Muut soittimet ›

Nyt on paikallaan viedä mandoliinikeskustelua pois ällistyttävästä sointuhypoteesista kohden selväjärkisempiä vesiä. Käyttämänne kielisarjat voisi olla hyvä teema. Olen aiemmin suosinut D'Addarion J74 -sarjaa, mutta nyt ajattelin kokeilla brittiläisen Newtonen fosforipronssisia käsintehtyjä kieliä. Onko kellään kokemuksia niistä? Itse Simon Mayer suosittelee Newtoneja, joskin suositus saattaa olla lievästi sanottuna subjektiivinen - hän nimittäin myy niitä. Käsittääkseni postimyyntiä ahkerasti harjoittava Acoustics on Mayorin ja Hilary Jamesin firma. Korjatkaa, jos olen väärässä.
 
Joka tapauksessa aion tilata Newtonet myös oktaavimandoliiniin ja kitaraan. Saa nähdä, miten käy.
 
Toinen vahva mandoliinisarjan ehdokas oli Fylde-Picato, mutta tällä kertaa Newtone veti pidemmän korren. D'Addarion puolihiotut ovat brittiläisen ammattimuusikkoystäväni suosikki, koska niissä on hienon soinnin antavat punotut A-kielet. Lisäksi liu'ut ja asemavaihdot sujuvat sivuäänittä. Tosin Paul myöntää, että ne upeat A-kielet katkeilevat herkästi, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia; D'Addarion puolihiottu sarja on melkoisen kallis.
 
Thomastikin täyshiottuja pitäisi joskus kokeilla. Ne ovat klassisen mandoliinin soittajien yleisin kielivalinta, mutta folkin puolella ainakin Chris Newman käyttää niitä. Täyshiotut kielet ovat kalliita, mutta toisaalta ne kestävät soittoa lähes loputtomiin.
 
Millaisia mandoliininkieliaatoksia teillä muilla on?

D'Addarion puolihiotut ?
 
Oliko tuo se Flat top nimellä myytävä? Chris Thilenkin mainittiin jossain käyttävän niitä.
 
Newtonen kitarankieliä yksi tuttu kehui äskettäin.
 
Mulla on eastmanissa nyt jo kovasti vaihtoa kaipaava GHS:n Bobby Osborne -setti (11-38). Normaalia bluegrass-settiä (11-40) meinasin kokeilla seuraavaksi.

"Millaisia mandoliininkieliaatoksia teillä muilla on?"
 
Kun menit kerran kysymään ...
 
Enempiä asiaa miettimättä (tai siitä tietämättä) tilasin uudehkoon kiinan mandoliiniini D'Addario J73 kielisetin. Ajatus oli notta varasetiksi, jottei soitto lopu vaikka napsahtaisi joku suoli poikki. Nykyisethän ovat tehtaan alkuperäiset eli joutaisivat kait laatunsa puolesta vaihtoon vaikka heti.
 
J73 setti on siis kokoa 010- 014- 024- 038 eli pykälän tuota aiemmin mainittua J74 settiä ohukaisemmat. Tuliko kenties tilattu yliohuet tietämättömänä aloittelijana? Ja mikä lie sopivuus juuri itselleni kun kotioloissa lähinnä korvakuulolta näppäilen melodioita menemään tremolon-tapaisia sinne väliin päristellen. Ostopäätökseen houkutteli lähinnä kohtuulliset kustannukset ja kitarapuolelta tuttu merkki.
 
Tältä istumalta arvelisin kuiteskin, ettei budjettiluokankaan soitinta kannata kruunata aivan nollabudjetin kielillä.

Millaisia mandoliininkieliaatoksia teillä muilla on?
 
Löpisen tänne samoja asioita mitä tuonne oktaavimandoliiniketjuun, josta muuttuikin suomalaisen kansanmusiikin puolustus/haukkumis -ketju.
 
En ole kauheasti jaksanut mandoliinissa hifistellä kielillä. Kitaralla tein sitä taannoin, kunnes löysin sopivan merkin. Olen käyttänyt sitten sitä samaa merkkiä myös muissa kielisoittimissa. John Pearseista olen diggaillut kovasti. Tuntuu toimivan kaikissa soittimissani (kitara, mandoliini, oktaavimandoliini, bluegrass-banjo ja openback-banjo) todella hyvin, ainakin omalla kohdallani.
 
Mandoliinissa paksuudet taitoivat olla 11-40.
 
Phosphor Bronzea olen eniten käyttänyt, joskus myös Bronze 80/20. En ole hiottujen kielien ystävä. Tykkään karheammasta soundista. Silk&Steel-kielet eivät myöskään kolahtaneet.
 
Hakalan Petri käyttää vissiin ihan Martinin peruskieliä. Hyvältähän nekin kuulostaa:D

Puolihiottu on tosiaan englanniksi flat top.
 
Aha. Half round ja groudwound on kitaroiden ja bassojen yhteydessä tutumpia käännöksiä puolihiotuille. Flat topista tulee mieleen teräskielinen akkari eikä niinkään kielet. Aina sitä oppii näemmä uutta.
 
Kannattaisikohan, muuten, käydä mandoliini, banjo ym. kielisoitinkeskustelut akkaripalstalla? Sielläkään kun ei kauhean aktiivisesti keskustella. Kuitenkin noilla on aika paljon yhteistäkin ja useimmat varmaan soittavat kitaraa maniskan tai banjon ohessa.

Onko kellään kokemusta silk and steel tai silk and bronze kielistä mandoliinissa/mandolassa? Aikanaan käytin folk kitarassa ja soundi oli mieleinen, ei niin metallinen kuin muissa teräskielissä.