Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tuo otsikon kysymys tarkoittaa ainakin omassa kielenkäytössäni sitä, mikä on biisin ensimmäinen soinu. Laulaja saattaa pyytää esim, että soitettaisiin A:sta kun biisi on kirjoitettu alkamaan G:stä.
 
Ilmeisesti on kuitenkin niin, että tuo ensimmäinen sointu ei aina kerro biisin sävellajia vaan se pitää päätellä sointujen keskinäisistä suhteista. Olisin tsekannut, että olenko ymmärtänyt asian oikein. Ja jos esimerkiksi tuo biisin aloittava A ei ole sävellaji, niin mikä se on.
 
Toivon mukaan ei ollut liian tyhmä kysymys.

Toivon mukaan ei ollut liian tyhmä kysymys.
 
ei.
 
Ensimmäinen sointu ei aina ole sama kuin sävellaji, vaikka usein näin onkin.
 
Keikalla usein mennään sekaisin, jos sointu on eri =). Silloin on hyvä muistuttaa jengiä "Proud mary, Dstä mennään ja intro alkaa Cllä".

ei.
 
Ensimmäinen sointu ei aina ole sama kuin sävellaji, vaikka usein näin onkin.
 
Keikalla usein mennään sekaisin, jos sointu on eri =). Silloin on hyvä muistuttaa jengiä "Proud mary, Dstä mennään ja intro alkaa Cllä".
 
Näin juuri. Paras varmistaa jos biisi ei ala perussoinnusta...

Ja jos esimerkiksi tuo biisin aloittava A ei ole sävellaji, niin mikä se on.
 
Sävellaji riippuu muusta sointumatskusta. Jos kappale alkaa A-duuri soinnulla, ja siinä esiintyy kyseisen soinnun lisäksi myös E-duuri ja/tai D-duuri sointuja, on kappale todennäköisesti A-duurissa. Tällöin A-duuri on siis I asteen sointu, toonikasointu
 
Voi olla, ettei kappale alakaan I asteen soinnulla. A-duuri voi olla myös D-duurin V aste tai E-Duurin IV aste, mutta IV asteen soinnulla aloittaminen onkin jo aika harvinaista. Sitten voi toki olla myös niin, että kappale kulkee muuten vaikka fis-mollissa, mutta alkaa A-duuri soinnulla. Kaikki on kiinni muista soinnuista. Katso niitä.

IV asteen soinnulla aloittaminen onkin jo aika harvinaista.
 
Mieleen tulee ensimmäisenä jazzstankku "After You've Gone", joka juurikin alkaa IV asteen soinnulla. Kyseinen piisi onkin malliesimerkki jatkuvista sekaannuksista jotka aiheutuvat kun sanotaan että "biisi menee X:stä". :)
 
Kuten jo sanottu, jos kappale alkaa muulla kuin toonikasoinnulla, on parasta ilmoittaa sävellajin lisäksi aloitussointu.

ei.
 
Ensimmäinen sointu ei aina ole sama kuin sävellaji, vaikka usein näin onkin.
 
Keikalla usein mennään sekaisin, jos sointu on eri =). Silloin on hyvä muistuttaa jengiä "Proud mary, Dstä mennään ja intro alkaa Cllä".
 
Kiitokset kaikille valaisevista vastauksista!
 
Löytyykö joku esimerkki tavallisesta pop-biisistä, jonka ensimmäinen sointu ei olisi sama kuin sävellaji, jos introa ei oteta huomioon.

Kiitokset kaikille valaisevista vastauksista!
 
Löytyykö joku esimerkki tavallisesta pop-biisistä, jonka ensimmäinen sointu ei olisi sama kuin sävellaji, jos introa ei oteta huomioon.
 
Onks' Beatles poppia? All My Loving. Originaalisävellaji lienee E? mutta me vedetään C:stä ja eka sointu Dm (toisen asteen sointu).
 
Krooninen ongelma, kun kitaristit luulee että eka sointu=sävellaji.
Paljon luotettavampi on vika sointu=sävellaji

Paljon luotettavampi on vika sointu=sävellaji
 
Tilastollisesti ehkä, ainakin jos popista on kyse, mutta aina siihen ei voi luottaa. Esimerkiksi monet Mahlerin sinfoniat päätyy eri sävellajiin kuin mistä ne ovat alkaneet. Tällöin tapana on nimittää sävellajiksi se millä se on alkanut.

Tilastollisesti ehkä, ainakin jos popista on kyse, mutta aina siihen ei voi luottaa. Esimerkiksi monet Mahlerin sinfoniat päätyy eri sävellajiin kuin mistä ne ovat alkaneet. Tällöin tapana on nimittää sävellajiksi se millä se on alkanut.
 
Kyllä popissakin tunnetaan "Picardin terssi", mutta se on kuiteskin harvinaisuus. Muita poikkeuksia en popissa tunne, jos itse tiedät, anna esimerkkejä?
 
Hancockin "Maiden Voyage" on piisi, jonka sävellajia en tiedä. Se alkaa D9sus soinnulla ja loppuu F9sus sointuun ja kaikki muutkin soinnut on X9sus sointuja.
Mun nuotit on kirjoitettu ilman etumerkkejä. Bb ja F# ei esiinny melodiassa.

Joskus osuu sellainen biisi eteen, että on hankalampaa hahmottaa se sävellaji.
Esim. toi "Sävellaji C, mutta ekasointu dm" on aika hyvä tapa (tuossahan säv.laji on vielä selkeä), tosin solistin (laulajan) kanssa ei sekään aina ole riittävä, vaan pitää erikseen se tsekata.
Joskus on tullu tuosta keikkaolosuhteissa propleemia.. :/

Joskus osuu sellainen biisi eteen, että on hankalampaa hahmottaa se sävellaji.
 
Totta. En tunne poppipuolta kovin hyvin, mutta romantiikan aikaan oli muotia aloittaa kappale moniselitteisellä harmonialla, lykkäämällä heti vaikka tilapäisiä etumerkkejä ja muuta sellaista.
 
Kyllä popissakin tunnetaan "Picardin terssi", mutta se on kuiteskin harvinaisuus. Muita poikkeuksia en popissa tunne, jos itse tiedät, anna esimerkkejä?
 
Enpä ole poppista koskaan tuolla tavalla tutkinut, joten en osaa sanoa. Uskon kuitenkin, että esim. progen puolella ei jätkät ole välttämättä aina välittäneet palata kotipesään. Muutenkin tuntuu, että kun kappaleen aikana käydään useammassa läheisessä ja kaukaisessa sävellajissa, niin kuulijan kannalata on ihan yhdentekevää mihin sävellajiin se lopetetaan. Eihän sävellyksen tarvitse olla mikään sulkeutuva ympyrä.

niin kuulijan kannalata on ihan yhdentekevää mihin sävellajiin se lopetetaan.
 
Eihän tässä kuulijaa ajateltu vaan miten saadaan bändin jätkille kerrottua sävellaji, että kaikki vetää samasta.
Sellaiset piisit, jotka vedetään hatusta ja transponoidaan lennossa ei ehkä ole sinfonioita eikä kovin monimutkaisia progepiisejäkään.

Eihän tässä kuulijaa ajateltu vaan miten saadaan bändin jätkille kerrottua sävellaji, että kaikki vetää samasta.
Sellaiset piisit, jotka vedetään hatusta ja transponoidaan lennossa ei ehkä ole sinfonioita eikä kovin monimutkaisia progepiisejäkään.
 
Jos alkuperäinen sävellaji (tai säveltaso) on kaikilla tiedossa ja siitä halutaan poiketa, niin ehkä yksinkertaisin tapa on vain sanoa, että "vedetään kvintin alempaa" tms. Silloin ei haittaa vaikka alku ja loppu olisivat atonaalisia.

Jos alkuperäinen sävellaji (tai säveltaso) on kaikilla tiedossa ja siitä halutaan poiketa, niin ehkä yksinkertaisin tapa on vain sanoa, että "vedetään kvintin alempaa" tms. Silloin ei haittaa vaikka alku ja loppu olisivat atonaalisia.
 
"Kvintti" voi olla ylivoimainen termi ainaskin mun bändien kitaristeille:-)

"Kvintti" voi olla ylivoimainen termi ainaskin mun bändien kitaristeille:-)
 
Mikä kitaristien vastainen ristiretki sulla on ? :):)

Harmi, ettei kitarassa ole jotain transpose-nappia
 
A) Onhan capo on keksitty, jos täytyy soittaa ylempää.
 
B) Virettä voi aina laskea tai ottaa vaikka baritoniskebat käyttöön, jos täytyy sen kvitin verran soittaa alempaa.

"Kvintti" voi olla ylivoimainen termi ainaskin mun bändien kitaristeille:-)
 
Minusta kvinttisuhteiset transponoinnit ovat helpoimpia. Myös minun kitaroilla.
 
Niin tietenkin vain jos kitaran alarekisteri ei ole olennaisessa roolissa.

Minusta kvinttisuhteiset transponoinnit ovat helpoimpia. Myös minun kitaroilla.
 
Niin tietenkin vain jos kitaran alarekisteri ei ole olennaisessa roolissa.
 
Joo, jos tietää, mitä kvintti tarkoittaa ja sitten osaa vielä laskea tai tietää tietyn sävelen kvintin:-)

A) Onhan capo on keksitty, jos täytyy soittaa ylempää.
 
Kyllä, mutta ysi-nauhan äänet ovat edelleen samoja kuin ilman capoa, ei siis ihan oikea transponointivehje siinä mielessä kuin 'parempien' soittajien vehkeissä. Hyvä pointti kuitenkin ;)
 
B) Virettä voi aina laskea tai ottaa vaikka baritoniskebat käyttöön, jos täytyy sen kvitin verran soittaa alempaa.
 
Mutta se opettelusta vapahtava, kaikki etumerkit haltuun antava yksi nappi...