Lyriikka ›

Mites se Gösta Sundqvist totesi, että hänelle niitä laulunaiheita riittää niin kauan kun Suomessa on ihmisiä joita voi kadulla tarkkailla, osapuilleen. Tämä on erittäinkin tärkeä puoli tekstinteossa.
 
..Voisin yhtyä Göstaan, mutta minulla aiheita riittää vain niin pitkään, kun on peili mihin katsoa. ..Tai ömh, ehkä symbolistisesti.
 
Täytyy myöntää, että tekstiurakoitsijan tekstiurakointi oli asiallista. Pitkästi juttua, jossa kuitenkin on jopa itua.
 
Huomiota herättävää, ainakin itselleni, on kuitenkin se, että selostus käsittelee pääasiassa tekstien raapustelua tilaustyönä, tai jollekin ulkopuoliselle säveltäjälle/esittäjälle. Tämä taas aiheuttaa sen, että aina on olemassa jonkinlaiset raamit, joihin laulun pitää mahtua.
 
Itse en ole oikeastaan koskaan kirjoittanut lauluja kenellekään muulle, olen aina ollut mukana tekemässä myös lopputulosta. Sikäli on vaikea ajatella, että pitäisi kirjoittaa tietyn tyyppinen laulu, jonka kuitenkin pitäisi onnistua eroamaan muista gengreä edustavista lauluista.
 
Varmasti helpoin tapa saada inspiraatio perinteiseen iskelmäbiisiin, on kuunnella iskelmämusiikkia, mutta tällöin luulisin ainakin lopputuloksen olevan enemmän tai vähemmän samanlainen, kuin aiemmin tehty perushumppa. Ehkäpä ei siis olisikaan väärin imaista inspiraatiota myös niistä Lumessa kahlaajista? Etsiä jonkin verran uutta näkökulmaa sekoittelemalla aineksia, joita muut eivät ole ehkä ymmärtäneet käyttää. Etenkin, kun otetaan huomioon, että säveltäjä on ulkopuolinen ja tekee rallista joka tapauksessa iskelmän, niin lopulta musiikki kuitenkin muuttaa tekstin tunnelmaa perinteisempään muotoon.
 
En tosin ole ehkä kaikkein paras puhumaan aiheesta, ainakaan kokemuksen äänellä, mutta olettamus voisi olla tuollainen... Ehkä.
 
Toinen asia, josta myös olen onnekseni saanut jäädä paitsi, on tuo laulun matemaattinen laskeminen (ainakin tietoisesti). Tavumäärät ja rivimäärät ym. Mielestäni on kamalan vaikeaa kirjoittaa tekstiä, jolla on tarkat rajat. Yleensä, kirjoittaessani itse, teksti luo itse omat rajansa. Syntyy säe, jonka jälkeen syntyy toinen suunnilleen samanmittainen jne. En ikinä laske kirjoittaessani, jos toinen rivi näyttää pidemmältä kuin toinen, siirryn kolmannelle, säilyttäen kuitenkin jonkilaisen rytmiikan, joka toimii esimerkiksi hyräiltynä tai jonkin jalan polkiessa tahtia.
 
Vasta sävellysvaiheessa teksti alkaa rytmittyä lopulliseen muotoonsa. Joitakin sanoja pitää muuttaa, tai jostakin säkeestä pitää vaihtaa sanajärjestys, tai siirtää tekstiä toiseen. Näin laulu sitten lopulta valmistuu. En koskirjoittaa tietoisesti laske tavumääriä tai sanamääriä. Mutta suosittelen tokisitä , jos sellainen helpottaa tekemistä. Minusta se tuntuu kuitenkin rajoittavalta.
 
Jos teksti menee kuitenkin lopulta toisen säveltäjän käsiin, niin kannattaahan sen olla rytmillisesti korrekti jo valmiiksi. Tässä tapauksessa kannattaa siis ottaa tekstiurakoitsijan neuvoista vaari.
 
...Ja ai niin, tuo inspiraation hommaaminen, olen siitä kirjoitellut johonkin aiempaankin topiciin. Mutta jos sieltä iltasanomista hakee laulunaiheita, niin kannattaa kuitenkin kirjoittaa vain silloin jos siihen aiheeseen löytyy oma mielipide ja näkemys. Ehkä fiktiivinen tarina uutiseen pohjautuen(?). Typeräähän olisi jos vain laulaisi valmiin uutisen. ..Kylläpä tuo lieni typerä huomautus, aivan kuin puhuisin esikoululaisille. Sori.
 
Israelin maahyökkäyksessä Gazaan
on kuollut 20 palestiinalaista
Sairaalalähteiden mukaan
suurin osa kuolleista on siviilejä
 
Hamas varoitti, että Gazasta tulee
"Israelin joukkojen hautausmaa"
Hamas varoitti, että Gazasta tulee
"Israelin joukkojen hautausmaa"
 
..Hei, tämähän toimii. Pitänee alkaa säveltämään.. :P