Media ja viihde ›

The Wrestler pitää kyllä ehdottomasti käydä katsomassa leffateatterissa, kun kerrankin jotain katsomisen arvoista on esityksessä. Harmittaa, kun tuo Finnkinon tarjonta ainakin Oulussa on 99 prosenttisesti paskaa, niin jää leffakäynnit noin yhteen per vuosi.

Niin harvaa suosikkielokuvaani olen päässyt kunnioittamaan käymällä sen teatterissa katsomassa, että nyt pitää varata liput The Wrestlerin ensi-iltaan. Tätä leffaa on tullut odoteltua jo vuoden päivät ja sille on paikka varattuna omassa all time-top10:ssä, ihan vain jo trailerin perusteella :)
 
Toisaalta, pudotus voi kyllä olla pahempi korkealta. No, en usko että joudun pettymään. Dipsetcityboy hallitsee kyllä leffansa, joten toivoa riittää.
 
E. Jaahas, eihän siihen voi vielä varata. Kehveli.

My Name is Bruce
 
Bruce Campbellin ohjaama ja pääosittama komedia Bruce Campbellista. Kusipäinen ja alkoholisoitunut b-luokan kauhuleffastara joutuu leffojensa fanin kidnappaamaksi kaukaiseen pikkukylään taistelemaan kiinalaista demonihirviötä vastaan. Bruce tietenkin luulee tulleensa jekutuksen kohteeksi, eikä tajua ihmisten odottavan hänen oikeasti olevan Evil Dead-leffojen Ash.
 
Ei tämä ehkä Bubba Ho-Tepille aivan pärjää, eikä varsinaisia huutonauroja aiheuttanut, mutta hytkymistä ja höhötystä kyllä sen verran, että tulee varmasti uudelleenkin katsottua. Vahvasti BC:n uralle itseironisen naljailun varassa etenevä leffa ei varmasti toimi kuin Campbellin faneille ja leffojaan katselleille.
 
Traileri: http://www.youtube.com/watch?v=Yq1m6Utwyjw&e

Being John Malkovich
 
Tätäkään ei ollut vielä tullut nähntyä, vaikka varsin yleistä arvostusta tuntuu nauttivan. Ja varsin mainioksi leffaksihan tämä paljastui. Vähän erilainen komedia. Ei siitä enempää.
4/5
 
The Wackness
 
Tämäpäs oli varsin yllättävä draama komediavivahtein. Leffa kertoo tarinan High schoolista valmistuvan pilveä myyvän pojan ja hänen psykiatrinaan toimivan vanhemman miehen ystävyydestä. Tapahtumat sijoittuvat 1994 kesän New Yorkiin ja soundtrack in hyvinkin rap-henkinen, mutta tuohon aikaanhan räppärit olivat mustia ja meininki tr00, joten ei siinä mitään. Leffassa on varmasti paljon tarttumapintaa ja samaistumisen aihetta, jos on ollenkaan kokemusta pieleenmenneistä ihmissuhteista. Suosittelen.
 
4/5

Robocop (1987)
 
Scifi-genren tuotokset eivät tietokylläisellä ajalla sellaisenaan herättäne mainittavaa huomiota lippuluukuilla. Poikkeaviksi yksilöiksi paljastuvat tietysti fanikulttuurin innokkaimmat lipunliehuttajat. Koska Hollywoodissa on harvoin osattu vastata tieteiskirjallisuudessa piilevään potentiaaliin, asettuvat poliittiset selkkaukset menestyvien spektaakkeleiden raameiksi. Paljon on ylimääräisiä keloja esimerkiksi Lucasin Star Wars-trilogiassa, jossa on suotta jätetty kylmän sodan vertaukset puolitiehen.

Osattiin 80-luvulla heittää pallo takaisinkin.
 
Reaganin aikana sankaruutta piilevästi kritisoivia kassamagneetteja on kourallinen. Schwarzeneggerin Terminator (1984) ja Predator (1989) joutuvat kilvan väistymään Paul Verhoevenin käsiin ajautuneen supersankari-parodian tieltä. Robocop nauraa tummanpuhuvasti amerikkalaiselle materialismille, voimapolitiikalle ja olemattomalle sosialismille. Tympeän ruumiin kauhun polkevat tällä kertaa jalkoihinsa perustellut pohdinnat ihmisen, eläimen ja koneen saumattomista suhteista.
 
****

Reaganin aikana sankaruutta piilevästi kritisoivia kassamagneetteja on kourallinen. Schwarzeneggerin Terminator (1984) ja Predator (1989) joutuvat kilvan väistymään Paul Verhoevenin käsiin ajautuneen supersankari-parodian tieltä. Robocop nauraa tummanpuhuvasti amerikkalaiselle materialismille, voimapolitiikalle ja olemattomalle sosialismille. Tympeän ruumiin kauhun polkevat tällä kertaa jalkoihinsa perustellut pohdinnat ihmisen, eläimen ja koneen saumattomista suhteista.
 
****
 
Todellakin teemoiltaan ansiokas elokuva, yksi parhaita scifielokuvia koskaan. Verhoeven oli mahtava valinta ohjaajaksi, muut olisivat ehkä tehneet tarinasta vähän romanttisemman ja tunteellisemman, Verhoevenin malli ála K-18 oli loistava.
 
Oma arvio taas välillä:
 
Menetetty Maa (No Country For Old Men, 2007)
 
Neljän Oscarin voittaja (mm. paras elokuva, paras ohjaaja). Coenin veljekset. Verinen toimintatrilleri. Olipahan ennen elokuvaa odotukset tapissaan, pelotti miten tämä sitten allekirjoittaneelle kolahtaa. Kolahti kyllä.
 
Kyllä elokuva paikoillaan piti koko elokuvan, tuotti jännitystä ja kauhuakin, muttei överiksi asti tarinan ja dialogin kannalta. Tommy Lee Jones oli filmiajaltaan loppujen lopuksi yllättävän pienessä roolissa, mutta tarinan ja otsikon paljastaman teeman kannalta elintärkeässä roolissa. Mies puhui vähän, mutta asiaa. Yllättäen suurimmat kiksit tuotti ennalta perin tuntemattoman Javier Bardemin roolisuoritus, joka täysin oikeutetusti sai roolistaan Oscarin: epämääräinen, moppitukkainen ja ilmeetön psykopaatti kuin jostain toisesta maailmasta. Elokuva kannattaa ehdottomasti kuunnella kuulokkeilla mikäli mahdollista, Bardemin ääni on jotain aivan uskomattoman loistavaa; eipä olisi kaveria elokuvan jälkeen espanjalaiseksi uskonut. Josh Brolin oli myöskin hyvä kiinnitys elokuvaan, miehestä paistoi Länsi-Teksas kilometrien päähän. Miljöö on kuvattu kauniisti ja perin aidosti, ja elokuvan loppu oli ainakin allekirjoittaneelle mukava, pienimuotoinen yllätys. Coenin veljesten toimintakohtaukset loistivat erilaisuudellaan todella edukseen muiden elokuvien toimintakohtauksista, teknisestä taitavuudesta kuitenkaan tinkimättä.
 
Jos etsitte jännittävää ja veristä toimintatrilleriä loistavan aidontuntoisella ja kauniilla miljööllä, sekä koskettavaa tarinaa ajan kulumisesta ja tapojen muuttumisesta, look no further.
 
4.5/5

Yes Man
 
Carreyn viimeisin ehkä hieman yllättäenkin on idealtaan melkolailla täysi toisinto miehen aiemmasta Valehtelija, valehtelija -leffasta. Ei aiheuta yhtään varsinaista naurukohtausta, mutta toisaalta piti ihan hyvällä mielellä suurimman osan ajasta. Ihan toimiva feelgood-hassuttelu, jota tuskin kuitenkaan enää uudestaan tarvitsee katsoa.

Jos etsitte jännittävää ja veristä toimintatrilleriä loistavan aidontuntoisella ja kauniilla miljööllä, sekä koskettavaa tarinaa ajan kulumisesta ja tapojen muuttumisesta, look no further.
 
4.5/5
 
Olipa hyvää arviota vähän ristiriitaisesti vastaanotetusta elokuvasta.

Room 1408
 
Nojoo mitäpä tästä sanoisi. Tarttui kouraan leffavuokraamosta, kun melkein kaikki kahtomisen arvonen on jo vuokrattu vuosien varrella. Sekava juoni, kehnoa näyttelyä, ei selittänyt mitään, mutta ei myöskään antanut katsojalle paljon tulkintaa. Tai ehkä antoi, mutta koko pätkä oli niin tylsä ettei tulkintaan ole aihetta. Samuel L. Jacksonia nähtiin korkeintaan viisi minuuttia koko leffan aikana, sen takia kannattaakin painaa miehen naama kansivihkoon.
 
Eikä edes pelottava. Turhuutta.
 
1/5

Burn After Reading **
 
Entie, hyviä näyttelijöitä pitäs olla leffa täys, ja kieltämättä onki, mut ei vaan oikeen "lähteny" jotenki. Ehkä lukemieni kehujen perusteella sitte vaan ootin ihan liikoja taas. Ei tää mun mielestä ollu ees mikään erityisen hauskakaan leffa, toisaalta taas kunnon jännäriks toi juoni oli melkosen keskinkertanen. Ihme röytöö. Kaikki kunnon "klassikon" ainekset tuntu vallan puuttuvan tästä leffasta. Kerran sen jakso silti ihan hyvin kattoo, vaan eipä mitään ihmeempiä himoja jääny ainakaan ihan pian uudestaan nähdä.
 
E: Mut lopputekstien alla soi hiton hyvä biisi, The Fugs: CIA Man. Uus tuttavuus mulle, vaikka vanha bändi ja biisi jo ilmeisesti kyseessä, mut tästä kyllä kovasti tykkäsin.
 
E: Eipä niiltä ny aivan kauheeta määrää mun lempimusaa ainakaan YouTubesta kumminkaan löytyny. Mut selvispähän tossa surffaillessa, että just tää bändi teki alkuperäisversion Hectorin sittemmin meilläki tunnetuks tekemästä "Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään...", nimellä Nothing. Aina jotain uutta näköjään oppii kuitenki...
 
E: Ja sori vaan offtopikit taas, jos jotakuta sattuu kauheesti haittaamaan...

Rokkaava Bradyn Perhe (ilmeisesti the Brady Bunch-elokuvaremake vanhasta sarjasta).
 
Katsoin 3,2 minuuttia. Tuli depressio ja itkin kämmeneeni vikisten kirosanoja. Yksi kirosanoista oli "vittu", ja uskon että se toistui pari kertaa.
 
0/150

God on Trial ****
 
Ei ehkä pelkän äksönin ystäville voi tätä oikeen suositella, kun ei tässä sillai mitään varsinaisesti tapahtunu; koko tarina sijottuu periaatteessa yhteen ainoaan Auschwitzin parakkiin, jossa juutalaiset pistävät pystyyn traditioidensa mukasen oikeudenkäynnin jumalaansa vastaan. Hemmetin hyvät näyttelijät kautta linjan, melkeen unohti leffaa kattelevansa, eikä mitään dokumenttia sentään, vaikka tää tais ainaki jossainmäärin tosipahjanen juttu ollakki. No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. Juutalaisuuden (ja miksei kristinuskonki) historiasta tässä tuli melkonen tietopaketti kyllä, tiedä sitte kuinka paikkansapitävää tietoo taas. Keskitysleirifilmeille tyypillinen natsien pahuudella mässäily silti puuttu melkeen kokonaan, samaten semmonen sentimentaalinen tunteisiin vetoaminen, paitsi ihan lopussa, joka oli jotenki vähä "lälly", ainaki mun makuuni. Jos jumala ja uskonto aiheena yhtään kiinnostaa, ni suosittelen kattomaan (YouTubesta tääkin löytyy, tosin ilman suomitekstejä, jos semmosia nyt kukaan enää ees kaipaa), jos taas aihe ei yhtään kiinnosta, ni sittei varmaan kannata ruveta kattoonkaan, ettei pääse uni yllättään... ;)

Rokkaava Bradyn Perhe (ilmeisesti the Brady Bunch-elokuvaremake vanhasta sarjasta).
 
Katsoin 3,2 minuuttia. Tuli depressio ja itkin kämmeneeni vikisten kirosanoja. Yksi kirosanoista oli "vittu", ja uskon että se toistui pari kertaa.
 
0/150
 
THV-ainesta.:)

Katsastus
 
Enpä muista, koska olisin viimeksi nähnyt hyvän suomalaisen leffan, kaikki on nykyään jotain bläkautteja tai muuta veriripulia.
Puolet dialogista vain jäi harmittavasti kuulematta, kun känniset miehet nauroivat niin kovaa vieressä. Ei kyllä suomesta muutenkaan saa koskaan mitään selvää.
Miksi aina pitää puhua suu kiinni?
 
eos/5
 
I am legend
 
Kiinnostava aihe ja toteutuskin oli mukavan tyly.. Siihen saakka kun möröt tulivat esiin. Ei huonot tehosteet kiinnosta tai laske leffan arvoa, mutta eikö niitä olisi voinut toteuttaa näyttelijöillä ja maskeerauksella?
 
2,5/5
 
Prinsessa Ruusunen
 
Loistava. Prinssi oli ääliö nöösi, joka ei pärjännyt yhtään itsekseen ja Maleficent (+sen poppoo) yksi cooleimmista leffapahiksista ikinä. Tylsä prinsessakin oli vain sivuosassa, eikä mikään neuvokas ja tomera tärkeilijä, kuten kaikki naissankarit nykyään.
Piirtojälki ja musiikit ja kaikki ihan parhautta.
 
5/5 ja klassikkoleima.

Katsastus
 
Enpä muista, koska olisin viimeksi nähnyt hyvän suomalaisen leffan, kaikki on nykyään jotain bläkautteja tai muuta veriripulia.
Puolet dialogista vain jäi harmittavasti kuulematta, kun känniset miehet nauroivat niin kovaa vieressä. Ei kyllä suomesta muutenkaan saa koskaan mitään selvää.
Miksi aina pitää puhua suu kiinni?
 
Sauna - Wash Your Sins -ketjussa päätelmiä asian tiimoilta.
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 26&t=165879&o=40&co=120

The Curious Case of Benjamin Button ****
 
Aika takuuvarma Oscar-magneetti varmaanki tää leffa tänävuonna. Brad Pitt vetää oikeen hyvän roolin "takaperin" elävänä herra Buttonina, Cate Blanchettia taas enno voinu kunnolla ikinä missään sietää, mut varmaan seki jonku pystin tästä leffasta silti saa. Muut näyttelijät ei sitte ollukaan mulle mitenkään häiritsevän tuttuja, eikä oikeestaan jääneet kunnolla mieleenkään, mut eipä haitannu. Tarina ei tietysti kauheen realistinen välttämättä oo, pikemminki semmonen "satu aikuisille", mut ei sekään nyt tuntunu mua pahemmin haittaavan. Ainoo selkeesti negatiivinen juttu musta oli leffan lähes kolmen tunnin kesto: kyllä helposti ois voinu vaikka tunnilla tiivistää ja jättää loput ihan suosiolla sinne leikkaushuoneen lattialle; nyt rupes mielenkiinto ikävästi hiipumaan sitä mukaa, kun Button nuoreni ja muut vanheni. Vähä semmonen ähky olo tosta nyt kuitenki jäi, vaikka hyvä leffa oliki; vähäniinku semmonen "makeaa mahantäydeltä" -fiilis, tiettekö? Meinaan kattoo joskus uudestaanki kyllä, mutten välttämättä ihan hetikohta kuitenkaan...
 
The Da Vinci Code *
 
Vihdoinki sain tänki leffan katteltua, ja pakko sanoo: odotukset tais olla iiiihan liika korkeella taas kerran. Musta tää oli loppuviimeks melko surkee tekele, lähes kaikin puolin. Tom Hanks ei tuntunu istuvan rooliinsa oikeen lainkaan nyt kyllä, enempää mitä se Amelie-tyttökään, tai "Doc Ock" piispana. Ian McKellen ja Paul Bettany sen sijaan sopivat kumpikin rooleihinsa todella hyvin, mun mielestä. Tarina taas oli ihan mikkihiiritasoo, semmosta huikeanjännää ja vauhdikasta paskaa. Oletin tosiaan etukäteen, että tykkäisin tästä leffasta, mutta kuten sanottu, pettymys oli karu. Ja vielä kunne molotti sitä vitun ranskaa (ja vissiin muitaki mulle täysin vieraita kieliä) melkeen puolet leffasta, eikä mulla ollu siis tekstitystä nyt käytössä, ni yli hilseen meni taas niin että tukka hulmus vaan. "Le chat est sous la table. Et pourquoi les crayons?" Tuskinpa tulee silti tekstitettyykään versioo ikinä vapaaehtosesti katteltua, vaikka semmoseen joskus sattuisin jossain törmäämäänki. Kakka vilimi.

No tulipahan katsottua paskin leffa vittu ikinä. Airport 1975. Piti olla katastrofielokuva.
 
Yltiöpaskaa näyttelemistä, rumia näyttelijöitä, 1000 kertaa käytetty kliseinen paska juoni, paskat lavasteet, paskat "tehosteet", paskaa, paskaa linssissä, ihan paskaa.
 
Alussa nyt oli pakollinen rakkauskiemura, jolla luotiin hieno jännite kun toinen meni lentokoneeseen ja toinen ei.
 
Koko skeida pyörähti kunnolla käyntiin siitä kun joku pikkusuihkari ajoi nokkakolarin jumbojetin kanssa. Eihän siinä muuta käynyt kuin perämies ja mekaanikko heittivät femmat ja ohjaamoon tuli vitullinen reikä.
 
Sittenpä joku sankarillinen slotko lentoemo hyppäsi jumbon rattiin ja ajeli sitä paskavehjettä lennonjohdolta radioitse saatujen paskojen ohjeiden avulla. Eikä edes tukka hulmunnut saati että kylmä olisi tullut.
 
No kun ei se akka osannut mitään, niin joku vitun eversti jostain paskavoimista lähti helikopterilla pelastustoimeen aikomuksenaan laskeutua vaijerilla siitä lentokoneen ohjaamossa olevasta reiästä sisään ja pelastaa maailma. Jätkä kumminkin tunaroi ja kuoli hoho.
 
Lopuksi ohjat otti käsiinsä sen lentoyhtiön joku ylipäällikkö ja teki vaijeritempun ja pelasti koneen tuomalla sen maahan. Siinäkin oli todellista draamaa kun kiitorata meinasi jäädä lyhyeksi mutta gubbe veti ukemit vittu varmaan käsijarrulla ja tadaa kaikki pelastuivat.
 
Ihan käsittämätöntä paskaa. Nolla pistettä.

No tulipahan katsottua paskin leffa vittu ikinä. Airport 1975. Piti olla katastrofielokuva.
 
Yltiöpaskaa näyttelemistä, rumia näyttelijöitä, 1000 kertaa käytetty kliseinen paska juoni, paskat lavasteet, paskat "tehosteet", paskaa, paskaa linssissä, ihan paskaa.
 
Alussa nyt oli pakollinen rakkauskiemura, jolla luotiin hieno jännite kun toinen meni lentokoneeseen ja toinen ei.
 
Koko skeida pyörähti kunnolla käyntiin siitä kun joku pikkusuihkari ajoi nokkakolarin jumbojetin kanssa. Eihän siinä muuta käynyt kuin perämies ja mekaanikko heittivät femmat ja ohjaamoon tuli vitullinen reikä.
 
Sittenpä joku sankarillinen slotko lentoemo hyppäsi jumbon rattiin ja ajeli sitä paskavehjettä lennonjohdolta radioitse saatujen paskojen ohjeiden avulla. Eikä edes tukka hulmunnut saati että kylmä olisi tullut.
 
No kun ei se akka osannut mitään, niin joku vitun eversti jostain paskavoimista lähti helikopterilla pelastustoimeen aikomuksenaan laskeutua vaijerilla siitä lentokoneen ohjaamossa olevasta reiästä sisään ja pelastaa maailma. Jätkä kumminkin tunaroi ja kuoli hoho.
 
Lopuksi ohjat otti käsiinsä sen lentoyhtiön joku ylipäällikkö ja teki vaijeritempun ja pelasti koneen tuomalla sen maahan. Siinäkin oli todellista draamaa kun kiitorata meinasi jäädä lyhyeksi mutta gubbe veti ukemit vittu varmaan käsijarrulla ja tadaa kaikki pelastuivat.
 
Ihan käsittämätöntä paskaa. Nolla pistettä.
 
Arvostelu plussan arvoinen. Varsinkin tunarointi hoho reväytti. Kuulostaa niin paskalta, että voisi tipattoman tammikuun kunniaksi sen katsoa. Vituttaa jo muutenkin.

Arvostelu plussan arvoinen. Varsinkin tunarointi hoho reväytti. Kuulostaa niin paskalta, että voisi tipattoman tammikuun kunniaksi sen katsoa. Vituttaa jo muutenkin.
 
Nyt on pakko olla samaa mieltä. Niin vilpitöntä tekstiä lähti että pakkohan se on plussaa heittää.