Media ja viihde ›

Neal Gablerin Disney-elämäkerta kahlattu läpi.
Opettavainen, mutta aika raskas teos, tosi tanakkaa tietoa.
 
Nyt menossa: John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen.
Vaikuttaa erittäin lupaavalta, olkoonkin että en yliluonnollisuuksista kuten vampyyreista juuri perusta. Imevä (sic) teksti ja pohjoisimaiseen lähiöön sijoittuvat tapahtumat pitävät mielenkiintoa yllä. Oikein odottaa, että pääsee taas jatkamaan lukemista.

Imevä (sic) teksti
 
Tuli taas heti mieleen se Fast Shown Jazz Club -sketsin trumpetisti: "I don't blow, I suck!" :D

Luen Joycen Odysseusta, vaikka en juuri tajua enkä häpeä sitä myöntää. En ihmettele, vaikka monet ovat jättäneet heti alkuunsa kesken. Mulla on sellainen vaikutelma, että kirjan loppuosakaaan ei ole välttämättä kovin sisäistettävissä. Huolimatta siitä, olen antanut mahdollisuuden ja aion lukea loppuun. On kirjassa tietty rytmi ja hauskoja juttuja aina toisinaan. Uusinta sitten joskus myöhemmin. Ja sitäpaitsi tämän jälkeen mikä tahansa kirja tuntuu helpolta.

George Orwellin Vuonna 1984

John Steinbeck - Hiiriä ja ihmisiä
Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen
Kurt Vonnegut - Äiti yö
 
Ainakin Steinbeck vaikuttaa aika makoisalta ja eiköhän nuo toisetkin.

Luen Joycen Odysseusta, vaikka en juuri tajua enkä häpeä sitä myöntää.
 
Onnea matkaan!
 
Itse nousen varovasti tyvestä puuhun ja luen Joycen Dublinersia. Portrait of the Artist as a Young Man sitten myöhemmin ja Ulysses toivottavasti vielä joskus ennen kuolemaa.

Siri Hustvedtin Amerikkalaista elegiaa.

Mielenkiintosta tekstiä on saatu kokoamalla Bad Religion nokkamies Greg Graffinin ja historian Professori Preston Jonesin väliset viestittelyt.
 
Niin ja on Graffinkin sentään oppinut mies. Wikipediasta tarkastin että herraa voi tituleerata ainakin geologiksi, antropologiksi ja zoologiksi(?)..
 
Hieman aihetta sivuten suosittelen samantyylistä kirjaa Esko Valtaojan ja piispa Juha Pihkalan kirjeenvaihdosta kirjassa: "Nurkkaan ajettu Jumala? Keskustelukirjeitä uskosta ja tiedosta".

The Autobiography of DONOVAN

Bruce Campbell - If Chins Could Kill: Confessions of a B Movie Actor
 
Lapsuusvuosissa vasta menossa, toivottavasti leffauran läpikäynti on sekä avartavaa että hauskaa.

Mooseksen kirjoja luen ja August Strindbergin hyvien ihmisten kaupunki.

Velhon uskontunnustus : Raamattu ja fantasiakulttuuri kohtaavat / Esko Miettinen
 
Aika ohut ja nopealukunen on.

luin Alejo Carpentierin Barokkikonserton toista kertaa. Upea kirja, "vetoomus sellasen historian puolesta jota me itse teemme", sanoo Carlos Fuentes esipuheessa, mikä voi jostain kuulostaa vähän höntiltä, mutta sitä se vain on, ja innostaa joka kerta. Lisäksi kirja kertoo musiikista, ja on hyvin lyhyt, joten suosittelen kyllä kaikille.
 
Toinen minkä luin oli Kafkan legendaarinen Muodonmuutos. Yllättävänkin hauska novelli, odotin jotain masentavampaa mutta tää oikeasti nauratti.

Edwin Abbott Abbott - Tasomaa: moniulotteinen romanssi
 
Tästä voisi jotain sanoa. Oli ainakin aika mielenkiintoinen ja erilainen kirja. Kertoo sellaisesta kaksiulotteisesta Tasomaasta, jossa "ihmiset" on erilaisia kaksiulotteisia kuvioita ja aina mitä enemmän kulmia, niin sitä korkeammassa asemassa on yhteiskunnassa. Päähenkilö on neliö, joka selittää elämää Tasomaassa ja aika hauskasti on mietitty mm. sitä, miten ne kuviot tunnistaa toisensa, kun eiväthän ne oikeastaan näe toisiaan kuin janoina. Neliö tapaa Avaruudesta Tasomaahan saapuneen pallon, joka kertoo tälle kolmannesta ulottuvuudesta. Tutustutaan myös yksiulotteiseen Suoramaahan ja nollaulotteiseen Pistemaahan.
 
Aika lyhyt kirja, lähtee mielenkiintoisesti käyntiin, mutta harmi kyllä vähän jää lopulta raakileeksi. Itse tapahtumat kun lopulta lähtevät käyntiin, niin ovat myös hetkessä ohitse. Yhteiskuntasatiirihan tämä on, mutta hauskaa luettavaa ihan jos vaan on kiinnostunut tämmöisistä ajatusleikeistä. Jossain luki, että on tyylilajina lähinnä math fictionia : D Joku elokuvakin tästä on tekaistu, on kuulemma aika mystinen.
 
Ja niin, tuo on kirjoitettu vuonna 1884, vähän yllättävää kyllä.
 
Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä tuossa lukaisin läpi, ja se oli kyllä vahva ja surullinenkin lukukokemus. Steinbeck tosiaan osaa luoda eläviä ja rakastettavia henkilöhahmoja. Aika veijareita, heh.

Noni. Ystävät hämärän jälkeen saatu päätökseen. Loppu oli aika onnellinen ja ihan viihdyttävä 600 sivuahan tuo oli muutenkin. Ei mitenkään sellainen aihepiiri, mistä tavallisesti innostun, kuitenkaan.
 
Nyt lähti Jo Nesbon dekkari Pelastaja.
Jotain toista Nesbota joskus aloitelin mutta en päässyt jyvälle. Tämä tuntuu kuitenkin varsin vetävältä.

Toinen minkä luin oli Kafkan legendaarinen Muodonmuutos. Yllättävänkin hauska novelli, odotin jotain masentavampaa mutta tää oikeasti nauratti.
 
Heh, itsekin tämän äskettäin lukaisin ja täytyy sanoa, että omat ajatukset olivat ihan päinvastaiset : D Nimittäin odotin jotain hauskempaakin, mutta olikin mielestäni yllättävän traaginen tarina. Mutta hyvä novelli yhtä kaikki ja aika osuva idea.

Nimittäin odotin jotain hauskempaakin, mutta olikin mielestäni yllättävän traaginen tarina.
 
Musta se oli vaan hemmetin tylsä, ainaki äänikirjana, vaikka alkuasetelma (ja koko stoorin alkupuoli muutenki) vaikuttikin aika mielenkiintoselta. Ei se vaan sitte mun mielestä kunnolla edenny oikeen mihkään. Pitäs varmaan joskus koittaa oikeen lukemalla lukee toiki uudestaan, ni näkis onko siitä oikeesti mihkään...
 
Mut yks hyvä äänikirja oli kyllä toi A. A. Milnen Punaisen talon arvoitus (The Red House Mystery), jos dekkareista yhtäänkään tykkää. Milnehän oli paljon tunnetumpi lastenkirjoistaan (mm. Nalle Puh), mut osasse ainaki yhden aika hyvän salapoliisitarinanki kirjottaa, tais vaan jäädä ainooks sitä lajia.
 
Eipä oo nyt ihan just taas tullu mitään "oikeita" kirjoja luettua, pitäs varmaan käydä taas kaverin kirjahyllyy vähä penkomassa... ;)

 
Mut yks hyvä äänikirja oli kyllä toi A. A. Milnen Punaisen talon arvoitus (The Red House Mystery), jos dekkareista yhtäänkään tykkää. Milnehän oli paljon tunnetumpi lastenkirjoistaan (mm. Nalle Puh), mut osasse ainaki yhden aika hyvän salapoliisitarinanki kirjottaa, tais vaan jäädä ainooks sitä lajia.

 
Oiskohan noi äänikirjat kivoja kuunnella autossa kun illalla/yöllä ajelee -- noin vaihteluna radiolle. Onko kukkaan kokeillut, saako ajamisen lomassa seurattua?

Onko kukkaan kokeillut, saako ajamisen lomassa seurattua?
 
No mä en ainakaan oikeen kauheen hyvin pysyny mukana, kun joskus viimesyksynä koitin jotain Rime of the Ancient Marineria englanniks kuunnella ajellessani, joku suomenkielinen (tai muuten vaan aiheena vähä helpommin lähestyttävä) juttu ois tietysti voinu toimiakki. Mut kyl autossa mun mielestä se radio on edelleen se paras viihdyke silti.
 
Mut jos vaikka bussilla tai junalla paljo kulkee, ni niissä noi äänikirjat on aika ehdottomia, varsinki jos on niinku mulla, että oikeen kirjan lukeminen liikkuvassa vehkeessä saa aikaan pahoinvointia...