Aloittelijat ›

Sainkin viritettyä tolla mittarilla kaikki kielet 440hz:lla. Kiitoksia neuvoista.

Jeah, nyt karkeasti 6 vuotta soittaneena saan soittimen vireeseen korvakuulolta. Enkä todellakaan osaa sanoa missä tarkalleen on E tai D, mutta niin että kielet ovat toisiinsa nähden vireessä.
 
Minun mielestäni soitin ei ole vireessä, jos ei ole tietoa virityksen tasosta. Voi olla C-viritys tai mikä hyvänsä, mutta on tiedettävä, mikä se on. Se, että kielet ovat toisiinsa nähden vireessä ei paljon lohduta, jos jonkun toisen pitäisi soittaa nauhan päälle oma osuutensa.
 
Hyvä osoitus edullisen tekniikan uusavuttomuudellistuttavasta vaikutuksesta koko tämä threadi. Muusikkoudesta unelmoivat tuskastelevat, etteivät saa soitintaan vireeseen ilman sähköistä mittaria, tai eivät edes tiedä, miten se viritetään! Käy huumorista.

Muusikkoudesta unelmoivat tuskastelevat, etteivät saa soitintaan vireeseen ilman sähköistä mittaria, tai eivät edes tiedä, miten se viritetään! Käy huumorista.
 
Nooo... En minäkään tiennyt miten kitara viritetään, ennen kuin naapurin pojan isä näytti :)
 
Mutta suosittelen kyllä opettelemaan virittämään korvakuulolta. Se on myös hyvää korvatreeniä. Äänirauta on siinä hyvä.

Ilman absoluuttista sävelkorvaa on mahdotonta sanoa tarkalleen, että mikä sävel milloinkin soi, jos ei saa referenssi-ääntä mistään (esim. äänirauta). Tämän takia kitaran virittämisessä riittää, että saa kielet vireeseen suhteessa toisiinsa.
 
E. Sun juttus käy huumorista parhaiten.
 
Totta puhut, että jostain on aloitettava.
Ei absoluuttisella sävelkorvalla ole mitään tekemistä normaalin virittämisen kanssa, äänirautahan on ikivanha juttu. Viittasin siihen, että lähtökohtaisesti turvataan johonkin sähköiseen apuun, kun ei ole sävelkorvaa ääniraudan käyttämiseen.
Uusavuttomuudellistumisella tarkoitin sitä, että oletetaan, ettei tarvita sävelkorvaa eikä laulutaitoa jne., kun tekniikka korjaa kaiken.
 
Kun puhutaan soittimen virittämisestä, niin mielestäni se tarkoittaa, että soitin on jossain TIETYSSÄ vireessä, ei sattumanvaraisessa. Lähtökohtaisesti virittäjä käyttää aina referenssiääntä. Jos soittelee aina yksin ei ole niin väliä, mutta jos vaikka nauhoittelee omia biisejä, on lähes välttämätöntä pitää "oikea" vire (viikon kuluttua voit haluta soittaa jonkun kohdan uusiksi, ja skittasi onkin jo 1/4 säveltä eri vireessä. On hirveä homma lähteä metsästämään oikeaa säveltasoa).
 
Simppeli käytännön esimerkki: Mitä vastaat, jos kaveri kysyy, missä sävellajissa biisisi menee? Sointu C ei ole sävelkorkeudeltaan sointu C, jos kitara on ylä- tai alavireessä.

Tosta sun jutusta sain vain sen käsityksen, että sun mielestä kaveri ei osaa virittää kitaraa, jos ei saa ilman referenssiääntä vireeseen.
 
Sori.

...jos vaikka nauhoittelee omia biisejä, on lähes välttämätöntä pitää "oikea" vire (viikon kuluttua voit haluta soittaa jonkun kohdan uusiksi, ja skittasi onkin jo 1/4 säveltä eri vireessä. On hirveä homma lähteä metsästämään oikeaa säveltasoa.
 
Ja joka tapauksessa kannattaa heti aloittaessaan nauhoittaa yhdelle raidalle pelkkää A:ta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Siitä sen "oikean" vireen sitten kätevästi saapi.
 
Mutta akustisen virittämisen kanssa tällä ei juurikaan ole tekemistä. Anteeksi.

Ja joka tapauksessa kannattaa heti aloittaessaan nauhoittaa yhdelle raidalle pelkkää A:ta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Siitä sen "oikean" vireen sitten kätevästi saapi.
 
Tai vaihtoehtoisesti virittää kitaran ennen äänittämistä:) Joko ääniraudan tai viritysmittarin kanssa.
 
Tietysti, jos referenssi-ääntä ei ole saatavissa, niin sitten ihan toimiva konsti.

Voihan kiesus!Näemmä olen tehnyt vuosikausia väärin.Olen aloittanut e kielestä,siitä ohuimmasta ja edennyt siitä edelleen.Korvakuulolla.Kun soi samassa.on kohillaan.Pimpparaudasta ottanut äänen.Viritysmittaria en omista.12 kielisen virityksessä meikäläisellä menee hirmuisesti aikaa.

Itse saan aina E:n oikein tunnustelemalla sen löysyyttä ja muut kielet siitä tuolla "vitos tekniikalla".
 
Täh!Siis kielen löysyys!Nyt en oikein ymmärrä?