Yleistä keskustelua musiikista ›

Täällä tosiaan viime vuoden lopussa jokainen listasi odotuksiaan levyjulkaisuista: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=157283
 
Tietysti voi muutenkin kommentoida.
 
Tässäpä omat odotukset ja sitten kommentit tältä päivältä:
 
Arcana - Raspail
 
Ihan näpsäkkä levy tuli, mutta ei aivan yhtä kovaa tasoa kuin edeltäjä. Jotenkin irtonaisilta tuntuvat kappaleet, toisin kuin aiempien levyjen yhtenäisyys teemallisesti. Sellainen tasavahva 7/10.
 
Biomechanical - Cannibalised
 
Aluksi jysähti niin kovaa, mutta vähitellen innostus hiipui. Levy on perusvarma, mutta tosiaan yllättävänkin nopeasti katosi maku hommasta. Ehkä aivan kovimpien biisien puute hidasti kulun pidemmän päälle. 8/10
 
Bloodbath - EP
 
Unblessing the Purity tuli ja oli niin timantin kovaa menoa ettei uskonutkaan. Olisi kyllä saanut olla enemmältikin materiaalia, koska homma jäi vähän kesken. Myöhemmin ilmeni sitten, että täysipitkäkin tulee samana vuonna, niin innostus nousi taas. Valitettavasti The Fathomless Mastery ei osunut lähellekään EP:n laatua, vaan yllättävän paljon täytemateriaalia tuntui olevan levyllä. EP 9/10, CD 6/10
 
Borknagar
 
Siirtyi vuoden 2009 alkuun.
 
Cannibal Corpse (saattaa keretä loppuvuodeksi)
 
Kuten tämäkin.
 
Dagoba - Face the Colossus
 
Tunnelma oli hyvin samanlaista kuin edellislevyllä, mutta ne biisit sitten puuttuvat täysin. Kymmenienkään kuunteluiden jälkeen ei mieleen jää mitään kohtaa. 5/10
 
Darkane - Demonic Art
 
Top 10 -materiaalia sieltä tuli, joskaan ei puhtaalla pelillä (enkä puhu nyt hemohesistä). Levyllä on muutamia Darkanen kovimpiin lukeutuvia läiskäyksiä, kuten Execution 44 ja Demonic Art, mutta pari täytebiisiä hiukan syö terää levyltä. Aavistuksen parempi kuitenkin kuin edellislevy, joten homma hanskassa. 8/10
 
Evergrey - Torn
 
Muutamat ennakkonäytteet antoivat odotusten nousta ja alkukeväästä nähty liveshöukin Nosturissa nosti tunnelmaa. Mutta sitten. Ei niin mitään ideaa tai ajatusta. Jokainen biisi kuulostaa lähes samalta ja ennen niin hienot kiipparit on jätetty edelleen täysin taka-alalle katastrofilevy-MMA:n malliin. On levyllä kuitenkin kolme ihan ok-biisiä, mutta lopuilta on ajatus täysin kadonnut. 5/10
 
Exodus - The Atrocity Exhbition.. Exhibit B
 
Jäi tulematta.
 
Front Line Assembly - Live (2-DVD)
Front Line Assembly - Live Wired / Videos DVD
 
Jäivät tulematta, mutta ilouutisena ensi vuonna tulee myös täysipitkä näiden lisäksi.
 
Hanzel und Gretyl - 2012 Zwanzig Zwölf
 
Oikein jymäkkää meininkiä kieli poskessa. Mikäpä siinä. Vähän kuitenkin on jo kierrätyksen makua, joten ei aivan niin hieno kuin edellislevy. Perusmeininki kuitenkin kunnossa. 7/10
 
Ice Ages - Buried Silence
 
Kahdeksan vuoden jälkeen odotukset ovat kyllä hiukan liiankin korkealla, mutta tulihan tästä ihan ok levy. Ei kuitenkaan yllä samaan tunnelmaan kuin kaksi ensimmäistä. 7/10
 
Ihsahn - Angl
 
Ihan kelpo levy, varsinkin ensimmäiseen sooloon verrattuna. Mutta jotenkin suunnatonta soittelua loppujen lopuksi. Unhealer jää ainoaksi todella hyväksi biisiksi levyllä. 6/10
 
In Flames - A Sense of Purpose
 
Hah. En oikein ymmärrä mitä halusivat tältä levyltä, mutta laimeaksi jäi koko sisältö. Kuulostaa kuin jokin kellaribändi yrittäisi tehdä In Flamesiltä kuulostavia biisejä. Ei mene hyvin kun koko levystä jää mieleen vain spontaanit naurut yhden biisin kertosäkeen lyriikoista: "We're not even trying". 3/10
 
Joe Satriani - Professor Satchafunkilus and the Musterion of Rock (!)
 
Edellislevyn vähän heikohkon biisimateriaalin jälkeen odotukset eivät olleet korkealla, mutta lopulta tulikin ihan perus-ok Satrivaarilätty. Sellaista rokkaavaa hissimusiikkia, jota kuuntelee mutta ei kuitenkaan kyllästy heti. 7/10
 
Judas Priest - Nostradamus
 
Voi voi sentään. Jos levyn materiaalia olisi tiivistetty kolmasosaan ja jätetty kohtuu turhat välisoitot pois, niin levy voisi olla ihan timmi paketti perus-Priestiä. Mutta ei voi mitään, tuli mitä tuli. 4/10
 
Katatonia
 
Eipä tullut.
 
Keep of Kalessin - Colossal (lopulta Kolossus)
 
Perusvarmaa menoa ilman mitään erikoisempaa särähdystä. Bläkkishissimusiikkia? Muutamaa hienoa kappaletta lukuunottamatta koko levy tuntuu jotenkin edellislevyn ylijäämäbiiseiltä. Se terävin piikki tuntuu biiseistä puuttuvan kokonaan, joka kiilaisi biisit mieleen. 6/10
 
Meshuggah - obZen
 
Niin halusin pitää tästä, mutta ei millään taivu. Combustion, Bleed ja obZen jäivät levyn ainoiksi tärpeiksi vanhaan kunnon malliin, kun taas loput biisit tuntuvat melko mitäänsanomattomalta tuohon kolmikkoon verrattuna. Alunperin levystä oli lienee tarkoitus tehdä DEI:n ja Chaospheren tyylinen vähän nopeampi pakkaus, mutta ilmeisesti mieli muuttui kesken sävellyshommien, jolloin on melko selkeä jakauma biisimateriaalissa Catch 33:n hitaampaan jurnutukseen ja vanhemman kannan nopeaan menoon. Olisivat vielä tehneet lisää nopeampia biisejä, niin olisi voinut tulla ihan merkittävä levy. 6/10
 
Metallica - Deaf Rubi.. Death Magnetic
 
Eipä odotukset olleet kovin korkeat, mutta niihin Metallica osui ja ehkä pykälän yli. Muutama ihan ok biisi joukossa, mutta loput tuntuvat aika hapuilevilta vanhempaan linjakkaaseen menoon verrattuna. The Day That Never Comesin nolouden ja kökön välille asettuva tapping herättää lähinnä hilpeyttä. Levy ei kuitenkaan ollut niin paha kuin pelkäsin, joten kai pisteet siitä. 5/10
 
Necrophagist
 
Eipä tullut.
 
Opeth - Watershed
 
No mitäpä voisi sanoa henk.koht. vuoden levystä. Hommassa kiteytyy aika pitkälle koko Opethin historia hyvässä mielessä. Voisi melkein sanoa, että Åkerfeldt on löytänyt ne jujut mitkä tekivät vanhoista levyistä kovia ja lisännyt siihen sekaan vielä uudempien levyjen parhaat osat, niin vaikea se on mokata sellainen. Varsinkin loppua kohden levy vain paranee ja paranee, huipentuen Hessian Peeliin, josta on pikkuhiljaa kehittymässä yksi omista suosikkibiiseistä Opethilta. Bonusmateriaalista löytyy vielä erittäin hieno Robin Trower-coveri Bridge of Sighsin muodossa, joka sopii täydellisesti levyn tunnelmaan. 9/10
 
Poisonblack - A Dead Heavy Day
 
Villeltä on ilmeisesti lähtenyt ääni juuri ennen studiosessioita. Jotenkin on kaikki vanha särmä hävinnyt ja ääni tuntuu lähes pakotetulta. Muutamia kivoja perusralleja levyllä on, mutta ei tämä aivan täysin toimi enää. 6/10
 
Rotten Sound - Cycles
 
Yllättävän paljon se Mr Rumpusoolo vaikutti bändin kiinnostavuuteen nykygrindimateraalissa. Jotenkin hommassa ei tunnu olevan enää oikein jujua levyltä kuunneltuna. Livenähän tämä oli edelleen täyttä rautaa, mutta tässä kun levyä arvioidaan niin ei oikein samaan tunnelmaan pääse. 5/10
 
Scar Symmetry - Holographic Universe
 
Aluksi säikäytti levyn avaava kaksikko, jotka nykyisin olen ottanut pois kokonaan soittolistasta, jolloin levy onkin kerralla huomattavasti parempi. Ei uskoisi, että levynavaus on näin tärkeä levyn vaikutelman kannalta. Levyltä löytyy kourallinen tutun timmiä SS-materiaalia ja sopivasti pientä kokeilua varsinkin vokaaleissa. Ei kuitenkaan lopulta riittävän paljon hyviä biisejä, että olisi kärkilevyjä vuodelle, mutta ei paha. 8/10
 
Stam1na - Raja
 
Aika hampaattoman UKK:n jälkeen bändi palasi onneksi siihen mikä teki debyytistä niin kovan. Sopivan iloinen ja reipas meininki SYL:in maisemissa ja kunnon soundeilla. Unohtamatta hyviä biisejä. 8/10
 
Testament - The Formation of Damnation
 
The Gatheringin jälkeen odotukset olivat todennäköisesti turhan korkealla. Onhan tässä muutamia kovia vetoja kuten F.E.A.R. ja The Persecuted Won't Forget, mutta loput materiaalista ovat melko olematonta junnausta, joka ei oikein groovaa. 5/10
 
The Amenta - Non aka n0n
 
Aluksi levy tuntui pieneltä shokilta kun ei ollut mitään sinnepäinkään kuin edellislevyllä, mutta pian homma alkoi aueta uusin korvin. Lopulta levystä muodostuikin vuoden kovimpiin lukeutuva. Sopivaa 90-luvun alun industrial metal-meininkiä modernimmalla riffittelyllä ja vaihtelevantyylisillä biiseillä, niin miten voi hävitä. 9/10
 
The Prodigy
The Sin:Decay
 
Jäivät tulematta.

Disco Ensemblen ja The Mars Voltan levyt taisivat olla ainoat joita edes tuli odoteltua, ja kummatkin kyllä täyttivät kaikki odotukset. Bedlam in Goliath on ehkä suorasukaisinta TMV:tä tähän mennessä, mutta samalla myös intensiivisintä ja aggressiivisinta. Magic Recoveries taas oli yhtä kappaletta (Arsonists vs. Firemen) lukuun ottamatta erittäin hyvä levy.

Bedlam in Goliath on ehkä suorasukaisinta TMV:tä tähän mennessä, mutta samalla myös intensiivisintä ja aggressiivisinta.
 
Et oo tainnu De-lousedia liiemmin kuunnella?

Antony And The Johnsons
Ei ilmestynyt, tulee tammikuussa.
 
Nick Cave & The Bad Seeds
Ei ole ehkä vieläkään auennut halutulla tavalla. Pettymys kait.
 
The Mars Volta
Bändin toiseksi paras levy. Helvetin hyperaktiivinen ja ehkä hieman muodoton, mutta odotukset täyttyivät.
 
Sigur Rós
Todella hieno levy, mutta linjan muutoksen takia petti.
 
Stam1na
Todella keskinkertaista SYL-kopiointia. Eron huomaa parhaiten kuuntelemalla Rajan ja Cityn putkeen.
 
Sydän, Sydän
Bändin huonoin, mutta kaikkea muuta kuin huono. Konetoimintaa ei tosin jaksa pitkiä aikoja. Biisit toimivat livenä paremmin.
 
YUP
Armottoman keskinkertainen, mutta ihan kuunneltava ja pari kovaa vetoa. Pettymys.
 
Mew?
Muse?
Ovat jo ensi vuoden listalla.

Et oo tainnu De-lousedia liiemmin kuunnella?
 
Juu, mutta luonnehtisin tuota silti intensiivisemmäksi ja aggressiivisemmaksi. De-Lousedilla taas paljon enemmän vapaampaa trippailua. Bedlam on suorempaa poljentoa.

Testament - The Formation of Damnation
 
No tämä oli odotusten väärti! Aika varmasti vuoden kovin levy. Allekirjoitan täysin Eric Petersonin näkemyksen The Legacy/The Gathering -hybridistä, joka toimii todella lujaa!
 
The Offspring - Rise And Fall, Rage And Grace
 
Meikän kaikkien aikojen rockbändi teki sitten uuden levyn tänä vuonna, alun perin julkaisua suunniteltiin jo viime vuodelle. Bändin aiemmasta linjasta poiketen tällä levyllä ei ole muusta biisimateriaalista poikkeavaa ilmeistä radiohittiä vaan sen sijaan veivataan kitararokkia alusta loppuun. Levy on kovin kaksijakoinen, sen alkupuolisko on tuttua Offspring-meininkiä, jälkipuoliskolla mennään sitten uudemmille vesille, enemmän Bad Religionin ja Green Dayn suuntaan. Levyn ensimmäinen puolisko tarjoaa kovinta, tiukinta ja iskevintä biisimateriaalia, mitä tänä vuonna on tehty, mutta jälkipuolisko ei uppoa meikälle lainkaan samalla tavalla. Toisaalta odotukset ylittyivät, toisaalta alittuivat. Ekan puoliskon kappaleet ovat kovempia kuin odotin, loppupuolen biisit heikompia. Mutta ne, jotka väittävät, ettei tämä bändi ole tehnyt Americanan jälkeen mitään uutta, eivät tiedä, mistä puhuvat. Ja Hammerheadista tuli sitten ulkomusiikillisten tapahtumien johdosta vuoden teemabiisi. :(
 
Control Denied - When Man And Machine Collide
 
Ei tullut. Mutta kun Chinese Democracykin tuli, tulee vielä tämänkin aika.
 
Ennakkoasetelmien ulkopuolelta Children of Bodomin levy ei tarjonnut mitään uutta, päinvastaisena esimerkkinä Omnium Gatherum taas yllätti puskista positiivisesti todella kovalla levyllään.

Dren "Detox" ei vielä ilmestynyt, eikä myöskään Social Distortionin uusin. 22-Pistepirkon levyä odottelin vuosi sitten, mutta en itse asiassa ole siltä biisiäkään vielä kuullut.

Kannattaa hankkia, todella rennon ja leppoisan kuuloisen levyn väsäsivät.
 
Joo, en epäile ettei olisi hyvä, vaan viime aikoina ei ole oikein rennon ja leppoisan kuuloista musiikkia tullut kuunneltua, ehkäpä hieman hektiseksi muuttuneen elämänrytmin vuoksi. Hassua sinänsä, odottelin aika mielenkiinnolla tuota lättyä.
 
Mutta hankintalistalla ehdottomasti.

Tämmöistä näköjään luriteltu aikoinaan: http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=7901772
 
Lyhyesti:
 
Watershed oli aivan saakelin hyvä, paras näistä mitä tajusin odottaa. The Formation of Damnation ja Raja eivät aivan sitä tasoa, mutta eivätpä toisaalta kauaskaan jääneet. Erittäin hyviä levyjä kaiken kaikkiaan.
 
Bodom ulosti aika tylsän ja mielenkiinnottoman lätyn. Muutamia kertoja koitin kuunnella ihan ajatuksen kanssa, mutta ei vaan jotenkin napannut. Pyörittelen niitä kahta edellistä mieluummin.
 
Death Magnetic osoittautui jonkun kummallisen alkuinnostuksen ja -hehkutuksen jälkeen "ihan jeesiksi" levyksi, arvosanaksi ympäripyöreä 8+. Kolme ensimmäistä ovat varsin ässiä biisejä, mutta muuten vähän plääh... Ja sitten tietysti ne perinteiset saunditasdadf ja klippaablaablaa, mutta se Guitar Hero-versio on ystävä.
 
Nevermoren pitkään ja hartaasti odotettu DVD suvaitsi viimein ilmestyä, eikä tuottanut pettymystä.
 
Iced Earthin suhteen meni homma ihan plörinäksi. Vasta ehkä viikko sitten sain levyn kaverilta, enkä ole vielä edes kerennyt kuuntelemaan sitä kunnolla. Vetäydyn poser-nurkkaan itkemään ->
 
Exoduksesta ja Devinistä ei kuulunutkaan sitten mitään... Paitsi Meatball, mutta liekö sen mainitseminen tässä edes kovin relevanttia.
 
E: Mitähän tuolla linkin takana on aikoinaan ollut... Tuskin olen Four Topsin Grammya odotellut noin innolla.
 
E2: Kas, Keep of Kalessinin Kolossuksenkin tulemassaolon olin näemmä myös (qlqsen avulla) havainnut myöhemmin, ja se pyyhki(i) kyllä Opethillakin lattiaa aika pitkälti. Olet huono ihminen väärien mielipiteittesi kanssa, Torniojaws!

Guns n' Roses - Chinese Democracy (Tuleekohan edes ens vuonna)
 
Woaaa, tulihan se pökäle loppujenlopuks ulos. Todellinen mestariteos, vaikka yhtye kulkeekin väärällä nimellä. Miinuksena kaikki Ushimir-vaikutteet ja Axlin korkea vinkuminen, joka on kadottanut särmänsä.
 
AC/DC - (To Be Announced) (Tuleekohan edes ens vuonna)
 
Black Ice yllätti. Mää en jaksanu uskoa, että sieltä tulis muutaku sitä iha perus AC/DC-rokkii, mut täähän oli TOSI HYVÄ! Ehdokkaana vuoden parhaaks albumiks. Johnssonin ääniki on kuosissa!
 
Aerosmith - (To Be Announced) (Tuleekohan edes ens vuonna)
 
Eipä tullu. Ens vuonna sitten.
 
Def Leppard - Song From The Sparkle Lounge
 
Tätä mainostettiin paluuna Pyromaniaan. Empä levyä hommannut, mutta kyllä tää aika kivalta vaikutti YouTubesta kuunneltuna.
 
Uriah Heep - Wake The Sleeper
 
En valitettavasti tätäkään saanut hommattua, mutta mitä olen kuullut, niin perkuleen kova albumi!
 
Oasis - (To Be Announced) (Tuleekohan edes ens vuonna)
 
Parasta Oasista aikoihin, muttei tosin siltikään mitään mahtavuutta. En diggaa rumpuiluista, vaikka levyllä rumpuja taitaakin soittaa Ringon poika(ko?). Lauluääni taas kunnossa.
 
Queen + Paul Rodgers - (To Be Announced) (Tuleekohan edes ens vuonna
 
Eka sinkku lupaili shaibaa. C-lebrity kanssa. Mut oli tää sit aika okei. Tosi vähän kyllä alkuperäseen Queeniin viittaavaa, mutta ihan kiva.

Ismo Alanko
Meni Teholle ja pyöräytti pihalle sairaan kovan levyn. Tästä alkoi hyvä musiikkivuosi.
 
YUP
on tällähetkellä kovemmassa vedossa kuin pitkään aikaan. Kieroilua ja kikkailua löytyy, mutta puoliakustinen soittotyyli ei ilmeisesti miellytä kaikkia. Yksi bändin parhaita levyjä ja bändin HV-asenne "90-92 soittakaa Myyrä" -tyyppejä kohtaa on ihailtavaa.
 
Muse
HAARP, Live at Wembley... ultravisiaalinen spektaakkeli, joka on miksattu vähän hassusti.
 
Queen + Paul Rodgers
Positiivinen ylläri. Herrat jaksaa rokata. Bändin keikka syyskuussa Latviassa oli vuoden paras juttu.
 
Von Hertzen Brothers
Veljekset pistivät pihalle mielettömän lätyn. Willing Victim on yksi parhaita biisejä ikinä. Loistava levy.
 
Sitten tuli hankittua Gunnareiden ja Metallican levyt ja Rajattoman Queen levy.
 
Musiikkivuotta 2008 leimasivat ainakin meikäläisen näkökulmasta omien kotimaisten suosikkien hienot levyt ja ulkomaisten dinosaurusten herääminen ja aktivoituminen.

Plutonium 74:n Peittoalueen ulkopuolella. Joko mulla on kalibrointi poskellaan tai sitten tämä on nerokasta musaa. Diggailen täysillä.
 
Edit: ja sunnuntaina kuudennelle linjalle tsekkaamaan livenä.