Studiotyöskentely ›

Jos nauhureitten taajuusvasteet kiinnostaa, niin tuolta löytyy käppyröitä:
http://www.endino.com/graphs/
 
Mutta pitää myös, kuten on jo mainittukin, että jos vanhahtavaa soundia hakee niin suurin osa siitä tehdään jättämällä päällekkäisäänitykset minimiin ja mikitys ja tuotantotekniikoilla.
 
Itseasiassa ainoa asia nauhassa, mikä "päivittää" soundia on botnen luonne. (Jos nauhuri on siis ns. ammattikone) Itse äänitän melkein kaikki soittimet nauhurin läpi ja jos vedän vaikkapa bassorummun subkickin ja basson linjasoundin koneelle ilman nauhaa välissä, niin ei hommasta mitään retroilua tule. Itseasiassa 15 ipsin nauhanopeudella botne on paljon syvempi kuin 30 ipsin nopudella, joka käsittääkseni yleistyi vasta 80-luvulla.
 
Se mitä se nauha tekee, on se että ei tarvitse miksatessa avata niin paljon plugareita, eq:t "tarttuu" ääneen paremmin ja transienttitoisto on erilainen.
 
EDIT. Ehkä ihmisille on tullut mielikuva nauhureitten kapeammasta taajuusvasteesta siitä, kun vanhat levyt soivat kapeammalla äänialalla. Tällä ei ole kyllä mitään tekemistä itse nauhureiden kanssa, vaan lopullisen kuunteluformaatti ja sen ajan yleisen kotiäänentoisto saneli ehdot miten levyt miksattiin . Kannattaa kuunnella kuunnella niitä levyjä yhden elementin kokoäänikaiuttimella monona niin sen tajuaa.

No JUURI tuota mä hain!
 
"Yksi asiaan vaikuttava tekijä oli myös se, että 60-luvun alun nauhurit leikkasivat ylä ja alapäätä. Eli suunnilleen niin, että vaikka parhaiden mikrofonien taajuusvaste olikin luokkaa 20Hz-20kHz, pystyivät nauhurit tallentamaan "vain" 50Hz-15kHz. Samoin nauhureille ajettiin tavaraa monesti siten että tapahtui lievää nauhasaturaatiota, jolloin signaali ikäänkuin tasottui ja pehmeni."
 
eli nyt mä rupeen metskaa vanhaa kelanauhurii ! jea kiitos kaikille!
 
Tässäpä muuten mainio esimerkki siitä, minkä takia täällä on sekä turhaa että turhauttavaa yrittääkään jakaa tietoa.
 
Kysyjällä on selkeä käsitys vastauksesta jonka hän haluaa kuulla, ja kun se vastaus sitten tulee - olipa vaikka kuinka puutaheinää kuten yllä oleva kysyjää miellyttänyt sitaatti muuten on (sori vaan, tuossa on muutettu absoluuttiseksi totuudeksi vapaaehtoinen valinta joka kuitenkin oli vain eräs aikansa soundi-ihanteista ja niputettu samaan kasaan tekniikan hetkellinen välivaihe joka ei välttämättä edes päde suurimpaan osaan nauhureista) - ja kun se vastaus sitten tulee, kaikki muu keskustelu on arvotonta.
 
Mä olen itse kasvanut kelamankka-ajalla koko ikäni, ja digitallennus on mulle edelleen "uusi juttu joka alkaa olla jo ihan riittävän hyvä". Senkin takia on niin tylsää lukea tuollaista.
 
Mut toki kannattaa ostaa vanha kelakone. Kannattaa saman tien katsoa studiokoneita, niitäkin saa viiteenkymppiin nykyään, ja laatu on ihan muuta kuin vanhassa koti-Tandbergissa.
 
:-(

jos vanhahtavaa soundia hakee niin suurin osa siitä tehdään sävellysvaiheessa, jättämällä päällekkäisäänitykset minimiin ja mikitys ja tuotantotekniikoilla.

Viittisikö joku nauhoitella jotakin pätkää nauhalla ja digitaalisella, että saa porukka sitten arpoa sitä soundia.

Viittisikö joku nauhoitella jotakin pätkää nauhalla ja digitaalisella, että saa porukka sitten arpoa sitä soundia.
 
Tuskin tulee yhtäkään viestiä tähän keskusteluun enää. Liian riskaabelia.

Hmm. Eivät orkesterit nykyään haluakaan kuulostaa samalta kuin vanhoina hyvinä aikoina. Ihanteet ovat erilaisia. Sävellykset ja sovitukset ovat erilaisia. Äänitys- ja miksausmenetelmät ja -ihanteet ovat erilaisia...
 
Kysymys lienee siitä mitä ja miten halutaan tehdä.

Ja Risk-aabelihan se tuli sieltä heti.

Monellakin "digi äänityksellä" on osa raidoista joko äänitetty suoraan nauhalle tai
pyöräytetty nauhan kautta efektinä, nauha kompressio / saturaatio
no joo
 
Matti

..Ja sitten kun on hankittu se nauhuri, putkietunen ja kaikki, huomataankin, että ei se ero sittenkään ollut niin iso.
 
Sitten metsästetään uutta taikalaatikkoa.

Jos oli äänitykset niin rautaa niin mistähän ne äänittäjät oli tehty?
 
Vieläkin kuulee tarinoita jampoista joiden mikkisetuppi oli staattinen 40-70-lukujen välisen ajan. Mihinkään ei saanut koskea - mikän ei muuttunut vaikka tyylit ja kattaukset ympärillä vaihtuivat.
 
Vois olla aikamoinen kulttuurishokki ja ns. tekemätön paikka nykybändeille.

..Ja sitten kun on hankittu se nauhuri, putkietunen ja kaikki, huomataankin, että ei se ero sittenkään ollut niin iso.
 
Just näin!

No JUURI tuota mä hain!
eli nyt mä rupeen metskaa vanhaa kelanauhurii ! jea kiitos kaikille!
kiva
 
Ja sitten pitää metskata studiotason vehjettä. Siinä tarvitaan intoa ja tietoa äänipäiden trimmaamisessa, huollossa ja muussa, kun on museovehkeistä kyse. Älä odota pääseväsi yhtä helpolla, kuin PC:n kanssa. Varaosien kanssa voi päästä pari kyyneltä, ja nauhoihinkin joutuu sijoittamaan euroja ihan tosissaan. Ja jos moniraitavehjettä haet, niin menee vaan hankalammaksi.

En oikein ymmärrä ketjun aloittajan ongelmaa. Toisaalta ei saisi hifistellä vaan olla mahd luonnollinen, mutta toisaalta kaikki taajuudet eivät saisi tallentua narulle? Ilmeisesti paskaisessa äänenlaadussa on sama viehätysvoima kuin vanhoissa autoissa. Ei se sitä yhtään sen aidommaksi tee, vaikka populaarimusiikin juuret ovatkin vuosikymmenillä joina äänitekniikka kehittyi nopeiten.
 
Btw. käytöstä löytyy vanha soundcraftin 16-kanavainen kelanauhuri, sillä voisi joskus koittaa vaikka rumpuja äänittää. Mutta ne kelat tosiaan maksaa.

No jaa. Mä en taas voi ymmärtää, miten joku ei voi ymmärtää aloittajan ongelmaa, koska ongelma on hyvin suoraviivainen. Ennen levyt kuulosti paremmalta -> miten saa tehtyä samankuuloisia levyjä. Ihan simppeliä.

Osaako joku heittää nykypäivän artisteja, jotka oikeasti kuulostaisivat vintagelta? Ainoa, joka itselleni heti tulee mieleen on Amy Winehouse, joka on todella autenttisen kuuloista tavaraa, lukuunottamatta ylikovaa masterlimitointia. Olis hauska tietää, kuinka Amyn tuotanto on toteutettu.. Esimerkkejä löytyy kuitenkin varmaan monia. Antaa tulla!
 
Niin monesta nykypäivän vintagesta paistaa kuitenkin niin pahasti läpi pro tools-saundi. Kaikki arvaamattomuus ja asiaan kuuluvat "virheet" ovat poissa.
 
..Ja sitten kun on hankittu se nauhuri, putkietunen ja kaikki, huomataankin, että ei se ero sittenkään ollut niin iso.

Sitten metsästetään uutta taikalaatikkoa.
 
Ja toi on taas niin totta... Kaikkea on yritetty, mitään ei ole saavutettu. Kuitenkin homma on niin pitkälti kiinni hyvästä sävellyksestä, sovituksesta ja soittajista. Onhan se helppo heittää vitun kova kombo vetämään vaikka pelkän stereoparin eteen. Se vaan kuulostaa hyvältä ja aidolta ja vintagelta, jos niin halutaan.

Osaako joku heittää nykypäivän artisteja, jotka oikeasti kuulostaisivat vintagelta? Ainoa, joka itselleni heti tulee mieleen on Amy Winehouse, joka on todella autenttisen kuuloista tavaraa, lukuunottamatta ylikovaa masterlimitointia. Olis hauska tietää, kuinka Amyn tuotanto on toteutettu.. Esimerkkejä löytyy kuitenkin varmaan monia. Antaa tulla!
 
Hmm, tekeepä mieleni mainita Absoluuttinen Nollapiste (lukuunottamatta uusinta LP:tä ja EP:tä). Joidenkin levyjen äänityksistä on myös studiopäiväkirjoja (esim. 2005 Mahlanjuoksuttaja osoitteessa http://absoluuttinennollapiste.fi/levyt/stpk-mahla/kaikki.html ).
 
Mahlanjuoksuttajalla on ronskimmat/karkeammat soundit kuin muilla yhtyeen levyillä ja muutenkin levykohtaista vaihtelua kyllä on orkesterilla paljonkin.

Olis hauska tietää, kuinka Amyn tuotanto on toteutettu..
 
täs on vähän jotain aiheesta:
http://www.soundonsound.com/sos/aug07/articles/insidetrack_0807.htm

täs on vähän jotain aiheesta:
http://www.soundonsound.com/sos/aug07/articles/insidetrack_0807.htm
 
TÄnks! Erittäin opettavaista luettavaa.

mites olis tää http://www.myspace.com/sharonjonesandthedapkings ? bosco mann on kova luu.
 
On kyllä ehkä parhaimman kuulonen levy koskaan toi Sharon Jones & The Dap Kingsien 100 days, 100 nights.