Kitarat: kitarakamat ›

Totta. Eihän sitä sooloa välttämättä tarvitse saada esiin nostamalla varsinaisesti kitaran äänenvoimakkuutta - yleensähän sekin riittää, että oikeat taajudet (lue: keskitaajuudet) saadaan paremmin esiin.
 
Näin. Mä olen usein pitänyt peruslääkkeenä joko phaserin tai wahin polkaisemista päälle - ja jättämistä paikalleen, jos on pakko tehdä jotain melodiaa täyteenahdetussa osassa.
 
Muutenkin tuo volyymilla kilpailu on musta vähän niinkuin merkki huonosta bändisoitosta. Soundin muokkaamiseksi saa toki tehdä vaika mitä virityksiä, mutta volyymia ei mun nähdäkseni tarvis nostaa sooloissakaan. Ennemmin kannattais ottaa soittajatovereiden kanssa puheeksi se, että vaikka levyillä ja keikoilla 'kuulostaa' siltä että soolossa kaikki soittavat kovempaa, oikeasti kuitenkin kaikki soittavat vähemmän, hiljempaa ja mielellään vielä muuttavat komppia pehmeämpään tyyliin (tiukan tikityksen sijaan voi kokeilla ennemminkin 'rämpyttelyä' otelaudan puolelta, lähempänä otekättä). Saattaa olla ihan vain siitä kyse, että bändikaverit eivät tuota tiedä, joskushan se pitää oppia.
 
Soundin säätämiseksi - toistan vielä - saa kyllä hankkia mitä vain kamoja ja säätöjä, mutta volyymi on sellainen asia, johon soittaja itse ei kuitenkaan saa loppupeleissä puuttua, joten sen ruuvailu tuolla tavalla on paitsi turhaa, myös taatusti turhauttavaa.

Näin. Mä olen usein pitänyt peruslääkkeenä joko phaserin tai wahin polkaisemista päälle - ja jättämistä paikalleen, jos on pakko tehdä jotain melodiaa täyteenahdetussa osassa.
 
Muutenkin tuo volyymilla kilpailu on musta vähän niinkuin merkki huonosta bändisoitosta. Soundin muokkaamiseksi saa toki tehdä vaika mitä virityksiä, mutta volyymia ei mun nähdäkseni tarvis nostaa sooloissakaan. Ennemmin kannattais ottaa soittajatovereiden kanssa puheeksi se, että vaikka levyillä ja keikoilla 'kuulostaa' siltä että soolossa kaikki soittavat kovempaa, oikeasti kuitenkin kaikki soittavat vähemmän, hiljempaa ja mielellään vielä muuttavat komppia pehmeämpään tyyliin (tiukan tikityksen sijaan voi kokeilla ennemminkin 'rämpyttelyä' otelaudan puolelta, lähempänä otekättä). Saattaa olla ihan vain siitä kyse, että bändikaverit eivät tuota tiedä, joskushan se pitää oppia.
 
Soundin säätämiseksi - toistan vielä - saa kyllä hankkia mitä vain kamoja ja säätöjä, mutta volyymi on sellainen asia, johon soittaja itse ei kuitenkaan saa loppupeleissä puuttua, joten sen ruuvailu tuolla tavalla on paitsi turhaa, myös taatusti turhauttavaa.
 
Hyvin kirjoitettu ja näin se menee noin 95% tapauksista mutta sitten kun otetaan Orgastinen tapping shreddaus niiin siihen tarvii useasti aika paljon lisää leveliä että se puskee läpi. Mutta itse olen ajatellut sen niin että sen esiin kaivaminen keikoilla on loppujen lopuksi miksaajan heiniä ei minun.
 
Ai niin kompuran käyttöä soolojen nostoon on tässä unohdettu esittää.

Näissä midivermeissä, looppereissa yms. on se hieno puoli, jonka sinäkin varmaan teknologikouluja käyneenä tiedät, että ei siellä "midihelvetissä" tarvi kärventyä kuin yhdesti.
 
Ja sen lisäksi joka kerta kun sähkö- ym. vikojen takia vehkeet kivasti unohtavat kaikki asetuksensa tai midi-piuha pätkii ja viestit eivät kuljekaan läpi, tai tai tai ...
 
Sen jälkeen voit vetää sen maalimankiertueen ja periaatteessa sama soundi on aina siellä yhden napin päässä.
 
Niin voi muuten ilman midi- ja räkkirojuakin. Ja on vielä paljon turvallisempi fiilis kun välissä ei ole niin paljon tietokoneita ja häiriöherkkää teknologiaa.
 
Kaikki ei tuollaista monimutkaista soundipalettia, yksinkertaisella ohjauksella, tarvi mutta kun nykyään pystyy, ja jos joku haluaa niin miksi ei?
 
Miksipäs ei, jos se oikeasti on tarpeen ja toimii moitteitta.
 
Mulla on kieltämättä hyvin nihkeä asenne kitarapuolen midi-kikkailua kohtaan, vaikka sinällään säätämisestä ja virittelystä tykkäänkin. Mun päässä vaan kitarakamat ja midi ei mahdu samaan pakettiin, vaan haluan ennemmin pysyä hyvin toimivissa perusasioissa. Sen lisäksi tietty tulee se tärkeä fiilispuoli asiasta, että kaiken maailman räkkikamat vilkkuvine valoineen ovat kylmän ja persoonattoman näköisiä ja tuntuisia verrattuna oikeisiin vahvistimiin ja pedaaleihin.
 
Sit on vielä musiikillinen puoli asiasta: en ole koskaan soittanut (enkä varmaan soitakaan) musiikkia, josa pitää saada yhtä aikaa 35 eri efektiä eri säätöihin yhden napin painalluksella kahdessa millisekunnissa. Sen lisäksi, että tuommoiset muutokset hyvin harvoin ovat tarpeen, noin 100% yleisöstä ei taatusti huomaa eroa, tuleeko puhtaan soundin chorus päälle välittömästi säröltä vaihtumisen jälkeen vaiko vasta 0,3 sekunnin päästä, eli jos ne joutuisi - hyvänen aika - itse polkaisemaan erikseen.
 
Jonkin verran midi-laitteiden kanssa ihan oikeasti tapelleena haluan pitää midin ja kitarakamat niin kaukana toisistaan kuin mahdollista. Ja hyvin olen onnistunutkin ja saanut lisäksi kiitosta soundeistani. Jollekin muille ne toimii eikä siinä mitään. Väkisinkin vaan tulee mieleen Petruccin, Vain ja vaikkapa Lukatherin soundit: kaikki on mun mielestä enimmäkseen vastenmielistä (lähinnä muovista, jollain tapaa keinotekoista ja yliefektoitua) kuultavaa - kaikkia yhdistää kolmen jääkaappi-pakastinyhdistelmän kokoiset räkkikioskit. Sattumaako? En osaa sanoa.

"maa on litteä" , vintagelaitteet on kyllä hienoja mutta kyllä vilkkuvat valot ja kiiluvat ledit myös kaikkia poikia kiinnostavat:) ..vaikka ei se iso räkki bluesmiehelle oikein sovi....
 
Minusta nämä vehkeet on jo valmiiksi täynnä elektroniikkkaa ja komponenttia sekä puhumattakaan hyvin epäluotettavista putkista niin jos siihen lisätään muutamat toimivaksi todetut midit ja releet joukkoon niin ei se siinä sopassa luotettavuus heikkene kuin näön vuoksi,
..ja kyllä yksi polkaisu kahden sijaan antaa ainakin minulle enemmän aikaa ja keskittymistä itse soittoon eikä siihen polkemistapahtumaan:)
 
Siitä volumenoston tarpeellisuudesta:
Jos orkassa yksi kitara tai sitten kahden kitaran komppisaundi Kliini osastoa tai sinnepäin niin silloin ei tarvetta volumen nostolle kun erotat lead saundin selkeästi ilmankin.
 
Kun vetelet pienessä reenikämpässä äänekästä hevanderijumppaa niin silloin se samantasoinen lead signaali hukkuu aivan täysin muun orkan sekaan niin että vain sinä joka olet siinä kaapin tulilinjalla kuulet jotain,
muille bändin jäsenille varsinkaan toisella puolen tilaa olevalle komppikitaristille tunteikkaan soolosi tiukkuus näkyy lähinnä tahattomilla naaman irvistyksillä.
 
niin ja tämäkin homma on kyllä ihan käytännössä testattu ja todettu että ei siinä ainakaan mun kokemuksien mukaan ole edes väittelyvaraa ..jos sallitte...:)

iitä volumenoston tarpeellisuudesta:
Jos orkassa yksi kitara tai sitten kahden kitaran komppisaundi Kliini osastoa tai sinnepäin niin silloin ei tarvetta volumen nostolle kun erotat lead saundin selkeästi ilmankin.
...
niin ja tämäkin homma on kyllä ihan käytännössä testattu ja todettu että ei siinä ainakaan mun kokemuksien mukaan ole edes väittelyvaraa ..jos sallitte...:)
 
Se ei ole kliinistä soundista tai soittajien määrästä kiinni. Tää sama pätee, vaikka olis mitä mörkömusaa, et jos ei muut osaa antaa tilaa, niin sitten ei kuulu vaikka kuinka boostaisi.
 
Ajattelepa sitten kun meet keikalle, ja pitää soittaa niin hiljaa ettet kuule itseäsi enää ollenkaan? Luotatko todella siihen, että miksaaja nostaa esille kaikki soolosi. Muista, että siellä ei enää saakaan vääntää kovemmalle, ei edes hetkeksi.
 
(...Ja sit asiasta sadanteen: mikä ihme siinä on, että täällä on vallalla sellainen käsitys että soittajat ymmärtää vain jotain omaa musiikinlajiaan, että jos vaikka diggaa vintagekamoja niin ei pysty yhtään hahmottamaan jonkun modernin laitteen funktiota, tai et jos ei soita metallibändissä niin ei myöskään osaa arvioida metallin soundimaailmaa? Aika kapeaa. Se on kuulkaa musaa kaikki, ja sitä voi hallita sujuvasti sellaisiakin asioita jotka ei itselle oo omia.)

Muutenkin tuo volyymilla kilpailu on musta vähän niinkuin merkki huonosta bändisoitosta. Soundin muokkaamiseksi saa toki tehdä vaika mitä virityksiä, mutta volyymia ei mun nähdäkseni tarvis nostaa sooloissakaan. Ennemmin kannattais ottaa soittajatovereiden kanssa puheeksi se, että vaikka levyillä ja keikoilla 'kuulostaa' siltä että soolossa kaikki soittavat kovempaa, oikeasti kuitenkin kaikki soittavat vähemmän, hiljempaa ja mielellään vielä muuttavat komppia pehmeämpään tyyliin (tiukan tikityksen sijaan voi kokeilla ennemminkin 'rämpyttelyä' otelaudan puolelta, lähempänä otekättä).........
 
Sit on vielä musiikillinen puoli asiasta: en ole koskaan soittanut (enkä varmaan soitakaan) musiikkia, josa pitää saada yhtä aikaa 35 eri efektiä eri säätöihin yhden napin painalluksella kahdessa millisekunnissa. Sen lisäksi, että tuommoiset muutokset hyvin harvoin ovat tarpeen, noin 100% yleisöstä ei taatusti huomaa eroa, tuleeko puhtaan soundin chorus päälle välittömästi säröltä vaihtumisen jälkeen vaiko vasta 0,3 sekunnin päästä, eli jos ne joutuisi - hyvänen aika - itse polkaisemaan erikseen...........
 
Kun vetelet pienessä reenikämpässä äänekästä hevanderijumppaa niin silloin se samantasoinen lead signaali hukkuu aivan täysin muun orkan sekaan niin että vain sinä joka olet siinä kaapin tulilinjalla kuulet jotain,
muille bändin jäsenille varsinkaan toisella puolen tilaa olevalle komppikitaristille tunteikkaan soolosi tiukkuus näkyy lähinnä tahattomilla naaman irvistyksillä.........
 
Hyviä pointteja kaikki. Ehkäpä kuitenkin jo huomasittekin, että puhutte vain aivan eri asioista. Kunnon blyyssisoolojen välissähän kerkeää ottamaan vaikka pienet torkut, joten ei tuottane tuskaa vaikka joutuisi hissukseen ne pari vintagespedua polkaisemaankin käyntiin ilman mystillistä midiviritelmää. Sitten taas tuollaisessa oikein teknisessä kammiovärinätykityksessä, kun soolon alla pauhaa tuplabasarit ja kramppeja uhmaavat toisen kitaristin sahaukset, ei juuri auta pyytää loppubändiä hissuttelemaan se tilulilusoolon aikana... Mideille ja voumennostoille on oma paikkansa kuten myös soittotatsin ja bändin yhteisen dynamiikan hionnallakin. Tässähän ollaan nyt kuin Helkamalla olkihattu päässä ajelemassa Tuusulanjärveä ympäri ja samalla taivastellaan kun Lance Armstrongilla on ihan turhaan järjetön määrä vaihteita ja rattaita pakassa kun yhdelläkin pärjää...
No se siitä offarista...
 
Pistetään nyt vielä yksi yllättävä vaihtoehto otsikon kysymykseen, eli volumen nostoa varten säädettävä volumepedaali.

Ehkäpä kuitenkin jo huomasittekin, että puhutte vain aivan eri asioista. Kunnon blyyssisoolojen välissähän kerkeää ottamaan vaikka pienet torkut, joten ei tuottane tuskaa vaikka joutuisi hissukseen ne pari vintagespedua polkaisemaankin käyntiin ilman mystillistä midiviritelmää. Sitten taas tuollaisessa oikein teknisessä kammiovärinätykityksessä, kun soolon alla pauhaa tuplabasarit ja kramppeja uhmaavat toisen kitaristin sahaukset, ei juuri auta pyytää loppubändiä hissuttelemaan se tilulilusoolon aikana.
 
Päin vastoin, jos bändi on treenannut kuvionsa kunnolla, se "hissuttelu" on itse asiassa nopein ja tarkin tapa antaa tilaa. Senhän voi tehdä vaikka isku kerrallaan, just halutussa määrin.
 
Sinne soolon alle laitetaan niitä tuplabasareita just siks, että se meteli olis eri taajuudella kuin soolo. Ei ole tarkoitus, että se rumpali käy myös koko muun kioskin läpi pajavasaran kanssa. Samoin sen toisen kitaristin ja basistin sahaukset saa olla hyvinkin dempattuja ja rajallisia, ja ne vaan kuulostaa paljolta. Ne on just sitä et annetaan soololle tilaa.

Päin vastoin, jos bändi on treenannut kuvionsa kunnolla, se "hissuttelu" on itse asiassa nopein ja tarkin tapa antaa tilaa. Senhän voi tehdä vaikka isku kerrallaan, just halutussa määrin.
 
.
 
No, sen takia minä olen käytellyt volumebuustia ettei muitten tarvi alkaa hissutella ja eikä se edes tiukassa heviriffittelyssä ole mahdollista ettei sitten koko biisin luonne muutu .
 
oli miten oli, sitähän varten täällä ollaan että saa jakaa erilaisia näkemyksiään ja kenties oppia uusia temppuja?

Ja sen lisäksi joka kerta kun sähkö- ym. vikojen takia vehkeet kivasti unohtavat kaikki asetuksensa tai midi-piuha pätkii ja viestit eivät kuljekaan läpi, tai tai tai ...
 

 
Niin voi muuten ilman midi- ja räkkirojuakin. Ja on vielä paljon turvallisempi fiilis kun välissä ei ole niin paljon tietokoneita ja häiriöherkkää teknologiaa.
 

 
Miksipäs ei, jos se oikeasti on tarpeen ja toimii moitteitta.
 
Mulla on kieltämättä hyvin nihkeä asenne kitarapuolen midi-kikkailua kohtaan, vaikka sinällään säätämisestä ja virittelystä tykkäänkin. Mun päässä vaan kitarakamat ja midi ei mahdu samaan pakettiin, vaan haluan ennemmin pysyä hyvin toimivissa perusasioissa. Sen lisäksi tietty tulee se tärkeä fiilispuoli asiasta, että kaiken maailman räkkikamat vilkkuvine valoineen ovat kylmän ja persoonattoman näköisiä ja tuntuisia verrattuna oikeisiin vahvistimiin ja pedaaleihin.
 
Sit on vielä musiikillinen puoli asiasta: en ole koskaan soittanut (enkä varmaan soitakaan) musiikkia, josa pitää saada yhtä aikaa 35 eri efektiä eri säätöihin yhden napin painalluksella kahdessa millisekunnissa. Sen lisäksi, että tuommoiset muutokset hyvin harvoin ovat tarpeen, noin 100% yleisöstä ei taatusti huomaa eroa, tuleeko puhtaan soundin chorus päälle välittömästi säröltä vaihtumisen jälkeen vaiko vasta 0,3 sekunnin päästä, eli jos ne joutuisi - hyvänen aika - itse polkaisemaan erikseen.
 
Jonkin verran midi-laitteiden kanssa ihan oikeasti tapelleena haluan pitää midin ja kitarakamat niin kaukana toisistaan kuin mahdollista. Ja hyvin olen onnistunutkin ja saanut lisäksi kiitosta soundeistani. Jollekin muille ne toimii eikä siinä mitään. Väkisinkin vaan tulee mieleen Petruccin, Vain ja vaikkapa Lukatherin soundit: kaikki on mun mielestä enimmäkseen vastenmielistä (lähinnä muovista, jollain tapaa keinotekoista ja yliefektoitua) kuultavaa - kaikkia yhdistää kolmen jääkaappi-pakastinyhdistelmän kokoiset räkkikioskit. Sattumaako? En osaa sanoa.
 
Oletko koskaan ajatellut sitä pointtia että ne Delayt on monasti osa sovitusta ja osa biisin olennaista sävellystä. Tämä vaatiin sen että sinun on saatava presis samat asetukset kutsuttua sieltä esille. Tai puhumattakaan TrailOffien uupumisesta. Mieti nyt vaikka Pink Floydia ilman Dilsuja....
 
Kyllä kaikki laadukkaat midilaitteet on siinnä yhtä kestäviä luotettavia missä pedalboard viritykset mahdolisineen piuha rikkoineen tai virta lähteiden kyrvähtämisineen. Tähän voisi lainata hollmi-5 nimimerkkiä eräästä rumpupalstan keskustelusta "Persaukisten perustelut... Vituttaa suorastaan se, että toyotakansa luulee ajelevansa mersulla, kun joku puupää on antanut ymmärtää ja itse on väärinymmärtänyt sen totaalisen paskanjauhamisen, etteikö rahalla saisi parempaa."
 
Ja kun naljailu osastolle ollaan selvästi päästy niin heitetään hieman löylyä: Montakos Bufferia tai AD/DA muunosta löytyy pedalboardista ennen kuin se "rehellisen" kitaransoiton, jonka perusperiaate on kitara -> mahdolliset pedaalit -> vahvistin Tavoittaa vahvistimen ?
 
Minulla se on 0 kiitos loopperin ja midin joka mahdollistaa sen ohjauksen. Toinen etu on se että minulla on pedaalit turvassa hyllyllä jolloin piuharikkoja ei tule niiin helposti ja pedaalit pysyy siistinä/ehjinä kun niiden päällä ei tarvitse tanssia. Toisaalta myös se yleisökin tulee katsomaan soittoa ei tanssi esitystä :D
 
No, sen takia minä olen käytellyt volumebuustia ettei muitten tarvi alkaa hissutella ja eikä se edes tiukassa heviriffittelyssä ole mahdollista ettei sitten koko biisin luonne muutu .

oli miten oli, sitähän varten täällä ollaan että saa jakaa erilaisia näkemyksiään ja kenties oppia uusia temppuja?
 
Tämäkin on totta miksi olis pakko muuttaa biisin sovitusta sen takia että teknologia ei ole hallussa :D Teknologia on meidän orja !!
 
Tässäkin aiheessa on se perus ongelma että onko pakko tunkea sormensa toisen paskaan jos tietää ettei se maistu hyvältä omassa suussa ?

Tässäkin aiheessa on se perus ongelma että onko pakko tunkea sormensa toisen paskaan jos tietää ettei se maistu hyvältä omassa suussa ?
 
Word. Perusongelma että jengillä pää on liian syvällä omassa perseessä.
 
Itse en tarvitse = Abosluuttisen turha
En tykännyt = Absoluuttisen paska
 
Koita noista lähtökohdista sitten ponnistaa järkevään keskusteluun.
 
Mulla on yksikanavaisen nupin loopissa räkkikamaa ja sieltä kaikki presetit -6dB. Midilankussa sitten yhdessä nappulassa "lead boost" joka nostaa minkä tahansa presetin tasoa 6dB. Säristimet, suristimet ja wah on omassa pedalboardissaan ennen vahvistinta. Toimii törkeän hyvin.

Ja kun naljailu osastolle ollaan selvästi päästy niin heitetään hieman löylyä: Montakos Bufferia tai AD/DA muunosta löytyy pedalboardista ennen kuin se Tavoittaa vahvistimen ?
 
Taitaapa olla kaksi. Maxonin kompurassa on bufferi ja TC electronicin Nova Delayssä tapahtuu AD/DA-muunnos. Ei tunnu haittaavan menoa. Muut pedaalit on true bypass. Mun mielestä ollaan silti vielä jossain määrin yksinkertaisemmalla pohjalla kuin jos kuvioissa olisi efektilooppiin kytketty jääkaappi-pakastinyhdistelmän kokoinen räkki täynnä kaiken maailman midiohjattua härpäkettä yms.
 
Näkyipä Kitaraklubin perusteella myös Ben Granfelt heittäneen räkkikamat helkkariin ja ottaneen käyttöönsä perussimppelin pedaalilaudan ja ihan normaalin vahvistimen tai pari. Ymmärrän päätöksen hyvin. Usein vaan vähempi ja yksinkertaisempi on kattaus palvelee lopulta paremmin.
 
Mut jos joku oikeasti tarvitsee mutkikkaat kioskit ja lopputulos todella palvelee musiikillista ilmaisua, niin hieno juttuhan se on. Ei mulla siihen oo mitään sanottavaa. Esimerkiksi edellä mainitsemani kolme kitaristia eivät vaan havaintojeni mukaan käy esimerkeistä. Niitä on varmaan sitten muitakin.

Taitaapa olla kaksi. Maxonin kompurassa on bufferi ja TC electronicin Nova Delayssä tapahtuu AD/DA-muunnos.
 
Mites Jucciz suhtaudut TC:n G-Systemiin? Jos se on laitettu niin, että ohjauslaudasta lähtee RJ45-verkkokaapeli jääkaapille, jossa itse prossu on.... ja siellä voi olla sitten samalla pedaalit loopeissa. Tossa ei tarvita midiä :)

Mites Jucciz suhtaudut TC:n G-Systemiin? Jos se on laitettu niin, että ohjauslaudasta lähtee RJ45-verkkokaapeli jääkaapille, jossa itse prossu on.... ja siellä voi olla sitten samalla pedaalit loopeissa. Tossa ei tarvita midiä :)
 
Kuulostaa kikkailulta. Mää jätän räkit studioon ja jääkaapit keittiöön. Mut jos toimii jollekulle ni anna käydä vaan. :)

Tällä hetkellä käytössä on pedalboardi, mutta kyllä mielelläni ottaisin vastaan midillä ohjattavan räkin, tai vaikka sen Octa-Switchin. Esimerkkinä tilanne jossa piisissä vaihtuu kertsistä c-osaan, ja pitää polkaista säröpedaali pois päältä ja Delay sekä tremolo päälle. Ja taas c-osan lopussa toisin päin. Olis se kivempaa painaa yhtä nappia - nyt niitä pitää painaa kolme. Ja mielellään yhtäaikaa, joka ei käytännössä onnistu.

Taitaapa olla kaksi. Maxonin kompurassa on bufferi ja TC electronicin Nova Delayssä tapahtuu AD/DA-muunnos. Ei tunnu haittaavan menoa. Muut pedaalit on true bypass.
 
Tuohon sinun systeemiin kannattisi harkita kunnollisen bufferin hankkimista (esim. VHT Valvulator tai Axxess). On sen verran tavaraa, että bufferi voisi hieman auttaa signaalin laadussa. Etenkin tuo Ernie Ball -spedu on paha rasti. Xoticin X-Blenderillä voisit parantaa tuon TC Delayn suoran signaalin laatua; kyseessä on pieni mikseri. http://www.xotic.us/effects/x_blender/

Tuohon sinun systeemiin kannattisi harkita kunnollisen bufferin hankkimista (esim. VHT Valvulator tai Axxess). On sen verran tavaraa, että bufferi voisi hieman auttaa signaalin laadussa. Etenkin tuo Ernie Ball -spedu on paha rasti. Xoticin X-Blenderillä voisit parantaa tuon TC Delayn suoran signaalin laatua; kyseessä on pieni mikseri. http://www.xotic.us/effects/x_blender/
 
Kiitos vinkeistä (vittuilusta?). Pakko todeta, että olen aika tarkka siitä, mitä pidän hyväksyttävänä signaalin- ja äänenlaatuna. Siltikin nykyinen kattaukseni on useankin pitkän linjan soittajan mielestä a)hämmentävän hiljainen, esimerkkinä: kitaramaikkani ihmetteli tuuratessaan bändimme basistia parilla keikalla, miten kattaukseni, eli koko tuo pedaalilauta ja vahvistin, voi olla häiriöttömämpi kuin hänen oma kioskinsa, joka on pelkkä "kitara - piuha - vahvistin" sekä b)terveen kuuloinen, joka tarkoittaa nimenomaan sitä, että kun yksikään pedaali ei ole päällä, läpi tulee rehellinen kitarasoundi ja kun pedaaleja kytketään päälle, soundiin tulee vain sen verran lisää, mitä odottaisikin tulevan kulloisenkin pedaalin kohdalla.
 
Tokihan jotain bufferia voisi ihan mielenkiinnosta koittaa, mutta tällä haavaa paketti on ainakin itselläni sen verran häiriötön ja hyväsoundinen, että kaikki tästä tilanteesta eteenpäin tuntuu jo aika marginaaliselta nysväykseltä. Omaa lautaani olen rakennellut vuodesta 2003 lähtien ja nyt on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että on aika hankala keksiä, mitä osa-aluetta lähtisin seuraavaksi parantamaan. Tähän mennessä on tullut vaihdettua melkein kaikki pedaalit yksi kerrallaan parempilaatuisiin, parempi virtalähde ainakin kahteen otteeseen (erinäiset halpismuuntajat -> t.Rex Fuel Tank), paremmat piuhat kahteen otteeseen (Sssnake yms. sekalaiset lakut -> Neutrik+Cordial -> George L) sekä jämäkämpi lauta (Rockcase -> toinen Rockcase -> Pedaltrain).
 
Seuraavaksi varmaan kannattaisi ruveta hinaamaan omaa soittotaitoa sille tasolle, että oikeasti huomauttamisen aihetta löytäisi taas enemmän kamoista kuin soitosta. ;)

Kiitos vinkeistä (vittuilusta?). Pakko todeta, että olen aika tarkka siitä, mitä pidän hyväksyttävänä signaalin- ja äänenlaatuna. Siltikin nykyinen kattaukseni on useankin pitkän linjan soittajan mielestä a)hämmentävän hiljainen, esimerkkinä: kitaramaikkani ihmetteli tuuratessaan bändimme basistia parilla keikalla, miten kattaukseni, eli koko tuo pedaalilauta ja vahvistin, voi olla häiriöttömämpi kuin hänen oma kioskinsa, joka on pelkkä "kitara - piuha - vahvistin" sekä b)terveen kuuloinen, joka tarkoittaa nimenomaan sitä, että kun yksikään pedaali ei ole päällä, läpi tulee rehellinen kitarasoundi ja kun pedaaleja kytketään päälle, soundiin tulee vain sen verran lisää, mitä odottaisikin tulevan kulloisenkin pedaalin kohdalla.
 
Tokihan jotain bufferia voisi ihan mielenkiinnosta koittaa, mutta tällä haavaa paketti on ainakin itselläni sen verran häiriötön ja hyväsoundinen, että kaikki tästä tilanteesta eteenpäin tuntuu jo aika marginaaliselta nysväykseltä. Omaa lautaani olen rakennellut vuodesta 2003 lähtien ja nyt on ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että on aika hankala keksiä, mitä osa-aluetta lähtisin seuraavaksi parantamaan. Tähän mennessä on tullut vaihdettua melkein kaikki pedaalit yksi kerrallaan parempilaatuisiin, parempi virtalähde ainakin kahteen otteeseen (erinäiset halpismuuntajat -> t.Rex Fuel Tank), paremmat piuhat kahteen otteeseen (Sssnake yms. sekalaiset lakut -> Neutrik+Cordial -> George L) sekä jämäkämpi lauta (Rockcase -> toinen Rockcase -> Pedaltrain).
 
Seuraavaksi varmaan kannattaisi ruveta hinaamaan omaa soittotaitoa sille tasolle, että oikeasti huomauttamisen aihetta löytäisi taas enemmän kamoista kuin soitosta. ;)
 
Moi, ihan selvennykseksi, kyse ei ollut v**tuilusta. Ihan vaan kun katselin tuota asetelmaa, tuli nämä pari asiaa mieleen.
 
Bufferi ei poista häiriöitä, vaan on enemmänkin audio-signaalin parantamiseen. Se kannattaa kyllä sijoittaa Germanium Fuzzin jälkeen. Optimaalisin paikka olisi, että kitara kytketään ensin bufferiin ja sitten muihin pedaaleihin. Jos saat jostain lainaksi, kannattaa kokeilla. Todennäköisesti huomaat eron treble-osastossa ja joudut säätämään vahvistimesta trebleä pienemmälle -> säröpedaalit saattavat kuullostaa paremmalta.. Tuo Xoticin mikseripedaali on aivan loistava, saat sen avulla hyvän suoran signaalin ohittamalla TC:n oman wet/dry säädön. Pikku juttuja, mutta taas askel lähemmäksi tone-nirvanaa..

Moi, ihan selvennykseksi, kyse ei ollut v**tuilusta. Ihan vaan kun katselin tuota asetelmaa, tuli nämä pari asiaa mieleen.
 
Bufferi ei poista häiriöitä, vaan on enemmänkin audio-signaalin parantamiseen. Se kannattaa kyllä sijoittaa Germanium Fuzzin jälkeen. Optimaalisin paikka olisi, että kitara kytketään ensin bufferiin ja sitten muihin pedaaleihin. Jos saat jostain lainaksi, kannattaa kokeilla. Todennäköisesti huomaat eron treble-osastossa ja joudut säätämään vahvistimesta trebleä pienemmälle -> säröpedaalit saattavat kuullostaa paremmalta.. Tuo Xoticin mikseripedaali on aivan loistava, saat sen avulla hyvän suoran signaalin ohittamalla TC:n oman wet/dry säädön. Pikku juttuja, mutta taas askel lähemmäksi tone-nirvanaa..
 
Hitto kun haluisin päästä testimään sitä PaulLendersin TrebleToolia mutta on hieman suolainen Bufferin hinta kun +300€ nyt mulla on VHT valvulator mutta se on toistaiseksi poiss käytöstä kun basistin retku sen pölli omaan lautaansa virtalähteeksi :D

Miten on, volaboostin vastustajat, miksaatteko yleensä bändin solistin keskimäärin hieman kovemmalle, kuin minkä tahansa yksittäisen komppisoittimen? Ainakin siinä musiikissa mitä mä kuuntelen, tulee solisti yleensä lujempaa kuin mikään muu yksittäinen komppisoitin. Kun tulee kitara- tai ihan mikä vaan soolo, niin soolon soittajasta tulee bändin solisti, ja tällöin soittajan pitäisi korvata solistin paikka. Silloin muutama ylimääräinen desibeli ole haitaksi, eikä siinä musta ole todellakaan vielä kyse siitä, että kaikki kilpailisivat volumessa kaikkien kanssa. Mä itse olen hoitanut asian EQ-pedaalilla niin, että annan boostia muutaman desibelin verran, leikkelen inasen yläpäätä ja korostan keskialuetta. Poikkeuksetta kaikki miksaajat on olleet vain hyvillään siitä, että soolot on nostettu itse esiin, eikä ainakaan toistaiseksi ole kukaan tullut avautumaan tekotavasta.
 
Mitä tulee mörköhevin sun muun vastaavan musan soundimaailmaan, niin on suhteellisen absurdi ajatus, että komppiryhmä laskisi soolon ajaksi vähän volaa himmaamalla soittotatsissa. Siinä genressä vedetään 99% ajasta niin kompressoiduilla soundeilla, ettei se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, ainakaan jos halutaan suurinpiirtein samaa soundia. Tottakai sovitus on se ensimmäinen juttu, jota rukkaamalla lähdetään tuomaan sooloa esiin, mutta eihän se ole ainoa mahdollinen ja ainoa järkevä tapa, ja tähän löytyy todisteet vaikka kuinka monilta levyiltä ja livetaltioinneilta. No offence, mutta mä en ymmärrä, miksi etenkin Kivellä ja Jucciksella, jotka kuitenkin on molemmat vähän kokeneempia tyyppejä alalla, on noin mustavalkoiset mielipiteet asiasta.