Rummut: soittaminen ›

Sama ku polokupyöräl ajelisi..
 
Välillä tulee luettua kovien soittajien juttuja, missä puhuvat että ei ole puoleen vuoteen tai pariin vuoteen tullut soiteltua yhtään.. Sit ku ne saa kapulat käteen, pedaalit alle ja jotain päkyteltävää, niin taipuu entisen malliin. Sitten jotku hakkaa päätä seinään vuodesta toiseen, eikä mitään uutta - yhtä epävakaa komppi ja ressipäällä :).
 
Eli lahjattomat treenaa.
 
Kommentteja.

Niin katsos kun saavuttaa tietyn tason niin voi treenata ihan vaan mielikuvilla, ei tartte mennä setin ääreen. Vanha ei jaksa enää riehua niinku kakarana.

No mulla oli pitkiäkin pätkiä etten soittanut, ja kun sitten Oinosen Pukan kanssa tehtiin jotain, se jaksoi aina ihmetellä miten se mun treenaamattomuus ei näkynyt. Itse olin toista mieltä. Nykyään treenaan ihan helvetin liikaa ja aivan miten sattuu.

No mulla oli pitkiäkin pätkiä etten soittanut, ja kun sitten Oinosen Pukan kanssa tehtiin jotain, se jaksoi aina ihmetellä miten se mun treenaamattomuus ei näkynyt. Itse olin toista mieltä. Nykyään treenaan ihan helvetin liikaa ja aivan miten sattuu.
 
Mutta onko se soittaminen aina treeniä vai vaan soittamista? Ajattelisin niin että kun otetaan jotain uutta haltuun niin se on enemmän treeniä ja muu on sitten vaan toteuttamista, niinku urheilusuoritus tai naisen kaato. Eka treenataan ja sitten vedetään suoritus läpi hymyillen ja kiitoksia satelee.

Mun pisin treenaamatta oleminen kerralla on varmaan ollu jotain kuukauden luokkaa, kun on joku käsi tms murtunut. Se motivaation ja innostuksen määrä sen jälkeen, kun pääsee taas soittelemaan on jotain niin sairasta, ettei voi kun suositella raajojensa murtauttamista tai muuten vaan lomailua setistä silloin tällöin.
 
Nykyään en ehdi yksin _treenata_ kuin ehkä kerran kaksi viikossa lukuisten bändiproggisten vuoksi, mutta sanoisin että bändeissä soittaminen ja erityisesti musan kuuntelu on parasta treeniä, kun on saanut ne perus rudimentit ja normi koordinaation haltuun. Musa on 99% päässä tapahtuvaa ja 1% tekniikkaa.

Ohan tääl jengi hereellä :). Don't you fuckin lie... Oli vaan just Toolin Stinkfist pyörimässä, ku olin tätä threadia lukemas. Nevermind the bollocks.
 
Joo. Kyllähän se on niin, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja jos ei polla toimi, niin ei toimi myös lihaksetkaan :D.
 
Ai, --ttu, että on himot setin taakse päkytteleen.
 
Kaikille vastanneillle toivotan rytmirikasta joulua ja pananapanana, polyrytmitammikuuta. viina mukaan lukien.
 
No, nukkumaan joo, mennään...
 
t: Pieter "Armin Shartzz, Konstanttinopooolista ja hei muistakaa, että aina jos on kaksi oota, niin kolmas on paikallaan..
 
t: Liiisa "kolmella iilllä"
 
No. Kohta ne leuasta vetää. Keukudap.

Eiköhän se kroppa hiukan jäykisty, jos ikää tulee ja ei harjoittele säännöllisesti.
Perusasiat lähtee lihasmuistista varmaan pikku harjoittelun jälkeen, mutta kait ne parhaat temput jää nuoremmille mestareille, jos ei ole kokoajan pitänyt kondista yllä.

Ohan tääl jengi hereellä :). Don't you fuckin lie... Oli vaan just Toolin Stinkfist pyörimässä, ku olin tätä threadia lukemas
 
Äpäpäp.. Eulogy.
 
Muistan, että esim. inttiaikoina, ja muutenkin kun ei ole kannujen lähistöllä, tulee reenattua pöydänkulmiin ja ties minne. Se on totta, mitä joku tokaisikin tuossa, että päässään pystyy kehittelemään rytmejä/fillejä/juttuja, jotka sitten saa jollaintapaa totteutettua, kun pääsee setin taakse. (vaikka viikkojen päästä)
Semmosta.

Eiköhän se kroppa hiukan jäykisty, jos ikää tulee ja ei harjoittele säännöllisesti.

Tuon olen huomannut että jos on pitempiä taukoja soittamisessa niin rentous häviää, ja iän myötä täytyy soittaa/treenata enemmän jotta olisi soittoonsa tyytyväinen. Ihan sama juttu koko kropan kanssa. Liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän kuin mihin on aikaa.

Kyllä sitä soittoa ainaki omalla kohdalla pitää koko ajan treenata, että pysyis ees jonkinlaisessa kuosissa. Itselläkin nyt todella veemäinen laskusuhdanne menossa, ku ei meinaa löytyä treenistä helsingin päästä ja Arabiassa ihan liian vähän harjotusluokkia suhteessa paukuttelijoiden määrään, parhaimmillaan voi päästä pari-kolme tuntii päivässä kolisteleen, viikonlopusin tietysti saa sit varattua vaikka koko päivän..

En treenaa, tosin aika harvoin tulee edes mieleen soittaa mitään sellaista joka vaatis treenailua.
 
Pokerinaamalla vaan.

Kyllä sitä soittoa ainaki omalla kohdalla pitää koko ajan treenata, että pysyis ees jonkinlaisessa kuosissa. Itselläkin nyt todella veemäinen laskusuhdanne menossa, ku ei meinaa löytyä treenistä helsingin päästä ja Arabiassa ihan liian vähän harjotusluokkia suhteessa paukuttelijoiden määrään, parhaimmillaan voi päästä pari-kolme tuntii päivässä kolisteleen, viikonlopusin tietysti saa sit varattua vaikka koko päivän..
 
Tuo on jo luksusta. Itsellä eivät ole viime aikoina innostus ja aika kohdanneet. Tänään kyllä vois, huomenna viimeistään. Viimeiset 3 viikkoa ovat olleet niin tiukkoja päiviä että morjens. Ei vaan jouda.
 
Ja tässä ei kyllä millään lailla kovia olla, puhun siis omasta puolestani :)

Eiköhän se kroppa hiukan löysty, jos ikää tulee ja ei harjoittele säännöllisesti.
Perusasiat lähtee lihasmuistista varmaan pikku harjoittelun jälkeen, mutta kait ne parhaat misut jää nuoremmille mestareille, jos ei ole kokoajan pitänyt stondista yllä.
 
Hooohh... joo, oli huono. Jouluressin piikkiin pistän.

Kyllä huomaa tekniikassa kun on ollut keikoissa taukoa,vaikka pari kuukautta.Eka tunti menee ihan räpistelyissä,eli miettii vaan taimia ja että biisit pysyy kasassa.Ja muistaa mitä taas lauletaan.En ole kova kake,mutta en myös treenaa väliaikoina.Jotain täytyy löytyä selkäytimen kautta.Eihän tietenkään minkään pro kundin tasoista juttua tai Aaltosen lailla.Humppa tietty taittuu.

Mä en treenaa kitaransoittoa ikinä. Keikkoja heitetään, siis bändillä jossa kitaroin, kymmenkunta vuodessa, lähinnä kesäaikaan nekin. Joten taukoa tulee välillä parikin kuukautta etten ole kitaraan edes koskenut. Silti ne biisit lähtee ihan komeesti perstuntumalla ja lihasmuistista. 10 yhteistä vuotta bändillä takana, joten yhteensoittokin vaan jotenkin aina loksahtaa kohdilleen, vaikkei mitään ammattilaisia olla todellakaan. Parit treenit ja ollaan taas keikkakunnossa.
 
Jos oon soittamatta rumpuja kuukauden, ei tule mistään mitään vähään aikaan, alkuhuumassa tietenkin tuntuu siltä että "hitto mähän osaan soittaa hienosti", mut se on vaan illuusiota. Nyt oon tehnyt pirusti duunia että sais taas soiton toimimaan kuten ennen sormen murtumaa, kuukauden tauko ja kapulakontrolli yms. harpannut aimo askelen taaksepäin.

Oli kymmenen vuoden tauko soitossa, kun huttu kypsytti totaalisesti.
 
Sitten palattiin rock and rolliin. Meni noin 3 kk, että uskalsi edes ajatella keikkailua. Nyt taas on pelottavan hyvä itsevarmuus noin niinku soitannollisesti. Joka ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin millään muotoa taitava. Ketut.

Ois hauska opetella välillä jotain uuttakin, mutta pitkään aikaan ei ole vapaa-aikana tehnyt mieli koskea lyömäsoittimiin pitkällä tikullakaan. Ei se soittokunto kuitenkaan mihinkään ehdi hävitä, jos taukoa on korkeintaan muutama päivä kerrallaan. Keikoilla tulee kyllä napattua ajoittain jokin uusi soitin käteen, vaikkapa uusi tamburiini, ja siinä sivussa sitten opettelee käsittelemään sitä, mutta ittekseen ei vaan jotenkin jaksa. Ehkä ensi vuonna?
Kitaraa sen sijaan rapsuttelen mielelläni. Siinä on erittäin tuore fiilis, kun on pitkästä aikaa musiikillinen HARRASTUS :)
 
mutta sanoisin että bändeissä soittaminen ja erityisesti musan kuuntelu on parasta treeniä, kun on saanut ne perus rudimentit ja normi koordinaation haltuun. Musa on 99% päässä tapahtuvaa ja 1% tekniikkaa.
 
Täähän on just se juttu, jos ei joku vielä tiennyt.

Ei tosiaan tee kauheasti mieli enää treenata kun heittää keikkaa 185:n tahdilla vuodessa. Tekisi kyllä pirun hyvää, huomaa että tekniikka on todella mennyt huonoksi. Onneksi vuosien rutiini pelastaa paljon mutta välillä harmittaa kun ei saa jotain juttua menemään mitä haluaisi. Tarttis varmaan tehdä jotain. Otsikon mukainen kova en ole mutta siihen pyritään. Eri juttu on että pääseekö siihen koskaan.

Olikohan se Tomas Haake MD:ssä kun sanoi, ettei treenaa lainkaan. Toki herrat vetää keikkaa sen verran, ettei tarvikkaan. Studioon vissiin treenailee hänkin.
 
Itselläni on tullut viimeinen vuosi soiteltua todella vähän ja sen olen huomannut kyllä ainakin jalkatekniikan osalta. Toisaalta soitosta on tullut luovempaa ja rennompaa. Nyt pitäis sit treenailla levyn äänityksiin kuukauden päivät vähän runsaammin niin saas nähä pääseekö tässä "jaloilleen".