Muut soittimet ›

Ainakaan minun mandoliinissani ei oikein riitä volume melodioiden soittamiseen tuolla haitareitten ja kitaroitten ja mitä nyt sattuu olemaankaan keskellä. Komppisoitto sen sijaan tulee mukavasti läpi siellä ylärekisterissä.
 
Mandoliini minusta eri hyvä sellaiseen nakutuskomppiin muutenkin. Läskibasso kun lyö ykkösen ja maniskalla siihen perään rötväyttää, niin se on jo melkein, kuin olisi bassorumpu ja virveli.
 
Lienee syytä hankkia joko parempi mandoliini tai mikrofoni ja vahvistin, jos mielii tulla kuulluksi kovaäänisten soitinten katveesta.

Siihen, että a) aina kun soi enemmän kuin yksi nuotti, se on sointu, ja b) siihen, että luonteva tapa soittaa melodioita on ottaa sointu ja "laajentaa" sitä väliäänillä, myös mandoliinilla. Vaikka sitten soittaisi soinnun nuotti kerrallaan.
 
Sointuja soitetaan silloinkin kun kyseessä ei ole varsinainen sointusoitto.
 
Ja kyllä, mulla on maniska. Osaan myös soittaa sitä, vaikken mikään virtuoosi olekaan.
:-D
 
A) jos soi kaksi nuottia niin se on intervalli, eikä sointu.
B) se ei tee siitä sointusoittamista jos soitetaan kahta ääntä kerrallaan, kun soitetaan melodiaa.
 
Kannattaa tutustua hieman paremmin asiaan. Kaikki musiikki ei ole soinnullista. On myös paljon musiikkia, joka perustuu borduunasoittoon ja modaalisuuteen, esim. irkkumusa, old-timemusa jne.
 
Vaikka sinulla onkin maniska, niin et selkeästi ole tutustunut kovinkaan syvällisesti mandoliininsoittoon... :D

Vaikka sinulla onkin maniska, niin et selkeästi ole tutustunut kovinkaan syvällisesti mandoliininsoittoon... :D
 
Kappas, taisin tosiaan astua folkkareitten ikiomaan muurahaispesään.
:-D
 
Joo sori vaan, kyllä mun musiikillinen ajatteluni on ihan kitaran sointu- ja sävellajiajattelun puolelta. Eihän siinä mitään, saahan sitä ajatella vaikka kuinka nuo nuotit erillisinä ja toisinaan liittymättöminä entiteetteinä. Niin minäkin lapsena opettelin kappaleita nuotti nuotilta, tajuamatta että sieltähän ne melodiat tulee ihan etsimättä kun löytää kulloisenkin soinnun sen sormituksen johon sisältyvillä nuoteilla sen hetkinen osa melodiaa kulkee.
 
Mä nyt vaan näen niissä maniskan linjoissa koko ajan soinnut, ja ajattelin, että tuossahan on kysyjälle oiva apu kun voi kertavilkaisulla oppimansa kitaran tai basson pohjalta tietää koko kaulasta mistä voi minkäkin soinnun joko suoraan tai käännöksenä ottaa.
 
Sitä minä vaan.

Pakko nyt tarttua tähän provosointiin. Olitko niin kännissä kun kirjoitit viimeisiä viestejäsi, ettet enää muista sanomisiasi, vaan päätit hypätä sitten "kyllä minä tiedän, koska olen vanhempi" -korttiin ja itseasiassa sivuutit kysymykset mandoliinista pelkkänä sointusoittimena kokonaan.
 
En, olin aivan selvä. Tosin väänsin musaa (sellaista kvasijazzia missä on hirmuinen draivi, rumpali panee parastaan ja basso laukkaa ku eläin) yhteen elokuvaan koko yön, joten saattaa olla ettei aivot olleet ihan terässään.
:-)
 
Mulla ei oo paljoa varaa lyödä mitään "vanhempi"-kortteja pöytään mitä tulee musiikin teoriapuoleen. Mulla ei ole mitään teoreettista koulutusta, jotain kirjoja oon joskus lukenut, mutta enimmäkseen kaikki on pitänyt itse kuunnella ja keksiä. Multa meni lapsena ainakin vuosi ellei kaksi, ennen kuin keksin että kitara on tarkoitus virittää aina samalla tavalla ja pääsin keksimään miten sointuja muodostetaan - ja kiitos vakivireen, samoja sointuja saattoi käyttää seuraavanakin päivänä. Se oli mulle iso oivallus.
:-)
 
Monissa muissakin musatyyleissä soitetaan yksiäänisesti. Tai sitten kaikki vuoteni ammattiopinnoissa ovat menneet täysin hukkaan. Ja sinä oletkin oikeassa. Hieman kyllä epäilen asiaa.:D
 
Ehkä sä näet ammattilaisena asian eri tavalla juuri noiden musiikkiopintojesi kautta, mä en valitettavasti koskaan pärjännyt koulussa eikä mulla ole kuin kansakoulun musiikintunnit takana.
 
Koetetaas selittää, suo anteeksi jos ei heti onnistu, en ole koskaan yrittänyt kirjoittaa (tai lukea) tabulatuureja, seuraava:

 
(kitara)
E--------------------
H---------------0-1-
G----------0-2------
D---0-2-3-----------
A-3------------------
E--------------------

 
Sä varmaankin näet tuossa melodian. Mä näen tuossa C-duurisoinnun.
 
Sitä lähinnä ajoin takaa. Et kun ottaa tuosta sointuna avo-C-duurin niin tuo piirretty melodia tunkee esiin luonnostaan kun vaan heiluttelee vähän sormia.
:-D
 
Ei se OIKEASTI mitään sointuja soita, vaan melodioita. Ellet sitten satu oikeasti ajattelemaan, että kaikki melodiasoitto on pelkkiä sointujen soittamista. Tällä logiikalla viulistit, klarinetistit, trumpetistit yms. soittavat pelkkiä sointuja. Mites tämä logiikka mahtaa päteä freejazzissa ja dodekafonisessa musiikissa?
 
No ne on niitä vaikeampia sointuja sit :-) niitä missä on muitakin numeroita.
 
Ei, ihan oikeasti, saattaa olla että kaksi soivaa nuottia on intervalli eikä sointu, mut mä näen sen jostain syystä niin että se nuottien etäisyys toisistaan on intervalli soipa ne samaan tai eri aikaan, ja jos vaikka A ja E soi samaan aikaan niin se on sitten vaikkapa A5.
 
Se mitä puhuit kappaleiden hahmottamisesta on täysin totta. Parempi opetella kokonaisuuksia ja soittimen ymmärtämistä kuin yksittäisiä ääniä.
 
Mukava olla jostain samaa mieltä. En tosiaankaan tarkoita provota.

Sä varmaankin näet tuossa melodian. Mä näen tuossa C-duurisoinnun.
 
No onhan siinä tietysti C-duurin äänet, mutta jos melodia kerran kulkee C-duurissa, niin tietysti siitä löytyvät yleensä ne C-duurin äänet. Sointu kai määritellään yhtä aikaa soivina ääninä. Sitten on tietysti olemassa arpeggio, murrettu sointu jne. Melodialle taasen on tyypillistä, että sen nuotit voivat olla kestoltaan eri pituisia ja nuottien keston ja korkeuden vaihtelut tekevät melodiosta toisistaan erottuvia, eiks jeh.

Mukava olla jostain samaa mieltä. En tosiaankaan tarkoita provota.
 
Nyt ymmärrän. Kysymys oli vain musiikin hahmottamisesta.
 
Anteeksi oma tuohtuminen ja provoaminen. Semmost se välil o:D