Kitarat: kitarakamat ›

Tervehdys,
 
hakusessa olisi uusi kitara Statocaster Standardin (MIM) ja Jackson Fusion Pron rinnalle arsenaalia täydentämään. Kummatkin ovat kelpo soittimia, strato suorastaan hyvä. Teinivuosien jälkeen turhan hevikireältä tuntuva Jaska on jäänyt vähemmälle käytölle, ja huolimatta kitaran riettaan räyhäkkäästä asenteesta, straton vakioyksikelaiset tuntuvat vähän ohuilta raskaammassa rokissa.
Jotenkin on alkanyt kuumottamaan hieman Les Paul henkiset (ainakin muotoilultaan), enemmän tai vähemmän modernit, humbuckereilla varustetut herrasmiessoittimet.
 
Soitettava musatyyli on monipuolinen, painottuen ehkä hard rockiin (70s rock, Kiss yms) ja raskaampaan stoner/Sabbath tyyliseen riffittelyyn. Tilutteluominaisuuksia ei nyt tarvita. Sointiin tulisi tarvittaessa saada sopivasti kirkkautta kauniita puhtaita säveliä varten.
 
Hintaluokka lienee max. 600e, lähinnä koska uskon että tuolla rahalla maailmalta saa laadukkaan ja monipuolisen soittimen harrastustoimintaa inspiroimaan.
 
Mielessä ovat jonkin aikaa vaihtoehtoina luupanneet PRS Singlecut SE, LTD ec-400 ja Schecter Blackjack Tempest. Mustana hevosena voisi heittää peliin vielä Yamaha AES 620:n.
 
Vai löytyisikö sittenkin oikea vaihtoehtä esim. Tokain valikoimista?
 
Niin, kokeilemallahan ajatukset kirkastuvat, mutta kyselenpä kuitenkin mitä ko. vaihtoehdoista tulee mieleen kitaravalinnan vaikeudesta enemmän kokemuksia omaaville soittajille.
 
Kriteeristöä:
- Oivallinen hinta-laatu suhde
- Mahonkirunko (lämpöä, sielua?)
- Lämmin, rouhea ja monipuolinen humbucker soundi (esim. SD JB/59?)
- Valmius pitkän suhteeseen
 
Kiitokset kommenteista,
 
*Trifon*

Ei kellään tule mitään mieleen..?

Tuossa PRS SE:ssä on aika jämerä kaula verrattuna tuohon Ltd:hen, eli tosiaan kannattaa käydä omin käsin kokeilemassa. Hyviä keppejä tosin molemmat, ja briteistä näkyy noita Korean PRS:iä saavan puoli-ilmaiseksi.

Mulla on Schecterin Tempest BJ ja voin kyllä sitä suositella juuri tuollaiseen riffittelyhommaan. Kaula on ainakin omaan, keskikokoiseen käteen jämäkkä, joten kitaran "lyömäsöittimena" käyttö onnistuu enemmän kuin mukavasti. Samasta syystä tosin tilut ja muut saa sitten soittaa muilla soittimilla(ikäänkuin niilläkään luistaisi).
 
Oon huono puhumaan mikeistä, mutta toi SDn JB/59-setti on aika paksun oloinen soundeiltaan, olematta kuitenkaan tuhnu. Puolitusmahdollisuus molemmissa toki on kiva ominaisuus sekin...
 
Päädy siihen vain! :)
 
-sf

Tuossa Schecterissä on mahonkirunko ja JBn treblekkyys ei ainakaan omien kokemuksieni perusteella kovin hääviltä siinä soundaa. Tosin omassani mahonkiritsassani on vaahterakansi, joka osiltaan kirkastaa sointia vielä entisestään.

Kiitoksia. Niin, kiinnostusta PRS:n SE mallistoon lisää erityisesti tuo hinta (suhteessa laatuun) millä niitä saa esim. briteistä. Ovatkohan ne tosiaan niin timantteja pelejä kuin arvosteluissa ja vertailuissa annetaan ymmärtää? Uskaltaisiko tilata yksilöä kokeilematta?
 
SE mallistossa kiinnostava yksityiskohta on myös nauhojen koko. Ainakin Singlecutissa nauhat tuntuvat olevan hieman Jumbo-kokoa pienemmät, mikä mielestäni helpottaa hieman sointujen soittamista. Näin ainakin tuntuu verratessa Stratoani (medium nauhat) ja Jacksoniani (jumbot). Onhan niissä kauloissa tietty muutakin eroa.
 
Täytyisi saada jossain järjestettyä kunnon A-B-C testi samalla styrkalla, niin pääsisi kunnolla kiinni noiden eroihin. Vaan eipä taida onnistua.

Ovatkohan ne tosiaan niin timantteja pelejä kuin arvosteluissa ja vertailuissa annetaan ymmärtää? Uskaltaisiko tilata yksilöä kokeilematta?
 
Ei voi tietää. Halpiksissa on yleensä hillittömiä eroja yksilöiden välillä. Ja varaudu siihen, että ainakin mikit ja virittimet menevät vaihtoon. Toisaalta, jos maniska on 400 € uutena gig bagin kanssa, niin onpa ainakin askarteluhupia talven ehtoiksi. Äkkiä tuommoisen summan vetää bissen muodossa parissa kuukaudessa kurkusta alas. Mitään ekstaasiruoskaa SE:stä tuskin on turha odottaa. Vaikka rakenteleminen ja viritteleminen on kivaa, alan itse taipumaan siihen, että ostan mieluummin kalliimpaa joka on kerralla kohdallaan. Menee pitkällä aikavälillä vähemmän rahaa. GAS on kyllä vakava tauti.
 
Vertailut ja muut... hmm... mietitäänpä vaikka, paljonko PRS on laittanut rahaa esim. Guitar Playerin kokosivun ilmoituksiin vuosien varrella, ja sitten mietitään onko ko. läyskä objektiivinen journalismissaan. (Ja mihin katosivat vanhat kunnon tylyn ekstensiiviset shootoutit lehden sivuilta?)

Ei voi tietää. Halpiksissa on yleensä hillittömiä eroja yksilöiden välillä. Ja varaudu siihen, että ainakin mikit ja virittimet menevät vaihtoon. Toisaalta, jos maniska on 400 € uutena gig bagin kanssa, niin onpa ainakin askarteluhupia talven ehtoiksi.
 
Jostain syystä en itse miellä PRS SE mallistoa sellaisiksi "halpiskitaroiksi", joissa nämä erot yksilöerot olisivat huikeita, vaan ihan laatupeleiksi, joiden kohdalla laatukontrolli pelaa. Mutta kokemusta ei ole, siksi kyselen. Toki on mukavampi ostaa itse käsin valittu yksilö, mutta kitupiikkinä en voi olla huomioimatta näitä nettikauppojen hintoja... ;) Onko esim. LTD ec-400 kitaroissa havaittu suuria yksilöeroja?
 
Nyt olen hakemassa juurikin sellaista soitinta, jossa ei tarvitsisi miettiä minkään osan vaihtoa. Ei ole harrastuneisuutta sellaiseen virittämiseen. Jo pelkän kitaran valitseminen on niin hankalaa, saati että alkaisin vaikka mikkivaihtoehtoja pähkäillä.
 
Vertailut ja muut... hmm... mietitäänpä vaikka, paljonko PRS on laittanut rahaa esim. Guitar Playerin kokosivun ilmoituksiin vuosien varrella, ja sitten mietitään onko ko. läyskä objektiivinen journalismissaan. (Ja mihin katosivat vanhat kunnon tylyn ekstensiiviset shootoutit lehden sivuilta?)
 
Asiallinen pointti. Vastaavia shootoutteja on jokus näkynyt myös esim. Riffin sivuilla. Nykyään tuntuu että useimmat Riffin arvostelut (myös SE:n kohdalla) tuntuvat päättyvän hinta-laatusuhteen ylistämiseen, yleiseen kehumiseen, ja kokeilukehotukseen. Hyviä tuntuvat kaikki olevan. Jotenkin kaipaisin lisää kriittistä analyyttisyyttä.

Multa löytyy sekä toi LTD että PRS. Tosin LTD on EC400at ja PRS on Tremonti SE, mutta kuitenkin. PRS:ä kannattaa ainakin käydä testaamassa, se Wide-fat kaulaprofiili ei varmaan sovi ihan pienisormisimpien kouraan. LTD:ssä onkin sitten pienempi kaula, vaikkei ei sekään tietysti mikään tilutikku ole. PRS:n orkkismikeistä en osaa sanoa, omani ostin käytettynä ja siihen oli vaihdettu EMG:t.
 
Ainakin tuo mun PRS pitää vireen ihan kummallisen hyvin. Tuntuu, että ei haittaa vaikka kuljettaa treeneihin jääkylmässä autossa, tai on lavalla paahtavien lamppujen alla. Ei se tunnu menevän epävireeseen sitten millään.
 
Intonaatio on PRS:ssä hiukan hankalampi säädettävä, kun tallassa ei oo yksittäisille kielille säätöä, ainoastaan niillä kahella tallan ruuvilla fiksataan. Mut silti siinä on intonaatiokin ihan ihmeen kohdillaan. Voi olla, että mulle on sattunut hyvä yksilö, mutta en voi olla suosittelematta tuota PRS:ää, varsinkin kun niitä saa nyt niin halvalla Briteistä. Olettaen, että se kaulaprofiili sopii käteen. Itellä on 12-54 kielisetti kiinni, joten kitara pelittää hyvin hiukan paksummillakin kielillä.
 
Mulle on ainakin jääny kuva muutamia SE-malleja testanneena, että laatu on kohtalaisen tasaista. Mutta taas, voi tietysti olla vaan tuuria, että mun testaamat yksilöt on sattunu olemaan hyviä.
 
Alunperin hankin tuon PRS:n kakkoskitaraks, mutta aika nopeesti se syrjäytti LTD:n kakkoskitaraksi. Nyttemmin oon käyttäny melkeen enemmän LTD:tä monipuolisempien mikkien takia, mutta en enää näe noita kitaroita niinkään toisiaan poissulkevina vaihtoehtoina, vaan enemmänkin eri tarkoitukseen olevina soittimina. Molemmat ne on hyviä.

ei nuo PRSn SEt vielä muutama vuosi sitten ollu lähelläkään noita halpishintoja millä niitä nykyään myydään tuolta brittien halpahalleista, tais suomen ovht olla alunperin lähempänä 700-800 euroa (esim. vanhassa rytmissä tremonti 695e).