sagen.
risto
14.01.2009 03:31:50 (muokattu 14.01.2009 03:32:33)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onpa täällä hiljaista. Soittaako kukaan edes tavallista mandoliinia? Mandolaa? Bouzoukia?
 
Mä taisin olla muutaman vuoden ainoa täällä, joka jaksoi kertoa maniskoista. Nyt voinkin sitten kai siirtyä eläkkeelle:-)
 
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room 8:37
Topi Nambur
14.01.2009 09:40:47 (muokattu 14.01.2009 11:11:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä taisin olla muutaman vuoden ainoa täällä, joka jaksoi kertoa maniskoista. Nyt voinkin sitten kai siirtyä eläkkeelle:-)
 
Toivottavasti et vetäydy syrjään. Keskustelu mandoliineista tällä palstalla vaikuttaa kovin hidastempoiselta eikä sen taso päätä huimaa. Mandoliini näyttää olevan rock-kitaristien hupisoitin, jolla tapaillaan sointuja - ja ne soinnut ovatkin melodioita, kuten eräässä ketjussa väitettiin! :-)
 
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Füchse und Hasen aber gute Nacht sagen.
risto
14.01.2009 12:10:17 (muokattu 14.01.2009 12:12:14)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

... Keskustelu mandoliineista tällä palstalla vaikuttaa kovin hidastempoiselta eikä sen taso päätä huimaa. Mandoliini näyttää olevan rock-kitaristien hupisoitin, jolla tapaillaan sointuja - ja ne soinnut ovatkin melodioita, kuten eräässä ketjussa väitettiin! :-)
 
Niinpä. Tähän on kuitenkin helppo löytää montakin taustatekijää, joista tärkein tietysti suomalaisen yhteiskunnan yksipuolinen musiikkikulttuuri.
 
Mandoliinihan nousi uuteen arvoonsa vasta kun Jenkeissä Gibson 1900-luvun alussa kehitti italialaisesta pullopohjamaniskasta nykyisen kaltaisen tasapohjaisen mallin. Bill Monroe otti sen bluegrass musiikin perussoittimeksi joskus 1930-40 luvulla ja vasta siitä alkoi sen käytön leviäminen myös tänne Eurooppaan mm. Irlantiin kansanmusiikkipuolelle (korjaa jos muistan faktoja väärin).
 
Mandoliinihan on Monroen myötä vaikuttanut amerikkalaisen kansanmusiikin muutokseen ja kehittymiseen, ja siellä ja mm. Irlannissa siitä on tullut soitin, joka vaati kehittyneen soittotekniikan. Kun Suomessa oma kansanmusiikkimme on jotensakin jämähtänyt paikoilleen, eikä oikein jaksa kiinnostaa kovinkaan monia ja kun nykypopparit ovat enemmän kiinnostuneita sähköisistä bendeistä, ei maniskalle taida täältä löytyä oikein laajempaa markkinarakoa.
 
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room 8:37
Topi Nambur
14.01.2009 12:46:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Niinpä. Tähän on kuitenkin helppo löytää montakin taustatekijää, joista tärkein tietysti suomalaisen yhteiskunnan yksipuolinen musiikkikulttuuri.
 
Mandoliinihan nousi uuteen arvoonsa vasta kun Jenkeissä Gibson 1900-luvun alussa kehitti italialaisesta pullopohjamaniskasta nykyisen kaltaisen tasapohjaisen mallin. Bill Monroe otti sen bluegrass musiikin perussoittimeksi joskus 1930-40 luvulla ja vasta siitä alkoi sen käytön leviäminen myös tänne Eurooppaan mm. Irlantiin kansanmusiikkipuolelle (korjaa jos muistan faktoja väärin).
 
Mandoliinihan on Monroen myötä vaikuttanut amerikkalaisen kansanmusiikin muutokseen ja kehittymiseen, ja siellä ja mm. Irlannissa siitä on tullut soitin, joka vaati kehittyneen soittotekniikan. Kun Suomessa oma kansanmusiikkimme on jotensakin jämähtänyt paikoilleen, eikä oikein jaksa kiinnostaa kovinkaan monia ja kun nykypopparit ovat enemmän kiinnostuneita sähköisistä bendeistä, ei maniskalle taida täältä löytyä oikein laajempaa markkinarakoa.

 
Ei asia aivan noin ole. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa mandoliinia käytettiin laajalti kansanmusiikissa 1900-luvulla. Mandolinisti Heikki Lahti on saanut mestaripelimannin arvonimen, olkoonkin että hän on lajissaan ainut. Kyllä hänen soittotekniikkansa on pitkälle kehittynyt. Muutenkin mandoliini on ollut suosittu soitin Euroopassa ilman Gibsonia ja bluegrassia. Irlantilaisen kansamusiikin mandoliinirenessanssi on tuskin lähtöisin USA:sta. Irlantilainen bouzikikin syntyi kreikkalaisen bouzoukin pohjalta, eikä sen soittotyyleissä ole jälkiä bluegrassista.
 
Kyllä Suomessa on ollut kovatasoisia mandolinisteja ennen nykykansanmusiikin nousuakin. Mieleen tulee heti Heikki Laurila. Soittiko Ivan Putilin myös mandoliinia? Poppareista ainakin Paavo Maijanen osaa soittaa mandoliinia ihan oikeasti, minkä voi kuulla joiltain hänen tuomiltaan levyiltä. Oikealla soittamisella tarkoitan muuta kuin sointuja, jotka ovat olevinaan melodioita ;-D
 
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Füchse und Hasen aber gute Nacht sagen.
Zarmo
14.01.2009 13:07:03
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toivottavasti et vetäydy syrjään. Keskustelu mandoliineista tällä palstalla vaikuttaa kovin hidastempoiselta eikä sen taso päätä huimaa.
 
Ketäpä täällä nyt mistään kiinnostaa keskustella, kun oma soittaminen on kuitenkin aina jotenkin väärää ja soittimetkin niin naurettavan halpoja, että soveltuvat lähinnä leluiksi. Etenkin jälkimmäinen on sellainen mnetin lähes jokaisella osastolla vallallaoleva ominaispiirre, joka entisestään vähentää jo muutenkin laimeaa intoa osallistua keskusteluihin.
 
Pitäisi kai olla erikseen ammattimuusikoiden.net ja joku sunnuntaisoittelijoiden.net.
 
Ajatuksenjuoksun leimaa-antavin luonteenpiirre on pimeys.
Ostakaa muinaissoitinfolkia
Vapinamonologeja
risto
14.01.2009 14:34:38 (muokattu 14.01.2009 14:41:56)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei asia aivan noin ole. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa mandoliinia käytettiin laajalti kansanmusiikissa 1900-luvulla. Mandolinisti Heikki Lahti on saanut mestaripelimannin arvonimen, olkoonkin että hän on lajissaan ainut. Kyllä hänen soittotekniikkansa on pitkälle kehittynyt.
 
Kahden käden sormilla kai voi laskea vanhat suomalaiset, mutta joka tapauksessa ovat valtaosalle kansasta tuiki tuntemattomia. Bluegrass puolellahan on hyviä soittajia Hakala, Siren jne. Jää nähtäväksi mikä tulee olemaan Akatemian ja Petri Hakalan vaikutus mandoliinin leviämiseen täällä, useinhan tarvitaan joku esimerkki - kuten Karjalainen banjopuolella - jotta ihmiset innostuvat.
 
Muutenkin mandoliini on ollut suosittu soitin Euroopassa ilman Gibsonia ja bluegrassia. Irlantilaisen kansamusiikin mandoliinirenessanssi on tuskin lähtöisin USA:sta.
 
Kyllä mandoliinin uusrenensanssi alkoi tasapohjaisen mandoliinin myötä Jenkeistä missä se keksittiin. Klassisella puolella tietysti italialaiset pullopohjamaniskat Euroopassa ja edelleen Etelä-Amerikassa bandolim.
 
Irlantilainen bouzikikin syntyi kreikkalaisen bouzoukin pohjalta, eikä sen soittotyyleissä ole jälkiä bluegrassista.
 
Bouzouki on yksi myöhäisimmistä tulokkaista irlantilaiseen kansanmusiikkiin. En sanonutkaan, että bluegrass musiikilla olisi mitään musiikillisia vaikutteita siihen, puhuin vain mandoliin käytön leviämisestä. Musiikillisesti ottaen Amerikan kansanmusiikkihan pohjautuu pitkälle irlantilaisten siirtolaisten mukanaan tuomaan musiikkiin. Monet vanhat sävelmät elävät edelleen ja ovat saaneet uutta väriä. Sitten kannattaa myös huomata että monet irlantilaiset kansansävelmät ovat irlantiin muualta Euroopasta tulleet myös pohjoismaista.
 
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room 8:37
risto
14.01.2009 14:38:13
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pitäisi kai olla erikseen ammattimuusikoiden.net ja joku sunnuntaisoittelijoiden.net.
 
Minusta ei. Parempi, että ne muutamat jotka ovat asioista edes vähän perillä jakavat sen mitä tietävät.
 
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room 8:37
Topi Nambur
14.01.2009 14:50:24 (muokattu 14.01.2009 14:51:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kahden käden sormilla kai voi laskea vanhat suomalaiset, mutta joka tapauksessa ovat valtaosalle kansasta tuiki tuntemattomia.
 
En tiedä, mihin käsityksesi pohjaat, ehkä siihen ettei mandoliini ollut Suomessa ammattipelimannien soitin. Vähäisen äänenvoimakkuutensa vuoksi siitä ei tanssikäyttöön tietysti ollutkaan, mutta se oli kotipiirin ja muiden sisätilojen soitin, joka voitiin ottaa mukaan pienimuotoisiin kokoontumisiin ulkoilmaankin. Naisetkin saattoivat soittaa mandoliinia. Valokuva-arkistojen selailu tuo esiin melko nopeasti 1920-luvulla otettuja kuvia, joissa soitetaan mandoliinia tai ainakin poseerataan sen kanssa. Viime sodissa mandoliinia soitetettiin rintamalla yleisesti.
 
Kannattaa tutustua seuraaviin tutkielmiin:
 
Sillanpää, Seppo: Mandoliini Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa 1930-luvulle asti. Musiikkitieteen pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Helsinki 1982.
 
Varis, Olli: Rämellystä vai kansantaidetta? Kansanmusiikin osaston musiikkianalyysityö. Sibelius-Akatemia. Helsinki 1992. (Ei painettuna, säilytteillä Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston kirjastossa.)
 
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Füchse und Hasen aber gute Nacht sagen.
risto
14.01.2009 14:56:02
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

.... Kannattaa tutustua seuraaviin tutkielmiin:
 
Kiitos vinkeistä!
 
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room 8:37
Topi Nambur
14.01.2009 15:13:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ketäpä täällä nyt mistään kiinnostaa keskustella, kun oma soittaminen on kuitenkin aina jotenkin väärää ja soittimetkin niin naurettavan halpoja, että soveltuvat lähinnä leluiksi. Etenkin jälkimmäinen on sellainen mnetin lähes jokaisella osastolla vallallaoleva ominaispiirre, joka entisestään vähentää jo muutenkin laimeaa intoa osallistua keskusteluihin.
 
Minun mandoliinini ja etenkin oktaavimandoliinini ovat halpoja, muttei se tee niistä huonoja soittimia. Nykyisin näet Kiinassa osataan tehdä hintaansa nähden oikein hyviä mandoliineja ja kitaroitakin. Laaduntarkkailu ei noilla tehtailla ole aina parasta mahdollista, joten kannattaa olla tarkkana soitinta valittaessa. Mandoliinini on tshekkiläinen ja hintaansa nähden hyvä. Haaveilen silti paremmasta.
 
Pitäisi kai olla erikseen ammattimuusikoiden.net ja joku sunnuntaisoittelijoiden.net.
 
Näillä sivustoilla on aloittelijoiden palsta, mutta siellä näytetään keskustelevan enimmäkseen (sähkö)kitaroista.
 
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Füchse und Hasen aber gute Nacht sagen.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «