Media ja viihde ›

The Mist
 
Darabont/King-yhdistelmästä on syntynyt aiemmin elokuvaklassikot Shawshank Redemption ja Green Mile. En odottanutkaan mitään samankaltaista mestariteosta, mutta tämä nyt oli jo melkoinen rimanalitus. Muutamassa kohdassa piti miettiä, että katsotaanko nyt jännäriä vai komediaa. Jättimäisten torakkaotusten hyökkäyksestä tuli mieleen Bubba Ho-Tepin vastaavanlainen kohtaus ja ihmisten kuolemat aiheuttivat repeilyä.
 
Tietokonelonkerohirviö oli suurinpiirtein yhtä uskottava kuin Anacondan kärmes. Ei jumalauta, oikeesti. Miten isolla budjetilla voidaan saada aikaan noin naurettavaa jälkeä. Loppu oli ainoa onnistunut juttu koko paskakasassa, siitä kaks pojoa. Carpenterin Usva on 100 x parempi. 2/10
 
Lord of the Rings -trilogian pitkät versiot
 
Tyttökaveri oli nähnyt vain lyhyemmät versiot ja minä pelkästään pitkät. Oli kyllä todella mielenkiintoista huomata, että suuri osa elokuvasarjan mieleenjäävimmistä ja koskettavimmista kohtauksista löytyy pelkästään näistä pidemmistä versioista. Joka kerta kun tuli kohtaus, jota olin jo odottanut innolla kuului vierestä että "ei niissä tällaistakaan kohtausta ollut".
 
Pitäisi katsastaa ne lyhyet versiot joskus ihan mielenkiinnosta, nyt tuntui kuin ne sisältäisivät vain juoksentelua ja taistelua.

Kyllä mä Tom Cruisen suorituksen takia voisin antaa yhen pisteen lisää Tropic Thunderiin. Mun mielestä se veti ihan hyvin, etenkin ku en oo koskaan juurikaan mistään sen roolista tykänny.
 
"First, take a big step back... and literally, FUCK YOUR OWN FACE!"

Kyllä mä Tom Cruisen suorituksen takia voisin antaa yhen pisteen lisää Tropic Thunderiin. Mun mielestä se veti ihan hyvin, etenkin ku en oo koskaan juurikaan mistään sen roolista tykänny.
 
"First, take a big step back... and literally, FUCK YOUR OWN FACE!"
 
Jep, Cruise ja RDJ pelastavat tämän elokuvan täydeltä unholalta. Molempien vammailua on ilo katsella.

Joo, Cruise oli ainoa hyvä juttu tuossa, mutta sekin runneltiin osittain niillä helvetin typerillä tanssikohtauksilla. Mutta hahmona oli erittäin hauska.
 
"You're a great American. This nation owes you a huge debt. Now shut the fuck up and let me do my job!"
 
Tropic Thunder kuitenkin todistaa että Ben Stiller on kameran takana vielä paskempi jätkä kuin sen edessä. Ja silloin kun tyyppi sijaitsee kummallakin puolella, on infernaalinen surkeus taattu.

Death Race tuossa tuli kattottua. Ihan kelpo leffa verrattuna leffaan jonka sitä ennen katsoin, (Quantum Of Solace = täyttä kuraa.) Näpäkkä loppuratkasu ainakin. Tuli oikeestaan ihan puskista, vaikka sen valmistelu vähän jäi elokuvan ulkopuolelle.
FRANKENSTEIN!
 
***

Dune
 
Megabudjetin megafloppi Frank Herbertin scifi-klassikosta. Lynchin parjatuin teos, mutta osittain kyllä syyttä: kyseessä oli varsin kelpo leffa! Ainoa Lynchin leffa, jota en ollut vielä katsonut juurikin siitä syystä, että tätä on niin paljon haukuttu.
 
Lynchin alkuperäinen versio oli jotain 3-4h luokkaa, mutta tuottajien yms. painostuksesta oli pitänyt leikata sitten 130 minuuttiin. Mukavasti hommat rullasi, mutta varsinkin loppupuolella huomasi pikakelausefektiä, jonka leikkaaminen oli aiheuttanut. Paljon Lynchin vakionäyttelijöitä mukana, mikä lämmitti mieltä.
 
Tehosteet vähän nauratti, mutta leffa on tosiaan 24 vuotta vanha, joten annetakoon anteeksi. Kaikenkaikkiaan ihan jees leffa.
 
3/5

Death Race tuossa tuli kattottua.
 
Ei se varmaan yhtä kova oo, ku alkup. filmatisointi? Vai sitäkö juuri tarkoitit?

Dune
 
Toi on tosiaankin jännä leffa. Pitäisi katsoa taas pitkästä pitkästä aikaa uusiksi.

Stalker
 
Visuaalisesta ilmeestään huolimatta hiton puuduttava ja tylsä leffa. Tuntui kuin kirja olisi yritetty väkisin tiivistää elokuvamuotoon. Ei vaan tipunnut meikäläiselle. Pitäisi varmaan katsoa uudestaa ajatuksella. Siellä oli aika paljon metaforismeja siellä täällä joita ei jaksanut lähteä pidemmälle miettimään.

The Mist
 
Darabont/King-yhdistelmästä on syntynyt aiemmin elokuvaklassikot Shawshank Redemption ja Green Mile. En odottanutkaan mitään samankaltaista mestariteosta, mutta tämä nyt oli jo melkoinen rimanalitus. Muutamassa kohdassa piti miettiä, että katsotaanko nyt jännäriä vai komediaa. Jättimäisten torakkaotusten hyökkäyksestä tuli mieleen Bubba Ho-Tepin vastaavanlainen kohtaus ja ihmisten kuolemat aiheuttivat repeilyä.
 
Tietokonelonkerohirviö oli suurinpiirtein yhtä uskottava kuin Anacondan kärmes. Ei jumalauta, oikeesti. Miten isolla budjetilla voidaan saada aikaan noin naurettavaa jälkeä. Loppu oli ainoa onnistunut juttu koko paskakasassa, siitä kaks pojoa. Carpenterin Usva on 100 x parempi. 2/10
 
Juu, samaa mieltä tästä. Mietein jo aikoinaan trailerin nähdessäni, että mihinkä paskaan lienee Darabont kätensä iskenyt, ja huono tuo olikin. En todellakaan edes tykännyt tuosta loppuratkaisusta, julma kyllä, mutta sangen idioottimainen.
 
THE HAPPENING
 
Olen tykännyt ja tykkään Shyamalanin ensimmäisistä leffoista paljonkin, mutta Signsistä alkoi aika paha alamäki. No, Signs ja Villagekin on vielä ihan katsottavia, mutta se merenneito-leffa oli jo sanalla sanoen huono.
 
Tämä uutukainen taitaa pistää vieläkin paremmaksi (huonommaksi)! Tässä olisi ollut aineksia ihan hyvään scifi-elokuvaan, mutta Shyamalan kyllä tekee kaikkensa vesittääkseen tämän. Kässärissä vilisee epäloogisuuksia ja tyhmyyksiä, väkisinväännetty huumori vain hävettää ja muuten ihan OK-tason näyttelijät on saatu näyttämään käsittämättömän huonoilta, johtuen surkeasta dialogista ja ilmeisesti Shyamalanin heikosta näyttelijöiden ohjaamisesta. M. Nightin viimeaikaiseen tuotantoon verrattuna suhteellisen raa'atkin kohtaukset tuntuvat jotenkin väkisinväännetyiltä. Ei hyvä! Kyllä nyt huonokin scifi/katastrofi-leffa esimerkiksi huonon komedian voittaa niin lätkäistään 4/10.

Mamma mia!
 
Ei ehkä mikään kaikista äijin leffa, mutta näin jouluna porukoiden kanssa katottuna ihan hauskaa katottavaa. Hyvin oli abban biisit saatu muovattu tarinaksi.
Meryl Streepistä en oo koskaan ihmeemmin tykänny, mutta ihmeen vähän se tässä ärsytti.
 
8/10

Disaster! nukke animaatio.
Jos olet helvetin huonon pieru/paska huumorin ystävä, sekä jos pidät myrkky sarjakuvista on tämä elokuva juuri sinulle. Mulle tämmöset oikein huonot jutut toimi ja tuli hekotettua suht paljo tätä katsoessa, joten ihan hyvä elokuva oli. Toimii varmaan kaveri porukalla rapulassakin. 7/10

Bergman: Fanny & Alexander.
 
Ei voi mitään. Elokuvataiteessa junttiraja on yhtä kuin Ruotsin ja Suomen raja. Bergmania katsoessa alkaa aina raivostuttaa tämä tosiasia. Yksittäiseen kohtaukseen svenski saa enemmän imua kuin mitä on kymmenessä kokonaisessa Markus Selinin kokaiiniklubin jäsenen tekeleessä.
 
Osuva on anekdootti, jossa amerikkalainen vaihto-oppilas rakasti Pekka Puupää -elokuvia niiden rohkeuden vuoksi: "Miten voi olla, että tuohon aikaan olette elokuvissa uskaltaneet kuvata noin rohkeasti vammaisia?"

Anttilan alelaarin satoa.Kouluarvosanoin.
 
BRUCE TAIVAANLAHJA
-Kasan piristys.Lämminhenkinen hyvä aamupäiväleffa. 8
 
BORAT
-Se kasan pettymys.Nykin osuus tuntui toimivan hyvin,varsinkin metrokohtaus jossa sai nauraa kunnolla mutta road trip pitkin pitkin uutta mannerta Pamelan perässä rupeaa puuduttamaan.Tuskin tulee juurikaan enää eksymään koneeseen. 6
 
GHOST RIDER
-Sitä mitä odotin.Laskee loppua kohden ja lälly loppu kruunaa kaiken.Perus 7
 
CARRIE
-Ainoa kasasta minkä olin joskus nähnyt vaan en juurikaan kohtauksia muistanut.Ei nyt niin kauhuakaan.Mutta lienee kuitenkin klassikko. 7
 
TEKSASIN MOOTTORISAHAMURHAAJA:PAHAN ALKU
-Koko kasan huonoin.Yksinkertaisesti liikaa verellä mässäilevä ja rasittava.Piti loppupuolella käyttää jo pikakelausta.Taitaa hautautua koko leffapinon alimmaiseksi. 4

Rendition
 
Paras poliittinen trilleri sitten Münchenin. Koska odotuksia ei oikeastaan edes ollut, niin elokuva pääsi yllättävään mukavasti puun takaa. Omalla tavallaan aika armoton ja raskas, mutta samalla hyvinkin kiehtova ja sujuvakerronnainen tekele. Terrorismiaiheesta on tehty kyllä niin paljon sitä perusjenkkipropagandaa, että tällaiset poikkeukset tuntuvat mukavan piristäviltä; jenkit omine kyseenalaisine toimenpiteineen ovat aivan yhtä tuomittavia kuin terroristitkin. Jake Gyllenhaal on muutoinkin mielenkiintoinen näyttelijänimi, Donnie Darkosta (2001) tähän päivään on tullut useampikin 4-5 tähden arvoinen elokuva kera hyvän roolisuorituksen; Brokeback Mountain, Jarhead, Zodiac, Rendition ja tietenkin se Donnie Darko. Ehdottomasti tämän hetken parhaimpia näyttelijöitä.

Viimeisimpiä tarkastettuja pätkiä:
 
BURN AFTER READING:
 
Vaikka Coeneiden elokuvat voidaan jakaa hieman kärjistetysti kahtia (The Serious and The Not-Sos), on älykäs ja sysimusta huumori olennainen elementti elokuvissa. Burn After Reading on draamakomedia ex-CIApampusta jonka tulikuumat muistelmat päätyvät ikäkriisin kanssa painiskelevan naisen ja erään douchebagin hanskaan. Kiristys - tai ainakin hyvä yritys - seuraa perässä.

Jälleen kerran Coenit luovat eteen hauskoja persoonia ja absurdeja tilanteita, mutta eipä juuri muuta. Ikäväkseen Coenit ovat asettaneet itselleen niin korkean riman että tällainen välityö - joka heille loistavan Menetetyn Maan takia suodaankin - maistuu entistäkin karvaammalta.

Jos eräs Menetetyn Maan valteista oli että vain yksi kolmesta pääosasta oli suurellekin yleisölle tuttu Näyttelijä (ja miten upeasti se toimikaan!) on nyt sitten koko kaarti koossa. Tuntuu hölmöltä katsoa isot tähdet pyörittelemässä muuten kovin pientä ja vähäeleistä komediaa.

Kun lopputekstit pyörähtävät ruutuun huomaa katsoneensa keskinkertaisen ja ennen kaikkea mitäänsanomattoman pätkän.
 
* * 1/2
 

 
THE DAY THE EARTH STOOD STILL
 
Scifi on aina kivaa. Vielä, kun Turun Sanomien Taneli Topelius löi pöytään 4/5 päätin tarkastaa rainan.
 
Lyhyesti: Maapallo on matkalla kohti ennenaikaista kuolemaansa ihmisen oman toiminnan seurauksena ja avaruusolio-Klaatu pöllähtää dramatiikan tajua osoittaen Keskuspuistoon jatkaen matkaansa pallomme johtajien kanssa neuvottelemaan. Tarina on ollut epäilemättä toimiva 50-luvun alussa mutta nyt se on täynnä norsun mentäviä aukkoja ja sanalla sanoen naiivi. Siis todella naiivi. Vielä kun ohjaaja tahattomasti torpedoi elokuvaa typerillä kohtauksilla, puisevalla dialogilla ja kaiken maailman CSI -tyylisillä suurennoksilla on soppa valmis. Keanu Reevesin rooli on juuri niin vaikuttava kuin voi ufon näyttely voi Keanu Reevesin toimesta olla, Jennifer Connelly yrittää kovin nousematta sen paremmin esiin ja Jayden Smith-fking-Pinkett on lapsinäyttelijä siitä ilmeettömimmästä päästä. Heikko pätkä.
 
*
 

 
THE FALL
 
Vuonna 2006 valmistunut mutta vasta 2008 levitykseen päässyt (Suomessa tätä nähdään vain Helsingissä ja Tampereella) The Fall on ohjaaja Tarsemin toinen elokuva; aikaisemmin ilmestynyt The Cell ei juurikaan säväyttänyt vaikkakin visuaalisesti komia pätkä olikin. The Fall on onneksi toista maata.
 
Sijoittuen 20-luvun tietämille elokuvassa seurataan rinnakkain sairaalassa nuoren miehen ja pikkutytön edesottamuksia sekä miehen sepittämää todella mielikuvituksellista (ja visuaalista!) kertomusta. Aina välillä katsojaa muistutetaan tarinan fiktiivisyydestä tytön kysyessä jotain pikkuseikkaa taikka vain aivastaessa. Vaikka projekti on äärettömän kunnianhimoinen on nostettava hattua ohjaajan kyvylle pitää jalat maassa, muutamaa pikkujuttua lukuun ottamatta. Myös turhalta ryppyotsaisuudelta fantasiaosioissa vältyttiin, päinvastoin huumori pilkahti aina välillä hyvinkin odottamattomissa konteksteissa.
 
Visuaalinen ilme tulikin jo selväksi, mutta mikä yllätti oli kahden pääosan loistava kemia ja etenkin aivan mieletön pikkutyttö, Catinca Untaru, joka puhalsi tarinaan lisää sielua olemuksellaan. Taakse jäävät dakotafanningit ja h.j.osmentit, niin hyvin tämä romanialaistyttö veti.
 
Mieleen tulee pari muuta samantyylistä elokuvaa: Terry Gilliamin passelissa Tidelandissa pikkutyttö rakentaa mielikuvitusmaailmaa ympärilleen kun taas Guillermo Del Toron Pans Labyrinthissä (jota pidän rajusti yliarvostettuna tekeleenä) on myös mielikuvitus vahvasti kekkereissä. Miksi mainitsin nämä? Jos pidit näistä, pidät varmasti myös The Fallista.

Maailmalla elokuva on saanut hieman ristiriitaisen vastaanoton: toiset suorastaan ylistävät toisten väittäessä visuaalisuuden olevan vain tehokeino vetääkseen huomiota ontosta tarinasta. Oli miten oli, on jokaisen elokuvista kiinnostuneen tämä nähtävä, mielellään elokuvissa taikka Blu-Ray -versiona.
 
* * * * 1/2

Indiana Jones and the Kingdom of blahblah
 
Tuli tämäkin nyt sitten tarkastettua. Ihan perus Indiana Jones - meinikiä oli havaittavissa, mutta jätti silti jotenkin kylmäksi. Ajoittaisia hauskoja kohtia oli siellä ja täällä (kirjastossa brömistely oli ihan siististi cool.) Monet toimintakohtaukset veti kyllä vakavaksi. En itse lämminnyt venäläisiä upseereja popsiville muurahaisille, tai loppuhulinoissa mukaan sekaantuneille alieneille.
 
Indiana Jonesina 5/10 Perus toimintaleffana -7/10

Punch-Drunk Love -Rakkauden värit
 
Olin pudota sohvalta elokuvan alkaessa. Sijoittuihan se ykkösen perjantai-iltaan, joka on keskittynyt tarjoilemaan tappotyyliinsä lämminhenkisiä komedioita. Kysymyksessä on Adam Sandlerin tähdittämä, mutta kerrassaan epätyypillinen Sandler-elokuva. Myös Hoffman loistaa, sivumennen sanottuna hauskuuttaa, sivuroolissaan. Elokuva, jonka sivujuonteena kulkee vanukkaista keinotellut lentokilometrit, on jakanut arvostelijansa rankasti: osan mielestä outouteen ja kikkailuun verhottu triviaali rakkaustarina, osan mielestä toteutuksellinen täysosuma. Kallistun jälkimmäiseen leiriin, sillä elokuvakerronnallisesti oltiin täysin koskemattomalla maaperällä. Pöllämystykseltäni en osaa rinnastaa mihinkään ennen näkemääni, jos ei sitten Magnoliaan, joten
 
4/5

Kattelin Baddingin töllöttimestä. Olihan siinä hyvät musat, siitä 1 piste.