Kitarat: soittaminen ›

En nyt jaksanu käyä kaikkia muistaakseni 63 sivua läpi joten tämmönen hyvin yksinkertainen kysymys että miten tykkäätte pitää oikeaa kättä sillon kun soitatte nylonkielistä kitaraa eli soitatteko ihan kaikilla sormilla vai miten? En nyt tarkoita näppäilyä vaan ihan rämpytystä.
 
Kaikki muut paitsi pikkusormi.

Okei, täs on nyt linkki thomannin sivuille, mis on toi Akai E2 Headrush.
 
http://www.thomann.de/fi/akai_headrush.htm
 
Mutta tolla KT Tunstallilla on kaikkea muuta sälää tossa mukana,mihin ne on? Ja kaikkeen muuhun ääneen,mitä kitarasta ei saa,kuten tamburiini, tarvii mikin?

Millä komppauksella toi Egotripin matkustaja kannattaisi ottaa eli rytmi siinä on itsellä vähän hukassa ja ei oikein avaudu kappaletta kuuntelemallakaan...?

Mitkä soinnut sopivat pentatonisen A:n (blues-skaala, eikö?) (ei ihan, pentatonisessa on 5 ääntä: mollissa A, C, D, E, G. Duurissa A, H, C#, E, F#. Blues: muuten kuin mollipentatoninen, mutta lisäksi D#/Eb kummin vaan halutaan merkata, ehkä mielummin Eb...) taustalle? Onko se Am soinnut vai pitäskö lähtee duurista?
Terveisin 8 vuotta mollia vääntänyt
 
A -mollipentatonisen 'alle':
Am, Am7, D7sus4, Em7, Bb6, BbMaj7, FMaj7, FMaj9, C, C6, C6/9, Gsus4, Gsus2 jne...

(ei ihan, pentatonisessa on 5 ääntä: mollissa A, C, D, E, G. Duurissa A, H, C#, E, F#. Blues: muuten kuin mollipentatoninen, mutta lisäksi D#/Eb kummin vaan halutaan merkata, ehkä mielummin Eb...)
 
A -mollipentatonisen 'alle':
Am, Am7, D7sus4, Em7, Bb6, BbMaj7, FMaj7, FMaj9, C, C6, C6/9, Gsus4, Gsus2 jne...
 
mitäs skaalaa sen perusblues riffin päälle vedetään jossa esimerkiks vedetään A5 soinnussa kikkaillaa A/E ja A/F# yhdistelmällä..
 
E: vai onko se sitten jotain pentatonista duurirokkia?

mitäs skaalaa sen perusblues riffin päälle vedetään jossa esimerkiks vedetään A5 soinnussa kikkaillaa A/E ja A/F# yhdistelmällä..
 
E: vai onko se sitten jotain pentatonista duurirokkia?
 
Taitaa tuohon olla perusreseptinä just ne molli- & duuripentatoniset & blues, ja ainoa oikea perusta valinnalle oma maku ja soittohetken fiilis...
 
E:
 
Ja jos ihan konkreettisen esimerkin sais tällaisesta paljon puhutusta blueskierrosta(sointukulusta).
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=8392774
 
oisko tästä mitään iloa?

Millä komppauksella toi Egotripin matkustaja kannattaisi ottaa eli rytmi siinä on itsellä vähän hukassa ja ei oikein avaudu kappaletta kuuntelemallakaan...?
 
Miten kuvittelet rytmin aukeavan sulle, jos mä selittäisin sulle miten siinä voisi soittaa?
 
Mutta biisin koukkuna on se, että ykkösen paikka vaihtelee. Eli tahtilaji vaihtelee 4/4 ja 2/4 välillä. Eli jos lasket kokoajan neljään, niin sulta katoaa se ykkönen sieltä ja varmana et saa biisistä otetta.

Millä komppauksella toi Egotripin matkustaja kannattaisi ottaa eli rytmi siinä on itsellä vähän hukassa ja ei oikein avaudu kappaletta kuuntelemallakaan...?
 
Kannattaa etsiä kirjastosta nuotti tohon piisiin. Helpottaa kummasti. Ihan yleensäkin, vaikke nuottja osaiskaan, ni ainakin näkee millon lasketaan kahteen ja millon neljään.

Itseäni hieman häiritsee tuo ylimääräisten kielten demppaus soolosoitossa. Olen yrittänyt totutella soittamaan siten, että kuoletan alakielet kämmensyrjällä, mutta se tuntuu melko luonnottomalta, varsinkin jos täytyy soittaa jotain juoksutuksia, etenkin nousevia. Hankalaksi menee varsinkin silloin, kun pitäisi soittaa jotain D-kielellä, sitä alempien kielien kuolettaminen tuntuu lähes mahdottomalta.
 
Asiaa koskien minua häiritsee se, että esim. Zakk Wylde ei selvästikään demppaa yhtäkään kieltä tiluttaessaan, koska miehen käsi "kelluu" aina näkemissäni videoissa, eikä edes osu kitaraan. Tästä väkivaltaisen näköisestä pikkaustavasta huolimatta nuotit kuuluvat selvästi, eivätkä puuroudu. Myös monet opetusvideot jättävät asian käsittelemättä, eikä ainakaan Suuressa Kitarakirjassa taida olla edes mainintaa asiasta (kirja tosin jättää muitakin soittoteknisiä asioita käsittelemättä). Onko eri kitaroissa suuria eroja tuon ylimääräisten kielten resonoinnin kanssa? Luulisi että ei, koska kyllähän sen rungon kuuluukin resonoida, ja fysiikan lait pakottanevat vapaat kielet värähtelemään niiden ominaistaajuuksien soidessa.

Itseäni hieman häiritsee tuo ...
 
Itselläni (en ole ainoa) on kehittynyt sellainen tekniikka, että 'käyttämättömät' kielet demppaantuvat vasemman käden sormien läskeihin. Plektrakädellä en juurikaan sammuta kieliä, ellei tarkoituksena ole saada soivaa ääntä dempattuna.
 
Ideana tässä on, ettei plektrakäsi myöskään 'laahaa' kieliä pitkin. Tämä laahaaminen saa soundin varsinkin säröillä suttuisen kuuloiseksi.
 
Vain painettu ääni soi. Ei ole vaikeaa, vaatii vähän totuttelua.

Itselläni (en ole ainoa) on kehittynyt sellainen tekniikka, että 'käyttämättömät' kielet demppaantuvat vasemman käden sormien läskeihin...
 
Demppaan kyllä yläkieliä jossain määrin noilla "läskeillä", eikä niiden resonointi yleensä muutenkaan ole korvaan särähtänyt. Kyse onkin lähinnä alakielien sammuttamisesta, niitä on hankala läskeillä demppailla, ellei sitten lähde "cooliin" Batio -tyyppiseen ylhäältä sormittamis -kikkailuun. Sanomattakin selvää, ettei tule kyseeseen ;-)
 
Onhan näitä asiaa koskevia topicceja mnet täynnä, mutta en ole löytänyt selitystä siihen, miten jotkut kitaristit eivät näytä kuolettavan kieliä ollenkaan säröllä soittaessa. Ei siinä läskikuoletuksesta ole kyse, jos kitaristi sahaa yläkielillä 15 nuottia sekunnissa ilman häiriöääniä.

Kyse onkin lähinnä alakielien sammuttamisesta, niitä on hankala läskeillä demppailla, ellei sitten lähde "cooliin" Batio -tyyppiseen ylhäältä sormittamis -kikkailuun. Sanomattakin selvää, ettei tule kyseeseen ;-)
 
Jaa ja juu, nyt vasta ymmärsin. Itse en mitenkään erikseen demppaa alakieliä, eikä siitä mitään hälyä lähde ellei sitten hinkkaa niitä plektrakädellä tai muuten huido niihin huteja.

Kyse onkin lähinnä alakielien sammuttamisesta, niitä on hankala läskeillä demppailla, ellei sitten lähde "cooliin" Batio -tyyppiseen ylhäältä sormittamis -kikkailuun. Sanomattakin selvää, ettei tule kyseeseen ;-)
 
omalla kohalla toi demppaaminen vaa häiritsee sitä itse soittoa. Niin siis sooloissa.

Jahas, itselläni ainakin soitto täyttyy hirveästä metelistä, kun esim. ala-E kieli alkaa värähdellä soittaessani E-nuotin yläkielillä. Säröllä tuo värähtely yltyy sietämättömäksi ellei demppaa. Nyt täytyykin miettiä miten soitan tulevaisuudessa. Tuntuu hölmöltä treenata väkisin epämiellyttävää demppausta, jos uuden kitaran ostaessani käyttämäni tekniikka ei olisikaan tarpeen. Toisaalta monessa ketjussa on kyllä puhuttu tuon demppauksen tarpeellisuudesta. Taidan jatkaa tällä linjalla.

Jahas, itselläni ainakin soitto täyttyy hirveästä metelistä, kun esim. ala-E kieli alkaa värähdellä soittaessani E-nuotin yläkielillä
 
Voisko tää johtuu siitä jos o liikaa säröä ? Sillä mulla ei ainakaa kuulu mitää häiriö ääniä.

Mitä asteikoita kannattaisi opetella? Lähinnä joihinkin biiseihin sooloilua varten. Pentatonisen osaan, mutta se ei käy moneen biisiin. Siis jotain asteikoita jotka sopii useisiin biiseihin sooloilua varten. Duurit ja mollitkin osaan, mutta eiks yleensä kitaristit käytä vähän jotain monimutkaisempia asteikoita? Otetaan vaikka Cobin biisit, mitä asteikoita niissä yleensä käytetään?

Mitä asteikoita kannattaisi opetella? Lähinnä joihinkin biiseihin sooloilua varten. Pentatonisen osaan, mutta se ei käy moneen biisiin. Siis jotain asteikoita jotka sopii useisiin biiseihin sooloilua varten. Duurit ja mollitkin osaan, mutta eiks yleensä kitaristit käytä vähän jotain monimutkaisempia asteikoita? Otetaan vaikka Cobin biisit, mitä asteikoita niissä yleensä käytetään?
 
Laihohan taitaa aika paljon vannoa pentatonisen asteikon nimeen. Musta kannattas opetella sointujen eri asemat. Sitä kautta löytää sitten ne oikeat "lisäsävelet". Jees

Laihohan taitaa aika paljon vannoa pentatonisen asteikon nimeen.
 
Näinköhän on? Amerikkalaista kitaralehteä selaillessani törmäsin Laihon kuvauksessa termiin "neoclassical shredder". Nyt saatan olla hieman pihalla kun teoria ei ole kovin hyvin hanskassa, mutta eikö tämä "neoklassinen" soitto perustu kuitenkin johonkin hieman melodisempaan skaalaan kuin pentatoniseen?
 
Kuulostaapa muuten kamalalta sanalta tuo "neoklassinen". Tulee mieleen heti joku ynkkä ja tusina muuta 80-luvun "melodisesti valveutunutta" tukkahevaria.

Näinköhän on? Amerikkalaista kitaralehteä selaillessani törmäsin Laihon kuvauksessa termiin "neoclassical shredder". Nyt saatan olla hieman pihalla kun teoria ei ole kovin hyvin hanskassa, mutta eikö tämä "neoklassinen" soitto perustu kuitenkin johonkin hieman melodisempaan skaalaan kuin pentatoniseen?
 
Kuulostaapa muuten kamalalta sanalta tuo "neoklassinen". Tulee mieleen heti joku ynkkä ja tusina muuta 80-luvun "melodisesti valveutunutta" tukkahevaria.
 
Joku lehtihaastattelu se oli, missä sanoi suosivansa aika paljon perus pentatonista skaalaa. Don't fix it if it ain't broken. Jotain tollaista sanoi. Tosiaan en itse juuri ole kuunnellut COBia, etten tarkemmin osaa sanoa. Piece, love and rock 'n' roll. And some whiskey too.