Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tää basari-komppaa-kitaraa-tyyli on kyllä saatanan toimiva jos sitä osaa käyttää oikein eikä jatkuvasti.. kivasti tuo lisäjytyä. Mut vain tyylitajuisille.
 
Täysin samaa mieltä! Jos riffittely on maulla tehty ja rumpali vetää tiukasti alle, niin seurauksena on väistämätön pään nykiminen biisin tahtiin...Henkilökohtaisesti mulle on aivan yksi lysti, kuinka moni bändi tätä harrastaa biiseissään(nykyään kohtuullisen moni:D), koska se vaan toimii oikein tehtynä!

ne kun usein pohjimmiltaan ovat raskailla saundeilla soitettua poppia
 
Tai humppaa:
http://uk.youtube.com/watch?v=cJCLkQMDMsc

...jos puhutaan kohtuullisen populääristä hevimusiikista, kuten jostain Van Halenista, Metallican tunnetuimmista biiseistä, tällä hetkellä radiossa soivasta hevimusiikista ja zilleesti - ne kun usein pohjimmiltaan ovat raskailla saundeilla soitettua poppia... ...Just jotain Originia on aika paha lähteä määrittämään pop/jazz-teorian termistöllä... ...esim. todella syvien vesien free jazzia on paha lähteä määrittämään vaikkapa klassisen teorian termistöllä.
 
Eli samalla tavalla kuin ei ole olemassa yhtä yhtenäistä jazzia, ei ole olemassa yhtä yhtenäistä heviä. Mä en edes tiedä tuollaista Origin-bändiä, täytyypä tsekata. Mutta siis, arvelinkin jo aluksi että tällainen keskustelu kääntyy melko pian siihen, että pitää alkaa määrittelemään että mitä on hevi. Ja mikäs sen rattoisampaa :)
 
Kakkos-vitonen liittyy kyllä sikäli klasariinkin, että samoista sointuasteista ja merkitätavoista on pääpiirteittäin kysymys, tonaalisista funktioista. Ja periaatteessa mistä tahansa heviriffistä tai -melodiasta voidaan analysoida rytminen tai melodinen motiivi ja fraasi samoilla työkaluilla.
 
Mut en mä ajattele olevani tästä asiasta kokonaisuutena kauheasti eri mieltä kanssasi.

Eli samalla tavalla kuin ei ole olemassa yhtä yhtenäistä jazzia, ei ole olemassa yhtä yhtenäistä heviä. Mä en edes tiedä tuollaista Origin-bändiä, täytyypä tsekata. Mutta siis, arvelinkin jo aluksi että tällainen keskustelu kääntyy melko pian siihen, että pitää alkaa määrittelemään että mitä on hevi. Ja mikäs sen rattoisampaa :)
 
Kakkos-vitonen liittyy kyllä sikäli klasariinkin, että samoista sointuasteista ja merkitätavoista on pääpiirteittäin kysymys, tonaalisista funktioista. Ja periaatteessa mistä tahansa heviriffistä tai -melodiasta voidaan analysoida rytminen tai melodinen motiivi ja fraasi samoilla työkaluilla.
 
Mut en mä ajattele olevani tästä asiasta kokonaisuutena kauheasti eri mieltä kanssasi.
 
Jea, kuten sanoin, niin kyllä samaa termistöä voidaan käyttää, mutta se ei ikään kuin tee oikeutta musiikille. Kakkosvitoseen terminä liittyy esmes hyvin paljon muitakin konnotaatioita kuin sen perusmääritelmä. Tästä syystä termiä ei esmes oo käytetty ennen kuin jazzia koskevassa teoriassa ja sen käyttäminen klassisessa analyysissä on vähän hölmöä, ellei kyseessä sitten ole selvästi samanlainen ilmiö kuin yleensä jazzissa. Sama juttu esmes jonkun "poikkitelan" kohdalla, se on selvästi tiettyä klassista tyyliä ja aikakauden saundia koskeva termi. Tai joku "hemiola", tai maantieteelliset sekstisoinnut jne.
 
Termit ovat ikään kuin enemmän kuin pelkästään se, mitä ne varsinaisesti tarkoittavat. Vähän niinku paska on kakkaa, joka on vaikkapa kädellisiin kuuluvan homo sapiens -nisäkäslajin edustajan ruoansulatusjärjestelmän tuottamaa jätettä, mutta jokaiseen termiin liittyy omat konnotaationsa, joka tekee niistä sopivia tietyssä yhteydessä käytettäväksi ja sopimattomia toisessa yhteydessä käytettäväksi.
 
Oon ihan samaa mieltä sun kanssa siitä, että ei hevi sinänsä koostu eri materiaalista kuin muu musiikki, mutta tyyli syntyy siitä, että jossain rajatussa musiikkikokonaisuudessa on paljon eroja muihin musiikkikokonaisuuksiin, niin paljon että se vaatii tarkempaa määrittelyä. Kun tyyli alkaa ruokkia itseään ja poikia muunnoksia itsestään, siitä tulee tyylilaji. Kun tyylilajissa alkaa olla tarpeeksi edustajia, jotta siitä voidaan rajata yhteisiä piirteitä, ne täytyy määritellä, jne. Itse näkisin että tiettyjen hevimusiikin alalajien parissa alkaa olla niin paljon säännönmukaisuuksia, että ei olisi mitenkään kaukaa haettua luoda niitä koskevaa uutta terminologiaa. Tästä on kyse ainakin omassa ajattelussani, ei siitä että mikään tyyli olisi varsinaisesti keksinyt pyörää uudestaan.
 
Mielenkiintoista keskustelua tästä syntyy näemmä.

Katson, että mun väitteeni - "ei ole olemassa erillistä raskaan musiikin teoriaa" - pitää paikkansa niin kauan, kunnes joku esittää sellaisen teorian. Nythän ollaan puhuttu vain tyyleistä ja niiden määrittelyistä. Mutta paiskaapas pöytään nyt se raskaan musiikin teoria, jos sellainen olisi tai voisi olla :););:P

Oon ihan samaa mieltä sun kanssa siitä, että ei hevi sinänsä koostu eri materiaalista kuin muu musiikki, mutta tyyli syntyy siitä, että jossain rajatussa musiikkikokonaisuudessa on paljon eroja muihin musiikkikokonaisuuksiin, niin paljon että se vaatii tarkempaa määrittelyä. Kun tyyli alkaa ruokkia itseään ja poikia muunnoksia itsestään, siitä tulee tyylilaji. Kun tyylilajissa alkaa olla tarpeeksi edustajia, jotta siitä voidaan rajata yhteisiä piirteitä, ne täytyy määritellä, jne. Itse näkisin että tiettyjen hevimusiikin alalajien parissa alkaa olla niin paljon säännönmukaisuuksia, että ei olisi mitenkään kaukaa haettua luoda niitä koskevaa uutta terminologiaa. Tästä on kyse ainakin omassa ajattelussani, ei siitä että mikään tyyli olisi varsinaisesti keksinyt pyörää uudestaan.
 
Tämä on juuri tätä asiaa itseään, miksi tämän ketjun väsäsin. Asia kiehtoo, vaikken metallia tai muuta raskasta enää aktiivisesti kuluta. Nykytaidemusiikin ohella tätä toisenlaisen uuden musiikin kehitystä on helppo seurata tänäpäivänä ja oman elämäni aikana ehtii varmasti tapahtua yhtä sun toista mielenkiintoista.
 
Katson, että mun väitteeni - "ei ole olemassa erillistä raskaan musiikin teoriaa" - pitää paikkansa niin kauan, kunnes joku esittää sellaisen teorian. Nythän ollaan puhuttu vain tyyleistä ja niiden määrittelyistä. Mutta paiskaapas pöytään nyt se raskaan musiikin teoria, jos sellainen olisi tai voisi olla :););:P
 
Toinen erittäin perustavan laatuinen asia. Tätä itsekkin kyselin, että missä pisteessä kehitys on tämän saralla. Jos raskaaseen musiikkiin erikoistunutta teoriaa ei ole vielä vakavamielisesti tehty, on mielestäni vain ajan kysymys, milloin tämä alkaa toteutua. Siinä, missä entistä enemmän löytyy 100% hardcore-metallimiehiä/naisia, kömpii esiin myös monipuolisia ja laajemmin oppineita lahjakkaita muusikoita, joilla on sydäntä ja taitoa ryhtyä hommaan.
 
Mielenkiintoista keskustelua tästä syntyy näemmä.
 
Todella, eikä vain tästä genrestä. Hyvät näkökannat täällä antavat miettimisen aihetta ja kypsyttelyä.
 
kädellisiin kuuluvan homo sapiens -nisäkäslajin edustajan ruoansulatusjärjestelmän tuottamaa jätettä
 
Nykyihminen on homo sapiens sapiens, jos meitä meinasit.

Nykyihminen on homo sapiens sapiens, jos meitä meinasit.
 
Homo sapiens sapiens taitaa olla homo sapiens -lajin alalaji, elikkäs ei se lause nyt ihan metsään mennyt.