Bassot ›

Plussaa tästä, suosittelen samaa:
Nauhoittakaa treenejä/tehkää parin biisin demo. Saa ihan erilailla selvää miltä se oma soundi sielä kaiken keskellä kuulostaa. Yleensäkkin hyvä tapa. Tekee yksillä treeneillä noin kymmenen työn, kun pääsee kotona kuuntelemaan rauhassa mikä toimii ja mikä ei.
 
Se vittuilu ja kostaminen kannattaa unohtaa treeneissä. Toki puolitosissaan kuittailu on hyvää huumoria. Mutta...treenit tarkoittaa harjoituksia ja siellä harjoitellaan ja mitä enemmän niitä epäkohtia löytyy ja tulee eliminoitua niin sitä parempi. Eli palautetta saa ja pitää antaa, jos tarkotus on päästä touhussa eteenpäin. Se on sitten oma taiteenlajinsa, miten sen antaa. Voi vetää biisin poikki ja antaa tulla tai sanoo joskus toiste kahden kesken tai bändin kuullen.
 
Muutenkin mun mielestä kanssasoittajiin kannattaa suhtautua kuin työnantajiin. Jos se kitaristi, jolle sä oot alkanu kostaa, kasaa joskus jotai muuta bändiä (ja ois jopa rahaaki tiedossa) niin tuskin se sua ottaa siihen soittamaan, jos sen mielestä et osaa suhtautua palautteeseen.
 
Jokaisella tyypillä siinä teidän bändissä on oma mielipide, miltä se soitto kuulostaa ja jos kitaristin mielestä basso kuulostaa enemmän kitaralta niin kannattaa varmistaa muilta soittajilta.
 
Kannattaa miettiä myös kuka siinä bändissä määrää. Jos sen koko homman on tarkotus rakentua sen kitaristin näkemyksen mukaan niin sillo sun pitää löytää keinot, jolla saat sen basson kuulostaan mahdollisimman vähän kitaralta. Jos taas se teidän bändi on semmonen demokratiabändi, jossa päätetään yhdessä niin sitten ruuvaa se bassosoundi mahdollisimman lähelle sitä yhteistä tahtoa.

Minulle ei muistaakseni ole kertaakaan kukaan kitaristi antanut mitään palautetta tai neuvoja jos en nyt ihan päin persettä ole soittanut. Itse asiassa useammin kuin kerran on tullut että "hei käännä sitä kaappia vähän tännekin päin ja laita vähän volaa, ei siuta kuule", mikä on ollut melko hämmentävää ("täh, haluutteko te oikeesti tietää mitä mie soitan?"). Siis tapanani on pyrkiä säätämään volat sillein että kuulen ne vain itse. Järkevää? Ehkä ei, mutta ainakaan ei tarvitse pelätä että peittäisi kenenkään soittoa tai tunkeutuisi jonkun "reviirille".
 
Osittain kai tämän takiakin on käynyt usein niin, että nauhoituksissa huomaa olevansa pian yksinään kun ketään muita bändin jätkiä ei ole paikalla ja nauhoittajakin on lähtenyt käymään kesken oton röökillä ja tulee takaisin kun biisi on loppu :D Ja kun kyselet, että oliko se nyt hyvä, niin tulee vaan jotain "ööö, kai se ihan jees oli, oliks siel sun mielestä mitään mitä vois vetää paremmin, kelaan niihin ja vedä niihin sit jotain". Melkoisen epäinspiroivaa, voin vakuuttaa. Toisaalta, onpahan ainakin vapaus soittaa ihan mitä huvittaa, heh.
 
Edit: prkl, unohdin aivan että olihan sitä kumminkin jotain kokemusta tällaisestakin. Eräs kitaristi tekee nimittäin välillä myös bassolinjoja biiseihinsä. Ainahan niitä tulee ainakin kokeiltua ja jos ei ihan suoraan toimi niin vähän muokkailee tai sitten jättää soittamatta kokonaan. Aluksi kieltämättä tuntui vähän oudolta kun kitaristi näyttää mitä pitää soittaa, mutta kunhan siihen tottui ja huomasi että siellä oli ihan hyviäkin ideoita niin ei siinä sitten mitään. Tosin kyseinen kitaristi on soittanut myös bassoa ja on yksi harvoista kuulemistani kitaristibassottelijoista kuka oikeasti ymmärtää basson soiton päälle.

Noh, kyllä jotkut basistit osaavat ruuvata kamoistaan sellaisen keskialuesoundin, että kitara häviää kokonaan sen alle. Basisteilla, kun tuppaa vielä olemaan monesti isommat ja kovaäänisemmät kamat, niin kyllä siinä saattaa joskus joutua vähän tarjoamaan ehdotuksia soundin selkeyttämiseksi, ettei tarvitse ihan saatanan kovaa luukuttaa.

Noh, kyllä jotkut basistit osaavat ruuvata kamoistaan sellaisen keskialuesoundin, että kitara häviää kokonaan sen alle. Basisteilla, kun tuppaa vielä olemaan monesti isommat ja kovaäänisemmät kamat, niin kyllä siinä saattaa joskus joutua vähän tarjoamaan ehdotuksia soundin selkeyttämiseksi, ettei tarvitse ihan saatanan kovaa luukuttaa.
 
Hoho, sehän se on paras saundi, että on middlee jyrkästi :). Ainakin mummielestä. Tosin en mä kitaristia peittoa, mä pysyttelen sen verran alhaalla middlenkin kanssa, että sille riittää ainakin vähän kaistaa :).

Jos joku bändin jäsen neuvoo, niin ei kai sitä vittuiluna kannata ottaa? Jos joku treenikämpällä hengaillut neuvoo niin kyllähän sitäkin kannattaa kuunnella jos asiasta puhuu. Kyllä bändissä pitäis pystyä antamaan ja ottamaan vastaan kritiikkiä, eihän siinä muuten juuri voi bändistä puhua. Vai?

Ilolla ne ehdotukset pitää ottaa vastaan, monasti sitä ei ees ite tajua että pienet jää alle. Mut kyllä se toisaalta harmittaa pienemmälle ruuvata, jos just on vola sellaisella tasolla että kamat alkaa soimaan. Sillon mieluummin kyllä ottais muita isommalle.
 
Ja toi middlepuukko on kyllä ihmeellistä, ite tykkään tumpusta mutta silti joku käy aina kostoksi ruuvaamassa niin paljon middleä miun soundiin, että kitarat ja bassot sekoittuu.

Mistään en mitään tiedä, mutta... =)
 
Ehkä itsestäänselvyksiä, mutta todettakoon nyt, jotta omalla treeniksellä on vain tullut havaittua romujen sijoittelun kuin myös tulppien (korvissa... jos käyttätte...? =) mielenkiintoisilla sivuvaikutuksilla soundiin.
 
Kitaristin 4x12 jaloissa tuuttaa suoraan kohti basistia huoneen toisella puolella... basisti kuulee kitaran diskanttipiikin, ja kitaristi ei muuta kuin jaloistaan huminaa.
 
Sama toisinpäin basistilla... molemmat hemmot ruuvaa aivan törkysen diskanttiset soundit, kun luottavat omiin (työmaatulpilla) ehostettuihin korviinsa, jotka nyt sattuvat olemaan metrin oman vahvistimen yläreunasta SUORAAN ylös... siitä kohtaa kuunnellen kun ruuvaat soundit kohdalleen, niin on huoneen toisessa päässä veikeää.
 
Eli oman ämyrin diskanttikeila omiin korviin esim ämyreitä kallistamalla tai etäämmälle sijoittelemalla ja soundi kohdilleen ilman tulppia (varsinkin kaiku ja chorus jää tulppien alle helposti). Ja jos säädetty soundi ei sitten tulpat korvissa toimi, niin hommatkaa paremmat tulpat (http://www.finfonic.fi), korvamonitorit tai kärsikää... mutta älkää ruuvatko soundia ainakaan kovin radikaalisti, jotta kaikilla ois mukavoo.
 
...tai jotain ;-)

Ittellä on ollut onni soittaa niin hyvien kitaristien kanssa että kaikki neuvot on otettu avosylin vastaan.
 
Mutta ymmärrän jos kyse on jostain hevimetelistä missä kitarat painuu basson tontille.
 
Eiköhän tuo yhteistyössä hoidu, tsemiä.

Mä en ainakaan neuvo, jos ei basisti klaaraa tonttiansa niin annan kenkää...;DDDD

kitaristia joutu joskus aikoinaa vähä neuvomaa ku häne saundi oli semmonen yksinä hyvä a.k.a kaikke paljo, nyt o kaks kitaristia ja kaikkie saundeja rukkailtu semmotii et kaikki kuuluu sopivasti, basso siel alhaal ja ylhääl ja kitarat sit siel välis lohmottamas. täs tosin auttaa seki et molemmil kitaristeil o sama nuppi, tosin nykyää eri kaapit.
 
mut ite aiheesta kyl niitä neuvoja kannattaa kuunnella ellei ne nyt iha haista v"#u meininkiä ole, ku edellises bändis piti aina bassoo laittaa hiljemmalle ja tein sitte testin et soitin treenit volat nollil ni kylhä sielt taas komennettii et "laita sitä bassoa vähä hiljemmalle et kitarat kuuluu" loppu sen bändi kans touhuilu siihe ;P
 
ja toi treenie nauhotus on kaiki puoli suositeltavaa, äänenlaatu ei tartte mitää hifiä olla kuha saa selvää, aikoinaa vedettii iha C-kaseteille et pysty rakennetta hahmottamaa nyt zip levyille raituril ja sit production demot pikkase hifimmi himas koneelle ja cubase filet kavereille jakoon

tein sitte testin et soitin treenit volat nollil ni kylhä sielt taas komennettii et "laita sitä bassoa vähä hiljemmalle et kitarat kuuluu"
 
Haha! :D

Ex-bänditoverisi ovat vissiin pikkasen kujalla...

Ehkä itsestäänselvyksiä, mutta todettakoon nyt, jotta omalla treeniksellä on vain tullut havaittua romujen sijoittelun kuin myös tulppien (korvissa... jos käyttätte...? =) mielenkiintoisilla sivuvaikutuksilla soundiin.
 
Näin on. Romujen sijoittelu vaikuttaa kummasti. Vielä kun saisi isomman tilan missä soitella. Nykyinen tila on niin pieni ettei saundit oikein kunnolla muodostu. Varsinkin jos soitellaan vähän kovemmilla voimakkuuksilla niin puuroksi menee ja mistään ei saa mitään tolkkua.
 
Oiskos hyviä ideoita (=tietoa) kamojen järkkäilyn suhteen ja vaimenninmateriaalin määrästä/asettelusta suhteessa treenitilan kuutiomäärään?
 
Samoin kaappien koko. Onko tietoa/kokemusta? Monta kertaa tuntunut että vois mennä radikaalisti pienempään suuntaan että homma pysyis hanskassa. Mitenkä isoja kaappeja on porukoilla käytössä?

meil on semmone reilu 24 m2 kokone suorakulmion muotone kämppä jossa jako:
-rummut toisel seinäl
-PAt rumpali sivuilla (näistä siis laulu ja taustat)
-kitarat ja bassot vastakkaisella seinällä (basso keskel ja kitarat kulmissa vinosti et keskelle muodostuu ns. Sweet spot)
-eristeitä pääty seinil (pitää viel pari kulmaa pehmustaa)
-kitaristeil 4x12 kaapit itel 2x10 + 1x15
-volume taso koitetaa pitää mahollisimman alhaalla, tieteki sillai et kaikki kuuluu
-lattia peitetty ihan perusharmaalla mattorullal mitä saa tuolta rautakaupasta

Näin on. Tuolla neuvolla pääsee pitkälle. Kyllä mä usein tiedustelen, että onko tasot/soundit muiden mielestä ok. Kuvioista myös kyselen, että ovatko ok.
Sama juttu :) Joku on joskus sanonu että bändihommat on kuin suhde...ehkäpä siis soittaminen on kuin rakastelua :) Ei siinäkään voi vaan survoa vaan täytyy tietää mikä on toiselle/toisille (lol) mieleen ;-)

Bändisoittaminenhan on parhaimmillaan kuin keskustelua.
Parempaa kuin parisuhde :)
 
Hmmm. Huono parisuhde vai hyvät bändikemiat.. :)

Bändisoittaminenhan on parhaimmillaan kuin keskustelua.
Parempaa kuin parisuhde :)
 
Hmmm. Huono parisuhde vai hyvät bändikemiat.. :)
 
Bändissä olo on aina vähän niinkuin parisuhde. Siinä on vain useampi henkilö mukana, ja samat lainalaisuudet mustasukkaisuuksineen ja huoraamisineen esiintyy myös bänditoiminnassa, jos joku käy esim. monen kanssa luuhaamassa.
 
Eli kandee ottaa ne bändikaverin neuvot ihan kohtuullisella vakavuudella, jos itse arvostaa sitä kommentin antajaa. Jos ei, niin silloin bändin kemia ei oo kohillaan.