Rock, pop, alternative ›

Gabba Gabba we accept you, we accept you one of us. Aikuiset my ass, ei punkeista voi aikuisia tulla. :-D
 
Näinhän se on ja harvoin me (iki) punkit ihan tosissamme olemme, luulin viljeleväni jonkinasteista sarkasmia mutta sehän otettiin yhtä tosisissaan kun Rottenin tekstit aikoinaan..
 
Hämyn ja punkin ero on siinä että hämy laskee matemaattisen kaavion avulla koska on suotuisaa käydä paskalla. Punkkari laskee housunsa ja läsäyttää pönttöön täyslaidallisen.

Heh heh, ja mie kun luulin siun viljelleen jonkunlaista sarkasmia. Tosi Sorbus punkki muutes nousee lauteilta, kyykistyy löylyhuoneen nurkkaan ja vääntää paskat, sammuu sitten pukuhuoneen puolelle. :-D

Tosi Sorbus punkki muutes nousee lauteilta, kyykistyy löylyhuoneen nurkkaan ja vääntää paskat, sammuu sitten pukuhuoneen puolelle. :-D
 
Tuo on hyvä määritelmä ja siitä oli tuotteistaminen kaukana vaikka kyllähän se kaupallisuuden piru ahmaisi myös sorbus punkin pulloineen päivineen sillä piru voittaa aina (taitaa olla vanha hippi).
 
Voin olla surkea koomikko mutta minusta Never Mind The Bollocks oli hillittömän hauska ja siksi tarpeellinen
 
-Punkin ainoa ja kiistaton Jumala Johnny Rotten.

Punkkari laskee housunsa ja läsäyttää pönttöön täyslaidallisen.
 
Jos ei sitä ennen ole jo ehtinyt tulla housuun :D

Rotten teki erittäin omaperäisiä sanoituksia ja aika harva nykyään ymmärtää että Rottenin lyyrikat muuttivat koko maailman.
 
Siinähän se tuli sanottua. Todella omaperäistä ja räjähtävää kamaa jolla ei ole tekemistä hämyjen keksimän markkinoinnin tai hippien keksimien modernin taiteen teorioiden kanssa.
 
Mutta hei: Glen Matlock teki niitä sanoituksia myös! Sitä paitsi ne mongertavat ja vouvaavat & päällekäyvät biisinrakenteet ovat enimmäkseen Matlockin aivoista kotoisin. Ei saa haukkua Gleniä! Glen oli tosi punk koska oli henkilönä niin sietämätön että sai Pistolsista kenkää!

Jos ei sitä ennen ole jo ehtinyt tulla housuun :D
 
Housuun paskominen on ehdottomasti PUNK (tosi isoilla kirjaimilla).

Ei saa haukkua Gleniä! Glen oli tosi punk koska oli henkilönä niin sietämätön että sai Pistolsista kenkää!
 
Vähintäänkin Glen ymmärsi mitä punk EI ole. Sid ei ymmärtänyt ja huonosti kävi.

Markkinointia se antimarkkinointikin on, se vain on suunnattu ihmisille jotka vastustaa markkinointia niin paljon että ovat valmiita ostamaan mitä tahansa, josta kerrotaan kyllin kovaäänisesti kuinka sitä ei markkinoida.
:-D
 
Vivienne Westwood toi punkin, kuten niin monen muunkin muodin, salonkiin. Englantilaisilla on hyvä huumorintaju, eivät ne ota itseään niin vakavasti; markkinointi on saarivaltakunnassa ihan ok eikä mitenkään häpeäksi.
 
Ei markkinoinnissa ole mitään vikaa, pitäähän punkkiakin myydä (en ole varma pitääkö ostaa). Tarkoitan erittäin tiukasti kuitenkin sitä, ettei punk ole muodinluojien tai mainostajien tai taidekriitikoiden keksintöä.
 
En muista onko meininki koskaan ollut niin pinnallista ja hölmöä kuin heti punkin jälkeen eli 80-luvulla. Siitä tuli monelle sellainen olo että punk on muotisuunnittelijoiden luomaa huijausta. Minä sanoisin että todella moni ns. new wave - ja post punk -bändi oli kamalinta kukkua mistä kukaan on koskaan keksinyt rahaa pyytää.
 
Monen mielestä punk loi todellisuuden jossa mikä tahansa kelpasi, ja ennen kaikkea paska kelpasi. Ei se niin ole. On myös säälittävää miten Melody Maker, NME ja näiden jatkeeksi muutama suomalainen "rocklehti" lähti mukaan siihen juttuun. Se ei ole vieläkään muuttunut miksikään, enkä usko että muuttuu ennen kuin 60-luvulla syntyneet siirtyvät eläkkeelle.

Clash tunnettiin alusta alkaen "maailman poseeraavimpana bändinä" joka ymmärsi heti alusta alkaen värvätä taidekouluista porukkaa suunnittelemaan kaikki bändin ulkoiseen olemukseen liittyvä, samalla kun Bernie Rhodes piti yhtyeelle poliittisen tietoisuuden luentoja.
 
Rhodes onnistui McLarenin oppipoikana The Clash yhtyeen tuotteistamisessa huomattavasti paremmin kun oppi-isänsä omien suojattiensa kanssa. Tähän oli varmasti useita syitä mutta keskeisimpiä lienevät Rotten ja se että Pistols joutui myrskyn silmään ja raivasi tietä muille pääsemättä itse eteenpäin (Clash seurasi perässä ja väisti kaikki ansat). Ehkä oli myös niin että taidekoulun kasvatit ja diplomaatin pojat olivat helpommin muokattavissa kun autovarkaat ja rotan puremasta toipuvat irkut. En vähättele McLarenin osuutta Pistols tarinassa mutta se ei välttämättä ole ihan niin merkittävä kun McLaren edelleenkin väittää ja se TARKASTI laadittu käsikirjoituskin taisi olla nippu sekavia ideoita(todellista anarkiaa).

velipesonen:
En muista onko meininki koskaan ollut niin pinnallista ja hölmöä kuin heti punkin jälkeen eli 80-luvulla. Siitä tuli monelle sellainen olo että punk on muotisuunnittelijoiden luomaa huijausta. Minä sanoisin että todella moni ns. new wave - ja post punk -bändi oli kamalinta kukkua mistä kukaan on koskaan keksinyt rahaa pyytää.

Hmm? Siis New Wave niinkuin Members, Ruts, 999, Stiff Little Fingers (aina unohdetaan että Inflammable Material ei todellakaan tullut vuonna 77), Skids, ehkä jopa Barracudas ja Godfathers? Upeita bändejä kaikki. Ok, Boomtown Rats oli aika kuraa, mut oli heilläkin hetkensä.
 
Vai Post Punk kuten Alien Sex Fiend, Jesus And Mary Chain, Lords Of The New Church, Suicide, Cramps, Bauhaus, New Model Army, Wall, Fall... en menis näistäkään sanomaan noin.
 
Kyllä musta paljon kamalampaa kukkua on nää Bowling For Soup ja vastaavat Amerikan Standardin mukaiset nykybändit joita on vaikea erottaa toisistaan.
;-)
 
atomic cafe:
mutta keskeisimpiä lienevät Rotten ja se että Pistols joutui myrskyn silmään ja raivasi tietä muille pääsemättä itse eteenpäin (Clash seurasi perässä ja väisti kaikki ansat). Ehkä oli myös niin että taidekoulun kasvatit ja diplomaatin pojat olivat helpommin muokattavissa kun autovarkaat ja rotan puremasta toipuvat irkut.
 
Noinhan se historia kirjoitetaan, mut ei niistä Pistolseistakaan tainnut kriminaaliainesta olla kuin Steve Jones. Ja esimerkiksi Paul Cookin kotihan oli kai sellaista hyvinkin paljon parempaa väkeä.
 
---
Edit:
PS. Pitää selventää sellainen Suomesta eroava seikka, et Englannissa tuo "taidekoulu" ei oo mikään paremman väen juttu, vaan se on rinnakkainen koululaitos jonka kautta on helpoin tapa saada pakollinen oppimäärä hoidettua ja myös nostettua opintotukea jos kotoakaan ei fyrkkaa heru. Tiedän kyllä, että itsekin niputin aiemmassa viestissäni taidekoulun ja taideyliopiston toisiinsa, taideyliopistot täällä Englannissa (jossa siis asun) on sit niitä kalliita ja arvostettuja, meikäläiseen Kuvataideakatemiaan ja Taideteolliseen verrattavia.
Brittipoppareista, -rokkareista ja -punkkareista on varmaan 85% käynyt sellaisen alemman asteen taidekoulun, kuten Rollarit, Beatlesit ja Pink Floyditkin aikoinaan. Clashin, Buzzcocksin tai Pistolsin kokonaiskuvaa haettiin ihan niistä ylemmän asteen taideyliopistoista, soittajat itse tulivat alemmista taidekouluista.

Hmm? Siis New Wave niinkuin Members, Ruts, 999, Stiff Little Fingers (aina unohdetaan että Inflammable Material ei todellakaan tullut vuonna 77),
 
Punkin toista aaltoa ehkä, mutta ei nyt kuitenkaan New Wavea. New Wavehan on ytimeltään tätä hermostunutta kasarin vaihteen poppista tyyliin Devo, Talking Heads ja Joe Jackson.
 
Skids, ehkä jopa Barracudas ja Godfathers? Upeita bändejä kaikki.
 
No noista en tiedä.
 
Ok, Boomtown Rats oli aika kuraa, mut oli heilläkin hetkensä.
 
Ratsin minäkin miellän jo New Waveksi.
 
Vai Post Punk kuten Alien Sex Fiend, Jesus And Mary Chain, Lords Of The New Church, Suicide, Cramps, Bauhaus, New Model Army, Wall, Fall... en menis näistäkään sanomaan noin.
 
Erottelisin kyllä gootit postpunkista ihan selkeyden vuoksi, vaikka se voi joskus hankalaa ollakin.
 
Ja mitä siihen punkkiin tulee, se on vaan laaja kielipeli. Ei siitä kannata ottaa stressiä, etuliitteillä kannattaa tarkentaa.

Punkin toista aaltoa ehkä, mutta ei nyt kuitenkaan New Wavea. New Wavehan on ytimeltään tätä hermostunutta kasarin vaihteen poppista tyyliin Devo, Talking Heads ja Joe Jackson.
 
Ei kai? Ehkä jälkeenpäin ajatellen, mutta omana aikanaan nuo mainitsemani bändit olivat ihan yhtä lailla uutta aaltoa kuin Elvis Costello, Devo tai Talking Heads. Uusi aalto oli kovin, kovin laaja käsite.
 
Erottelisin kyllä gootit postpunkista ihan selkeyden vuoksi, vaikka se voi joskus hankalaa ollakin.
 
Eihän noi olleet gootteja. Koko gootti-käsitettä ei tainnut olla olemassakaan ennen kuin 1990-luvun mittaan. Aikalaiset yrittivät selittää vuosien 1982-84 skeneä puhumalla mustahuulista tai (muovi-)tyrkyistä, mutta ne olivat vain sanoja joiden alle oli mahdoton rajata musiikkia, ne kertoivat vain ihmisistä, eivät muusta.
 
Ja mitä siihen punkkiin tulee, se on vaan laaja kielipeli. Ei siitä kannata ottaa stressiä, etuliitteillä kannattaa tarkentaa.
 
:-D

Sauna on PUNK, tämän tietää myös Pelle jonka keikkamatkoista 50% on saunomista. Pelle on maailman ensimmäinen saunapunkkari.

Minähän tästä new waven kuppaisuudesta aloin valittaa, ja kyllä, se on laaja käsite. Sanoisin että koko 80-luku oli täysin new waven hapattama ja sekös pännii.
 
Ongelma tuohon aikaan oli että juuri kukaan ei osannut pitää hölmönä sitä että monet bändit keskittyivät olemaan koviksen näköisiä vaikka heidän musiikkinsa oli kaameaa soopaa. Tylsiä, hakkaavia ja valjuja soundeja, täysin olemattomia melodioita, onneton soiton tarkkuus vaikka kuulostetaankin tylsiltä roboteilta.
 
Eli 80-luvulla joka asiasta piti ottaa se huonompi puoli ja viljellä sitä. Tämä on nihilismiä ja tämä on kyynisyyttä. Tämä on psykologisessa mielessä sekoilua. Monen mielestä siihen aikaan punk oli muuttanut maailma juuri tällaiseksi. Minun mielestäni se ei ollut punk vaan se oli new wave joka omaksui täysin järjettömän ihmiskuvan. KOKO 80-luvun kuva on, että siinä sutenöörin näköiset jätkät soittaa kuin robotit.
 
Pitää keskittyä näyttämään vähän androgyyniltä kovanaamalalta, ehkä joltain sisilialaiselta pikkunilkiltä. Aika pitää kuluttaa hyödyttömällä ja räävittömän itsekeskeisellä eksistentialistisella pohdinnalla. Soittimeen suhtaudutaan kuin aseeseen koska on lapsena katsottu liikaa lännenelokuvia ja luettu liikaa sarjakuvia. Soittimella osataan tuottaa ääntä, josta kaikki musikaalisuus on ensimmäisenä karsittu pois.

Ei kai? Ehkä jälkeenpäin ajatellen, mutta omana aikanaan nuo mainitsemani bändit olivat ihan yhtä lailla uutta aaltoa kuin Elvis Costello, Devo tai Talking Heads. Uusi aalto oli kovin, kovin laaja käsite.
 
Aivan, ja esimerkiksi Talking Heads oli juurikin sitä Nyyjorkin "ekaa aaltoa", jos näin voidaan sanoa. Samaa "skeneä" (kuten nykyään hassusti sanottaisiin) kuin Ramones, Television, Patti Smith, Dictators, Mink Deville tai Suicide.
 
Mut tosiaan, mää kuulun siihen koulukuntaan jolle punk merkitsee ennen kaikkea vapautta tehdä ja luoda mitä huvittaa. Ja tietynlaista "I don't care"-asennetta, hyvässä mielessä siis. Tätä taustaa vasten punkin idea vesittyi siinä vaiheessa, kun alettiin stressata siitä miten punk pitäisi määritellä ja että pysytäänkö sen itse luodun genrekarsinan sisällä. Tosin niinhän käy ennen pitkää useimmille liikkeille, myös muille kuin musiikillisille.

Mielipiteitä aiheesta? Musta on hirveesti erimielisyyksiä asiasta. Kirjotelkaa.
 
Mun mielestä punk on yksinkertaistettyna kantaa ottavaa musiikkia. Samoin kun sanaa iskelmä käytetään nykyään genrerajojen yli kaikesta rakkaushöpömusiikista niin punkkia musta voi käyttää kaikesta voimakkaasti kantaaottavasta musiikista.
 
Eli vois sanoa että Irvin oli jo aika Punkkia ;)
 
...no joo.. kuuluuhan punkkiin myös keesi :D

Minähän tästä new waven kuppaisuudesta aloin valittaa, ja kyllä, se on laaja käsite. Sanoisin että koko 80-luku oli täysin new waven hapattama ja sekös pännii.
 
Ongelma tuohon aikaan oli että juuri kukaan ei osannut pitää hölmönä sitä että monet bändit keskittyivät olemaan koviksen näköisiä vaikka heidän musiikkinsa oli kaameaa soopaa. Tylsiä, hakkaavia ja valjuja soundeja, täysin olemattomia melodioita, onneton soiton tarkkuus vaikka kuulostetaankin tylsiltä roboteilta.
 
Eli 80-luvulla joka asiasta piti ottaa se huonompi puoli ja viljellä sitä. Tämä on nihilismiä ja tämä on kyynisyyttä. Tämä on psykologisessa mielessä sekoilua. Monen mielestä siihen aikaan punk oli muuttanut maailma juuri tällaiseksi. Minun mielestäni se ei ollut punk vaan se oli new wave joka omaksui täysin järjettömän ihmiskuvan. KOKO 80-luvun kuva on, että siinä sutenöörin näköiset jätkät soittaa kuin robotit.
 
Pitää keskittyä näyttämään vähän androgyyniltä kovanaamalalta, ehkä joltain sisilialaiselta pikkunilkiltä. Aika pitää kuluttaa hyödyttömällä ja räävittömän itsekeskeisellä eksistentialistisella pohdinnalla. Soittimeen suhtaudutaan kuin aseeseen koska on lapsena katsottu liikaa lännenelokuvia ja luettu liikaa sarjakuvia. Soittimella osataan tuottaa ääntä, josta kaikki musikaalisuus on ensimmäisenä karsittu pois.
 
????
 
Nyt mun täytyy kyllä siteerata koko teksti sen merkiksi, että kun sanon etten oikeasti ymmärrä mitä tarkoitat, viittaan koko tekstiin. Odotas, pistän Carsia soimaan, ehkä Ric Ocasekin kunnianhimoinen ja äärimmäisen musikaalinen pop nyrjäyttää aivoni taas liikkeelle. Vai vaatiikohan tää jo Depeche Modea? Curea?
;-)
 
Soititkos sä jossain bändissä 80-luvulla? Musta oli itse asiassa muistaakseni hauskaa olla aina sekaisin, painaa alle 50 kiloa, tupeerata tukkaa tunti päivässä ja kiskoa nahkahousut talkin avulla jalkaan ennen kuin säntäsin kitaraa roikottaen kaupungin yöhön ja sen tarjoamiin lukemattomiin mahdollisuuksiin.
 
Jos et pahastu, haluaisin hieman esimerkkejä niistä huonoista 80-luvun bändeistä. Tai itse asiassa arvaankin: viittaat niihin Tex and the Horseheads -tyylisiin bändeihin vai mitä? Ne oli kuitenkin vain osa 80-lukua, ja se epäomaperäisin osa, pitää sanoa. Kasariaikaan tuli kuitenkin jo aussirock ja vaikka mitä, siinä vaiheessa kun paras postpunkin aalto alkoi laantua.

Pitää selventää sellainen Suomesta eroava seikka, et Englannissa tuo "taidekoulu" ei oo mikään paremman väen juttu, vaan se on rinnakkainen koululaitos jonka kautta on helpoin tapa saada pakollinen oppimäärä hoidettua ja myös nostettua opintotukea jos kotoakaan ei fyrkkaa heru. .
 
Ilman"taidekoulua" brittirock olisi jäänyt syntymättä siinä muodossa ja laajuudessa kun se nykyään tunnetaan. "Taidekoulussa" opitaan ihan tärkeitä perusasioita ja erityiseti tavataan ihmisiä joiden kanssa perustetaan bändejä. Englantilainen "taidekoulu" on maailman suurin bändikasvattamo.

Ilman"taidekoulua" brittirock olisi jäänyt syntymättä siinä muodossa ja laajuudessa kun se nykyään tunnetaan. "Taidekoulussa" opitaan ihan tärkeitä perusasioita ja erityiseti tavataan ihmisiä joiden kanssa perustetaan bändejä. Englantilainen "taidekoulu" on maailman suurin bändikasvattamo.
 
Suomessa edes likimain samaan mittakaavaan pystyy vain Postin Lajittelukeskus.
:-D
 
PS. Englantilaisen taidekoulun vaikutuksesta musakenttään kiinnostuneille suosittelen luettavaksi Dick Hebdigen (meniköhän se noin?) teoksen Subculture. tulee aika selväksi, ettei briteistä oo tullut juuri yhtään bändiä viimeisen 50 vuoden aikana, jota ei olis koottu tai jonka jäsenet ei ois opiskelleet taidekoulussa.