Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Lämpökäsittely heikentää kaikessa suhteessa koivua. Ainoat hyödyt/plussat on parempi lahjonkestävyys ja ruskea väri.
 
Puun lujuudet heikentyy huomattavasti lämpökäsittelyssä.
 
Lämpökäsittelyn myötä puun kosteuseläminen vähenee ja pintakovuus kasvaa. Taivutuslujuuden lasku riippuu käytetyistä lämpötiloista, mutta on maksimissaan 30 prosentin luokkaa. Matalammilla lämpötiloilla saavutetaan suuri osa lämpökäsittelyn hyödyistä ja taivutuslujuuden lasku on marginaalista.
 
Kyllä niitä plussia on tarkoituksenmukaisella lämpökäsittelyllä pirusti enemmän kuin miinuksia, mitä tulee soitinrakennukseen.

Millälailla määritellään pintakovuus. Se puu melko varmasti lämpökäsitellään lankkuna. sittenkun lankkua sahataan, höylätään. hiodaan ja jyrsitään on se ns. "pintakovuus" on mennyt jo lastuimurista säiliöön. Olettaen ettei joka tasohöyläyksen tai tasohionnan aikana se uusi pinta ole aina valmiiksi kovaa. Silloinhan puu olisi läpeensä kovaa, vai? Ja tulee myös ottaa huomioon se, että mitä miedompi käsittely sen miedommat plussat.
 
Ja loppujen lopuksi jos pitäisi valita sanoisin että tavallisella koivulla on silti paremmat plussat kuin lämpökäsitellyllä koivulla.

No prkle :)
 
Lämpökäsitelty koivu: -Ruskea väri, lahonkestävyys, pintakovuus. Nämä ovat mielestäni "turhia" ominaisuuksia. Ruskean värin saa aikaa petsillä, jopa juuri oikean sävyn itselle. Lahonkestävyys, ei tarvita soittimissa juurikaan. Pintakovuus takaa puulle matalan murtumiskynnyksen(kovempi materiaali = helpommin murtuva). Tämähän ei toimisi hienosti varsinkaan jos soitin putoaisi.
 
Mitä "positiivista": Sen sijaan taivutuslujuus(joka on heikentynyt) ja eläminen(vähentynyt) on ainoita positiivisia tekijöitä. Taivutuslujuuden vähentyminen saattaa tuottaa halutun soundin ja eläminen auttaa jos soittaa ulkona ja sisällä vuorotellen.
 
Muita syitä en näe.

Lämpökäsitelty koivu: -Ruskea väri, lahonkestävyys, pintakovuus. Nämä ovat mielestäni "turhia" ominaisuuksia. Ruskean värin saa aikaa petsillä, jopa juuri oikean sävyn itselle. Lahonkestävyys, ei tarvita soittimissa juurikaan. Pintakovuus takaa puulle matalan murtumiskynnyksen(kovempi materiaali = helpommin murtuva). Tämähän ei toimisi hienosti varsinkaan jos soitin putoaisi.
 
Lahonkestävyyden turhuudesta samaa mieltä, ruskeasta väristä myös, mutta pintakovuus on hyväksi mille hyvänsä käyttöesineelle. Esim. Leo Fender valmisti tarinan mukaan ensimmäiset telecasterit (vai mitä broadcastereita/nocastereita silloin lienivät) männystä, mutta vaihtoi puulajia yhtenä syynä se, että mänty kolhiintui ja naarmuuntui pehmeytensä vuoksi helposti.
 
Toisekseen vyönsolkinaarmut sun muut kolhut lienevät kitaralle suurempi uhka kuin putoaminen siltä korkeudelta, että runko murtuisi.
 
Mitä "positiivista": Sen sijaan taivutuslujuus(joka on heikentynyt) ja eläminen(vähentynyt) on ainoita positiivisia tekijöitä. Taivutuslujuuden vähentyminen saattaa tuottaa halutun soundin ja eläminen auttaa jos soittaa ulkona ja sisällä vuorotellen.
 
Jos olet koskaan koivusta mitään rakentanut, niin tiedät että sen kosteuseläminen on melko suuri ongelma. Lisäksi Suomessa sisäilmankosteuden vaihtelut ovat suuria vuodenaikojen ja lämmityskauden vuoksi. Ei siis todellakaan tarvitse soittaa sisällä ja ulkona vuorotellen, että puu elää. Riittää, että kesällä sataa ja kirkkaana talvipäivänä lämmitetään. Sisäilman suhteellinen kosteus vaihtelee näiden kahden ääripään välillä helposti 80 prosenttia.
 
Jos homman ajattelee puhtaasti lukuina, niin lämpökäsittely vaikuttaa näiden keskustelussa mukana olleiden parametrien osalta seuraavasti:
 
-Kosteuseläminen vähenee 50-90 prosenttia
-Taivutuslujuus heikkenee 10-30 prosenttia (voima joka tarvitaan taivutettaessa puun murtamiseen)
-Pintakovuus ja _jäykkyys_ kasvavat hivenen (HUAM! jäykkyys kasvaa, vaikka taivutuslujuus laskee)
-Halkaisulujuus laskee noin 50 prosenttia
 
Kukin voi noista luvuista päätellä, että onko kannattavaa ei ja etsiä asiasta lisää tietoa kuuklella. Lopetan jankkaamisen omalta osaltani aiheesta tähän.

Olen kyllä koivusta rakentanut useamman huonekalun ja myös käyttänyt joissain töissä lämpökäsiteltyä koivua. Kyllä minun kokemuksien mukaan tavallinen koivu on joka käänteessä toiminut paremmin kuin lämpökäsitelty. Elämisen kanssa pystyy tulemaan toimeen jos osaa hyödyntää rakenneratkaisuja.

Elämisen kanssa pystyy tulemaan toimeen jos osaa hyödyntää rakenneratkaisuja.
 
Se vaan on kitaran tapauksessa hyvin rajattua. Rakenne on mikä on, ja kosteuseläminen on hyvin ongelmallista. Erään sähkökitarani kaularauta tarvitsi huomattavaa säätöä kun kitaran vei kotoa kerrostalosta Saloon keikalle.
 
En ole paljoa testaillut, mutta ne muutama lämpökäsitellystä puusta tehdyt kitarat mitä olen kokeillut, ovat soineet herkemmin ja tasaisemmin kuin käsittelemättömät vastaavat. Landolalla oli aikoinaan mallistossa sekä lämpökäsittelemättömästä että -käsitellystä koivusta tehtyjä akkareita. Ero oli selvä lämpökäsittelyn puolesta.

no soundi ero on makuasia. minun mielestä. Kaippa tuo on sopivaa soitin puuta. En vain itse liiaksi piittaa sen perusteella mitä olen lämp. koivun ominaisuuksiin tutustunu.

Olen kyllä koivusta rakentanut useamman huonekalun ja myös käyttänyt joissain töissä lämpökäsiteltyä koivua. Kyllä minun kokemuksien mukaan tavallinen koivu on joka käänteessä toiminut paremmin kuin lämpökäsitelty. Elämisen kanssa pystyy tulemaan toimeen jos osaa hyödyntää rakenneratkaisuja.
 
Nyt puhumme lämpökäsitellyn koivun käytöstä soitinpuuna. Ei ole kyse lypsyjakkaran teosta.
 
http://www.landola.fi/ (thermowood)

Landolalla oli aikoinaan mallistossa sekä lämpökäsittelemättömästä että -käsitellystä koivusta tehtyjä akkareita. Ero oli selvä lämpökäsittelyn puolesta.
 
Missä kohdassa sitä koivua oli Landoloissa käytetty ?
Pohja, reunat, kaula ? Ei kai kannessa ?
 
Tekisi mieli tehdä sähkäkitaran kaula koivusta, ihan uhmalla, kun tätä koivukeskustelua olen seuraillut !

Tekisi mieli tehdä sähkäkitaran kaula koivusta, ihan uhmalla, kun tätä koivukeskustelua olen seuraillut !
 
Mikäpä estää, niinku jo aiemmin kirjoittelin tähän ketjuun, onhan niitä ihan teollisestikin tehty, koivukauloja. Kolmesta palasta laminoimalla, kuivasta puusta kun teet, niin tuskin mitään ongelmia isommin on odotettavissa.

Missä kohdassa sitä koivua oli Landoloissa käytetty ?
 
Pohja ja kyljet ainakin, muistaakseni myös kaula, mutta ehkä ei kantta. En kyllä ole varma.

Tekisi mieli tehdä sähkäkitaran kaula koivusta, ihan uhmalla, kun tätä koivukeskustelua olen seuraillut !
 
Ihan sama on ollut itsellä mielessä, vieläpä samasta syystä. Kolmesta palasta, 1,2mm mustat viilut väliin.
 
Se mitä todella hotsittaisi kokeilla olisi tehdä koivukaula tällaisesta. http://www.cwp.fi/product_2a.php
 
Kyä tulisi hieno, aihion kova hinta ja alituinen ajanpuute on vain toistaiseksi estänyt suunnitelman toteuttamisen.

Ihan sama on ollut itsellä mielessä, vieläpä samasta syystä. Kolmesta palasta, 1,2mm mustat viilut väliin.
 
Se mitä todella hotsittaisi kokeilla olisi tehdä koivukaula tällaisesta. http://www.cwp.fi/product_2a.php
 
Kyä tulisi hieno, aihion kova hinta ja alituinen ajanpuute on vain toistaiseksi estänyt suunnitelman toteuttamisen.
 
Onko noi niitä "kasvuvärjättyjä" eli väriä ruiskutettu kasvavaan puuhun? Vrt. 70-luvun Fender Wildwoodit??

Onko noi niitä "kasvuvärjättyjä" eli väriä ruiskutettu kasvavaan puuhun? Vrt. 70-luvun Fender Wildwoodit??
 
"Laminated Blanks
Individually colored veneers are laminated to a blank."
 
Eli eiks toi meinaa, että olis ikäänkuin vaneria, tai kertopuuta tms???
 
Edit: Niin, en tiedä miten soveltuu soitinrakennukseen, eikö tossa ole kuitenkin niitä liimakerroksia ym. mitkä heikentää värähtelyjä jne. jo aikas paljon? Samoin mietityttää kaulana tuollaisen vakaus. poikkisuunnassahan on aika jytkyä kamaa, mutta sitten toiseen suuntaan taipuisaa, tietty kaularaudallahan se jäykistyy ja grafiittia ym on ennenkin kaulan vahvikkeena käytetty, mutta niitä liimasaumoja jää silti aika lailla

Eli eiks toi meinaa, että olis ikäänkuin vaneria, tai kertopuuta tms???
 
Ikään kuin joo.
 
Edit: Niin, en tiedä miten soveltuu soitinrakennukseen, eikö tossa ole kuitenkin niitä liimakerroksia ym. mitkä heikentää värähtelyjä jne. jo aikas paljon?
 
Just siksi tekisikin mieli koittaa. Mun mielestä toi liimasaumateoria on pitkälti psykoakustiikkaa, kolmesta palasta viilukoristeilla laminoidussa kaulassa on neljä liimasaumaa ja se soi. Se että liimasaumojen määrä vielä nelinkertaistetaan, ei automaattisesti tarkoita että sointi lakkaa. Sitäpaitsi hiilikuitukaulojakin on tehty, nehän ovat periaatteessa pelkkää liimaa (hartsia) imeytettynä kuitukankaaseen.
 
Sitäpaitsi, eikös Alembicilla tai jollain ollut kaula, jossa lapa oli tehty vastaavista viiluista? Voluten alueesta tuli todella makeen näköinen.
 
Samoin mietityttää kaulana tuollaisen vakaus. poikkisuunnassahan on aika jytkyä kamaa, mutta sitten toiseen suuntaan taipuisaa
 
Miksi se olisi yhtään umpikoivua taipuisampaa?
 
Mutta kukaanhan ei tiedä millainen kaula tuosta tulee ennen kuin joku koittaa. Mä en ole vielä keksinyt yhtään syytä miksei tuollainen kaula voisi olla hyvä. Se miksei tuollaista kaulaa vielä ole tehty, johtuu siitä että soitinten ostajat ovat äärikonservatiivista sakkia. Kuten eräs soitinrakennustuttavani on sanonut, uusi customsoitin saa olla ihan millainen tahansa, kunhan se näyttää ja kuulostaa vanhalta ja tutulta...
 
Edit
Onko noi niitä "kasvuvärjättyjä" eli väriä ruiskutettu kasvavaan puuhun? Vrt. 70-luvun Fender Wildwoodit??
 
Eivät ole, vaan puuviilut on paineella läpivärjätty.

Se mitä todella hotsittaisi kokeilla olisi tehdä koivukaula tällaisesta. http://www.cwp.fi/product_2a.php
 
Eräs soitinrakentaja esitteli mulle juuri tuohon tyyliin tekemiään kauloja. Oisko ollu Pasi tms, Hyvinkäältä tms. Villin näkösiä olivat, ja hänen mukaansa toimivat kitaran kauloina oikein hyvin koska jäykkyyttä kielten vetoa vastaan on normirakennetta enemmän.
 
Ja eikös Martinin niissä halpiskomposiiteissa oo kaula myöskin tuohon tapaan rakennettu?
 
Jäykkyys on kyllä olennainen osa kitaran kaulaa, mutta itelle jäi fiilis että kitaran soundiluonne määräytyy ton rakenteen perusteella aika pitkälle. Se ei mielestäni puulle tutulla tavalla soi, joten soundi on hieman erilainen. Näissä kun ei pelkästään faktoilla mennä, niin usein jossain mielessä huono ratkaisu on parempi.
 
Itse tykkään herkästi soivasta kaulasta. Olen huomannut että liian joustava puu ei soi koska kielen ja kaularaudan jännitykset lisää jännitystä myös puuhun. Parhaiten soi jäykästä mutta hyvin soivasta puusta tehty kaularaudaton kaula, mutta koska olen reliefin suhteen hyvin nirso, moinen ei mulle sovi. Kuten ei myöskään grafiittinen kaula ilman kaularautaa.

Ja eikös Martinin niissä halpiskomposiiteissa oo kaula myöskin tuohon tapaan rakennettu?
 
Ja saksmannit (Höfner, Neubauer ym) teki "lukuisista" viiluista laminoimalla kauloja.. Taitaa teollisessa (siis ei omatekemisissä eikä soitinrakentajan valmistamissa) kauloissa vaan tulla tänä päivänä vastaan työvaiheitten kalleus, joutuuhan näet joka-ainoon sauman esivalmistelemaan, että tulee tasanen ja "jämpti"..Hiilikuitukaulat ja hiilikuituvahvisteiset lienee myös valmistajalle turhan kalliita, joten aika harvassa ovat. Hiilikuitutankoja toki löytyy, vaan siellä taitaa olla syynä tuo "monikielisyys", eli on vähän pakko kustannuksista huolimatta jotain ekstravahviketta käyttää..

Nyt puhumme lämpökäsitellyn koivun käytöstä soitinpuuna. Ei ole kyse lypsyjakkaran teosta.
 
http://www.landola.fi/ (thermowood)
 
Jep. Tuttavapiirissä on myös kirkkourkujen rakentaja, ja he ovat siirtyneet käyttämään lämpökäsiteltyä puuta tavallisen sijaan kaikissa projekteissaan. Eikä siis puhuta mistään pikku akkareista näistä, kirkkourku on kertaluokkaa isompi sekä soittimena että investointina. Syynä soinnilliset erot, mutta myös vähäisempi eläminen isoissa rakenteissa.

Miksi se olisi yhtään umpikoivua taipuisampaa?

Mutta kukaanhan ei tiedä millainen kaula tuosta tulee ennen kuin joku koittaa. Mä en ole vielä keksinyt yhtään syytä miksei tuollainen kaula voisi olla hyvä. Se miksei tuollaista kaulaa vielä ole tehty, johtuu siitä että soitinten ostajat ovat äärikonservatiivista sakkia. Kuten eräs soitinrakennustuttavani on sanonut, uusi customsoitin saa olla ihan millainen tahansa, kunhan se näyttää ja kuulostaa vanhalta ja tutulta...
 
perustin arvuutteluni velipojan kanssa käytyyn keskustelun joskus tossa syksyllä. mietiskelin nimenomaan kertopuun tai paksun vanerin käyttömahdollisuuksia kitaran kaulana, periaatteella pitäiskö kokeilla, kun ei tule kovin kalliiksi vaikka menis persiilleen...
 
soitin sitten broidille, joka on rakennusinssi ja näinollen ajattelin että tietäis jotain tollasten matriaalien vetolujuuksista sun muista jäykkyyshommeloista. jos ajatellaan että viilut asetellaan poikittain kielten vetosuuntaan nähden, eli 90 asteen kulmassa bodyyn nähden, jolloin saavutetaan kielten vetoa kohti hyvä jäykkyys, niin toisinpäin on pelkkä kertopuu kuulemma melko notkeaa... näin siis ainakin talojen rakenteissa, tollanen basson, tai kitaran kaulahan on kertoluokkaa pienempi konstrukstio.
 
tällöin jo mietin sitä kaularaudan tuottamaa vakautta siihen rakenteeseen ja mahdollista hiilikuitutangon käyttöä lisäjäykisteenä, samoin puhuttiin niistä liimasaumojen määristä mitä tollasella vanerilla on kuitenkin ihan simona enemmän kuin missään alembicissa tai muussa hippivoileipä läpirungon kaulassa.
 
lopulta ainakin sillä kertaa jäi projekti aloittamatta. mutta tosiaan niinkuin sanoit, mitaan tiukkaa faktaa ei kellään ole heittää ennenkuin joku oikeesti kokeilee tota systeemiä.