Koskettimet ›

Kaivoin eilen vanhan sähköpianon esiin. Tarkoitus olisi harjoitella jotain helppoa ja simppeliä. Nuotteja en osaa, mutta varmaan muullakin tapaa voi harjoitella kappaleita? Kitaraa lähinnä olen soitellut

Ne jotka pärjää ilman nuotteja, ei kysy miten, ne vaan soittaa.

Yhteensä 3-4 vuotta on nyt tullut alkeitakin opetettua. Nuotit ovat toisinaan semmoinen kaihdettava peikko: väittäisin kuitenkin, että kaikki nuottien opettelu on aina plussaa. Systeemi on erittäin looginen, jopa matemaattinen. Rasittavan moni sanoo sen saman kusenpolttaman lauseen, että "vanha koira ei opi uusia temppuja". Oppii se halutessaan.
 
Ns. korvakuulolta opettelu taas vaatii sen, että pystyy toistamaan kuulemansa äänet klaviatuurilta. Kaikki eivät sitä hallitse, toiset oppivat sen pikkuhiljaa. Yllättävän montaa laulua harrastavaa kiipparioppilasta joutuu patistamaan, että laula näitä samalla: helpponee!
 
Mutta yhteistä näille kummallekin "koulukunnalle" on se, että koskettimiston ääreen täytyy vähän väliä palailla. Aivot toimivat niin, että pitää levätä välillä, ja vasta kerratessa oppii pitkäkestoisesti. Aikuisopiskelijoilla tuppaa olemaan niin, että tullaan tunnille ja anteeksipyydellään sitten, että mä en nyt oo ehtiny harjotella paljoa yhtään. Kun edes vartti irtoaisi aikaa pimputella, edes joka toinen-kolmas päivä, niin se on jo jotain. Ei mikään taito tule ilmaiseksi.
 
Ihan pieni lapsipedagogiikka-poikkeama vielä tuohon otsikon kysymykseen liittyen. Lapsen mielenkiinnon soittamiseen voi helposti testata asettamalla heidät pianon tai pehmytkoskettimiston äärelle. Jos valtteri alkaa hakata nyrkillä koskettimia, hänestä tulee korkeintaan rumpali. Mutta mikäli veeti/veera alkaa kauniisti pimputtaa ja tapailla yksittäisiä namiskoja, niin ei muuta kuin mitäsjos poika/tyttö koittaisit käyä tunneilla.

Asiaan liittyen pystyykö esimerkiksi tämmöiseen laitteeseen tuomaan omia midikappaleitaan ja laite näyttää kuinka ne soitetaan vai onko kyseessä vain jonkun muutaman sisäänrakennetun kappaleen soitanta mahdollista?
 
http://www.thomann.de/fi/casio_lk220.htm
http://www.youtube.com/watch?v=349Hb-ex34Q

Asiaan liittyen pystyykö esimerkiksi tämmöiseen laitteeseen tuomaan omia midikappaleitaan ja laite näyttää kuinka ne soitetaan vai onko kyseessä vain jonkun muutaman sisäänrakennetun kappaleen soitanta mahdollista?
 
http://www.thomann.de/fi/casio_lk220.htm
http://www.youtube.com/watch?v=349Hb-ex34Q
 
En tiiä mutta tuollaisen opettelussa on se huono puoli, että pääseekö siitä myöhemminkään irti, siis jos opettelee tuolla lailla soittamaan niin voi käydä samalla lailla jos opettelee laulaan pelkästään karaoken avulla.. :/

Keinojahan on vähintään yhtä monta kuin soittajia, mutta itse suosittelisin esim. tällaista:
 
Opettelee ymmärtämään perustavimmanlaatuiset sointumerkinnät. Pianokoskettimistolla ne on ainakin itseni paljon helpompi hahmottaa kuin kitaran otelaudalla, joten jos opettelee mikä kosketin on mikäkin ja ymmärtää miten duuri, molli, seiska, maj7, susit yms muodostuu, sointu kuin sointu löytyy hetken miettimisellä koskettimistolta.
 
Melodian soittaminen sujuukin sitten jo pienellä treenaamisella korvakuulolta. Voi tietysti olla, että itse olen liikaa soittaessani katsellut sointumerkintöjä, mutta mun on paljon vaikeampi löytää soinnut korvakuulolta kuin melodia.
 
Sitten vaan tapailemaan.

Kaikki asiat olisivat hirveän paljon helpompia/yksinkertaisempia kun vaivautuisi opettelemaan ne pienet pallukat viidellä viivalla. Muskarin 5-6 vuotiaille ne on helppoja, miksi joku voi kokea ne vaikeaksi?

Kaikki asiat olisivat hirveän paljon helpompia/yksinkertaisempia kun vaivautuisi opettelemaan ne pienet pallukat viidellä viivalla. Muskarin 5-6 vuotiaille ne on helppoja, miksi joku voi kokea ne vaikeaksi?
 
Samaa olen miettinyt. Matemaattisen loogisia merkkejä. Helpompi melkein lukea kuin tavallista tekstiä. Ja sointuteoria, mikä siinä on muka vaikeaa? Siinä vaiheessa kun synistin pitää näyttää kitaristille että mistä se Bbm7 otetaan niin pistää miettimään että onko se teoria niin hankalaa oikeasti.

Lainaanpa tätä topiccia hiukan.
 
Itse olen myöskin tässä aloitteluvaiheessa, Aaronin pianokoulu I:stä olen soitellut ja kohta voisi varmaan siirtyä tuohon kakkos-osaan. Nuotit opettelin jostain vanhasta ala-asteen musiikkikirjasta, ja soittaessahan niitä oppii. Mitäs muita tällaisia hyviä/mielenkiintoisia aloittelijoiden oppikirjoja on olemassa vai kannattaako suosiolla kahlata nuo kaikki Aaronit ensin läpi ennen muihin siirtymistä? Etenkinen kaikki klassinen pianosoitto kiinnostaa.
 
edit: teoriaa on kyllä kitaran kanssa tullut opeteltua jonkin verran, enemmän ongelmana on sorminäppäryys ja "sinuiksi tuleminen" koskettimien kanssa. Eipä tuohon taida kyllä auttaa muuta kuin soittaminen ja soittaminen :)

Nuotteihin en ole enempää tutustunut kuin musiikin tunnilla korvalappustereoiden läpi, mutta kaitpa ne ny vaan täytyy klaarata

Lainaanpa tätä topiccia hiukan.
 
Itse olen myöskin tässä aloitteluvaiheessa, Aaronin pianokoulu I:stä olen soitellut ja kohta voisi varmaan siirtyä tuohon kakkos-osaan. Nuotit opettelin jostain vanhasta ala-asteen musiikkikirjasta, ja soittaessahan niitä oppii. Mitäs muita tällaisia hyviä/mielenkiintoisia aloittelijoiden oppikirjoja on olemassa vai kannattaako suosiolla kahlata nuo kaikki Aaronit ensin läpi ennen muihin siirtymistä? Etenkinen kaikki klassinen pianosoitto kiinnostaa.
 
edit: teoriaa on kyllä kitaran kanssa tullut opeteltua jonkin verran, enemmän ongelmana on sorminäppäryys ja "sinuiksi tuleminen" koskettimien kanssa. Eipä tuohon taida kyllä auttaa muuta kuin soittaminen ja soittaminen :)
 
Vetele vaan Aaroneita, mutta sun pitää jostain hommata, jos ei opettajaa, niin kuitenkin joku, joka katsoo ettet omin päin rupea tekemään jotain perusjuttua ihan väärin.

Lainaanpa tätä topiccia hiukan.
 
Itse olen myöskin tässä aloitteluvaiheessa, Aaronin pianokoulu I:stä olen soitellut ja kohta voisi varmaan siirtyä tuohon kakkos-osaan. Nuotit opettelin jostain vanhasta ala-asteen musiikkikirjasta, ja soittaessahan niitä oppii. Mitäs muita tällaisia hyviä/mielenkiintoisia aloittelijoiden oppikirjoja on olemassa vai kannattaako suosiolla kahlata nuo kaikki Aaronit ensin läpi ennen muihin siirtymistä? Etenkinen kaikki klassinen pianosoitto kiinnostaa.
 
edit: teoriaa on kyllä kitaran kanssa tullut opeteltua jonkin verran, enemmän ongelmana on sorminäppäryys ja "sinuiksi tuleminen" koskettimien kanssa. Eipä tuohon taida kyllä auttaa muuta kuin soittaminen ja soittaminen :)
 
John Thompsonilla on Aaronia vastaava.

Yllättävän moni ei tunnu tajuavan sitäkään, että nuotit ovat itseasiassa aakkosia. Ajatellaan vaan et c,d,e,f, öö ja mikäs sit tuli? a? eiku.
 
Kannattaa ajatella nuotit näin: a,b,c,d,e,f,g. Kuulostaa paljon tutummalta heti :) Ainoastaan b on nykyään suomessa h jostain kumman syystä. Todennäköisesti joku kirjoitusvirhe alunperin tms.
 
Nämä aakkoset sitten menevät järjestyksessä niin, että aina g:n jälkeen palataan takaisin alkuun. Ei tarvi opetella jokaisen nuotin paikkaa erikseen kun ymmärtää, että ne menevät aakkosjärjestyksessä ylöspäin. Jos toisessa välissä on c, niin silloin seuraavalla rivillä pitää tietysti olla d, ja sitten seuraavassa välissä e jne.
 
Jos osaa 7 ensimmäistä aakkosta, osaa nuotit!
 
(ylennykset ja alennukset voi opetella sitten, kun nuottien idea on hallussa)

Yllättävän moni ei tunnu tajuavan sitäkään, että nuotit ovat itseasiassa aakkosia. Ajatellaan vaan et c,d,e,f, öö ja mikäs sit tuli? a? eiku.
 
Kannattaa ajatella nuotit näin: a,b,c,d,e,f,g. Kuulostaa paljon tutummalta heti :) Ainoastaan b on nykyään suomessa h jostain kumman syystä. Todennäköisesti joku kirjoitusvirhe alunperin tms.
 
Nämä aakkoset sitten menevät järjestyksessä niin, että aina g:n jälkeen palataan takaisin alkuun. Ei tarvi opetella jokaisen nuotin paikkaa erikseen kun ymmärtää, että ne menevät aakkosjärjestyksessä ylöspäin. Jos toisessa välissä on c, niin silloin seuraavalla rivillä pitää tietysti olla d, ja sitten seuraavassa välissä e jne.
 
Jos osaa 7 ensimmäistä aakkosta, osaa nuotit!
 
(ylennykset ja alennukset voi opetella sitten, kun nuottien idea on hallussa)
 
Turha yrittää, ylivoimaista kitaristeille.

Yllättävän moni ei tunnu tajuavan sitäkään, että nuotit ovat itseasiassa aakkosia. Ajatellaan vaan et c,d,e,f, öö ja mikäs sit tuli? a? eiku.
 
Kannattaa ajatella nuotit näin: a,b,c,d,e,f,g. Kuulostaa paljon tutummalta heti :) Ainoastaan b on nykyään suomessa h jostain kumman syystä. Todennäköisesti joku kirjoitusvirhe alunperin tms.
 
Nämä aakkoset sitten menevät järjestyksessä niin, että aina g:n jälkeen palataan takaisin alkuun. Ei tarvi opetella jokaisen nuotin paikkaa erikseen kun ymmärtää, että ne menevät aakkosjärjestyksessä ylöspäin. Jos toisessa välissä on c, niin silloin seuraavalla rivillä pitää tietysti olla d, ja sitten seuraavassa välissä e jne.
 
Jos osaa 7 ensimmäistä aakkosta, osaa nuotit!
 
(ylennykset ja alennukset voi opetella sitten, kun nuottien idea on hallussa)
 
Nuottien nimet on kyllä aika helpot oppia, nehän opetetaan peruskoulussa melkein ensimmäiseksi musiikkitunnilla, paljon muuta oppimista niissä sen sijaan on.
Aakkosia ei ehkä kannata tähän sekottaa.

Nuottien nimet on kyllä aika helpot oppia, nehän opetetaan peruskoulussa melkein ensimmäiseksi musiikkitunnilla, paljon muuta oppimista niissä sen sijaan on.
Aakkosia ei ehkä kannata tähän sekottaa.
 
Itse opin alunperin ottamalla C:n kiintopisteeksi, sitten ylä-c viivastolla toiseksi, mutta eipä noita tarvitse nykyään edes ajatella.
 
Kitaralla ylennykset ja alennukset mielestäni helpompi tajuta kuin koskettimilla, jos on ylennetty F niin se on nauhastolla F:n ja G:n välissä. Alennettu A taas on G:n ja A:n välissä.

Minä ainakin olen kokenut juuri nuo ylennykset ja alennukset hankaliksi kun ne merkit ovat vain viivaston alussa ja pitää sitten muistaa että kaikki ko. nuotit ovat aina ylennettyjä/alennettuja ellei ole sitä palautusmerkkiä. Tässä ei kai ole muuta konstia kuin opetella ulkoa että mitkä merkit missäkin sävellajissa on ja mitkä nuotit kussakin sävellajissa sitten on ylennetty/alennettu? Tuntuu vaan niin vaikealta opetella kaikki mahdolliset sävellajit ulkoa.
 
Olisi meikäläiselle helpompaa omaksua jos kaikki kirjoitettaisiin "C-duurissa" ja ylennykset ja alennukset olisivat jokaisen nuotin kohdalla erikseen, näkisi heti että "tuo on musta kosketin". Mutta olisivathan sellaiset nuotit aika sotkuisen näköiset vähänkin "vaikeammassa" sävellajissa mentäessä. Systeemin idea kai on juuri se että nuotit ovat siistimmän näköiset ja vähemmän työläät kirjoittaa käsin kun ne eivät ole yhtä "risuaitaa". Olen joskus itselleni merkinnytkin (valokopioon tietysti) nuo ylennykset/alennukset joka nuotin kohdalle etteivät unohdu.
 
Tuota H/B-juttua olen myös aina ihmetellyt, eikö se ollut jotenkin niin että se on H Suomessa ja Saksassa ja B suunnilleen kaikkialla muualla? Taisin joskus jostain löytää selityksenkin tuohon, joku kirjoitusvirhe se taisi alunperin olla. Mutta miksi siitä on jääräpäisesti pidetty kiinni vaikka siinä ei ole mitään logiikkaa että A:n jälkeen ei tulekaan B vaan H?
 
Sitten kun soppaan lisätään vielä transponoinnit yms. (ok, ei paljon onneksi tarvita koskettimilla, mutta kun foniakin tulee tuuttailtua) niin onhan siinä oppimista. Olisi se silti hiton kiva osata lukea nuotteja sujuvasti eikä nykyisellä ekaluokkalaistasolla "tavaamalla" nuotti kerrallaan. Täkäläisessä kansalaisopistossa on musiikin teoriakurssi, pitäisi varmaan koettaa mennä sellaiselle joskus.

Nuottien nimet on kyllä aika helpot oppia, nehän opetetaan peruskoulussa melkein ensimmäiseksi musiikkitunnilla, paljon muuta oppimista niissä sen sijaan on.
 
Toki korvalappustereoiden käyttö oppitunneilla voi jonkin verran haitata oppimista.

Tässä ei kai ole muuta konstia kuin opetella ulkoa että mitkä merkit missäkin sävellajissa on ja mitkä nuotit kussakin sävellajissa sitten on ylennetty/alennettu?
 
Mun mielestä se auttaa paljon kun ennen biisiä käy sävellajin juoksutuksena läpi. Eli soittaa kaikki sävellajin sävelet vaika kahden oktaavin alueelta, ensin alhaalta ylös ja sitten takaisin alas. Sitten tekee sävellajista kolmisointujuoksutuksen ja lopuksi vielä kadenssin.
 
Esimerkiksi a-duurissa:
 
Ensin soittaa kaikki sävelet 2 oktaavin alueelta: a, h, c#, d, e, f#, g#, a jne.. ja sitten takaisin alas: a, g#, f#, e, d, c#, h, a...
 
Sitten soittaa kolmisointuina a-duurin ensin ylös ja sitten alas: a, c#, g, a, c#, g, a
 
Lopuksi vielä jonkinlaiset kadenssijutut (I, IV, V, I) a-duurista: A, D, E7, A
 
Minulla ainakin painuu tuon jälkeen aika hyvin muistiin se, että mitä koskettimia "saa" ja mitä "ei saa" painaa. Tavallaan sitä sitten näkee sen sävellajin koskettimistolla ja pystyy mielessä kuvittelemaan, miten mennään ylös tai alas juuri tietyssä sävellajissa.
 
Ei ole mikään oma keksintö tämä, vaan ihan yleinen homma vaikkapa tutkinnoissa, mutta auttaa kummasti.