Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mitkä edellisvuonna julkaistuista albumeista miellyttivän m.netin väkeä eniten?
 
Itse en ostanut kuin muutaman vuoden 2008 levyn ja niistä yksi on nostettava ylitse muiden:
ARCHGOAT/BLACK WITCHERY - "Desecration and Sodomy" Live 2LP. Täyttä tappoa ja parhautta molempien bändien osalta. Erityismaininnat myös Proclamationille ja Portraitille onnistuneista levyistä
 
Lisäys: Joo, eli tähän topiciin voi myös listata kovimpia odotuksia vuodelle 2009. Itselläni ehdottomasti odotetuin alkavan vuoden levyistä on ARCHGOATIN tuleva täyspitkä "The Light-Devouring Darkness". Tämän lisäksi odotuksia kohdistuu ainakin uuteen Beheritiin.
 
Jos valinnoille ei tule perusteluita niin ketju menee kiinni ja pysyy. Pelkkiä levyn nimiä ei jaksa lukea kukaan.
 
Mod.Huom

Testament - Formation Of Damnation -> Paluu perinteisempään Testament soundiin mahtavan Gatheringin jälkeen. Hyvin sävellettyjä biisejä.
 
Cavalera Conspiracy - Inflekted -> Alkaa jo vähän tuomaan mieleen Sepulturaa, mutta eihän tän tarvi toisaalta olla mikään Sepultura. Killerikamaa.
 
Hail Of Bullets - Of Frost And War -> Yhtä raskas kuin teemansa. Voi kuvata yhdellä sanalla..JYRÄ.
 
Legion Of The Damned -> Vaikka LOTD tekee periaatteessa joka levyn samoilla metodeilla, osaavat he silti tehdä joka levystä erilaisen. Ehkä brutaaleinta nykyaikasta thrash (death) ristisiitosta.
 
Metallica - Death Magnetic -> Metallica löysi juonenpäästä kiinnin ensimmäisen kerran sitten Black albumin. Kelpo ralleja....tosin myös muutamia täytebiisejä, joita ei mielestäni ole esim. Testamentin levyllä.
 
Toxic Holocaust - An Overdose Of Death -> Tästä ei paljoo uudenvanhankoulukunnan thrash parane. Violatorin Chemical Assault on uudenvanhankoulukunnan ehkä paras tuote, mutta taidettiin julkaista jo pari vuotta sitten.
 
Vuodelta 2009 odotellaan uutta Kreatoria, Exodusta ja Pestilencee.

http://rateyourmusic.com/list/Akiman/2008__albums_of_the_year
 
Niinpä niin.

Top 3:
 
Cynic - Traced In Air
Focusista menty reilusti eteenpäin, metallin osuus tällä kertaa pienempi. Ei voi valittaa oikeastaan mistään ja reilun puolen tunnin pituus on juuri passeli. Helsingin keikalla tosin meni nämä uudet biisit vähän ohi, ekan levyn klassikoiden räjäytettyä tajunnan. Kova vastus tämä silti on.
 
Enslaved - Vertebrae
Enskojen kenties paras levy, materiaali toimi livenäkin oivallisesti. Clouds on kerrassaan upea aloitusbiisi.
 
Meshuggah - obZen
Tiukka kokonaisuus, tässä on kaikki oleellinen mikä tekee bändistä niin hyvän. Sounditkaan ei juuri voisi olla paremmat.
 
Kotimaisista julkaisuista kovin oli Hebosagil/Viisikko -split, sisältäen myös vuoden parhaan biisin!
 
Tuolla listattuna loput:
http://www.last.fm/user/jani666/jou … nal/2009/01/06/2dl3zu_music_of_2008

Kaikkia ei jaksa listata, ja parhaistakin on monta kertaa hankalaa karsia ne parhaimmat. Tässä kuitenkin jotain:
 
Armagedom - Sem Esperancas
 
Brasilian jätkät jaksaa vieläkin vääntää, ja keikan jälkeen joutu myöntämään ettei ote oo paljon lipsunu vaikka bändille ja soittajille onkin ikää jo kertynyt. Erittäin positiivinen yllätys ottaen huomioon, minkälaista sontaa monet ikätoverit on tässä lähivuosina saanu pihalle.
 
Blood Ceremony - Blood Ceremony
 
Retrokamaa, mutta todella hyvin toimivaa sellasta. Sopivan usvainen tunnelma ja hyvin musiikkia pukevat soundit, ei voi valittaa. Ei vaan osannu odottaa, että joku onnistus tuomaan näin onnistuneesti 60-70 -lukujen fiilikset takasin vuonna 2008.
 
Forca Macabra - Aqui É O Inferno
 
Ikää alkaa olla jo tälläkin porukalla, mutta tahti ei hiljene. Kaikenkaikkiaan erittäin toimiva levy, vaikkei tosiaan mitään uutta ja ihmeellistä tarjonnutkaan. Tässä saa kyllä just eikä melkein sitä mitä tilaa. Tää bändi on vähän ku thrashcoren AC/DC; ei varsinaisesti oo muuttunu mihinkään vuosien varrella, mut silti on pakko hommata aina se uus levy hyllyyn kun ilmestyy. Harvemmin noi levytykset kuitenkaan on tuottanu pettymystä.
 
Jex Thoth - Jex Thoth
 
Suht uniikki levy tämäkin ottaen huomioon vuoden 2008. Vangitseva fiilis koko levyllä. Sama homma kun EW:n Witchcult Todayn kanssa, pakko kuunnella aina koko levy läpi kun laittaa soimaan. Erityisenä plussana myös se, ettei äkkiseltään ainakaan tuu mieleen mitään bändiä, joka kuulostas täysin samanlaiselta.
 
Manilla Road - Voyager
 
Tämänkään bändin kohdalla ei ainakaan toistaseks oo tarvinnu pettyä. Mielenkiintonen tarina, niin kuin teemalevyillä useestikin. Erikseen plussat siis Mark Sheltonille tarinasta. Joskus tullu mietittyä, muuttasko erilainen soundimaailma bändin tuotantoa suuntaan tai toiseen, mutta ei kehtaa valittaa kun soundit ajaa asiansa jo näinkin todella hyvin.
 
Enforcer - Into The Night
 
HUH HUH! Ehdottomasti omalla kohdallani vuoden kohokohta. Odotin toki kovaa levyä, mut EI VITTU! Onnistu räjäyttämään pään samalla tavalla kun Motörheadin Mean Machine ekalla kerralla. Röyhkeetä keulimista kaikki biisit, ja pienillä koukuilla sekä laulu- että instrumenttipuolella homma saadaan pidettyä mielenkiintosena levyn alusta loppuun. Erityisenä plussana vielä se, että jätkät laitto täyspitkälle SPEED QUEENin, vaikka biisi on käsittääkseni jo julkastu aikasemminkin. Levyssä on myös suht korkea kaljariski, vois hommata melkein CDn vinyylin kaveriks känni-iltoja ajatellen.
 
Portrait - Portrait
 
Ensikuulemalta jäi vähän sellanen maku, että tää olis vaan pelkkää King Diamond -palvontaa ilman mitään sen kummempia juttuja, mutta täyspitkän hommattuani innostuin enempi. Vaikkei välttämättä mitään tajuntaa räjäyttäviä uusia ulottuvuuksia tarjonnukaan, niin silti täyspitkä jaksaa kiinnostaa kerta toisensa jälkeen. Saa nähdä miten käy jatkossa kun laulaja oli vissiin lähdössä pois bändistä.

Stam1nan Raja ja Diablon Icaros olivat kyllä molemat aivan mahtavia.
Odotukseni olivat korkealla ja mielessä kysymys "Voivatko levyt olla niitä edeltäneitä parempia".
Kyllä voivat!
Aivan mahtavia kokonaisuuksia josta löytyy munaa ja meisseliä vaikka muille jakaa.
Toimivat myös livenä mainiosti B).
Muita mieleenpainuvia julkaisuja olivat Kotiteollisuuden Sotakoira, 'tallican Death Magnetic, Black Ice ja Leevi & the Leavings kokoelma.
"Gunnareiden" kiekko jätti minut hieman kylmäksi vaikka pari hienoa biisiä sieltäkin löytyy.

Saman postin laitoin yleiselle puolellekin.
Top7 (loppuja en ole vielä joutanut järjestellä)

1. Meshuggah : "ObZen"

Ruotsalaisherrat eivät tunne määritelmää "epäonnistuminen". Jokainen joukkueen 2000-luvun julkaisu on ollut alusta loppuun täyttä timangia, eikä "ObZen" eroa joukosta lainkaan. Livemäisyyttä on tullut muutaman piirun verran lisää, ja onkin ihmeellistä, jos tältä levyltä ei useampaa kappaletta kuulla keikoilla tulevaisuudessa. Sisältää myös komeimman Meshuggah-biisin koskaan, "Dancers to a Discordant System". Pientä moitetta ohkaisesta soundipolitiikasta.

2. Esoteric : "The Maniacal Vale"

Engelsmannien kolmas "tuplatäyspitkä" tuleminen kurittaa ja kovaa. 100-minuuttinen ahdistuskollaasi ryvettää lähes yhtä syvällä masentuneisuuden, painostavuuden ja jyrkkyyden vesissä kuin debyyttikin lähes 15 vuotta sitten. Vaarallisuudesta ja uhkaavuudesta on tingitty piirun verran vuosien varrella, mutta edelleen yhtye hakee vertaistaan tämäntyyppisen doomin karsinassa. Nämä kappaleet vain imaisevat mukaansa, eikä valonpilkahduksia juurikaan tarjolla.

3. The Faceless : "Planetary Duality"

Debyytti "Akeldama" niputti kaiken death metallissa viimeisen 20 vuoden aikana tapahtuneet käänteet reiluun puoleen tuntiin ja näistä lähtökohdista jenkkikuusikko on päättänyt jatkaa sillä, mikä avauslevystä päällimmäisenä jäi mieleen. Äärimmäiseen, toistan äärimmäiseen, teknisyyteen perustuvien kappaleiden lumovoima hakee death metal- ja deathcore-kentällä vertaistaan vielä varmasti vuosienkin jälkeen. Alati poukkoilevat kappaleet etenevät kuitenkin tarttuvien yksittäisten riffien avustuksella puolen tunnin kestonsa päästä päähän vaivattomasti. Väliin mahtuu monenlaista paahtoa ja hitaampiakin kohtia. Moni ei tästä pidä, mutta minä pidän - ja paljon.

4. Opeth : "Watershed"

Opethin uusi soundi ei kaikkia miellyttänyt, omassa henkilökohtaisessa levylistassani yltää yhtyeen hienoimpien saavutusten joukkoon. Murinaa käytellään enää vain harvoin, mutta sen tarjoama vaikutus moninkertaistuu. Tunneskaalaa käydään läpi laidasta laitaan, aikuismaisempien sävellysten johdosta hyvin perusteellisesti ja liki ainoana "perinteistä" dynamiikkaa tarjoavana bändinä Opethin monopoliasema jättää seuraajansa vielä kauemmas taakse. Suosikkiraidoiksi "Heir Apparent" ja "Burden".

5. Poets of the Fall : "Revolution Roulette"

Kotimaan poppareiden kolmas hengentuotos on vienyt tasaisesta "Carnival of Rust"-levystä ajatukset konseptilevystä huomattavan monisyisempään suuntaan. Tarjolla on edelleen tarttuvia pop-rallatteluja (joista päällimmäisenä mieleen jää simppelisti hardrockaavalla avausriffillä maustettu "Psychosis") kuin herkempääkin maalailua. Mukana on edelleen monenlaista mekkalointia ja fiilistelyä, mutta kokonaisuus on edelleen täysin bändin itsensä näköinen. Solisti Saaresto on saanut _roppakaupalla_ munaa ja meisseliä voksutteluunsa ja yleissoundi rouhii raskaimmin mitä koskaan.

6. Cynic : "Traced in Air"

15 vuotta siihen meni, mutta tulihan se sieltä. Tällaista musiikkia ei kukaan tee, ja hyvä niin. Paul Masvidal on ihmetyksekseni onnistunut säilyttämään debyyttilevyn persoonallisuuden, monimuotoisuuden ja maagisuuden sekä myös siirtämään sen toiselle levylleen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Pesäeroa "Focus"-debyyttiin tekee ärinän vähentyminen ja kappaleiden yleisesti ilmava ja eteerinen pohjavire. Harmittaa vietävästi, etten tänä vuonna päässyt tarkistamaan Helsingin keikkaa. Lyhyt kesto on kaksiteräinen miekka.

7. Medeia : "Cult"

Jenkkilään aavistuksen kumarallaan oleva deathcore-riffittely hakee kotimaan yleisnöösillä metallikentällä vertaistaan. Koskettimet ja naisvoimin toteutettu taustalaulu antavat lisäpiristettä muutenkin ankarasti tykittävälle kokonaisuudelle. Koukeroiset ja vimmatusti vikuroivat riffit eivät juurikaan armoa tunne, viiltävä soundimaailma murskaa alleensa kaiken ja omaperäisyyttäkin tuppaa löytymään. Rotten-Keken ärinät sopivat kuin rasvattu hanska aunukseen. Jos ei joku ole tätä vielä kuunnellut, niin kuunnelkaa jo.

Mitkä edellisvuonna julkaistuista albumeista miellyttivän m.netin väkeä eniten?
 
Cradle of Filth: Godspeed on the Devils Thunder - aivan mainio pläjäys raivoa, hyvä tarina, hyvä soundi, onnistunut paketti.

Guns NRoses - Chinese Democracy
 
Täydellinen levy täydelliseltä bändiltä, kusettaa vanhan bändin 100-0. Hail Finck.
 
Backyard Babies - Backyard Babies
 
Samaa tuttua huttua, mut aina niin toimivaa räminää.
 
Disfear- Get it off
 
Parasta krustii heti amebixin jälkee.
 
Jälkeenpäin ajatellen iha hiton vähän tuli täydellisii levyjä. Tossa noi taitaa ollakkii.
 
Ehkä uusin Belphegor ja Grand Magus.

Tällaista musiikkia ei kukaan muu tee, ja hyvä niin.
 
Tuossa vaihtuu äänensävy suht ratkaisevasti, jos tuo sana puuttuu. :D
 
Muuten olenkin hyvin samaa mieltä. Traced in Air on todella kova levy, keikka oli yksi kovimpia koskaan näkemiäni. Meikän top10 löytyy myös Korroosion sivuilta, se on seuraavanlainen.
 
01) Testament - The Formation of Damnation
02) Cynic - Traced in Air
03) Hail of Bullets - ...Of Frost And War
04) Amon Amarth - Twilight of the Thunder God
05) Omnium Gatherum - The Redshift
06) Cavalera Conspiracy - Inflikted
07) Meshuggah - obZen
08) Destruction - D.E.V.O.L.U.T.I.O.N.
09) The Offspring - Rise And Fall, Rage And Grace
10) Rotten Sound - Cycles
 
Aika montaa näistä levyistä onkin tässä kommentoitu, sanonpa pari sanaa muutamasta vielä mainitsemattomasta.
 
Amon Amarth - Twilight of the Thunder God
 
Ensivaikutelmani tästä levystä oli, että no niin, kyllä tästä levystä tuli sitten se ei-niin-hyvä Amon Amarth. Onneksi se osoittautui täysin vääräksi! Levy on pitkä, laaja-alainen ja se edustaa monipuolisinta Amon Amarthia koskaan, mutta tämä kaikki on pelkästään plussaa. Levyllä on 10 hienoa, keskenään sopivan erilaista, mutta silti saman Twilight of the Thunder God -otsikon alle niputtautuvaa kappaletta tuttua viikinkimeininkiä.
 
Omnium Gatherum - The Redshift
 
Tästä bändistä minulla ei ole ollut juuri mitään hyvää sanottavaa...ennen tätä levyä! Homman toimivuuden kuulee heti ensimmäisen kappaleen ensi metreiltä eikä havainto osoittaudu vääräksi ennen kuin levy loppuu. Levyn miksannut Dan Swanö on kuulemma tehnyt kyseistä hommaa ennenkin, mutta kyllä tämän levyn varsinaiset ansiot tulevat nimenomaan hyvistä kappaleista.
 
Niin, ja Portrait-nimi johti vilkaisemaan bändin nettisivuille. Näemmä uusi laulaja on valittu, nimi on Per Karlsson.
 
http://www.portraitband.se/index2.htm
 
edit: typo

Niin, ja Portrait-nimi johti vilkaisemaan bändin nettisivuille. Näemmä uusi laulaja on valittu, nimi on Per Karlsson.
 
http://www.portraitband.se/index2.htm
 
Kuten Christian Korroosion PORTRAIT -haastattelussa kertoi yli kuukausi sitten. ;)
 
http://www.korroosio.fi/interviews.php?id=224

Kuten Christian Korroosion PORTRAIT -haastattelussa kertoi yli kuukausi sitten. ;)
 
http://www.korroosio.fi/interviews.php?id=224
 
No eihän se ollut varma vielä silloin!
 
Kova bändi on sekin, yhtä kaikki. Näemmä Youtubesta on poistettu Portraitin, Kimmo Kuusniemen ja Hannu Leidénin tulkinta Astral Flyerista, höh.

Kova bändi on sekin, yhtä kaikki. Näemmä Youtubesta on poistettu Portraitin, Kimmo Kuusniemen ja Hannu Leidénin tulkinta Astral Flyerista, höh.
 
Minkäköhän takia? Se oli hyvä veto...Leidenin ääni täytti koko salin.

The Haunted - Versus, joka mielestäni on yhtyeen paras tuotos tähän asti. Uskomattoman hieno levy
 
Opeth - Watershed. Tämän kautta vasta pääsin tutustumaan kyseiseen orkesteriin. Hienoa musiikkia koko levy täynnä.

Stam1na - Raja
 
Edelliset kaksi levyä olivat mielestäni persoonallisinta musiikkia mitä on pitkään aikaan kuultu Suomen (mainstream-)metallikentässä. Edellisten ollessa omaan korvaani uskomattoman hienosti istuvia sävellystaidon, kauniin ja nokkelan lyriikan ja teknisen osaamisen taidonnäytteitä, ehdin jo pelätä, "voiko tätä enään ylittää?" Stam1na uudisti saundiaan mielestäni vakavamielisempään ja hieman "aikuisempaan" suuntaan. Kehitys oli mielestäni tarpeen. Jos oltaisiin kuultu kolmas levy, joka olisi veistetty samasta puusta kuin kaksi edellistä, epäilen että näin hienoa teosta ei oltaisi saatu aikaan. Erittäin tiukoista biiseistä syntyvä hieno kokonaisuus on selkeää jatkumoa edellisille ollen silti erilainen. Pieni miinus hieman tasapaksusta rumputyöskentelystä. Erityismaininta biisille Murtumispiste, joka on ansaitusti lunastanut paikkansa kauneimpana rakkauslauluna, jonka olen koskaan kuullut.
 
Metallica - Death Magnetic
 
Odotuksia oli, niin negatiivisia kuin positiivisia. Alusta asti elin toivossa, sillä monien haastatteluiden, lehtijuttujen sekä Rick Rubinin remmiin tulon perusteella voitiin päätellä, että asenne oli muuttunut. Bändin poikien puheesta sai sen käsityksen, että nyt on tulossa jotain ihan muuta. Jotain vihaista, progressiivista, rässiä? Noh, olivat ennakko-odotukset mitä tahansa, tämä levy oli odottamaton. Tätän en olisi osannut odottaa. Kuten aiemmin ketjussa mainittiinkin, bändi on taas saanut narun päästä kiinni. Tämä on hyvä askel oikeaan suuntaan. Biisit ovat mielestäni hyviä, toimivia ja erilaisia. Kyllä sen huomaa, että on kyseessä yli 25 vuotta vanha bändi; tällaista eivät modernit metallibändit tee. En sano, että levy kuulostaisi mielestäni "vanhalta", vaan että siitä kuuluu vuosien ajan kerätty kokemus thrash metallista, groovesta kantrivaikutteisesta raskaasta poljennosta ja ihan röyhkeän kaupallisesta pop/rockista. Vaikka turhaa täytettäkin on, esimerkiksi biisi Unforgiven III, on levy ainutlaatuinen, omalla tavallaan. Levyn saundeista en osaa sanoa mitään, sillä minä kun en kuule niissä juuri mitään pahaa sanottavaa. Korvissa vikaa vai missä... Erityismaininta hienosta edistysaskeleesta uralla. Seuraavaa odotellessa.
 
The Mars Volta - The Bedlam in Goliath
 
Hyi hitto mikä kansi. Kansikuvan perusteella levyjen tuomitseminen on typerää, mutta silti karsastin levyä nähtyäni tuon kannen. Kun sattumalta levy osui käteeni, päätin antaa sille mahdollisuuden, sillä tuo kirottu kansikuva oli piinannut minua internetissä, lehdissä, kadunvarsimainoksissa, kaikkialla. Levyn räjähtäessä käyntiin hyvin intensiivisesti, olin erittäin positiivisesti yllättynyt. En ole ennen The Mars Voltaa kuunnellut, mutta tämä toimii. Monipuolista, omaperäistä, mielenkiintoista, yllättävää, inspiroivaa ja äärimmäisen koukuttavaa. Biisit ovat erittäin "täynnä", on kilinää ja kolinaa, efektoitua kitaraa, vaikka mitä häröilysaundeja ja isoja melodisia linjoja. Tästä syystä hieman ilmavampi saundipoliikka olisi tässä tapauksessa poikaa. Pitemmän päälle olen myös oppinut näkemään sen mitä en aluksi nähnyt: kansikuva kuvastaa kuin kuvastaakin bändin musiikkia erinomaisesti, ainakin värimaailmaltaan. Levyn lyriikoista en osaa sanoa mitään, en ole niihin perehtynyt, mutta levyn ollessa näin täynnä musiikillista sisältöä, en koe tarpeelliseksi löytää lyriikoista mitään, sillä liika sisältö on aina liikaa. Joka tapauksessa hieno albumi. Innostaa tutustumaan The Mars Voltan materiaaliin tarkemmin.
 
Hail of Bullets - ...of Frost and War
 
Tätä ylistettiin Imperiumi.netin arvostelussa kovasti, ja kun satuin löytämään sen eräästä outlet-levykaupasta edulliseen hintaan hieman Tukholman ulkopuolella, ostin levyn kuulematta etukäteen kuin puoli biisiä etukäteen. Odotukset olivat kohtuullisen suuret kaiken sen hypetyksen jälkeen, ja kuultuani levyn olin valmis siirtymään hypettäjien rintamaan. Helvetti, tätä death metallin pitää olla. Juurikin tämä Imperiumi.netin kriitikon mainitsema blastbeateilla ja muilla niin tyypillisillä death metal korniuksilla mässäilemättömyys viehättää. Kun on aika mennä lujaa, mennään niin perkeleen lujaa, vaikka tempo ei nousekaan järin korkeaksi muihin nykydöödisbändeihin verrattuna. Erityismaininta levyn vokaalisuorituksille.
 
Vuonna 2008 julkaistiin varmasti levyjä jotka kuuluisivat tälle listalle, mutta joita en ole kuullut tai en tähän hätään muista. Kokonaisuudessaan viime vuonna julkaistiin paljon hienoa musiikkia. Vuodelta 2009 odottelen mitä Slayerillä, Cannibal Corpsella, Napalm Deathilla, Kreatorilla on annettavanaan. Myös jos suomalaiset Archgoat, Amberian Dawn ja Iconofear saisivat lätyt ulos, ottaisin ne tarkasteluun toivorikkain odotuksin.

Vuoden mittaan tuli kyllä yhtä jos toisenlaista levytystä hankittua, eikä oikeastaan yhtäkään huonoa levyä osunut tänä vuonna kohdalle. Tässä poimintoja parhaimmistosta (eivät ole missään paremmuus- tai edes aakkosjärjestyksessä):
 
Opethin Watershed ei ollut ihan sitä mitä odotin. Aluksi oikeastaan fiilis oli sellainen "tässäkö tää nyt oli?". Jotakin hyvää sieltä löytyi heti alusta lähtien, mutta kun levyn soitti läpi, tuntui vähän, ettei tästä oikeen mitään jäänyt käteen. Kymmeniä kuuntelukertoja myöhemmin, jotain loksahti paikalleen, ja levy alkoi vihdoin koukuttaa. Ensin pari biisiä, sitten oikeastaan koko levy pyöri iPodissa ja levysoittimessa monta kertaa vuorokaudessa. Parhaita raitoja: Coil, Hessian Peel, Hex Omega.
 
CMX:n Talvikuningas oli mulle oikeastaan se vuoden julkaisu (vaikka tavallaanhan tämä julkaistiin jo 2007). Ehkäpä CMX:n paras, vaikkei tätä oikein voikaan edeltäjiinsä verrata. Katsoisin, että tämä oli erittäin onnistunut kokeilu ja irtiotto aiemmasta CMX -jatkumosta. 62 minuuttia silkkaa suomalaisen progerockin parhautta. Riffit, teema, soundi, sanoitukset, fiilis. Kaikki kohdallaan. Parhaita raitoja: Tekisi mieli sanoa koko levy, ja miksen sanoisikin, koska kyseinen teoshan on vain yksi pitkä kappale. Aivan uskomattoman hieno levy.
 
Meshuggahin obZen ansaitsee myös ehdottomasti maininnan, vaikken olekaan sitä hetkeen kuunnellut. Julkaisun aikoihin tuli tosin muutama kuukausi putkeen luukutettua, ja siihen aikaan tuli havaituksi, että se on Meshuggahin paras. Parhaat raidat tältä julkaisulta: Combustion, obZen, Dancers to a Discordant System.
 
Doom -rintamalta tuli monta hyvää levytystä hankittua vuonna 2008, mutta yksikään niistä ei tainnut olla tuon vuoden julkaisuja. Mainitaan nyt kuitenkin Electric Wizardin Come, my fanatics... vaikkapa tältä osastolta. Erittäin komea kokonaisuus.
 
Ja mainitaan nyt vielä vaikka Radioheadin loistava, minimalistinen ja melankolinen In Rainbows. Tämähän ilmestyi uudenvuodenaattona 2007, mutta jos nyt ei aleta parista tunnista pilkkuja viilaamaan... Mulle tämä oli joka tapauksessa yksi tämän vuoden ehdottomasti parhaita levyjä. Jotenkin tekee aina välillä mieli kuunnella tämä läpi ainakin viisi kertaa putkeen. Parhaita raitoja: Bodysnatchers, All I Need, Reckoner, Jigsaw Falling into Place.
 
Hieno musiikkivuosi. 2009 lienee sitten metallipainotteisempi. Cannibal Corpsen ja Kreatorin uutuuksia ainakin on tullut kytättyä.

Ja mainitaan nyt vielä vaikka Radioheadin loistava, minimalistinen ja melankolinen In Rainbows. Tämähän ilmestyi uudenvuodenaattona 2007, mutta jos nyt ei aleta parista tunnista pilkkuja viilaamaan... Mulle tämä oli joka tapauksessa yksi tämän vuoden ehdottomasti parhaita levyjä. Jotenkin tekee aina välillä mieli kuunnella tämä läpi ainakin viisi kertaa putkeen. Parhaita raitoja: Bodysnatchers, All I Need, Reckoner, Jigsaw Falling into Place.
 
Tämähän ilmestyi jo joskus lokakuun alkupuolella.
 
Melko vaisu levyvuosi oli loppujen lopuksi. Kunnolla tuli tykättyä oikeastaan vain Opethin Watershedista ja Ladytronin Velociferosta. Täytyy sanoa, että Velocifero vie kyllä näistä kahdesta niukasti voiton. Enslavedin Vertebrae oli myös hyvä, ei kuitenkaan ihan vedä vertoja noille ensin mainituille. Anatheman Hindsight oli myös ihan jees, sitä en tosin varmaankaan laske uudeksi levyksi. Lisäksi Death Magnetic oli jopa ihan positiivinen yllätys, vaikkei mitään odotuksia ollutkaan. Iced Earthin Crucible of Man taas oli aika pettymys, ja ehdottomasti huonoin Barlowin tähdittämistä levyistä. Testamentin uuttakaan ei jaksanut juurikaan kuunnella.
 
Tästä vuodesta on kyllä näillä näkymin tulossa aivan helvetisti kovempi vuosi: Katatonia, Anathema, Agalloch, Morbid Angel, Kreator, Sólstafir...

Aika kuiva levyvuosi meikäläiselle.
 
Slipknotin uusi oli ihan jees, vaikkei kokonaisuutena edeltäjälleen pärjääkään. Muutama ässäveisku levyltä kuitenkin löytyy.
 
Metallicaa en jaksanut kuunnella kertaakaan alusta loppun. Unforgiven III taisi olla loppujenlopuksi ainoa onnistunut biisi.
 
Cyniciä pitäis kuunnella vielä lisää, mutta ensikosketus oli pettymys. Focuksella kuultu omaperäinen ja kudoksellinen jazzdeathproge oli vaihtunut liian simppeliin poppiheviin. En tiiä, pitää koettaa ajan kanssa kuunnella.
 
Tulihan sitä Death Angelia ja Testamenttiakin, mutta en mää näistä muista enää mitään.