Rock, pop, alternative ›

????
 
Nyt mun täytyy kyllä siteerata koko teksti sen merkiksi, että kun sanon etten oikeasti ymmärrä mitä tarkoitat, viittaan koko tekstiin. Odotas, pistän Carsia soimaan, ehkä Ric Ocasekin kunnianhimoinen ja äärimmäisen musikaalinen pop nyrjäyttää aivoni taas liikkeelle. Vai vaatiikohan tää jo Depeche Modea? Curea?
;-)
 
Soititkos sä jossain bändissä 80-luvulla? Musta oli itse asiassa muistaakseni hauskaa olla aina sekaisin, painaa alle 50 kiloa, tupeerata tukkaa tunti päivässä ja kiskoa nahkahousut talkin avulla jalkaan ennen kuin säntäsin kitaraa roikottaen kaupungin yöhön ja sen tarjoamiin lukemattomiin mahdollisuuksiin.
 
Jos et pahastu, haluaisin hieman esimerkkejä niistä huonoista 80-luvun bändeistä. Tai itse asiassa arvaankin: viittaat niihin Tex and the Horseheads -tyylisiin bändeihin vai mitä? Ne oli kuitenkin vain osa 80-lukua, ja se epäomaperäisin osa, pitää sanoa. Kasariaikaan tuli kuitenkin jo aussirock ja vaikka mitä, siinä vaiheessa kun paras postpunkin aalto alkoi laantua.
 
Uusi aalto loi estetiikan joka oli pain in the ass. Se oli olevinaan jotenkin rehellisempää ja ehkä vähän neuroottista, muttei pystynyt olemaan muuta kuin enimmäkseen kylmää ja tylsää. Oli silloin hyviäkin bändejä niin kuin Jesus & the MC, Leather Nun ennen vuotta 1987 tai Sielun Veljet ennen vuotta 1985. Suurin osa sorbuspunkista oli myös hyvää. Kaiken maailman reuna-alueilla oli mielenkiintoisia pumppuja niin kuin jenkkibändi Schockabilly.
 
Mutta nyt paetaan sitä tosiasiaa että valtavirta eli se kama mitä kuuli radiosta, näki tv:stä ja josta rocklehdet kirjoittivat 90% jutuistaan, oli vaivaannuttavaa ja työläännyttävää, paitsi tietenkin hc. Pohjimmiltaan on tietenkin kyse makuasioista ja minun on tässä hankala ruveta luettelemaan omaan makuuni sopimattomia akteja, koska tämän sivuston säännöt kieltävät sellaisen. Riittää kun sanon että melkein kaikki silloin tuotti suurta tuskaa kuunnella, eikä sellaista ole sen jälkeen siinä määrin tarvinnut kärsiä, vaikka mainstream onkin aina mainstream.
 
Kyllä, soitin bändeissä 80-luvulla, painoindeksi tiukasti kahdenkympin alapuolella.

Mutta nyt paetaan sitä tosiasiaa että valtavirta eli se kama mitä kuuli radiosta, näki tv:stä ja josta rocklehdet kirjoittivat 90% jutuistaan, oli vaivaannuttavaa ja työläännyttävää, paitsi tietenkin hc. Pohjimmiltaan on tietenkin kyse makuasioista ja minun on tässä hankala ruveta luettelemaan omaan makuuni sopimattomia akteja, koska tämän sivuston säännöt kieltävät sellaisen. Riittää kun sanon että melkein kaikki silloin tuotti suurta tuskaa kuunnella, eikä sellaista ole sen jälkeen siinä määrin tarvinnut kärsiä, vaikka mainstream onkin aina mainstream.
 
Joo, näen pointin. Mun mielestäni se oli kuitenkin mielenkiintoista, ehkä siksikin että se fokus siirtyi itse musiikista musiikin ulkoiseen estetiikkaan, ja saman labelin tai genren alle saatettiin niputtaa vaikka mitä kamaa.
 
Eli tavallaan se oma musiikkimaku sai olla kuinka hyvä (tai huono) tahansa, ja se mitä tahansa itse soittikin oli silti ajankohtainen visio, koska ihan mikä tahansa avantgardepsykedeliasta käärmeviinabluesin kautta glamrockiin oli luvallista ryöstöviljelyn kohdetta. Riitti, että soitti sen tosissaan, vähän uhkaavasti, ja muisti säilyttää katsekontaktin yleisöön.
:-D
 
Kyllä, soitin bändeissä 80-luvulla, painoindeksi tiukasti kahdenkympin alapuolella.
 
Niin mä vähän arvelinkin :-)

Joku oli huutanut Pellelle keikalla "Mitä on punk?". Pelle oli vastannut "Mitäs tässä". Se on punk.
 
Joku nuori kaveri oli Pelleltä kysynyt baarissa, kuunteleeko tämä klassista musiikkia. Pelle vastasi -Joo oon mä kuullut sen.

Tätä on punk.
www.myspace.com/vaikku

Moni varmaan muistaa Juho Juntusen Punkakatemia-sarjiksen? Se osui aika hyvin asian ytimeen. Olisi makeeta elää vaikka yksi päivä punk-valtion kansalaisena, noin kokeeksi.
 
Otin joskus oikein asiakseni selata läpi kaikki Soundit ja nuortenlehdet vuosilta 75, 76 ja 77. Hämmennystä herätti esimerkiksi, että Soundilla oli valmis kuva punkista jo hyvin varhain, siinä ei ollut mitään hakemista. Muutenkin heti kun punkista alettiin kirjoittaa, oli kuin olisi kirjoitettu jo jostain mikä on vallitseva käytäntö eikä suinkaan haaste.
 
Mistä ihmeestä tällainen kertoo? Ehkä siitä että jotain tällaista oli osattu toivoa ja sitten kun se tapahtui niin siihen suhtauduttiin lopullisena olotilana, niin kuin Suomenkin ajateltiin olevan jääkiekon ikuinen maailmanmestari keväällä 1995. Vaikka en mää oikein usko tuohonkaan. Ennemmin uskon vaikka ufoihin.

EJHFI: Hmm, mitä tarkoitat lepakkostandardilla?
 
Ei mitään vakavaa. Aikoinaan Lebassa yksi puuseppä kysyi, että tehdäänkö kerralla kuntoon vai tehdäänkö lepakkostandardilla.
 
No, ei silloin kukaan niistä tyypeistä tehnyt mitään "pysyvää" vaan hetki oli se hetki siinä ja sen hetken ongelmat, mitkä tavalla tai toisella hyö ratkaisivat. Mutta on siinä sen verran pohjaa, että Lepakon kasvatteihin on jäänyt se ainainen säätäminen. Niinkuin muuten melkein kaikkeen ns. vaihtoehtoiseen toimintaan.
 
Kiinnostava keskustelu. Kuten sanottua, musta punk oli vain rock´n rollin vastaisku siihen liittyvine itsetekemisen kulttuureineen. Rock´n roll -56 ennen sen "pilaantumista", bändikulttuurin syntyminen omine biiseineen -60-luvulla, punk vastaiskuna pompöösille mukarockille, ei sen kummempaa. Kaikissa tapauksissa nuoriso valtasi musan takaisin itselleen. Ja musta suomalaisten fiftarisysteemi oli punkkolikon toinen puoli.
 
Se pitää sanoa, että puhuttaessa -80-luvusta musta nimenomaan nää sorbuspunkit ja kaiken maailman TK:t edustavat sitä ylimielistä tekotaiteellisuutta, mikä aina lähtee liikkeelle, kun "fiksummat" hyökkäävät kehiin. Lieveilmiöt kuuluvat kuitenkin juttuun.

En muista onko meininki koskaan ollut niin pinnallista ja hölmöä kuin heti punkin jälkeen eli 80-luvulla. Siitä tuli monelle sellainen olo että punk on muotisuunnittelijoiden luomaa huijausta. Minä sanoisin että todella moni ns. new wave - ja post punk -bändi oli kamalinta kukkua mistä kukaan on koskaan keksinyt rahaa pyytää.
 
"TV on kuin WC, sen ulosteet pahalle haisee
ei tarvitse ku nappia painaa, niin paska lentää aina..."
 
Ja tänään voi YLE Teema kanavalta tarkistaa kuinka paskaa se heti punkin jälkeinen musa olikaan. Elokuva "Urgh! A Music War" klo 22.45.

Ja tänään voi YLE Teema kanavalta tarkistaa kuinka paskaa se heti punkin jälkeinen musa olikaan. Elokuva "Urgh! A Music War" klo 22.45.
 
ooh, hyvä kun mainitsit, tämä on ollut tarkoitus katsoa jo pitkään. Diggaan.

Eiks punk oo sitä että kaikki saa tehdä.

Punk, engl. = Renttu, suom.
Renttu-rock kipaleessa laulettiin jotenkin " Älkää tuoko tuhkaa meidän kusialtaisiin, eihän mekään kusta teidän tuhkakuppeihin", vai miten se ny oli?

blitzkrieg bop on hyvä, muulla ei ole niin väliä.
 
(klamydian kappaleessa "tosi miäs" on hassut sanat)

blitzkrieg bop on hyvä, muulla ei ole niin väliä.

 
Minä ainakin jaksaisin kuunnella I Don't Wanna Go Down to the Basementia vaikka miten pitkään ilman taukoa. Ramones oli aika futuristinen olematta tyylillisesti mitään futua. I Don't Wanna Go Down to the Basement saattaa olla niiden paras piisi. Viimeiset levyt eli DeeDeen lähdön jälkeen äänitetyt kiekot ovat aliarvostettuja.

Punk on sitä ku lyödään eikä satu.

Punk on Ramones ja Misfits ..Ei muuta.. :)

Viimeiset levyt eli DeeDeen lähdön jälkeen äänitetyt kiekot ovat aliarvostettuja.
 
Ramones oli aliarvostettu pop ja DeeDee aliarvostettu Punk, DeeDeen elämä oli punkkia kohdusta hautaan ja olen sitä mieltä että maapallo olisi pitänyt pamauttaa kappaleiksi DeeDeen mukana jo hautajaisten aikaan (vielä ei ole liian myöhäistä). Totuushan on että ilman DeeDeetä ei ole punkkia ja ilman punkkia ei ole elämää.

Mun nähdäkseni Kaustisilla esiintyy joka vuosi useampikin bändi jotka on joka suhteessa enemmän punk kuin Puntalan Punk-festivaalit ja kaikki maailman metalli yhteensä.
 
Eihän siellä Puntalassa ees oo juur mitään muuta ku jotain crustimöykkää ja "HC:ta", toisin sanoen huonoa metallia.
 
tosi punk on todellista anarkiaa
 
Vielä kun ihmiset tietäisivät, mitä on anarkia. Tai mitä se alunperin oli. Mua ainakin harmittaa, kun anarkismista aatteena puhuttaessa ihmisille tulee mielikuva jostain työttömistä kiljupunkkareista.

Tekisi mieli tehdä joku tosi syväluotaava kirjoitus suomalaisen punkin ja hc:n nykytilasta, mutta taidan kuitata koko homman lausunnolla "etsivä löytää, yhteisöllisyys on elossa monessa muodossa ja sekä hyviä että omaperäisiä bändejä on oikeasti aika paljon".
 
Eihän siellä Puntalassa ees oo juur mitään muuta ku jotain crustimöykkää ja "HC:ta", toisin sanoen huonoa metallia.
 
Älä viitti. Tänä vuonna oli kuitenkin Adolescents, Keuhkot, Assassinators, Pelle Miljoona & Unabomber, Mojakka, Rehtorit, Sörsselssöns ja Widows, jotka eivät tuohon määritelmään istu. Ja HC:kin on tuolla kyllä yleensä alkukantaisempaa ja "vähämetallisempaa" meininkiä kuin monilla ns. moderneilla hardcore-keikoilla. Enemmän Puntalassa häiritsee se, että pääesiintyjäksi raahataan joka vuosi sellainen bändi joka oli vitun kova juttu joskus 20 vuotta sitten, ja on nyt syystä tai toisesta kasattuu uusiksi. Adolescents oli kyllä aika kova, ja Subhumans ja Citizen Fish samoin pari vuotta sitten, mutta noin niinku periaatteessa ois kiva nähdä jotain vastaavan kaliiberin nykybändejäkin.
 
Vielä kun ihmiset tietäisivät, mitä on anarkia. Tai mitä se alunperin oli. Mua ainakin harmittaa, kun anarkismista aatteena puhuttaessa ihmisille tulee mielikuva jostain työttömistä kiljupunkkareista.
 
Punkin ja anarkismin suhde on aika monisyinen ja vaikea, varsinkin kun anarkismi aatteena on suunnilleen yhtä laaja ja monitulkintainen juttu kuin sosialismi.. Ei ihme että tuollainen jää helposti tiettyjen sloganien ja mantrojen hokemiseksi ja vanhempien aatetoverien sokeaksi seuraamiseksi.. Crassin yms. enkkuanarkobändien historiaan tutustuminen voi auttaa vähän antamaan viitettä tästä jutusta, mutta toisaalta anarkismin periaatteita on sovellettu eri kantilta erilaisiin DIY/punk-juttuihin kyllä aika eri lailla eri aikoina ja eri paikoissa. En kyllä silti lähtisi heittämään mitään kovin tiukkaa statementtiä siitä mitä anarkia / anarkismi _alunperin_ on tarkoittanut..

Vielä kun ihmiset tietäisivät, mitä on anarkia. Tai mitä se alunperin oli. Mua ainakin harmittaa, kun anarkismista aatteena puhuttaessa ihmisille tulee mielikuva jostain työttömistä kiljupunkkareista.
 
Tämä "ettehän te tiedä edes sitä mitä anarkia tarkoittaa" kortti on yhtä vanha kun punk(vanhempi kun kiljupunk). Kuulin tuon raskaan syyteen ivanaurun säestyksellä viisitoistakesäisenä anarkiamerkin kantajana aika usein ja myönnettäköön että en minä anarkian todellisesta olemuksesta paljon tiennytkään. Toisaalta eihän sellaista yhtä ja ainoaa tulkintaa ole olemassakaan. Anarkia käsitteenä on käsittämätöntä tai muuten se ei ole anarkiaa. Anarkismi on helpommin käsitettävissä koska se on ideologia:
 
Anarkismi on taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa tavoitteleva poliittinen ideologia. Sana "anarkismi" tulee kreikankielisestä sanasta arkhos, joka tarkoittaa 'esivaltaa', sekä käsitteen perusmerkityksen kieltävästä "an"-etuliitteestä. Joskus anarkismi suomennetaan hallituksettomuudeksi. Anarkismi on 1800-luvulta lähtien ollut vapautta ja tasavertaisuutta korostava sosialistinen työväen aate, jonka edustajat pitivät aatettaan vaihtoehtona marxilaiselle valtion haltuunottamiseen tähdänneelle sosialismille. Myöhemmin on syntynyt myös muita, ideologialtaan merkittävästi anarkismin perinteestä poikkeavia ajattelusuuntia, jotka liittävät itsensä anarkismiin.
-Wikipedia
 
Tämä Wikin määritelmä on mielestäni lähes oikeassa mutta itse korostaisin että anarkismia oli jo ennen sosialismia ja nykyään anarkismi on laajenpi käsite kun koskaan aikaisemmin.
Punk ja anarkia on kieltämättä erittäin laaja käsite sekin, esipunkkien ja punkin ensimmäisen aallon anarkia (ei anarkismi) oli pitkälti sekoilua ja kaman käyttöä, kiljupunkit vaihtoivat heroiinin hiivaliemeen mutta jatkoivat muuten samoilla linjoilla. Punk liikkeeseen syntyi kuitenkin nopeasti ihan oikeaa anarkismia joka painotti "an" etuliitettä erittäin voimakkaasti. Minun käsitykseni mukaan anarkismi oli erilaisissa punk liikkeissä puhtaimmillaan ja voimakkaimmillaan 80-90 luvulla mutta kyllä anarkismia (ajoittain jopa anarkiaa) esiintyy punk liikkeissä edelleenkin.

En kyllä silti lähtisi heittämään mitään kovin tiukkaa statementtiä siitä mitä anarkia / anarkismi _alunperin_ on tarkoittanut..

Antiikin kieltä on se. An Arche, jotakuinkin "ilman hallintoa", tai järjestystä, hierarkkiaa ( se Arche kait on siinä se hier). Arkki-, niinku tehti tai piispa tai atri tai jotain.
Joku joka oikeesti osaa kreikkaa tai latinaa vois tarkentaa. Mut antiikin aikasia yhteiskunnan järjestelmien pohdintojen ismejä on anarkia. Ihan niinku politiikkakin on antiikin kieltä ja tarkottaa "yhteisten asioitten hoitamista", vai mitä se ny oli.
Lainaan joulupukkia : "Jumalauta kakarat, kohta paukkuu pakarat." :-D
PS. Lainaan Woudea : "Vanhat pierut ei koskaan kuole, ne alkaa punkkareiksi."
PPS. Demokratia on myös antiikin kieltä. tarkottaa että tasaarvosesti äänestämällä päätetään asioista. Tosin äänioileus oli vaan "vapailla miehillä", ei naisilla eikä työläisillä. Me ollaan kaikki tasa-arvosia, toiset on vaan enemmän tasa-arvosia kun muut.
Edit. eiku mites mä ny sekoilen. Tossahan se lukee Atomi Kahveen kirjotuksessa. Pitäs lukee loppuun asti ketju ennesku konnemtoi. Ja pitäs juua vähemmän GT:tä ku tsättäilee. Hyvää joulua, tai Talvipäivän seisausta, tai vaikka Stalinin syntymäpäivää, vuoden pimeinyä päivää.