Kitarat: kitarakamat ›

Hitto ku pitää olla vähän infoa tuolla tc electonicin sivuilla. Onko tuossa g-systeemissä esim vahvistinmallinnuksia? Niitä en siis tarvitse vaan säröt tulis vahvistimesta. Ei tahdo mistään löytyä tai sitten olen sokea.
 
Ei oo mitään mallinnuksia siinä.
 
Entäs bossin gt-10, onko siitäkään mihinkään? ainakin porukka tuntuu niitä ostelevan.
 
Se on ihan perusok vähän joka juttuun, mutta mua inhottaa sen megalomaaninen koko. Saahan sitä toki räkkiversionakin, mutta onko sitten hintansa väärti kuitenkaan...

Lisäisin tässä yhden edun noihin säröpurnukoihin verrattuna multiefektiin. Monesti etenkin hyvät overdrive-tyyliset pedaalit vain tuntuvat soittaessa paremmilta kuin huonot pedaalit tai multiefektit. Kuulijalle lopputulos voi olla lähes sama, mutta soittajalle itselleen tulee tuntu vaivattomasta soitosta.
 
En tiedä tarkalleen mikä tämän ilmiön aiheuttaa, joku näistä vai kaikki; paremmat osat, analogisuus, äänen värittämisen puuttuminen, suora signaalitie, hyvä sustain johtuen edellä mainituista yms.
 
Suosittu Fulltone OCD-pedaali on tästä oikein hyvä esimerkki. Se suorastaan helpottaa soittamista.

Kuulijalle lopputulos voi olla lähes sama, mutta soittajalle itselleen tulee tuntu vaivattomasta soitosta.
 
Hmm... Mulla on vähän päinvastanen fiilis. Analogisen toosan ja dynaamisen putkivahvarin saaminen kuulostamaan hyvältä vaatii melkoisen hyvän tatsin. Heikkoudet tekniikassa paljastuu armotta ja vittumaisen kuuloisina. Taas sitten mallintavalla toosalla jos ja kun soittelen niin sen saa kuulostamaan hyvältä paljon löysemmällä soitolla.

Analogisen toosan ja dynaamisen putkivahvarin saaminen kuulostamaan hyvältä vaatii melkoisen hyvän tatsin. Heikkoudet tekniikassa paljastuu armotta ja vittumaisen kuuloisina.
 
Eli samalla oppii myös soittamaan paremmin, vaikka olenkin vähän eri mieltä tuosta jutusta noin yleensä ottaen.

oftopic
 
Katsoin sun kuvia, ja varmaan saat todellakin vain kuvitella...
 
/offtopic
 
Itse olen aikoja sitten siirtynyt irtopedaaleista multiefekteihin. Helpompia roudata, säätövaraa rutkasti enemmän, suhteessa halvempia (vaikka soundi hivenen erilainen).
 
Niin tässä näkee ehkä parhaiten oikeiden purkkien ja multiefektien eron.

Niin tässä näkee ehkä parhaiten oikeiden purkkien ja multiefektien eron.
 
Liekö sellaista eroa niinkään olemassa edes? Mä oon sitä mieltä, että jokainen laite kuulostaa erilaiselta. Ei oo mitään multiefektidelayta ja irtopurkkidelayta. Riippuu täysin toteutustavoista ja miljoonasta muusta asiasta miltä se soundaa.
 
Fiilisjuttuja nämäkin melko pitkälti. Käytettävyydestä yms. tosiseikoista en siis puhu, vaan noista soundeista. Asenne vaikuttaa huomattavan paljon siihen miltä laite tuntuu ja "soundaa". Eikä siinä mitään, musiikki on fiilisjuttuja ja kaikki siihen positiivisesti vaikuttava on aina eteenpäin.

Mulle ainaki syy yksittäisten purnukoiden käyttöön multareitten yli on yksinkertaisesti vain ja ainoastaan se saundi. Ainakaan toistaiseksi ei ole vastaan tullut yhtäkään multaria, joka pääsisi edes melkein lähelle sitä mitä laadukkaat yksittäispedaalit saundimaailmaltaan edustavat.
 
Poikkeuksen muodostavat toistaalta tietenkin efektit, jotka ovat tyypillisesti jo lähtokohtaisesti toimintaperiaatteeltaan digitaalisia. Tällaisia ovat esim. reverbit ja delayt - poislukien tietysti jousikaiut, nauhaviiveet yms. lähtökohdaltaan analogiset vempaimet. Nämä em. digitaalitekonologiaan pohjautuvat ehvektit toimivatkin yleensä multareissa sitten ihan yhtä hyvin mitä pedaaleissa, kunhan ovat vain alustasta riippumatta tarpeeksi laadukasta tavaraa. Itse voisinkin olla hyvinkin kiinnostunut jostain true-bypassilla varustetusta reverb+delay "multarista" presetteineen ja tap tempoineen, joka ajaisi 100% märkää signaalia mahdollisimman vähien komponenntien läpi kulkevan kuivan signaalin rinnalle. Ei ole tullut vielä vastaan moista.. pahimmasas tapauksessa koko signaali kulkee AD/DA muuntimien läpi ja joskus vieläpä silloinkin kun pedaali on bypass tilassa.
 
Toinen seikka mikä puhuu paljon multareita vastaan on soittamisen fiilis ja tatsi, mikä tuppaa näissä digitaalivermeissä olevan melkoisen onneton. En väitä, että esim. yleisö välttämättä saundissa mitään sen kummempia eroja ehkä huomaisi, mutta minä itse kyllä huomaan. Tämä taasen vaikuttaa suurestikin omaan inspikseen ja soiton "sujuvuuteen". Jos taasen jollekin tämä ei ole ongelma, niin mikäs siinä =)
 
Sinänsä minulla ei multareita mitään vastaan ole. Mieluusti kyllä vaihtaisin lautani helposti roudattavaan multiefektiin mustipaikkoineen ja pankkeineen: yksi polkaisu ja funkista shrediin. Teksis hommasta suhteellisen helppoa. Mutta tosiaan, nykyisellään multareissa ollaan ainakin minun korvaani vielä huiman matkan päässä kunnon analogipedaalien saundi-/tatsimaailmasta.

Hmm... Mulla on vähän päinvastanen fiilis. Analogisen toosan ja dynaamisen putkivahvarin saaminen kuulostamaan hyvältä vaatii melkoisen hyvän tatsin. Heikkoudet tekniikassa paljastuu armotta ja vittumaisen kuuloisina. Taas sitten mallintavalla toosalla jos ja kun soittelen niin sen saa kuulostamaan hyvältä paljon löysemmällä soitolla.
 
Mä oon tästä samaa mieltä. En itse ole kokeillut OCD:tä, mutta lieneekö kyse sitten siitä, että sen särö on luonteeltaan sen verran kompressoiva, että soitto tuntuu helpommalta.
 
Itse olen ainakin ihan helisemässä isolla kunnon putkarin ja dynaamisen ovedriven kanssa, jos pitää vähänkin vaikeampia juttuja soittaa tiukasti.

Hmm... Mulla on vähän päinvastanen fiilis. Analogisen toosan ja dynaamisen putkivahvarin saaminen kuulostamaan hyvältä vaatii melkoisen hyvän tatsin. Heikkoudet tekniikassa paljastuu armotta ja vittumaisen kuuloisina. Taas sitten mallintavalla toosalla jos ja kun soittelen niin sen saa kuulostamaan hyvältä paljon löysemmällä soitolla.
 
Sama. Esim. Podilla hienot tukkahevitilusoolot lähti hienosti, kun taas putkivehkeellä ja jollain säröpedaalilla tuntuu joutuvan tekevän paljon enemmän töitä saman eteen. Voi olla omien korvienkin välissä vikaa mutta mutta... Näin on.

Niin tässä näkee ehkä parhaiten oikeiden purkkien ja multiefektien eron.
 
Niin, sanoin, että soundi hivenen erilainen. En, että soundi olisi huonompi/parempi. Jos kaipaa JCM800 - TS yhdistelmältä kuulostavaa viritystä, hommatkoot kyseiset kamat. Jos tarve ei ole saada 1:1 soundia, vaan itseään miellyttävä soundi, niin se on aivan sama millä sen saa aikaiseksi.
 
Kehitys on kyllä tasaista eteenpäin multiefekteissä. Efektipuoli alkaa olemaan hyvää tasoa jo useimmissa budjettiluokan (250e) laitteissakin. Jos säröt tms ei laitteessa miellytä, mikä estää investoimaan kyseiseen purkkiin ja laittamaan sen multiefektin looppiin.
 
Multiefekteillä mesoaminen on myös hauskaa. Efektiketjuja muokkailemalla ja äärettömillä parametrivaihtoehdoilla antaa vain mielikuvituksen olla rajana. Jotenkin en osaa kuvitella itselleni vain säröpurkkia ja vahvaria. Se on kuin omistaisi 24-vaihteisen pyörän ja polkisi vain ykkösellä.
 
Mutta, mutta. Kukin tavallaan. Eikös Devin Townsend tehnyt viimeisimmän levynsä "leluilla", eli EZdrummerin DFH ja Line6 XT live? Olisi viimeinen niitti joidenkin arkkuun jos vielä nauhoitti sen PC:llä. Tiedä sitten tuon viimeisimmän totuutta.

Mitä mä olen noiden pedaalimiesten pomppulinnojen käyttöä seurannut niin ne prakaa jostain kulmasta aika usein.
 
Ja onhan se selvä, että jos yksittäisen pedaalin todennäköisyys moitteettomalle toiminnalle on vaikkapa 95% (sisältäen piuhat, patterit, pedaalien kytkimet, mystiset hurinat (tm)), niin kymmenen pedaalin ketju toimii häiriöttä noin 6 tapauksessa kymmenestä. (0.95 ^10)

Hmm... Mulla on vähän päinvastanen fiilis. Analogisen toosan ja dynaamisen putkivahvarin saaminen kuulostamaan hyvältä vaatii melkoisen hyvän tatsin. Heikkoudet tekniikassa paljastuu armotta ja vittumaisen kuuloisina. Taas sitten mallintavalla toosalla jos ja kun soittelen niin sen saa kuulostamaan hyvältä paljon löysemmällä soitolla.
 
Komppaan tätä. Line6:n podit sun muut mallintavat digitaalivehkeet tuntuisi antavan anteeksi lepsua tatsia paljon enemmän kuin suurin osa putkivahvistimista, joilla olen soittanut.
 
Nyt on pakko kuitenkin mainita vielä kerran se monille itsestään selvä asia, eli tehdään kuitenkin ero multiefektien ja etuasteiden välille, sekä otetaan järki käteen siinä hintavertailussa. Joku sanoo diggailevansa yksittäispurkeista paljon enemmän kuin multiefekteistä. Usein kuitenkin vertailua tehdään niin, että verrataan jotain Line6:n Podia tai TC:n G-Majoria putiikkipedaaleihin. Tämä ei ole kuitenkaan mielekästä, koska jos mietitään että meillä on 4-10 putiikkipedaalin lauta, jossa kaikki efektit maksavat 100e-> (monien mielestä se 100e yksittäisestä pedaalista on aika vähän), niin se lauta tulee maksamaan arviolta 500 eurosta 2000 euroon. Jos efektejä todellakin tarvitsee enemmän, niin sillä 2000 eurolla saakin jo Eventiden Eclipsen tai vastaavan oikeasti pro-luokan muljuttimen, jolloin puhutaan jo aika eri luokan efekteistä ja AD/DA-muunnoksesta kuin mitä Podista tai G-Majorista löytyy. Eli, ei ole millään tavalla mielekästä verrata nimenomaan yksi efekti mielessä suunniteltua 300 euron boutique-purkkia saman hintaiseen harrastelijatason "all-in-one"-laitteeseen.

Itse suunnittelin hommaavani tuon Line6 M13:n ja sitten hankkivani siihen rinnalle tarpeelliset purkit, kuten kunnolliset säröpurnukat, laadukkaan oktaaverin yms. mitä sitten huomaan ajan myötä tarvitsevani. Tuo M13 vaikuttaa kuitenkin erittäin hyvältä ja eiköhän sillä aika pitkälle pötki.

Mitä mä olen noiden pedaalimiesten pomppulinnojen käyttöä seurannut niin ne prakaa jostain kulmasta aika usein.
 
Ja onhan se selvä, että jos yksittäisen pedaalin todennäköisyys moitteettomalle toiminnalle on vaikkapa 95% (sisältäen piuhat, patterit, pedaalien kytkimet, mystiset hurinat (tm)), niin kymmenen pedaalin ketju toimii häiriöttä noin 6 tapauksessa kymmenestä. (0.95 ^10)
 
Nojaa.. tuo nyt on ihan täysin kiinni siitä miten sen lautansa kansaa ja mistä. Mun laudasta ei ainakaan lähde niin minkäänalaista kohinaa, vaikka pedaaleja parhaimmillaan/pahimmillaan yli kymmenkunta laudassa majailee. Powerit tulee Pedal Power 2:sesta ja piuhana George L:ää ja Vovoxia. Tosin jokaisesta pedaalistakin löytyy true bypass ja putiikkivehkeitähän nuo taitanevat kaikki olla.
 
Toisaalta jos vaihtoehtona olisi GT-8 vs. läjä Behringerin speduja pattereilla ja kaikki sateenkaaren värit omaavilla välipiuhoilla, niin hetkeäkään epäröimättä tuon GT-8 ottaisin.

Kyl kyl, mut pitäis saada lattian kanssa samansuuntaiseksi se lätkä, se mietityttää. Joku kiilaratkaisu, tai vastaava viritys mun nähdäkseni toiseen reunaan tarvitaan. Jotain prikkoja tms. väliin, jos ei muuten. Ei meinaan oo kiva, jos mikkiständin pystyosa on 15 asteen kulmassa (olettaen, että toi lauta sattuis olemaan vaikka siinä kulmassa). Mä en ainakaan diggaile.
 
Eikai sitä kukaan ny ständiä täysin pystysuorassa pidä jos skebaa samalla soittelee?
 
Eipä tuommone kallistus mun mielestä ainakaan mitään haittaa. Itsekin suunnitellut moisen adapterin lyömistä pedaalilautaan aina aika-ajoin.

Komppaan tätä. Line6:n podit sun muut mallintavat digitaalivehkeet tuntuisi antavan anteeksi lepsua tatsia paljon enemmän kuin suurin osa putkivahvistimista, joilla olen soittanut.
 
Nyt on pakko kuitenkin mainita vielä kerran se monille itsestään selvä asia, eli tehdään kuitenkin ero multiefektien ja etuasteiden välille, sekä otetaan järki käteen siinä hintavertailussa. Joku sanoo diggailevansa yksittäispurkeista paljon enemmän kuin multiefekteistä. Usein kuitenkin vertailua tehdään niin, että verrataan jotain Line6:n Podia tai TC:n G-Majoria putiikkipedaaleihin. Tämä ei ole kuitenkaan mielekästä, koska jos mietitään että meillä on 4-10 putiikkipedaalin lauta, jossa kaikki efektit maksavat 100e-> (monien mielestä se 100e yksittäisestä pedaalista on aika vähän), niin se lauta tulee maksamaan arviolta 500 eurosta 2000 euroon. Jos efektejä todellakin tarvitsee enemmän, niin sillä 2000 eurolla saakin jo Eventiden Eclipsen tai vastaavan oikeasti pro-luokan muljuttimen, jolloin puhutaan jo aika eri luokan efekteistä ja AD/DA-muunnoksesta kuin mitä Podista tai G-Majorista löytyy. Eli, ei ole millään tavalla mielekästä verrata nimenomaan yksi efekti mielessä suunniteltua 300 euron boutique-purkkia saman hintaiseen harrastelijatason "all-in-one"-laitteeseen.
 
Hauskaa sinänsä, että mulla on just päinvastanen kokemus noista. En kestä soittaa POD:illa tai jollain plugariemulaattorilla. Tuntuu melkein niinku kitaran vola olis on/off. Ihan sama miten soitat, niin sama saundi tulee :P. Tosin jossain kehittyneemis jutuis saattaa olla jo sit noita pykäliä jo ehkäpä 3: ei mitää, hiljaa, normivola hehe.
 
Tuohon alempaan täytyy kommentoida, että ihan sama mikä super efekti sitä eteen lyödään, niin ei se silti niitä saundeja ihan samoin hoitele mitä joku putiikki pedaali - ainakaa mun korvaani. Edelleen voin jatkaa tuota edellisessä postauksessani lausumaani kommenttia, että toki nämä tyypillisesti jo lähtökohdiltaan digitaaliset efektit ottaisin toki mieluusti kunnon räkkivermeistä. Eli siis delayt, reverbit, harmonizerit ja sitä rataa. Toki sitä olisi hauska pitää yhtä H3000, PMC90:stä ja TC2290:aa räkissä.. mutta niin, rajansa kaikella - varsinkin roudaajan selällä. Tosin jos joku nuo pelit saisi survottua johonkin järkevästi roudattavaan kokonaisuuteen/multariin, niin luultavasti moisen ostaisin vaikka hinta olisikin järjettömän suolainen.
 
Mutta edelleen.. omalla kohdalla tuo mainitsemasi laudan hinta osunee varmaankin aika lähelle. Putiikki pedaaleja koko höskä täynnä, joista yhden hinnaksi tulee varmasti ~200e. Silti en missään tapauksessa vaihtaisi noita mihinkään yhteen 3500e Eventiden muljuttimeen. Ei noista digivermeistä kaikesta huolimatta irtoa sellaista saundimaailmaa mitä analogipedaaleista lähtee.. fuzzia, vibeä, sopivan tuhnuista tremoloa tai chorusta jne. Noita hyväsaundisia peruspurnukoita käytetään studioissa ihan miksaus vaiheessakin (myös muissa raidoissa kuin kitaroissa), vaikka sieltä monin verroin hinnakkaampaa digimuljutinta räkeistä löytyy - joskus jossain pedaalissa on vaan just "se saundi".
 
Eli ne efektit, jotka jo lähtökohdiltaan ovat digitaalisia toimivat varsin mainiosti digitaalisesti/multareissa/räkkivermeissä. Samaten yleensä mitä kalliimman tällaisen digivempleleen vehkeen ostat, sen parempia nuo efektit sitten siinä ovat. Toisaalta sitten taas ne efektit, jotka ovat alkuperältään analogivempeleitä toimivat mielestäni edelleen ylivoimasesti parhaiten analogisina. Näitä ovat kaikki mahdolliset säröt, tremolot, jousikaiku, vibet/mojot, wah, kompressori jne. Analogiset vermeet ovat minun korvaani edelleen paljon musikaalisemman kuuloisia ja niiden läpi on miellyttävämpi ja inspiroivampi soittaa; ne ikään kuin "soittavat takaisin".

Itse suunnittelin hommaavani tuon Line6 M13:n ja sitten hankkivani siihen rinnalle tarpeelliset purkit, kuten kunnolliset säröpurnukat, laadukkaan oktaaverin yms. mitä sitten huomaan ajan myötä tarvitsevani. Tuo M13 vaikuttaa kuitenkin erittäin hyvältä ja eiköhän sillä aika pitkälle pötki.
 
Tätä on tullut kieltämättä ajateltua itselläkin. Säröt mulla löytyy jo ja jatkoksi ehkä wah-wah. Sais nuo muut purkkini hävittää. Eniten tässä erillisefekti hässäkässä häiritsee se, että ne vie paljon tilaa. On se kun efektilaukku on isompi kohta mitä kitara...
 
Tuo M13 pitäis vain saada testata ensin omalla vahvarilla. Sen verran on kallis ettei sokkona voi ostaa. Eikä taas täällä meilläpäin notku kauppojen hyllyt tuommosia multilautoja.

Eli miten on, kumpi on SINUN mielestäsi parempi vaihtoehto jos tarvitaan paljon efektejä ja purnukoita (eli ainakin reverb, chorus, phaser, delay, eq, noise gate, wah, viritin jne)?
 
Miulla oli käytössä pitkään erilaisia multiefektejä, aina vähän aikakaudesta ja viimeisimmästä villityksestä riippuen. Esim. ME-8, GT-3, GT-5, GT-8, G-Major jne. Lopulta kuitenkin kyllästyin multiefektien säätötouhuihin, valikoissa ja parametriviidakoissa pläräilyyn. Sounditkaan eivät aina miellyttäneet, esim. kompuraa ei voinut halutessaan vaihtaa, tai tremoloa tai... you know.
 
Tuossa jokunen aika takaperin koitin yhdistellä GT-8 multiefektilankkua (josta löytyi midi-toiminnot ja se toimi midilankkuna), midistä tykkäävää putkinuppia ja muutamia sekalaisia yksittäisiä maamiinoja. Lopulta kuitenkin GT-8 ja kaikenlainen midinäpräily rupesi vain ärsyttämään, kun yksittäisistä speduista löytyi haluamani soundi, niin paljon vähemmällä vaivalla (älä lue: rahalla, siinä suhteessa yksittäisistä mokkuloista koottu miinakenttä on "rasite".)
 
Minusta reverbin, choruksen, phaserin, delayn, eq:n, noise gaten (miksi?), wahin ja virittimen takia ei välttämättä tarvita multipaavoa. Riippuen siitä, millainen on budjetti, efektien käytön määrä ja se, kuinka monta efektiä pitää saada kerrallaan päälle ja pois (olettaen ettei yksittäisten spedujen kanssa käytetä minkään sortin switcheriä tai loopperia). Yksinkertaisesti jalat loppuvat kesken, jos haluat vaihtaa useamman efektin kerrallaan päälle/pois päältä.
 
Itselläni on tällä hetkellä laudassa (yksittäisinä mokkuloina):
Volume pedaali, viritin, wah, overdrive (tai fuzz, silloin kun fuzzia tarvitsee), chorus, tremolo, univibe ja delay. Eli 8 pedaalia, ihan siististi 60cm leveässä Pedaltrainin lankussa. Virtansa koko kimara saa T-Rexin Fueltankista, joka on sijoitettuna laudan alapuolelle. Eli multiefektien kanssa ei tarvitse miettiä suuremmin tuota virransaantia. Tuollaista kimaraa yksittäisiä paavoja kun ei paristotouhuilla enää harrastella.
 
Täältä siis ääni yksittäisille miinoille. Yksinkertaisempia käyttää ja säätää, saa haluamansa laitteet haluamaansa järjestykseen... valinnanvaraa riittää kyllä.

Hieman ot, mut onko joku testannut kyseistä peliä. http://www.thomann.de/fi/tc_electronic_nova_system.htm
 
Analoginen särö laadukkaat efektit pitäisi löytyä. Miten ois?