Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ihmettelen, miten jengiltä on mennyt Legion Of The Damnedin Cult Of Death ohi. En ole nähnyt levystä sanaakaan tässä enkä muissa ketjuissa...

Aika niukanlaisesti tuli ostettua uusia levyjä viime vuonna. Sen sijaan keskityin lähinnä 80- ja 90-luvun tuotoksiin. Monta itseäni kiinnostavaa uutukaista, kuten Traced in Air, Eternal Kingdom ja ObZen, on vielä hankkimatta, mutta valitsen nyt hyllystä löytyvistä parhaat.
 
Opeth - Watershed
 
Toisin kuin monelle muulle, minulle tämä kolahti heti. Siinä missä muut Opethin levyt olleet mielestäni varsin syksyistä musiikkia, on Watershed sijaan täydellinen kesäyön soundtrack. Käytännössä yhtyeen soinnissa ei ole muuttunut juuri mikään, mutta silti tässä on jotain selittämätöntä uutta, joka erottaa levyn muusta bändin tuotannosta. Sisältäähän Watershed myös Hessian Peelin, yhden Opethin parhaimmista kappaleista. Mielenkiintoinen levy, jota jaksan vieläkin pyöritellä soittimessa tasaisin väliajoin.
 
Testament - The Formation of Damnation
 
Tämäkin iski ensikuulemalta kuin tuhat volttia. Skolnickin mukanaolo valoi uskoa, ettei levy aivan täysin floppaisi, mutta ukot pääsivät yllättämään. Dangers of the Faithless nyt on vähän tylsä kappale, mutta muuten levy on rautaa täynnä Chuck Billyn upeita vokaaleja, tarttuvia riffejä ja hienoja sooloja.
 
Communic - Payment of Existence
 
Odotukset olivat kovat loistavan Waves of Visual Decayn jälkeen. Uutukainen ei pärjää kuitenkaan vertailussa edeltäjälleen, mutta kyseessä on silti raudanluja taidonnäyte. Vokaalit jakavat mielipiteitä, mutta minuun ne iskevät. Riffit ovat jälleen sitä taattua laatua ja eeppiset kappaleet ehtivät saavuttaa monenlaisia tunnelmia. Ei paras Communic-levy, mutta en totuuden nimissä uskonutkaan että WoVD:ia paremmaksi olisi voinut enää pistää.

Bloodbath - Unblessing the Purity EP
 
Jos joku kertoo mulle mistä saan tämän laillisesti käsiini levyllä muuten kuin tilaamalla suoraan nettisivuilta luottokortilla jota minulla ei ole, olisin hyvin kiitollinen. Bloodbath ei tätä ennen juurikaan iskenyt, mutta tämä neljän biisin pläjäys pyöri kuulokkeissa, työpaikalla ja kotona tasaiseen tahtiin muutaman kuukauden ajan. Edelleenkin paketin jaksaa kuunnella vaivatta läpi, vaikka pari kertaa putkeen. Hyvät biisit, hyvät soundit ja hyvä meininki. Eikä The Fat Homeless Masterykaan huono ole, eipähän vain yllä EP:n iskevyyteen.
 
Meshuggah - ObZen
 
Mese perhana meni ja teki ehkä parhaan levynsä. Lähtee turpaanvedolla, jatkuu mukiloinnilla ja takoo naamaria loppuun asti. Okei, onhan siellä ne pari vähemmän mielenkiintoista biisiä (Lethargica, Pineal Gland Optics) mutta kokonaisuutena mennään plussan puolelle niin että roiskuu. Harras toive olisi, että bändi päätyisi näille leveyksille soittamaan keväällä.
 
Gojira - The Way of All Flesh
 
Maailmanpelastushevi toimii. Vihdoinkin bändi on myös soundillisesti sillä tasolla, millä musiikki on ollut vähintään From Mars To Siriukselta lähtien. Koukuttavaa materiaalia. Tästäkin löytyvät ne muutamat sivuosumat sieltä täältä, mutta kuten ObZenkin, kokonaisuus toimii ja parhaimmillaan on melkein mahdotonta pistää yhden läskin pittiä pystyyn levyä kuunnellessa.
 
Ja listataan tähän samaan läjään sitten Opethin Watershed, joka kolmen ensimmäisen biisin tason pitämällä olisi mennyt vuoden levyihin helposti, mutta valitettavasti Burden ja Porcelain Heart haukkaavat paskaa pahemmin kuin 2 girls 1 cupin tytöt. Hessian Peel ja Hex Omega tuntuvat yhä vain jotenkin täysin yhdentekeviltä biiseiltä. Ei huonoja, mutta eivät kyllä tartukaan, ei sitten millään. Ehkä joskus, ehkä ei. Kokonaisuutena ehdottomasti pettymys, ehkä se isoin tälle vuodelle.

Ihmettelen, miten jengiltä on mennyt Legion Of The Damnedin Cult Of Death ohi. En ole nähnyt levystä sanaakaan tässä enkä muissa ketjuissa...
 
Minä mainitsen nyt: helvetin kova levy! Kannattaa tutustua.

Minä mainitsen nyt: helvetin kova levy! Kannattaa tutustua.
 
Ei ne ole paskaa levyä tehneetkään. Kovin "nykybändi".

Nickelback Dark Horse. Käsittämättömän tiukka rock-kiekko, heikkoa hetkeä ei löydy. Kaikki vaan toimii täydellisesti. Spinal Tap-asteikolla tämä nousee sinne yhteentoista kymmenestä. Oisko samalla yksi kaikkien aikojen parhaita levyjä, sitä en vielä osaa sanoa..

Testamentin Formation of Damnation ehdottomasti, bändillä 9 vuotta edellisestä levystä mutta se ei näytä poikia haittaavan, tuo uusin on ehdottomasti Testamentin parhaita ja näinollen myös kuluneen vuoden paras thrash-kiekko, vitun tiukkaa kamaa alusta loppuun!

Opeth - Watershed. Tämän kautta vasta pääsin tutustumaan kyseiseen orkesteriin. Hienoa musiikkia koko levy täynnä.
 
4. Opeth : "Watershed"
 
Opethin uusi soundi ei kaikkia miellyttänyt, omassa henkilökohtaisessa levylistassani yltää yhtyeen hienoimpien saavutusten joukkoon. Murinaa käytellään enää vain harvoin, mutta sen tarjoama vaikutus moninkertaistuu. Tunneskaalaa käydään läpi laidasta laitaan, aikuismaisempien sävellysten johdosta hyvin perusteellisesti ja liki ainoana "perinteistä" dynamiikkaa tarjoavana bändinä Opethin monopoliasema jättää seuraajansa vielä kauemmas taakse. Suosikkiraidoiksi "Heir Apparent" ja "Burden".
 
Paras viime vuonna ilmestynyt levy mun mielestä. Aluksi oli aika vaikea tajuta tätä levyä, mutta muutamien kuuntelukertojen jälkeen kuulostaa erittäin hyvältä.

Kyllähän vuoden 2008 levy metallin puolelta on kevyesti Havoc Unitin h.IV+, vaikka tosin tuli tutustuttua bändiin vasta tämän vuoden puolella. Monenmoista kuraa tuli kuultua, mutta tämä oli ainoa joka iski luun kurkkuun niinkuin hyvän hevilevyn kuuluukin. Äärimmäisen painostavaa ja raakaa industriaalibläkkiä hyvällä maulla käytetyin sämplein maustettuna. Vaikea tästä on mitään fiksua sanottavaa keksiä, mutta ei voi kuin suositella tutustumaan. Jos ...And Oceans ikinä nappasi vähääkään, tämä repii pään irti. Death rape. Total sex.
 
http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=2157

Itse asiassahan levy julkaistiin jo 2007 lopussa CD-muodossa. h.IV+:sta lähti kuitenkin melko nopeasti maku kun sitä kuunteli enemmän. Muutama ässäbiisi, mutta muuten aika puuduttavaa, varsinkin loppua kohden. The Amentan n0n kiersi tuon ongelman hyvin, sen takia se olikin omalla listallani kolmas: http://www.last.fm/user/Torniojaws/ … /03/2bcmpa_my_top_10_albums_of_2008

Itse asiassahan levy julkaistiin jo 2007 lopussa CD-muodossa. h.IV+:sta lähti kuitenkin melko nopeasti maku kun sitä kuunteli enemmän. Muutama ässäbiisi, mutta muuten aika puuduttavaa, varsinkin loppua kohden.
 
Ohops, jostain sain käsityksen että olisi viime vuoden julkaisuja... No sittenhän viime vuonna ei ilmestynyt ainuttakaan hyvää hevilevyä. Opethin uusinkin oli käsittämätön notkahdus GR:n jälkeen. Kun nykyään noin 99% hevistä tuntuu olevan täyttä torttua, h.IV+ oli mukava yllätys eikä ainakaan vielä tunnu maku lähteneen.

Itse asiassahan levy julkaistiin jo 2007 lopussa CD-muodossa. h.IV+:sta lähti kuitenkin melko nopeasti maku kun sitä kuunteli enemmän. Muutama ässäbiisi, mutta muuten aika puuduttavaa, varsinkin loppua kohden. The Amentan n0n kiersi tuon ongelman hyvin, sen takia se olikin omalla listallani kolmas: http://www.last.fm/user/Torniojaws/ … /03/2bcmpa_my_top_10_albums_of_2008
 
Kyllä se levy ilmestyi ihan CD-muodossakin vasta helmikuussa 2008. Tuolloin alustava julkaisupäivä oli pitkään 04.02. ja julkaisu taisi siitäkin siirtyä vielä pari viikkoa. Vuoden 2007 lopulla liikkeellä oli korkeintaan promoja.

Vuoden 2007 lopulla liikkeellä oli korkeintaan promoja.
 
Omani sain uudenvuodenaattona 2007, ihan normaalilevy ei promo:
 
http://koti.mbnet.fi/juhau/hu1.jpg
http://koti.mbnet.fi/juhau/hu2.jpg (huom. biisi 3, promossa sen nimi on When Snuff Is No Longer Enough)
http://koti.mbnet.fi/juhau/hu3.jpg
 
Ahdistuksen Aihiosta (indie-distro) ostin omani, julkaisijoina Vendulus ja Toyboyz. Ilmeisesti siitä tuli aluksi jokin pienempi painos loppuvuonna ja myöhemmin sitten massaversio.
 
E:
Täällä levy on arvioitu jo 28. syyskuuta 2007:
http://www.metalreview.com/4105/Havoc-Unit-H-IV+.aspx

No, levyn virallinen julkaisupäivä on silti 04.02.2008 ja tuona samaisena päivänä oli myös Helsingissä levyjulkkaribileet. Joka puolella levy on myös nosteltu esille vuoden 2008 best of -listoilla ja niin edelleen. Eli halusit tai et, 2008 julkaisu se on.

Minulla oli tuloillaan erittäin pitkä teksti hyvin yksityiskohtaisine perusteluineen, mutta ilmeisesti viestin kirjoitusajasta johtuen foorumi oli heittänyt minut pihalle ja teksti hävisi bittiavaruuteen. Siitä syystä listani tuleekin nyt ilman suurempia perusteluja.
 
1. Virus - The Black Flux (parasta mitä on aikoihin tullut)
2. Enslaved - Vertebrae (melkein yhtä hyvä kuin RUUN)
3. Moonspell - Night Eternal (Moonspellin paras)
4. Opeth - Watershed (Balanssiltaan Opethin paras levy)
5. Ihsahn - Angl (Kuulee, että menneisyyden taakka ei paina enää)
6. Sahg - II (loistavat vokaalit, tarttuvat biisit ja hillitön groove)
7. Pain - Cynic Paradise (painin toiseksi huonoin, mutta silti loistavaa partymusiikkia)
8. Amon Amarth - Twilight of the Thunder God (tasaisen hyvä levy)
9. KYPCK - Cherno (erinomainen debyytti)
10. Cradle of Filth - Godspeed on the Devil's Thunder/Metallica - Death Magnetic (bändit olivat löytäneet taas jotain, mikä oli pahasti hukassa.)
 
Pettymykset:
 
Keep of Kalessin - Kolossus
Silentium - Amortean
Satyricon - The Age of Nero
 
Ja ainakin seuraavat äänitteet jäivät listauksesta pois liian vähäisen perehtymisen vuoksi:
 
Darkthrone - Dark Thrones & Black Flags
Medeia - Cult
Sick - Satanism.Sickness.Solitude.
Bloodbath - The Fathomless Mastery
Horna - Sanojesi Äärelle
Havoc Unit - h.IV+
Meshuggah - ObZen