Kitarat: kitarakamat ›

Vain puoli vuorokautta olin poissa ja noin paljon positiivista palautetta olin saanut :D ...I'm impressed!
 
Aattele jos olisit vaikka viikon pois...

Aattele jos olisit vaikka viikon pois...
 
Niin just, ei voi edes kuvitella.

Käytetäänpäs tätä Gibson-ketjua vähäsen hyväksi...
 
Tulipas testattua sellaista 2008-mallin Standardia. Tosi hyvältä vaikutti se. Kaula oli paksumpi kuin tuossa omassa Standardissa olevan '59-profiilin kaula, mutta kumminkin helpposoittoisemman oloinen. Joten itelle ainakin sopi se uusi profiili. Muutenkin laadukkaalta vaikutti, ja soi akustisesti hyvin.

Vain puoli vuorokautta olin poissa ja noin paljon positiivista palautetta olin saanut :D ...I'm impressed!
 
Se on sitä joulumieltä.. Älä enää jatkossa ole poissa noin pitkiä aikoja.

Niin se SG, josta mainitsin itse itseäni referoiden, saattoi toki olla SG Artisan mahonkibodylla eli "solid body"; aikaa kun on kuitennii kulunut Gibsonostoinnostuksen saamisesta melkoisesti... ES 335 ja muut semiakustisetkin kiinnostivat ja kuitenkin nekin jäi jostain syystä hankkimatta

Niin just, ei voi edes kuvitella.
 
;-)
 
Pitäisköhän haudata ainakin Joulun ajaksi sotakirveet, jos niitä nyt on oikeasti edes esiin kaivettu?
 
OT:na sen verran, että huomasin juuri että olin onnistuneesti pessyt joulukiiressä usb-muistin farkkujen taskussa, hyvin tuntuu toimivan edelleen. Pitänee siirtää korvamaattomat dokumentit kuitenkin koneelle talteen samantien.
 
Vielä ihan ketjun aiheeseen liittyen, kun on tosiaan SG Stardard & Studio -linjalla kitaran valinta vuodenvaihteessa edessä, eikä Oulussa, eikä täällä Joulunviettopaikkakunnallakaan näytä olevan mahdollisuutta testata ko. malleja (LP:stä muuten on kyllä kokemusta). Ja joka tapauksessa tilanne on se että en ko. yksilöä pääse kuitenkaan testaamaan ennen sen toimittamista. Voihan aina myöhemmin kitaran myydä ja yrittää sitten hankkia testaamisen ja kokeilun kautta sen omiin näppeihin "täydellisen" yksilön. Nyt kuitenkin tilanne on mikä on, mutta hyvä näinkin.
 
Mikä on mielipide sen suhteen onko SG Stardard keskimäärin parempaa laatuluokkaa kuin LP Studio, ja miten kokemustenne mukaan SG taipuu eri tyyleihin ja soundeihin? Doorsien Kriegerhän soittelee jazz-puhtaista kevyeen säröön, mutta muuten SG tulee vastaan yleensä säröisemmässä soundimaailmassa. Juuri tuo pehmeämpi clean osasto tuntuisi olevan enemmän LP:n heiniä, mutta onkohan vain oma harhaluulo?
 
Mulla oli puolisen vuotta LP Specialin uusiohalpis, eli Gibsonin DC Faded, mutta se meni vaihtoon. Kuten olen tuossa edelläkin kuvaillut niin olin siihen tyytyväinen röyhäkkänä rokkikepakkona, mutta, ehkä soittajastakin johtuen, en löytänyt siitä samaa monipuolisuutta kuin vaikkapa telestä tai stratosta. Humpparikitarankin kuitenkin tarvitsen ja nyt sitten vielä pähkäilen josko kuitenkin SG olisi se monipuolisin täydentäjä Telen ja ES-335-kopion väliin?
 
E: Ja Finlanderille plussaa kun pistit ketjun takaisin raiteilleen, yritän minäkin (taas) pysyä asiassa.

siinä todellista heviä sgllä soitettuna:
 
http://www.youtube.com/watch?v=4xzr_GBa8qk
 
Joo, ei varsinaista norjalaista kirkonpolttoheviä tuo.
 
kyllä sillä musta lähtee puhtaat ja pikkurosot ihan samalla tavalla kun les paulilla, erilaiselta tietysti kuulostaa. makuasia kumpi sitten on loppupeleissä parempi, les paulin vähän laiskanpulskea ulosanti vai sgn nopeammin syttyvä saundi.
 
Voisko ollenkaan ajatella että SG sijoittuisi soundillisesti jonnekin sinne tuon minulla olleen P90-mikkisen ohut- kokomahonki-bodyisen LP DC Fadedin ja LP Studion (& Standardin) väliin? SG:n body on myös ohut, mutta laajempi, ja kaula kait Stankussa 50's, kun se oli tuossa DC:ssä 60 slim taper, ja tietty humpparit vs. saippuapalat.
 
SGn leimaaminen pelkästään hevi/särövehkeeksi on aika typerää, johtunee vaan Iommin ja kumppanien aikaansaannoksista.
 
Varmaan aikakin itsellä SG:n tietty heavyolemus, johtuu siitä että vaikutusalttiina nuorena SG oli se "pirullisen" näköinen kitara juurikin Anguksen ja Iommin hyppysissä. Myöemmin sitten vasta huomasin Zapalla, Robby Kriegerillä, Marc Fordilla ym. ei-hard rock -kitaristeilla SG:n. Ei voi mitään että kuitenkin vieläkin SG tuntuu enemmän sinne rokin suuntaan painottuvalle kitaralle. Hyvä keino muuttaa käsitys on tietysti hommata sellainen itselle;)

Joo, ei varsinaista norjalaista kirkonpolttoheviä tuo.
 
http://www.youtube.com/watch?v=eNNekQUMVdE
 
tässä lisää sgtä "hieman" norjaosaston ulkopuolelta :)
 
Voisko ollenkaan ajatella että SG sijoittuisi soundillisesti jonnekin sinne tuon minulla olleen P90-mikkisen ohut- kokomahonki-bodyisen LP DC Fadedin ja LP Studion (& Standardin) väliin? SG:n body on myös ohut, mutta laajempi, ja kaula kait Stankussa 50's, kun se oli tuossa DC:ssä 60 slim taper, ja tietty humpparit vs. saippuapalat.
 
ehkä suurinpiirein näin, itsekin tossa vasta testailin useampaa sgtä ja les paul studiota rinnakkain ja näinhän se suurinpiirtein menee: sgssä nopeampi (ehkä jopa "fendermäisempi") atakki, les paul syttyy sitten hitaammin. kuitenkin alakertaa on aika runsaasti ainakin noilla standardin ja fadedin vakiomikeillä, että sikäli puhutaan kyllä aivan perinteisestä humpparisaundista. tosi harmi ettei sulla oo mahdollisuutta testata molempia rinnakkain, sittenhän sen vasta tietäis.
 
Varmaan aikakin itsellä SG:n tietty heavyolemus, johtuu siitä että vaikutusalttiina nuorena SG oli se "pirullisen" näköinen kitara juurikin Anguksen ja Iommin hyppysissä. Myöemmin sitten vasta huomasin Zapalla, Robby Kriegerillä, Marc Fordilla ym. ei-hard rock -kitaristeilla SG:n. Ei voi mitään että kuitenkin vieläkin SG tuntuu enemmän sinne rokin suuntaan painottuvalle kitaralle. Hyvä keino muuttaa käsitys on tietysti hommata sellainen itselle;)
 
juu, kyllä siinä hevipertit kattoo kieroon kun vääntää kunnon suistobluesia sgllä :) itekin katoin pitkään sgtä vähän kieroon just tuon hevimaineen takia, sitten myin tokain LP-mallisen pois kun se oli fendermiehellä vähän turhan painava ja kolho. pakkohan se oli heti jotain hummerikitaraa kuitenkin alkaa kattelemaan ja sg yllätti, se on ohuen runkonsa kanssa käsittämättömän ergonominen ja mukava soittaa sylissä, monipuolisesta saundimaailmasta puhumattakaan. nyt pitäis jostain vaan katella sitten se sopiva käytetty sg...

Laitetaanpa vielä tämä, nyt kun näyttää että Gibsonin uudet sivut ovat nyt viralliset:
http://www2.gibson.com/Products/Ele … ic-Guitars/Les-Paul/Gibson-USA.aspx
 
Tässä lienee 2009-mallisto, värivalikoimat ja listahinnat (joilla ei tietysti mitään tekemistä katuhintojen kanssa), onkohan Gibson vielä jättänyt NAMM 2009:ään jotain jota ei näillä sivuilla näy? Itseä hieman harmittaa LP Studion supistunut valikoima, sekä se ettei uuden Juniorin kanssa julkaistu myös edullista Special -reissueta (tai mikä tuo Junior onkaan verrattuna alkuperäiseen).
 
E: Hieman tilannetta sekoittaa, että näyttävät vieläkin olevan pystyssä 2008-sivut,
http://www.gibson.com/en-us/divisio … bson%20usa/products/lespaul/studio/
vaikka ainakin minulla www.gibson.com ohjautuu noille uusille valkopohjaisille.

Ja taas mennään...
 
Mulla on Gibsonin hankinta edennyt niin, että nyt vaihtoehdot ovat lisääntyneet parilla hieman epätavanomaisemmalla mallilla, jota on tietysti täällä päin vieläkin hankalampi päästä omin kätösin hipelöimään kuin aiemmin ehdolla olleita SG:tä ja Studiota. Nyt listalla olisi lisänä LP Classic Antique ja V.O.S. LP Special & Junior. Onkos noista kenelläkään omakohtaista kokemusta?
http://www.gibson.com/en-us/Divisio … esPaul/LesPaulClassicAntique/specs/
http://www.gibsoncustom.com/flash/p … uls/60Special_DC/1960SpecialDC.html
http://www.gibsoncustom.com/flash/p … espauls/58Junior_DC/1958Junior.html
http://www.gibsoncustom.com/flash/p … espauls/57Junior_SC/1957Junior.html
 
Classic Antiquessa on '57 Classic -mikit, jotka kait Gibsonin nykyhumppareista ovat vanhemman tyyliseen vääntöön parhaasta päästä? Onko tuossa mallissa jotain muuta erityistä huomioitavaa tai hyvää/huonoa esim. nykyiseen Studioon tai Stankkuun verrattuna? Kaula
 
Sitten V.O.S. Specialit ja Juniorit, nuohan ovat Custom Shopin työtä ja käsittääkseni ulkonäköä ja mikkejä lukuunottamatta aika eri pelejä kuin minulla aiemmin ollut (ja omissa kuvissa vielä poseeraava) LP DC Faded? Runko on paksumpi ja yhdestä palasta, sekä wraparound tom+stopbarin sijaan, sähköissä ovat ainakin konkat laadukkaammat ja varmaan potikat jne. myös. Kaulaliitos on käsittääkseni myös pitempi (tukevampi?) kuin LP DC Fadedissa oli? Itseä noissa hieman arveluttaa wrap aroundin soveltuminen esim. .11-setille, saako intonaation kohdalleen vai pitääkö suosiolla vaihtaa vintage-version tilalle modernimpi säädettävä malli? Junnun dogearin korkeudensäädän puute lisäksi arveluttaa kun ei moista ole ollut, vaikka onhan noilla kait pärjätty;)
 
Niin ja millaisia ovat nuo mallit jälleenmyyntiarvoltaan keskenään verrattuna ja esim. 2008 LP tai SG Stankkuun?

No, onhan siin vaihtoehtoja jo..
Tuo Special on noista sulle "tutuin", Classic on se wanha Classic modernisoituna.. Noissa molemmissa näyttäis olevan tuo mulle mieleisempi ohut 60's kaulaprofiili.
Tuo wraparound on kyl toiminut monella soittajalla vuosien mittaan, ja en usko että vielä 11-satsilla kovin suurta heittoa tulis. (vrt PRS-talla)
Mikäli kuitenkin tuntuu, että pitäis olla säädettävä intonaatio, tuohon on aina vaihdettavissa esim. Badass-talla tai Schallerin versio ko. tallasta.
Oma "kolmen kärki" olis Classic, SG Std ja Special jossain järjestyksessä... ;)

Tuohon soppaan voisi lisätä Lespoista vielä uuden Traditional mallin, jossa taitaa olla Classic 57:t kiinni. Hintaa oli muistaakseni hiukan Stankkua vähemmän..

Mulla olisi kanssa tähän vielä yksi omakohtainen huomio, kun olen käyttänyt lähes pääasiassa LP- ja SG -kitaroita näissä bänditouhuissa.
 
Miehistöt kun vaihtelee, niin jos olen yksin kitaroimassa otan melkein aina LP:n, yleensä omakuvan keltaisen Studio Liten tai sen kaulasta aikoinaan katkenneen punaisen Classicin.
 
LP täyttää tilaa paremmin kuin SG, muhkeampi sointi antaa varmemman olon. Ja kun hoitelee kitaristin tontin yksin, niin ne yläkaulan sooloilut jää mulla vähemmälle, enemmän tulee soiteltua mahdollisimman paksua komppia ja voimariffejä. Näissä LP on todella kotonaan.
 
Ja samoin, vaikka olisikin toinen kitaristi, jos vain tuntuu siltä että piisien kulku on enemmän minun harteillani sillä kertaa, niin vedän LP:llä.
 
Jos on toinen tasavahva kitaristi mukana rintamavastuuta jakamassa, Stankku SG on hyvä. Se leikkaa läpi, soitto ja sooloilu on vaivatonta ja sen kanssa on kevyt heilua.
 
Vahvistan myös edelliset kommentit siitä että se syttyy hyvin, dempit on teräviä ja selkeitä. Ergonomia on hyvä, pikkauskäsi asettuu demppisoittoon ainakin mulla paljon paremmin kuin LP:n kanssa.

Minkähän verran kannattaa laittaa painoa sille että nuo tarjolla olevat Specialit (ja Junnut) ovat noita Custom Shopin VOS:seja? Faded "Specialiin" verrattuna luulisi työnjäljen ja materiaalien olevan parempaa, mutta miten on sitten esim. SG Standardiin ja vaikka tuohon Classic Antiqueen verrattuna, jotka ovat sarjatuotantoa, mutta eivät kuitenkaan aivan halvinta kuten Fadedit ja ehkä Studiotkin?
 
Koskaan en ole Custom Shopin Gibsoneita päässyt kokeilemaan, spekseistä tietty näkee mitä eroja on esim. sähköjen suhteen, mutta muuten tuntuma on vain luetun varassa. VOS Specialien ja DC Fadedin P90-saippuapalat taitaa olla samat, semmoiseen päätelmään tulin kun täältä asiaa aikaisemmin kyselin. Tosin nyt huomasin että Custom Shopin sivuilla sanotaan että VOS:ssien mikit on käsin käämittyjä, liekö sitten tulevat eri lähteestä, vaikka speksit ovatkin mikeissä samat?
 
Traditionalia mulla ei ole mahdollisuus ottaa, eikä myöskään LP Stankkua, se pyörii tässä vain vertailukohtana kun siitä ja LP DC Fadedista on omaa kokemusta. Classic Antiquessa pitäisi speksien mukaan olla Classic '57:t, kun taas aiemmassa Classicissa oli t4xx ja r4xx:t.
 
Tammikuun viides pitäisi selvitä lähteekö tulemaan Classic Antique tai VOS '60 Special, vai onko valinta sittenkin LP Studion ja SG Standardin välillä. Mielenkiintoista näin etänäkin pähkäillä näitä, mutta mielellään tietysti menisi testaamisen, testaamisen ja testaamisen kautta, mutta nyt näin. Onneksi sentään olen soitellut niin Gibsonin 60's slim taperilla kuin muhkummalla 50's kaulallakin, ja molemmista tykännyt joten niiden suhteen ei pitäisi tulla isoa yllätystä.

kun taas aiemmassa Classicissa oli t4xx ja r4xx:t.
 
Tainnut olla joissain hurjimmissa jopa 500 kaulassa(?).

Tainnut olla joissain hurjimmissa jopa 500 kaulassa(?).
 
Tallassa kyllä 500T ja kaulassa toinen keraaminen, oliko 496R.. eli keraamisilla magneeteilla menivät..
Tuosta en varmaa tietoa omaa, josko VOSseihin laitettaisiin jotenkin erityisesti käämittyjä mikkejä, joka tapauksessa kaikki mikit tulee samasta paikasta, Gibsonin tehtaasta Elginissä, Illinoisissa. Toki ja totta kai siellä voi joku Ybarra sielläkin noita manuaaliohjauksella käämelöidä..

Minkähän verran kannattaa laittaa painoa sille että nuo tarjolla olevat Specialit (ja Junnut) ovat noita Custom Shopin VOS:seja?

 
Mulla on yksi Custom Shop LP, ja eipä siinä jää toivomisen varaa. Luulisin että se on suht täydellinen laite. Paras ominaisuus siinä kuitenkin on, että se antaa perspektiiviä näihin kitarahommiin.
 
Sen jälkeen soittelee ihan tyytyväisenä noilla halvemmillakin malleilla yms korjatuilla siipirikoilla kun tietää mistä ne kinnaa verrattuna tohon. Ja lisäksi tietää että jos pikkurosot rupeaa harmittamaan niin laittaa vaan ne ritsat koteloon ja kaivaa CS:n esiin.
 
Jos kokeilematta ja näkemättä pitää kitara ostaa niin tämän mun erittäin kapean otannan perusteella ei luultavasti ole laisinkaan huonoja vaihtoehtoja nuo Custom Shopit. Itse tosiaan laittaisin jonkun verran painoa sen pajan tuotoksille.
 
Myös pari SG STD:tä löytyy, eikä niissäkään nyt isompaa nokan koputtamista ole. Toiseen on pieni dead spot pujahtanut kaulalle, mutta hoitavat hommansa täydellisesti. Eiköhän noi sarjatuotantokitaratkin melko turvallisia ostoksia ole, tosin näitä olisi kyllä hyvä kokeilla ennen kun vetää liipasimesta.
 
Toi Classic Antique vaikuttaa mielenkiintoiselta, '57 Classicit on aika hyvät mikit ja varsinkin jos niistä on vinku-kuoret poistettu. Mulla on LP classic ja tykkään kovasti. '60s slim taper kaula on oikein mukava mun käsiini, vuodesta toiseen.

Joitakin vaatimattomia mielipiteitä vielä sekaan soppaan...
 
Seikka, jolle laittaisin tässä tilanteessa kaikkein VÄHITEN painoa on kitaran mikit. Mikin vaihtaminen toiseen on kuitenkin aika triviaali homma, ainakin kun vakiokokoisista humbuckereista puhutaan. Sitten tietysti jos pitää lähteä jyrsimään (esim. humbuckeria P90:n paikalle tai kaulamikkiä entuudestaan yksimikkiseen kitaraan), homma mutkistuu hieman. Tuon hintaluokan soittimia ei välttämättä heti ensimmäiseksi halua lähteä leikkelemään.
 
Itse satuin pari vuotta sitten valitsemaan CS LP Goldtop Reissuen sijasta LP Standardin sillä perusteella, että pidin enemmän Burstbucker Pro -mikkien soundista kuin siinä Reissuessa olleista hieman pliisuista ja värittömistä PAF-replikoista. No vaihtoonhan ne BB Protkin sitten aikanaan menivät kun niihin kyllästyi, eli siltä kannalta olisin yhtä hyvin voinut ottaa sen CS Reissuen. (Ok, en ehkä juuri sitä kyseistä yksilöä kuitenkaan - se oli käytetty ja siinä oli eräitä kulumia, jotka vaikuttivat jo häiritsevästi soittotatsiin.)
 
Eli kokeile ensisijaisesti valkata soitin, joka on mahdollisimman hyvä ja mieltymyksiäsi vastaava. Jos vakkarimikkien soundi ei ole sinun juttusi, vaihdat mikit, no big deal.
 
Custom Shop Gibsonien laatu on keskimäärin parempi kuin perusmallien sekä puulaatujen että työnjäljen osalta, kuten edellä todettu. LP vastaan LP DC vastaan Junior vastaan SG ... makukysymyksiä. Erilainen tatsi, erilainen sointi. Les Paulin soundi on paksu ja muhkea, SG:n särmikkäämpi ja rokimpi. Soittoergonomisen muotoilun kannalta SG kepittää Les Paulin helposti.

Itselläni on 2005 Les Paul Classic ja 2007 Les Paul Standard. Erona näiden keppien välillä mikkien lisäksi on, että Classicissa on bodyssä 9 "kevennysreikää" ja Standardissa "Dynamic Sound Chambers". Eli kaikki 2007 valmistettujen ja uudempien Stankkujen runko työstetään koneellisesti "ontoksi", jolloin saadaan paino alas ja valmistajan mukaan lisää sustainia sekä akustista ääntä.
 
Itse täytyy todeta että kitarat ovat soundimaailmalta ja soittotuntumalta aika erilaisia. Classicissa in tehokkaammat keraamiset mikit ja soittotuntuma on "perinteinen" Les Paul. Classic soveltuukin todella hyvin esim heavyn ja hard rockin soittajille.
 
Tämä uusi Standard soi akustisesti kovempaa ja on lähempänä ES:n soundimaailmaa, pehmeyttä ja ilmavuutta on mukavasti. Toki tästäkin pelistä saa hyvät rocksoundit ja itse pidän todella paljon Burstbucker Pro -mikkien soundista.
 
Tuo "chamberointi" jakaa mielipiteitä todella kovasti ja täältä löytyy läpivalaisukuvia rungoista:
 
http://forums.gibson.com/Default.aspx?g=posts&t=628