Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä halusin kitaristiksi kuultuani Hurriganesin Get On -kappaleen. Koska kitaristi ja laulaja ovat rokkibändissä eniten esillä, mun täytyi olla toinen niistä. Mä en ikinä kehtaisi laulaa, joten kitara oli jees valinta. Ja sillä saa vetää sooloja ;)
 
Kaupallisuuden aikana soittotaidolle annetaan liian vähän arvoa. Toivottavasti vielä mun elinaikanani asiat muuttuvat parempaan suuntaan. Perinteisiä soittimia soitetaan, koska niiden kanssa pääsee helpommalla kun jokainen naapurikin osaa opastaa.
 
World needs a guitar hero!!

Toivottavasti vielä mun elinaikanani asiat muuttuvat parempaan suuntaan.
 
World needs a guitar hero!!
 
Tee minulle sininen naamari ja lähtekäämme taisteluun musiikin puolesta rahaa ja pinnallisuutta vastaan!

Mielestäni piano on "pahempi" tapaus kuin kitara. Vanhemmat ostavat tytölleen pianon ja tämä soittaa sukujuhlissa jotain kivaa ja kaikki taputtavat. Kitara yleensä valitaan kuitenkin itse, harvemmin vanhemmat tunkevat lapselleen kitaran käteen ja toivovat, että tästä tulee rocktähti. Pianolla minäkin aloitin ja myös siskoni soitti pianoa aikansa, kunnes lopetti täysin. Rumpujakin kokeilin joskus, mutta kitaraan veti veri koko tuon ajan. En silti ole pysynyt pelkästään kitaran varressa, aina tekee mieli kokeilla itselleen uusia soittimia, saa hieman uutta näkökulmaa musiikkiin.
 
Pianoa ainakin voinee huoletta kutsua perinteikkääksi soittimeksi, sen rooli "valtavirta -musiikissa" ei tosin ole yhtä suuri kuin esimerkiksi kitaran. Pianolla saattaa aloittaa suurempi määrä muusikoita kuin kitaralla, mutta ongelmaksi tulee tuo pianon koko. Kitaran voi napata mukaan ja mennä kaverille jamitteleen tuosta vain. Pianistit tuntuvat muutenkin olevan soittajina melko yksinäisiä, treenaavat hieman klasaria ja täts it, eivät he välttämättä haluakaan soittaa bändissä/yleisölle ainakaan kyseisellä soittimella. Sääli sinänsä, ainakin minulle kelpaisi pianon taitaja bändiini milloin vain.

Pianoa ainakin voinee huoletta kutsua perinteikkääksi soittimeksi, sen rooli "valtavirta -musiikissa" ei tosin ole yhtä suuri kuin esimerkiksi kitaran. Pianolla saattaa aloittaa suurempi määrä muusikoita kuin kitaralla, mutta ongelmaksi tulee tuo pianon koko. Kitaran voi napata mukaan ja mennä kaverille jamitteleen tuosta vain. Pianistit tuntuvat muutenkin olevan soittajina melko yksinäisiä, treenaavat hieman klasaria ja täts it, eivät he välttämättä haluakaan soittaa bändissä/yleisölle ainakaan kyseisellä soittimella. Sääli sinänsä, ainakin minulle kelpaisi pianon taitaja bändiini milloin vain.
 
Joo. Tiiätkö kerrankin mä oon aivan samaa mieltä kuin sä. Ja kaiken lisäksi monet pienestä asti pianotunneilla käyneet tytöt tosiaan soittavat pelkästään sitä klasaria, eivät ole koskaan halunneet ruveta säestämään vapaasti tai improvisoimaan, mikä on mielestäni yleismuusikkouden kannalta varsin huolestuttavaa... jopa omassa kaveripiirissäni (jossa on paljon musiikinopiskelijoita) on tällaisia kilttejä klasaripianisteja jotka eivät osaa soittaa vapaasti säestäen Ukko Nooaa. Se on mielestäni ollut aina niin uskomatonta jotenkin. Miksi? Miksi ei ole mielenkiintoa soittamiseen muuten kuin soittotunneilla käymisen kautta?
 
Joo. Ja itselläni tämä vapaa säestys/improilu pianolla on paremmin hanskassa kuin perinteinen klasari, vaikka olen minäkin lähes 2a:n suorittanut klasaripianossa. Olen vaan klasaripianon suhteen aika kunnianhimoton kuitenkin. Olen kyllä huomannut että hyvistä kiippareista/pianisteista bändeissä on pulaa, koska minuakin on moneen hommaan kyselty. Valitettavasti usealla pianistilla just bänditouhut jää tuohon soittimen kokoon... ja pitäis ostaa keikkapianot ja syntikat ja muut akustisen lisäksi. Kuitenkin kun akustinen piano on se paras, niin uskon ettei sitä aina tee mieli mennä kokeilemaan suhteellisesti paskempia keikkapianoja musiikkikauppaan. Itse olen nyt ostamassa keikkapianoa tms., että edistystä ainakin sen suhteen.