Kitarat: kitarakamat ›

On toki, vaan silti siihen "pitäis" vinkkelinkin mennä. Mutta tosiaan, jos Neutrikki on niin turpee rungoltaan, niin jäähän se kantamaan.. Pikkusen pelivaraa saa, jos sen jakin kaulasta kieputtaa sen toisen sisäpuolisen kaulusmutterin pohjaan, ja ehken jättää prikat pois, jos niitä on.
 
Itsellä on ollut sama ongelma, tai en ole tehnyt siitä ongelmaa, vaan soittanut ihan suoralla plugilla tuon reissue Telen kanssa. Poistin jakin kiinnityksesta tuon prikan, eikä siltikään ihan riitä. Plugi menee kyllä pohjaan, mutta jää vähän kantamaan.
 
Täytyy modata joko plugin runkoa tai tuota kuppia, jonka pohjalla reikä piilee. Noh, tokkopa sitä muutenkaan aina on pohjaan yltänyt... :)

Mites toi MMJ?

Mites toi MMJ?
 
Toimisi varmaan parhaiten kaappipiuhana.

Jospa tuollaisen testin tekisi jotenkin re-amppaamalla (vai mikä se nimitus sille nyt olikaan, jossa puhtaalla äänitetty kitara lähetetään uudelleen kitaravahvistimeen), jolloin ääninäytteet olisivat muuten identtisiä paitsi äänisignaalia mahdollisesti muuttavan kaapelin osalta. Tällöin mahdollisten erojen havaitsemien olisi paljon helpompaa kuin nyt, kun näistä näytteistä pitää ensin arvioida, että miten soittotatsin muuttuminen vaikuttaa kulloinkin kuunneltuun soundiin.
 
Tietääkö kukaan mites toi reamppaus toimii tarkalleen ottaen? Taikooko se kitarasignaalin jotenkin samanlaiseksi kuin se oli alun perin eli suuri-impedanssiseksi? Kovin hyvin en asiaa ymmärrä, mutta suurin syy signaalihäviöön kun taitaa olla kitaramikkien pieni ulostulotaso ja suuri impedanssi. Jos piuhoja testailee muualta kuin kitaramikistä tulevalla signaalilla, ei testi ole oikeanlainen.
 
Ville

Tietääkö kukaan mites toi reamppaus toimii tarkalleen ottaen? Taikooko se kitarasignaalin jotenkin samanlaiseksi kuin se oli alun perin eli suuri-impedanssiseksi?
 
Näin juuri tapahtuu. Se on siis DI-boksi nurinpäin.

Näin juuri tapahtuu. Se on siis DI-boksi nurinpäin.
 
Vai pitäiskö sanoa, että periaatetasolla nurinpäin toimiva DI-boksi? Koska kaikki lootathan ei tuota homma ihan kotiin hoida. Joissain toosissa on sitten tasonsäätöä ja kaikennäköistä.

Vai pitäiskö sanoa, että periaatetasolla nurinpäin toimiva DI-boksi? Koska kaikki lootathan ei tuota homma ihan kotiin hoida. Joissain toosissa on sitten tasonsäätöä ja kaikennäköistä.
 
Joo siis periaatetasolla tarkoitin. Passiiviset DI-boksit toimivat myös ihan vaan kytkemällä ne väärinpäin kiinni. Henkilökohtaista kokemusta äänenlaadun eroista ei ole.
 
Mulla on toi Radialin X-Amp, joka on siis aktiivinen reamppausta varten suunniteltu vehje.

5 ehkä vähän kirkas, mutta musikaalisin tuosta porukasta. Siksi kärkipaikka sille.
 
Musikaalisin?
 
Musta toi oli ainoa joka erottui porukasta ekan sekunnin kuuntelun perusteella. Eli oletettavasti vääristää signaalia eniten.

Itsellä on ollut sama ongelma, tai en ole tehnyt siitä ongelmaa, vaan soittanut ihan suoralla plugilla tuon reissue Telen kanssa. Poistin jakin kiinnityksesta tuon prikan, eikä siltikään ihan riitä. Plugi menee kyllä pohjaan, mutta jää vähän kantamaan.
 
Täytyy modata joko plugin runkoa tai tuota kuppia, jonka pohjalla reikä piilee. Noh, tokkopa sitä muutenkaan aina on pohjaan yltänyt... :)
 
Nuo Neutrikin kulmaplugien halpisversiot ( http://www.thomann.de/fi/neutrik_nys_207.htm ) ovat muuten siihen tapaan veistettyjä, että ne solahtavat ainakin meikäläisen '91 Tele Standardin jakkiin ihan mainiosti paikoilleen.
 
Ovat mekaaniselta kestävyydeltäänkin ihan ok-tasoa nuo plugit, mitä nyt vedonpoisto pitää taikoa itse koska moista noissa ei vakiona ole kuten kalliimmissa liectensteinilaisissa versioissaan.

Jos piuhoja testailee muualta kuin kitaramikistä tulevalla signaalilla, ei testi ole oikeanlainen.
 
Näinhän se muuten voi hyvinkin olla. Kitaraan pitäisi siis värkätä joku mekaanista liikettä toistava härveli, jotta mikistä eteenpäin välittyvä signaali olisi jokaiselle piuhalle samanlainen. Kuten kaikki tietää, niin soittotastilla on suuri merkitys soundiin. Nyt vaan robottikättä värkkäämään & testin tekoon :)

Koska aihetta on tässäkin ketjussa sivuttu, niin laitetaan tänne:
 
Nyt ovat nimittäin kehittäneet paremman kuuloisen virtajohdon:
 
http://www.essentialsound.com/MCord_p-cord.htm

Musikaalisin?
 
Musta toi oli ainoa joka erottui porukasta ekan sekunnin kuuntelun perusteella. Eli oletettavasti vääristää signaalia eniten.
 
Olisi ehkä kannattanut kuunnella vähän pitemmälle.

Koska aihetta on tässäkin ketjussa sivuttu, niin laitetaan tänne:
 
Nyt ovat nimittäin kehittäneet paremman kuuloisen virtajohdon:
 
http://www.essentialsound.com/MCord_p-cord.htm
 
Ainakin Tavastian sähköillä mennee moinen hienous hukkaan;)

Jenkkilässä tuo 110 voltin jännite tuo soittohommiin ihan omat ongelmansa. Varsinkin kun jännite heittelee melkolailla. 230 volttiin verrattuna: esim 10 voltin jänniteheitto on suhteessa paljon merkittävämpi 110 V verkossa. Siksi kaikenmoisille virrantasauslähteille on Dixiessä todelliset markkinat.
 
Näin ollen tuommoinen virtapiuha voi myydäkin, kun porukka koittaa ison veden takana optimoida riginsä kaikin keinoin ja samalla vähän kilpavarustella naapurin Jamesia vastaan.
 
Suomessa ei (joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ole noille erillisille virtalähteille ja jännitteentasaajille oikeastaan mitään käyttöä... Öh, edellyttäen että keikalla on asiansa osaavia jamppoja töissä, eikä kukaan esim kytke mitään vahvistinkamoja himmentimien perään. Noi pistorasioihin laitettavat kotitalous-mallin ylijännitesuojatkin ovat enemmän semmoisia jotka estävät vain pieniä piikkejä, mutta esim salaman paukahtaessa rasiaan, on moinen muovipurkki tuusan päreinä.
 
Ja sitten itse ketjun aiheeseen:
 
Signaalikaapeleiden suhteen väitän pystyväni kuulemaan jotain aavistuksenomaista eroa halvan langattoman lähettimen ja plugi-plugi-piuhan välillä. Mutta jos piuha on ehjä, ja laitteisto samoin, en usko että noilla hiposteluilla on enään vastaavaa merkitystä äänenlaatuun. Huomattavasti isompi osa piuhojen heikosta äänenlaadusta johtuu siitä että piuha on yksikertaisesti PASKANA koska se on kestävyydeltään heikko.
 
Itseäni kiinnostaakin pilkunviilaamisten sijaan piuhojen kestävyys mekaanista kulutusta vastaan - plugien ja liitosten laatu, piuhan kuori, lämpötilavaihtelun sietokyky, sekä yleinen käytettävyys (johdon kiepittäminen, säilyykö suoruus, saako plugien pinnasta helposti kiinni hikisilläkin käsillä jne).
 
Äänenlaatuun vaikuttavia tekijöitä... No, onhan noita, materiaaleja sun muita. Autostereojärjestelmän johdotukseen verraten voisi tietysti lisäksi miettiä ettei vedä niitä signaalijohtojaan juuri samaan paikkaan jossa kaikkein suurimmat virtamäärät kulkevat.
 
Piuhoja menee kuitenkin paskaksi ajan oloon, suurimmaksi osaksi käyttäjä itse on tästäkin vastuussa. Kannattaa miettiä miten piuhojaan kohtelee, vetääkö aina johdosta irti vai malttaako kävellä plugille asti. Säilyttäminenkin voisi olla fiksumpaa edes kiepillä styrkkarin päällä kuin pitkin kämpän lattioita lojumassa muiden tallattavana. Kannattanee käyttää ns. köyhänmiehen vedonpoistoa ainakin kitaranpäässä (eli piuha hihnan välistä eikä suoraan plugiin), jolloin jos ja KUN joku ennemmin tai myöhemmin tallaa piuhan päälle, piuhan ja kitaran plugi säilyvät ehjempänä, eikä soittokaan lopu kesken piuhan irrotessa.
 
Tämmösiä mullenny vaan tuli mieleen.

Koska aihetta on tässäkin ketjussa sivuttu, niin laitetaan tänne:
 
Nyt ovat nimittäin kehittäneet paremman kuuloisen virtajohdon:
 
http://www.essentialsound.com/MCord_p-cord.htm
 
Pitäisi varmaan seuravaksi alkaa pohtimaan parannuksia Imatran Voiman turbiinin siipien lapakulmiin...

Tämmösiä mullenny vaan tuli mieleen.
 
Taidatte olla ns. järkimiehiä.
 
+

Koska aihetta on tässäkin ketjussa sivuttu, niin laitetaan tänne:
 
Nyt ovat nimittäin kehittäneet paremman kuuloisen virtajohdon:
 
http://www.essentialsound.com/MCord_p-cord.htm
 
Vanha juttu nuo "soundiin vaikuttavat virtakaapelit", tosin ihan hyvä esimerkki kyseisen "mielisairauden" asteesta joillain ihmisillä. Tottakai kun kaikki ko. joukkoharhan uhrit on ensin saatu uskomaan että vaikkapa kaiutinkaapeleiden soundissa on "selvästi kuuluvia eroja", niin virtapiuhahan on seuraava looginen askel.
 
Jos se metrin piuhanpätkä seinästä vahvistimeen oikeasti vaikuttaisi niin entä sitten ne kymmenen metrin 1,5 neliön poikkipintaiset yksisäikeiset asennusjohdot ryhmäkekuksesta pistorasioille? Ja entäs se kierreriippukaapeli sähkötolpasta seinään jne? Soundaakohan maakaapelin kautta tuleva sähkö muuten paremmalta kuin ilmajohdoissa häiriöitä kerännyt? Ja millä sähköverkkoyhtiöllä on parhaankuuloiset muuntajat? :)

Tälle linjalle kun lähdettiin niin olen myös kuullut tarinaa miten jotkut tunnistavat eron kumminpäin virtajohto kytketään rasiaan...
 
sitä en tiedä että oliko kyseessä ihan peruslaitteet vaiko high-end.
... vai oliko sitten ihan paskapuhetta :)

Samansuuntaisia kokemuksia minullakin. Päivitin pedaalien väliset piuhat George-L:sta Evidenc Audion Melodyyn. Melodyyn verrattuna George-L:n soundi on kuin perskarva; yhtä ohut ja yhtä epäpuhdas.
 
Pitää yrittää heti ensi vuoden alkajaisiksi kuunnella kunnon kuulokkeilla nuo pätkät, josko omilla korvillakin onnistuisi toteamaan tuon George L:n yllä kuvatun luonteen. Tosin voihan olla että myös noissa muissa näytteissä on samaa epäilyttävää flavouria.
 
Nopeasti kuunneltuna olin kyllä havaitsevanani eroja matalimmissa taajuuksissa, sekä hennoimmissa yksityiskohdissa, saa nähdä miten tarkemmalla kuuntelulla. Pitää pistää vaikka radomina muutamaan kertaan soimaan ja kirjata ylös jokaisesta joitain olennaisia havaintoja ja ominaispiirteitä. Sitten verrata lopuksi menevätkö eri kierroksilla aivan ristiin vai tuleeko samat mielikuvat toistuvasti samoista näytteistä.
 
En ihan huuhaana pitä tätä piuha-asiaa, koska vaikka täysin eri jutusta onkin kyse, olen esim. DAC:ien välillä löytänyt kuultavia eroja. Piuhoissa on tähän asti riittänyt mekaaninen kestävyys ja sopiva notkeus.