Rock, pop, alternative ›

Eilen kävin katsomassa. Upea elokuva, ei voi muuta sanoa. Olipahan ne keikkakohtaukset toteutettu uskomattoman tehokkaasti, älyttömän painostava ja todenmukainen tunnelma saatu niihin. Ihan kylmiä väreitä meni pitkin ihoa.

Oletteko muuten tuota Deborah Curtisin Touching From A Distance-kirjaa lukeneet, sehän tuon elokuvankin pohjalla on käsittääkseni pääasiassa ollut? Itse kävin pari päivää sitten kirjastosta lainaamassa, ihan kiintoisalta on vaikuttanut mutten sen tarkempaa kuvailua osaa nyt heittää.
 
Kai tuo Controlkin tulee sitten laittomien lähteiden kautta katsottua kun tulee.

Oletteko muuten tuota Deborah Curtisin Touching From A Distance-kirjaa lukeneet, sehän tuon elokuvankin pohjalla on käsittääkseni pääasiassa ollut? Itse kävin pari päivää sitten kirjastosta lainaamassa, ihan kiintoisalta on vaikuttanut mutten sen tarkempaa kuvailua osaa nyt heittää.
 
Like julkaisee tuosta muuten käännöksen tässä piakkoin. Lueskelin eilen Metrosta tälläistä. Samalla julkaistaan myös Alice Cooperin muistelmateos, niin ikään käännettynä.

Mahtava elokuva tuo Control. Sam Riley vetää loistoroolin ja saa Curtisin lavamaneeritkin toimimaan, vaikka olisin veikannu että saattais näyttää liian opetelluilta. Omaperäisiä liikesarjoja kun ovat :) Musat toimii myös, eikä ainakaan itteeni häirinny lainkaan että biisit ei ole alkuperäisiä vaan näyttelijöiden esittämiä - päinvastoin. Leffan loistavuudesta kertoo jotain sekin, että vaikka loppuratkaisun tietää, onnistuu se silti hätkähdyttämään. Hyvässä leffassa jokaisen freimin pitäis olla onnistunut valokuva ja Controlliin se kyllä pätee. Ahdistavan kaunista.
 
Niin ja Tampereen seudulla asuville tiedoksi, että pyörii Niagarassa. Jos ei oo osunu julisteet silmään.

Pitäisikö nyt hävetä, kun mun mielestäni tämä Control oli melko tylsä? Plussaa oli, että raina oli kuvallisesti helvetin kaunis ja musasessiot rokkasivat. Ahdisti, niinkuinnvarmasti tarkoitus olikin, mutta loppu oli pitkälti tylsää kuvausta itkeskelystä ja stressistä. Tiedä sitten voiko tollasesta tehdä mielenkiintoista kuvausta kusettamatta liikaa.

Sain vihdoin levyhyllyyn Unknown pleasures-, Closer- ja Still-pitkäsoitot, innostuin hankkimaan tupla-cd -versiot (collector's edition) kun luin Rytmistä arviot näistä.
 
Pitänee käydä kirjoittelemassa arvioita, kun on kerennyt paremmin kuuntelemaan. Aiemmin tullut tutuksi vain tuo Permanent-kokoelma.
 
Tyttöystävän kommentti She's lost control-piisistä: "ensin kuulosti aivan hirveeltä, melkeen oksettti. Sitten alkoi naurattamaan". :-) Kertoi sitten kuunnelleen Antti Tuiskun joululevyä kaks päivää sanoi että olisin varmaan seonnut jos olisin joutunut saman kokemaan. Arvelin että puoli vuorokautta olisi riittänyt.

Olipa muuten loistava leffa.
 
Aamen! Todella sentimentaalin fiiliksen olivat saaneet vangittua, melkein itkin. Musasta kiinnostuin myös samaan syssyyn.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 397 päivää vanhaan ketjuun!
 
Olen huono ihminen ja nostan.
 
Kova bändi, jonka laulajaan pitää kyllä tottua ennen kuin siitä saa mitään irti. Aluksi kuulosti ihan kamalalta, mutta nyt toimii helvetin hyvin. Näin ekaks ton Control-pätkän, ja siitä sit lähdin tutustumaan enemmän. Ennestään tiesin vain Love Will Tear Us Apartin ja en tykänny enkä pahemmin tykkää siitä biisistä vieläkään.
 
Hyvää matskua paljon. Löytyy vasta toi Permanent-kokoelma, mutta juuri laitoin Levykauppa Äxästä tulemaan sen Heart & Soul-boksin. Kova hinta/laatu-suhde, kolmella kympillä 4cd:tä ja monta tuntia musiikkia, lähes koko yhtyeen tuotanto.

Kova bändi, jonka laulajaan pitää kyllä tottua ennen kuin siitä saa mitään irti. Aluksi kuulosti ihan kamalalta, mutta nyt toimii helvetin hyvin.
 
Näin mullakin. Joy Division on aina ollut vähän etäinen bändi. Oon tiennyt paljon biisejä muttei ole tullut ikinä tutustuttua. Tyttöystävä on kova fani ja sen kautta on vähän pakosta joutunut kuuntelemaan. Ja kyllä, toimii nykyään ihan täysiä.

Vähän aikaa on tullut tässä kuunneltua tätä orkesteria. En tiedä tuleeko lopullista kolahtamista tapahtumaan ollenkaan. Osa tuotannosta on nerokasta, osa vähän puuduttavaa. Varsinaisista studiolevyistä tykkään Unknown Pleasuresista enemmän, vaikka se onkin kokonaisvaltaisessa synkkyydessään (biisien hyvyyttä tai huonoutta määrittelemättä) yhteen soittoon kuunneltuna aika raskas paketti. Closer on mulle vähän kevyempi lisääntyneine synineen, mutta silti vähemmän vaikuttava. Yksittäisistä biiseistä paras on joko pitkään vierastamani Love Will Tear Us Apart tai maailman parhailla rumpusoundeilla varustettu Atmosphere.

Osa tuotannosta on nerokasta, osa vähän puuduttavaa.
 
Mä oon samaa mieltä tästä sikäli, että ne JD:n biisit mitkä on tylsiä, on sitten tosi tylsiä. Aika epätasasta tuotantoo sinänsä. Toisaalta ne hyvät biisit on ihan tajuttoman hienoja. En oo oikein levykokonaisuuksiin päässy sisälle. Tuskinpa ihan heti pääsenkään, kun siinä boksissa on niin perhanasti matskua.

Closer on parempi.

Closer on paljon parempi. Unknown pleasures on meikälle suurimmaksi osaksi vaan semmosta perushyvää rokkia. Ne biisit toimii liveversioina paljon paremmin. Sen sijaan Closer on kokonaisuudessaan aika nerokasta musaa. Varsinkin kolme vikaa biisiä on aika tajutonta settiä.

Closer on paljon parempi. Unknown pleasures on meikälle suurimmaksi osaksi vaan semmosta perushyvää rokkia. Ne biisit toimii liveversioina paljon paremmin. Sen sijaan Closer on kokonaisuudessaan aika nerokasta musaa.
 
Tämä kiteytti myös minun näkemykseni aiheesta.

Closerin 4 vikaa biisiä on loistavia, ekat biisit tylsähköjä. Unknown pleasures on mielestäni parempi kokonaisuus, muttei siltä toisaalta löydy yhtä tajunnanräjäyttävää materiaalia kun tuo Closerin b-puoli.

Joo, toi Closerin B-puoli on aika massiivinen. Heart & Soul, Twenty Four Hours ja Decades, piuh! Toi viimeisin menee jo aika karmivaks.
 
e. Olen muuten avautunut Joy Divisionista blogiinikin, vaikka eipä tossa kenellekään mitään uutta ole. http://marttey.blogspot.com/2009/01 … sion-musiikkia-aidosta-surusta.html

Siinä Control-leffassahan tulee aika vahvasti leffan tekijän Ian Curtisin idolisointi ja suora jumalointi...
 
Ei sillä, kyllä itse tykkäsin. Ja mikä voikaan olla parempi päätös leffalle kun 'Atmosphere'.
 
Ja onko Joy Division rockmusiikin vaikutusvaltaisin ikinä?? Parin hassun vuoden aikana tehty duuni tuottaa matkijoita edelleen, kuten Interpol, The Editors, The Killers...jne jne

Illalla MTV3:lta hyvä Joy Division-dokkari 23.35, kannattaa kattoa. Itte oon jo muutaman kerran dvd:ltä tuon väijynyt, mutta voisi itsekin tsekata telkkarista, kun ei oo kaikilla haastateltavilla ihan selkeimmät aksentit.

Juugeli: Illalla MTV3:lta hyvä Joy Division-dokkari 23.35, kannattaa kattoa. Itte oon jo muutaman kerran dvd:ltä tuon väijynyt, mutta voisi itsekin tsekata telkkarista, kun ei oo kaikilla haastateltavilla ihan selkeimmät aksentit.
 
Kannattaa kyllä katsoa, mahtava kattaus oleellisia haastateltavia ja hyvä määrä livepätkiä sun muita, toisin kuin harmillisen monesti erinäisistä bändeistä tehtailluissa dokumenteissa.