Yleistä keskustelua musiikista ›

Joskus ylä-asteella meillä oli musiikin tunnilla käytäntönä, että tytöt istuu eturivissä ja laulaa opettajan pianosäestyksen tahdissa. Jätkien piti istua takapenkissä pitäen turpansa kiinni, kun muuten vain pulisevat. Ja tällä sopimuksella jätkät saivat musiikista sovitun seiskan todistukseen. Kerran sitten tämän miesopen soittaessa pianoa hankasin kammalla semmoista kurisevaa komppia pulpetin reunaan. Arvaamaton musaopemme katkaisi soittonsa ja alkoi hakea katseellaan hankaajaa. Luokassa tuli todella hiljaista, kunnes tämä miesope totesi vilpittömästi hymy naamallaan, että olipa hieno ja groovaava komppi, jatka vaan. No enhän ujouksissani ja hämmennystäni voinut enää jatkaa. Mutta tuolloin musatunnit oli aika nuivia, koska koulussamme ei ollut muita soittimia open pianon lisäksi kuin nokkahuiluja, bongot ja jotain marakasseja sekä triangeleita. Tietysti sitten kun minun vuosikerta pääsi koulusta, sinne tuli kaikki bändisoittimet...
 
Armeijassa taas naputteluni ja paukutteluni tuli joskus ärsyttävästikin tutuksi kaikille, eikä rumpuharrastukseni jäänyt epäselväksi tupakavereille. Yksi ilta sitten istuimme tuvassa punkilla odottaen hiljaisuudessa vahvuuslaskentaa. Mulla oli jalassa intin "kusiluistimet", jotka läpsyivät mainiosti lattiaa vasten. Mulla oli siinä sitten kompit ja fillit käynnissä, kun alikessu tuli tuvan ovelle ja ärjäisi. "Ei täällä mitään rumpaleita ole". No se tietysti sai aikaan naurunpyrskähdyksiä johtuen ehkä kommentin kaksisuuntaisesta ymmärtämisestä. Eli joko alikessu ei tiennyt asian oikeaa laitaa, tai sitten tiesi hyvinkin... Asiaa sivuten ensimmäisenä inttipäivänä odottelimme ensimmäiseen tupaamme ohjattuina ja ahdistuksen vallassa jatko-ohjelmaa. Eräs kapiainen kävi siinä sitten juttelemassa ja kyseli harrastuksia. Eräs tyyppi totesi olevansa kitaristi ja tämä kappari siihen: "Ai, teitä ei tänne kauheesti eksykään".
 
Parisen vuotta sitten annoin nuorisotalolla muutaman tunnin rumpujen soitosta kiinnostuneille tytöille, jotka olivat noin 11-14-vuotiaita. "Oppilaat" kävivät yksitellen keskittymisen takaamiseksi. Yksi innokas tyttö siinä sitten kysyi, että osaanko Nightwishin rumpusoolon... Vastasin, että en oikeastaan tiedä minkälainen sellainen on. Selittelin myös, että mulla ei ole kahta bassaria tai tuplapedaalia, joten en saisi "sooloa" kuulostamaan mitenkään Nevalaisen Jukalta. Soitin siinä sitten omasta päästä jotain, ja tyttö haukkoi henkeä hihkaisten, että "aika hyvin"! Purskahdin tahtomattani nauruun ja oikeastaan myös liikutuin tuollaisesta "lapsen" ihailusta. Voi kun joku soittamisesta ymmärtävä aikuinenkin olisi joskus yhtä ihastuksissaan... ;)
 
No kerran sitten taas erään pikkukaupungin keikalla soundcheckissä hakkasin rumpuja. Keikkapaikka oli kuppila, jonka eräässä pöydässä istui pari noin 35-45-vuotiasta moottoripyöräkorston näköistä tyyppiä. Toinen sitten ärjäisi aika kuuluvasti, että "lopeta saatana se paukuttaminen". Soundcheckin jatkaminen tuntui niin arveluttavalta, että kävin kertomassa henkilökunnalle tilanteen. The stuff kävi sitten keskustelemassa korstojen kanssa ja he päättivät sitten onneksi poistua paikalta.