Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä tuossa tapauksessa kateellisen kannattaa katsoa pitkään siihen makuuhuoneen peiliin ihan itse. En voi mitenkään ymmärtää miten keltään jonkun toisen omistama arvokitara on pois. Epäileekö joku ettei vaikkapa Ruokankaan Juha, PRS, G:n ja F:n Custom shopit ym. ym. mielellään tekisi markkinoille lisää hienoja instrumentteja?
 
No näinhän se on. Silti, jostain syystä, kun lauteilla on aloitteleva bändi jonka kitaristilla on korvin kuultavia vaikeuksia käskyttää kolmen tonnin custom shop -työkaluaan, yleisön joukossa on suurella todennäköisyydellä aina joku, joka asialle virnuilee. Sama nyt pätee tietysti likimain kaikkeen muuhunkin inhimilliseen toimintaan. Kateus on ilmeisesti vaan kertakaikkiaan erottamaton osa ihmisluontoa.
 
Toisaalta, pelataanhan sillä kateudella toisinkin päin; on myös sellaisia ihmisiä, jotka ostavat Bemarin tai PRS:n statussymboliksi ja naureskelevat Avensiksen tai studio-SG:n omistajille. Ei tervettä toimintaa tuokaan, mutta edelleen osa sitä ihmisen luontoa. ;)
 
Jostain kumman syystä kotimaisia ns. starakitaristeja kirjoittaa täällä kitarakama-osiossa hyvin harvoin tai sitten en itse tunnista heitä nimimerkkien takaa. Ainakin jos vertaa vaikkapa livetoiminta-osioon, jossa kokemuksia jakaa päivittäin eturivin bändien äänimiehistöä... Voi tietysti olla, että nämä "kitarasankarit" haluavat pysyä nimettöminä (kuten itsekin osittain olen, vaikka tavis olenkin) :) Toinen vaihtoehto on, että ns. kunnon soittajia kiinnostaa enemmän juuri se soittaminen ja hyvät ja toimivat kamat ovat itsestään selviä asioita. Edellinen ei ole täysin minun oma huomio, vaan muistan jonkun kirjoittaneen jollakin alueella, että kovimmat asiantuntijat kirjoittavat livetoiminta-, rumpu ja tanssimusiikki-alueilla.
Kitarismi on pullollaan meikäläisen kaltaisia wannabe-soittajia ehdottomine mielipiteineen:)
 
Vähän samanlainen tunne on itsellekin joskus tullut.

Ei tarvitsekaan antaa, mutta joku jo vertasi osusvasti parikymppistä missiä 90-vuotiaan kainalossa näihin juttuihin:)
 
Osuvasti? En vieläkään tajua miten hyvin käsityönä tehdyn kitara, vahvistimen yms. omistamista voi ajatella jotenkin vääristyneenä. (Tuota esimerkin tilannetta kaiketi voi jos se perustuu rahan tai vaikutusvallan väärinkäyttöön.) Jos parhaita soittimia tehtäisiin vain huippupelimanneille niin koko high end soitinteollisuuden kohtaisi kuolo.

Jostain kumman syystä kotimaisia ns. starakitaristeja kirjoittaa täällä kitarakama-osiossa hyvin harvoin tai sitten en itse tunnista heitä nimimerkkien takaa.
 
tai sitten niillä on muutakin tekemistä kuin istua koneen ääressä haaveilemassa maailmanvalloituksesta!
 
Minäkin yks kerta juttelin yhden suomen "kovimman" hevanderikitaristin kanssa vahvistimista ja hän suoraan sanoi että se on oikeestaan ihan sama millä vetää kyllä se oma saundi sieltä ulos tulee :)
 
Vähän olin ihmeissään hetken kun itsellä taas vieläkin tämä "the saundin" metsästys päällä ja mikkiä ja vaffaria vaihdellaan kuin sukkia ja suu vaahdossa täälläkin selitellään omia näkemyksiä eri vehkeistä miltei totuuksina.
 
Tainnut tämä äijä jo käydä kaikki vehkeet monenkertaan läpi ja todennut että loppujenlopuksi niin pieniä eroja eri highgain mörssäreissä että se oma tatsi eniten lopputulokseen vaikuttaa.
 
Tämän alkanut hiukan itsekin huomaamaan kun kuitenkin nää vehkeet tulee säädeltyä aina samanlailla ja viimeaikoina tullut monestakin vehkeestä todettua että "oikeestaan aika samantyyppinen kuin tuo edellinen pelini"
vaikka kuullut toisten repivän niistä ihmeellisesti aivan erilaisia pörinöitä:)
 
niin, ja kaipa sillä ylettömällä saundin ruuvauksella yritetään korvata omaa keskikertaisuuttaan (tai jopa välillä paskuutta) soittajana ja huijata kuulijaa tai itseään :=)

....ja vielä, kokeilkaas vaikka normi Jazz III:n, ja Ultex Jazz III:n soundieroja ;)
 
/sv

....ja vielä, kokeilkaas vaikka normi Jazz III:n, ja Ultex Jazz III:n soundieroja ;)
 
/sv
 
Great tone begins with a great guitar pick.
 
http://www.v-picks.com/

....ja vielä, kokeilkaas vaikka normi Jazz III:n, ja Ultex Jazz III:n soundieroja ;)
 
/sv
 
Kyllähän plektra ihan oikeasti vaikuttaa soundiin. Materiaali vaikuttaa siihen, millainen kontakti kieleen syntyy ja jäykkyys taas vaikuttaa aivan suoraan pikkaustapaan.

Great tone begins with a great guitar pick.
 
http://www.v-picks.com/
 
"Creamy high end, strong mids, a beefy bottom end and more volume. An incredible difference."
 
No perskeles, olin harkinnut uutta vahvistinta, mutta halvemmaksihan tuo tulee. Mahdollisesti, siis. Kai ton saa alle tonnilla?

Pick of destiny :)

Wylde ja Slash käyttää Monster-merkkisiä kaapeleita. Sillä saa sen Marshall-soundin. Ajattelin itsekin testata jos ostais 100e Monster-kaapelin tuohon Marshall MG15CD-vahvistimeen josko irtoisi Wyldet ja Slashit.

....ja vielä, kokeilkaas vaikka normi Jazz III:n, ja Ultex Jazz III:n soundieroja ;)
 
/sv
 
Noissa on muuten aivan eri kokoluokkaa oleva soundiero kuin (toimivissa) kitarapiuhoissa tai varsinkaan virtapiuhoissa, ja tietty vielä se erilainen tatsi päälle. Mutta tuota varmaan tarkoititkin?

Osuvasti? En vieläkään tajua miten hyvin käsityönä tehdyn kitara, vahvistimen yms. omistamista voi ajatella jotenkin vääristyneenä. (Tuota esimerkin tilannetta kaiketi voi jos se perustuu rahan tai vaikutusvallan väärinkäyttöön.) Jos parhaita soittimia tehtäisiin vain huippupelimanneille niin koko high end soitinteollisuuden kohtaisi kuolo.
 
Yritätkö tekeytyä jotenkin hölmöksi?
 
En minä ole sanonut, ettei saisi omistaa kalliita kamoja. Jokainen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa. Mutta enemmän niistä kamoista saa irti, jos keskittyy välillä siihen soittamiseenkin. Henkilökohtaisesti en kyseenalaista kenenkään soittotaitoa. Komppasin vain toista, joka korosti myös soittotaidon merkitystä kamoista saatavan soundin suhteen.
 
Sitä paitsi heittämääsi autoilu juttuun tämä ajatusmalli soveltuu myös loistavasti.
Mika Häkkinen saa varmasti jostain huipputehokkaasta BMW:stä enemmän irti kuin tavis-autoilija. Erona on vain se, että huippukitaralla noviisin on vaikea tappaa itseään, kun taas liian tehokas auto on vaarallinen kokemattoman autoilijan käsissä.

Mutta enemmän niistä kamoista saa irti, jos keskittyy välillä siihen soittamiseenkin. Henkilökohtaisesti en kyseenalaista kenenkään soittotaitoa. Komppasin vain toista, joka korosti myös soittotaidon merkitystä kamoista saatavan soundin suhteen.
 
Varmasti saa, mutta ei tuolla asialla ole mitään tekemistä hinnan kanssa. Kyllä soittotaitoa voi kehittää hyvilläkin vermeillä, jos mielenkiinto soittamiseen pysyy yllä ultimaattista tonea etsimällä niin mikä ettei. Kokemus on enemmänkin osoittanut että ranteesta tuleva heikkous tai vahvuus välittyy ilmoille paremmin hyvillä kuin huonoilla kamoilla. Kyllä high end kamat valitettavasti tuovat esiin soiton heikkoudetkin paremmin kuin ne muutaman satkun vermeet.
 
Sitä paitsi heittämääsi autoilu juttuun tämä ajatusmalli soveltuu myös loistavasti.
Mika Häkkinen saa varmasti jostain huipputehokkaasta BMW:stä enemmän irti kuin tavis-autoilija. Erona on vain se, että huippukitaralla noviisin on vaikea tappaa itseään, kun taas liian tehokas auto on vaarallinen kokemattoman autoilijan käsissä.
 
Hoho, arvasin että joku tarttuu koukkuun. Autovertaukset on ihan loistavia!!!

Kaapeleissa on eroja. Livepalstalla on suht tuore ketju, mis varoitetaan noista jatkoroikista, jotka Tukes on pannu myyntikialtoon.
 
Toinen juttu on noi näköispainokset. Oli ny kyseessä piuha tai vasara. Näköispainosvasaralla et naputa edes linnunpönttöä kasaan niin, ettei varsi olisi mutkalla. Halpispiuhoissa houkuttelevin juttu on hinta. Mut kun kaikki mahdollinen on säästetty niin kuparissa, kumissa ja liittimissä, niin kyseessä ei ole piuha, vaan näköispainos.
 
Kaapeleissa on eroja ja se pätee vaikka apukäynnistyskaapeleihin. Toiset toimii, toiset taas ei toimi.
 
Mutta jos piuha on ehjä, ja laitteisto samoin, en usko että noilla hiposteluilla on enään vastaavaa merkitystä äänenlaatuun. Huomattavasti isompi osa piuhojen heikosta äänenlaadusta johtuu siitä että piuha on yksikertaisesti PASKANA koska se on kestävyydeltään heikko.
 
Itseäni kiinnostaakin pilkunviilaamisten sijaan piuhojen kestävyys mekaanista kulutusta vastaan - plugien ja liitosten laatu, piuhan kuori, lämpötilavaihtelun sietokyky, sekä yleinen käytettävyys (johdon kiepittäminen, säilyykö suoruus, saako plugien pinnasta helposti kiinni hikisilläkin käsillä jne).
 
Toi on minust erittäin tervettä ajattelua. Noista näköispainoksista jos/kun pääsee eroon, niin sit ollaan toimivien laitteiden maailmassa. Siellä makuasioista kiistely on jokseenkin samaa kuin kinastelu siitä, miltä näyttää kaunis nainen.
 
Jos siirrytään mielikuvien maailmaan, niin tilanne muuttuu. Mielikuvia myymällä saa ihmiset kaatamaan vettä moottoriöljyn joukkoon ja heidät uskomaan, että se on hyvä juttu. Toi on toi laihdutuslääkkeiden ja ihmetuotteiden maailma. Aina löytyy professori, joka on keksiny luonnonlakien vastaisen ihmetuotteen ja ainakin mainoksessa sille löytyy tuhansia tyytyväisiä käyttäjiä. Mainos ja miälikuva kertoo, että kun litkua kaataa moottoriin, niin se kuluttaa vähemmän, savuttaa vähemmän, toimii paremmin... ja lisäksi sähköhäiriöt poistuvat, tulpat puhdistuvat, kuollut akku virkistyy, rispasulat pyyhkivät paremmin ja pakoputken reikä hitsautuu umpeen.
 
Labra- analyysi sanoi, että pullon sisällöstä 99% on vettä.

Monesti soittovermeiden kanssa kaupataan mielikuvia ja uskomuksia, niinkuin monessa muussakin yhteydessä. Ja siinä vaiheessa kun usko on kyllin luja, ei löydy sellaista auktoriteettia, joka saisi hurahtaneen uskomaan, että 'keisari on munasillaan'. Ei edes tältä palstalta.
 
Nimenomaan. Tämä Keisarin uudet vaatteet-ilmiö jyllää varsin tehokkaasti monellakin alalla, kun tarpeeksi voimakas joukkoharha saadaan aikaan, on aika vaikea väittää "uskoville" vastaan, siinä joutuu vain itse leimatuksi "mistään mitään tietämättömäksi juntiksi". Koettakaapa vaikka mennä nykytaidepiireissä sanomaan että lastentarhoissa syntyy vastaavaa jälkeä kuin jotkut "hienot" taideteokset, saatte kyllä kuulla olevanne taiteesta mitään ymmärtämättömiä moukkia joiden olisi parempi olla hiljaa etteivät "nolaisi" itseään.
 
Sama juttu high-end-harrastajilla, menepä sanomaan ettei sillä kaiutinkaapelin kiteiden suunnalla ole oikeasti mitään merkitystä tai että niiden piuhojen asentaminen korokkeiden varaan irti lattiasta ei oikeasti vaikuta mitään, niin olet välittömästi "puukorvainen tavis" jolle ei vain ole suotu "kultaista kuuloa" kun et noin "selvää" eroa kuule.
 
Jokainen ihminenhän haluaa olla "poikkeuksellinen" eikä ainakaan muita huonompi, joten sopivalla suggestiolla hänet saadaan kuvittelemaan vaikkapa omaavansa poikkeuksellisen herkän kuulon ja "kuulemaan" eroja joita ei tarkinkaan mittalaite havaitse. Juuri siksi sokkotestit eivät näissä tapauksissa toimi, kyse kun on siitä että uskotaan vahvasti että eroja on, joten niitä myös kuullaan, ei siitä että erot olisivat todellisia. Onhan se mukavaa tuntea ylemmyyttä "massaan" nähden kun uskoo olevansa "kultakorva".
 
Ja vaikka sitä ei eroa oikeastaan kuulisikaan, niin onhan se pakko silti vakuuttaa kaikille että "kyllä, on siinä selvä ero". Eihän kukaan halua tunnustautua "puukorvaksi"! Ja kun ei eroja oikeasti kuulla, niin sehän on selvä että useimmat mieltävät kalliimmaksi tietämänsä tai "teknisemmän" näköisen tuotteen paremmankuuloiseksi.
 
Rahastahan siinä yleensä tietysti on kyse, kyllä varmaan kauppamiehet naureskelevat partoihinsa myydessään käsittämättömillä hinnoilla tavaraa jonka tekniset ominaisuudet (ja varmaan melko pitkälti valmistuskustannuksetkin) vastaavat ihan tavallista "tusinapiuhaa" mutta joka on "koristeltu" sopivasti ja markkinoidaan riittävän pseudotieteellisen hypen kera.
 
Onneksi muusikoiden suurin osa lienee vielä suhteellisen realistisia, mutta kaipa ne samat high-end-puolen kauppiaat varmaan mielellään myisivät "ihmetuotteitaan" kitaristeillekin.
 
Eli en (edelleenkään) väitä ettei hyvällä ja huonolla kaapelilla olisi (mitattavissakin olevaa) eroa, mutta jossain kohtaa vain tulee vastaan se raja jonka jälkeen lisähinnalla ei enää saakaan oleellisesti parempaa laatua vaan ainoastaan "mojoa" ja "woodoota", eli siirrytään myymään tavaran sijaan mielikuvia. Ainakin tekniikan ihmisen on aika helppo tunnistaa jo markkinointipuheista milloin ko. raja on ylitetty, silloin kun ei enää puhuta neliömilleistä, mikrohenryistä tai pikofaradeista vaan aletaan käyttää "viininmaistelutermistöä" kuten kuulas, erotteleva, napakka jne. Lisäksi aletaan korostaa jonkin eksoottisen materiaalin tai rakenteen ylivoimaisuutta (kaikkihan tietävät että mitä kalliimpaa ja vaikeammin saatavaa materiaali on, sen paremmalta se poikkeuksetta kuulostaa, samoin monimutkaisempi, vaikkapa johtimen punoksen, rakenne on aina parempi, tosin löytyy high-end johtovalmistajista muistaakseni myös yksisäikeisen johtimen ylivoimaisuutta saarnaava koulukunta).
 
Mutta kuten monesti sanottu, jokainen tulkoon uskossaan autuaaksi, onhan se kuitenkin paljon pienempi hölmöys maksaa imagosta ja "mojosta" kuin vaikkapa lähteä räjäyttelemaan itseään ja muita kappaleiksi jonkin taruhahmon nimissä :)

Mä luin tämän hieman eri tavalla. Ajattelin, että Jukkis vois ehkä tarkoittaa haluavansa lopettaa GASituksen ja vaihteeksi tehdä vaikka ihan ikioman levyn, siis ilman bändiä, tai mitä nyt halunneekaan. Tai ehkä vain soittaa enemmän ja nauttia hyvien kamojensa soundista useammin.
 
Juuri tästä on kyse. Tuntuu, että kyllä tässä kamat on tällä hetkellä aivan riittävän hyvät ja pääpaino saisi siirtyä taas välillä soittamiseen. Nyt on vaan mennyt kuukausitolkulla aikaa niin, että ainoat soittelut ovat jääneet oikeastaan keikkatilanteisiin ja syystä tai toisesta "omaksi iloksi" soitteluun - eli siihen, jonka tuloksena yleensä oppii ja oivaltaa jotain uutta ja tulee kenties edes nimellisesti harjoiteltua - ei ole riittänyt energiaa tai intoa. Aika pitkälti tämä menee syksyn ja talven kylmyyden ja pimeyden sekä niistä johtuvan ilottomuuden piikkiin: ei yksinkertaisesti taas ole huvittanut pitkään aikaan mikään - ei edes soittaminen.
 
Muutettiin vuodenvaihteessa - eli toissapäivänä - ja täällä uudessa ('96 rakennetussa) kämpässä ei jumaliste ole edes maadoitettuja pistorasioita - kiva huomata vasta jälkikäteen. Lisäksi molempien makkareiden ikkunoiden alla kulkee vilkkaasti liikennöity tie - vaikka ikkunat on kiinni, tulee autojen ohi ajaessa semmoinen olo, että jonkun pitäisi sulkea ikkuna. Sanomattakin selvää, uusi kämppä lähti hakuun jo kahdesta paikkaa. Turha muuttaminen vaan syö miestä - ja aikaa - rotan lailla: senkään takia ei nyt huvita oikein mikään. Syysvitutuksena alkanut talvivitutus jatkuu näemmä kätevästi kevätvitutuksena. Parin-kolmen kuukauden talviunet tekisivät nyt terää.
 
Anteeksi avautuminen.

Koettakaapa vaikka mennä nykytaidepiireissä sanomaan että lastentarhoissa syntyy vastaavaa jälkeä kuin jotkut "hienot" taideteokset, saatte kyllä kuulla olevanne taiteesta mitään ymmärtämättömiä moukkia joiden olisi parempi olla hiljaa etteivät "nolaisi" itseään.
 
(OT-varoitus)
Kaikesta muusta melko pitälle samaa mieltä, mutta tämä on taas sama (anteeksi) päin seiniä tehty yleistys joka aina tulee joltain kun puhutaan nykytaiteesta. Eipä ole itselle tullut vielä kertaakaan eteen tilannetta, jossa "lastentarhan töherrys" ja oikea taideteos olisi kilpaillut samassa sarjassa. Oletan että tarkoitat nykytaiteella tässä jotain Pollock, Picasso ym. maalauksia? Kyllähän ainakin noista ihan tällainen taviskin löytää sen mikä tekee niistä jotain muuta kuin töherryksiä. Helppoa olisi rahanteko, jos kuka tahansa voisi halutessaan alkaa nimekkääksi taitelijaksi ilman mitään substanssia. Ei sillä etteikö taiteen nimissä paljon p*skaakin kaupattaisi, mutta usein se on tätä esittävää tavaraa.

Ainakin tekniikan ihmisen on aika helppo tunnistaa jo markkinointipuheista milloin ko. raja on ylitetty, silloin kun ei enää puhuta neliömilleistä, mikrohenryistä tai pikofaradeista vaan aletaan käyttää "viininmaistelutermistöä" kuten kuulas, erotteleva, napakka jne. Lisäksi aletaan korostaa jonkin eksoottisen materiaalin tai rakenteen ylivoimaisuutta
 
On hyvä syy miksi tekniikan ihmisiä ei yleensä päästetä vastaamaan tuotemarkkinoinnista. Neliömillien, mikrohenryjen tai pikofaradeiden esitteleminen markkinointimateriaalissa ei ole kovin myyvää, eikä sillä saavuteta, ainakaan kuluttajakaupassa, kovin hyvin haluttua lopputulosta. Riippumatta toimialasta, markkinoinnilla pyritään kuvaamaan mitä asiakas saavuttaa tuotteen hankkiessaan (esim. Volvo on turvallinen perheauto). Markkinoinnilla ei yleensä pyritä kertomaan kuinka tämä saavutetaan (tekniset speksit). Markkinointi on parhaimmillaan mielikuvien luomista. Lisäksi, mitä neliömillit, mikrohenryt tai pikofaradit kertovat muille kuin tekniikan ihmisille? Olisi aika rajoittunut asiakaskunta, jos markkinointi suunnattaisiin vain skeptisille insinööreille.. tai tässä tapauksessa teknikolle.
 
Kaapeleista ja niiden eroista oikeasti kiinnostuneille suosittelen tutustumaan muutaman valmistajan sivustoihin ja lukemaan mitä he kertovat ideologiastaan. Sieltä saa hieman vastapainoa tässä keskustelussa esitettyihin subjektiivisiin näkemyksiin puolin ja toisin. Evidencen sivuilla on myös linkkejä lukuisiin artikkeleihin ja testeihin aiheen tiimoilta.
 
http://www.evidenceaudio.com/
http://www.vovox.com/neu/content_e/index.html
 
"VOVOX sound conductors are developed and produced with a material scientific background. This point of view differs from the one used in electrical engineering and provides new insights. The formulas of electrical engineering are true, yet they disregard some phenomena due to their being based on an idealized idea of matter. The insights of VOVOX do not contradict, but rather complement, electrical engineering."

Ainakin tekniikan ihmisen on aika helppo tunnistaa jo markkinointipuheista milloin ko. raja on ylitetty, silloin kun ei enää puhuta neliömilleistä, mikrohenryistä tai pikofaradeista vaan aletaan käyttää "viininmaistelutermistöä" kuten kuulas, erotteleva, napakka jne. Lisäksi aletaan korostaa jonkin eksoottisen materiaalin tai rakenteen ylivoimaisuutta
 
No kerrohan sitten, että miten kuvailisit viinin makua teknisin termein? Ja sulla on varmaan perusteet myös sille, miksi joku "eksoottinen materiaali tai rakenne" ei voisi olla teknisesti ylivoimainen?

(OT-varoitus)
Kaikesta muusta melko pitälle samaa mieltä, mutta tämä on taas sama (anteeksi) päin seiniä tehty yleistys joka aina tulee joltain kun puhutaan nykytaiteesta. Eipä ole itselle tullut vielä kertaakaan eteen tilannetta, jossa "lastentarhan töherrys" ja oikea taideteos olisi kilpaillut samassa sarjassa. Oletan että tarkoitat nykytaiteella tässä jotain Pollock, Picasso ym. maalauksia? Kyllähän ainakin noista ihan tällainen taviskin löytää sen mikä tekee niistä jotain muuta kuin töherryksiä. Helppoa olisi rahanteko, jos kuka tahansa voisi halutessaan alkaa nimekkääksi taitelijaksi ilman mitään substanssia. Ei sillä etteikö taiteen nimissä paljon p*skaakin kaupattaisi, mutta usein se on tätä esittävää tavaraa.
 
Joo, eihän kaikki nykytaide suinkaan ole samanlaista, osassa on jopa ideaakin mutta olenpahan nähnyt pari sellaistakin "taideteosta" joita ei sellaisiksi olisi arvannut jos ei olisi kerrottu. Vaikkapa kattotiili joka oli töherretty puoliksi sinisellä ja puoliksi valkoisella maalilla, jos se lojuisi raksalla niin kuka tahansa arvelisi että "kas, maalari on putsannut pensseleitä". Siitäkin oli kuitenkin maksettu ihan oikeaa rahaa eikä ihan pientäkään summaa. Tai erään tuttavaperheen seinällä roikkuva kuva jossa on pari tikku-ukkoa ja jota vuosia pidin heidän lapsensa piirtämänä kunnes selvisi että se on nimekkään taiteilijan työ ja hankittu sijoitusmielessä.