 PJS19.12.2008 18:38:55 | |
|---|---|
Mason kuuluu vähän niihin soittajiin, joista on vaikee loppuviimeks sanoo mitään kovin ehdotonta. eihän se oo tainnu soitella ees mitään muuta ku noita pink floyd -juttuja pahemmin. Ja Floydiin ei nyt osaa kuvitellakaan minkään muun tyylistä rummuttelua, semmosta rennon keskitempoista ride tossuttelua. Mut kyl mäki oon vähän siinä käsityksessä, et Mason ei sit kuitenkaan ehkä oo se rumpaleista parhain jos arvioidaan sitä vaan yksikkönä. Mut onneks semmosilla asioilla ku soittotekniikalla briljeeraus ei oo koskaan ollu mitään tekemistä hyvän Pop musiikin (mitä PF mulle edustaa) kanssa. Peace! | |
 aksiom19.12.2008 18:46:48 | |
Mason on teknisesti yksi vitsi, ja näyttää suurimman osan aikaa siltä ettei tiedä mitä tekee. Mies laittaa kummallisen ilmeen naamalleen ja antaa mennä vaan fiiliksellä. Ja tuloksena on poikkeuksetta pelkkää timanttia. Ainakin kun 60-70 luvun tallenteista puhutaan. Suosikkirumpalini. if you prefer that old silly number zero, you'll become a master of doing nothing - being nothing | |
 velipesonen19.12.2008 21:24:39 | |
Ainoa asia mikä meikäläisellä Masonin suhteen mättää on että se jostain mystisestä syystä heikkeni suunnilleen vuodesta 1970 eteenpäin. Yksi vuonna 1968 taltioitu Saucerful of Secrets -livetaltiointi on todella komeaa, intensiivistä rummutusta, mutta esimerkiksi Dark Side of the Moon on jo vähän pöhelöä, heittelehtivää ja epävarmaa. Silloin ei soundikaan ole paras mahdollinen. Jos ajattelee tyylillisesti niin se roikkuva ja vähän veltto ote tietenkin sopii psykedelia-Floydiin hyvin. Mutta: Ringo Starr olisi tehnyt sen paremmin!!! Mitähän kaikkea Jeff Porcaro soitti Wallilla? Ja eikö Andy Newmark soittanut Final Cutilla muutakin kuin sen yhden kappaleen? | |
 MK7319.12.2008 22:54:13 (muokattu 19.12.2008 23:20:16) | |
Mitähän kaikkea Jeff Porcaro soitti Wallilla? Mother -kappaleen rumpuraidan. E. Sanotaan vielä sekin, mihin tuolla aloituspostauksessanikin viittasin, eli että Mason on onnistunut (lähes poikkeuksetta) kuulostamaan Pink Floydin riveissä mielestäni todella hyvältä. Olkoon se sitten yhtä suurta vahinkoa tai ei :-) Hieno rumpali. | |
| kepe-5 20.12.2008 12:06:15 | |
Ainoa asia mikä meikäläisellä Masonin suhteen mättää on että se jostain mystisestä syystä heikkeni suunnilleen vuodesta 1970 eteenpäin. Yksi vuonna 1968 taltioitu Saucerful of Secrets -livetaltiointi on todella komeaa, intensiivistä rummutusta, mutta esimerkiksi Dark Side of the Moon on jo vähän pöhelöä, heittelehtivää ja epävarmaa. Silloin ei soundikaan ole paras mahdollinen. Kyllä se tosiaan tuntui vähän lepsuilevan siitä etiäpäin. Mason on ihan uskomaton vielä Ummagumman livereiveillä, mutta sittemmin mies pääsi jäämään vähän taka-alalle, poikkeuksena tietysti mainio Live at Pompeii. Toisaalta oikein syvällisesti pähkäilemällä voisi myös olettaa, että Masonin rummuttelu ei vaan yksinkertaisesti istunut siihen uudempaan Floyd-soundiin, joka paukahti kunnolla kierroksille siinä Atom Heart Motherin aikoihin. Gilmour alkoi päästä jyvälle, ja se alkuaikojen usvainen tunnelma vaihtui vähän erilaiseen höyryilyyn. See Emily Playn intron rummut on muuten ihan huikeat. "But I love that dirty water - Boston you're my home." | |
| velipesonen 20.12.2008 13:22:34 | |
Kyllä se tosiaan tuntui vähän lepsuilevan siitä etiäpäin. Mason on ihan uskomaton vielä Ummagumman livereiveillä, mutta sittemmin mies pääsi jäämään vähän taka-alalle, poikkeuksena tietysti mainio Live at Pompeii. Toisaalta oikein syvällisesti pähkäilemällä voisi myös olettaa, että Masonin rummuttelu ei vaan yksinkertaisesti istunut siihen uudempaan Floyd-soundiin, joka paukahti kunnolla kierroksille siinä Atom Heart Motherin aikoihin. Gilmour alkoi päästä jyvälle, ja se alkuaikojen usvainen tunnelma vaihtui vähän erilaiseen höyryilyyn. See Emily Playn intron rummut on muuten ihan huikeat. Roger Waters varmaan halusi naulata Floyd-musiikin jonkinlaiseen konseptualisitisesti tyydyttävään muotoon, eikä Masonin luovuus ja energia kenties sopinut siihen enää siinä vaiheessa kun valmista kappaletta työstettiin kasaan. Joissain julkaisematta jääneissä jamittelupätkissä joissa bändi tuumailee esim. Dark Siden piisejä, Mason soittaa hyvin ilmeikkäästi eikä mitenkään lepsusti. Valmiilla tuotoksilla on sitten sitä hakemista sihdin kanssa. See Emilyn intro on tosiaankin psykedelian juhlaa. Ne rumpufillit kuulostavat juuri niin villeiltä ja samalla viileiltä kuin vain voi toivoa. Sitten se on vielä äänitetty erittäin hyvin (Normal Smith & Co.). Minun mielestäni voidaan lopettaa spekulaatiot siitä, olisiko Joe Boydin pitänyt jatkaa Floydin tuottajana ekan singlen jälkeen. Ei Boyd olisi saanut aikaan niin energistä ja värikästä jälkeä kuin Piperilla ja sen ajan sinkuilla kuullaan. Uuden Piper-vedoksen mukana bonuksena tulleet singlepiisien masteroinnit ovat täysin mahtavia. Masonista vielä, että hän oli parhaimmillaan todellakin jotain hyvin omanlaistaan; ei sen enempää jazzmainen kuin rockmainenkaan, eikä myöskään mitenkään viihteellisesti sliipattu. Jotain etäistä yhtäläisyyttä jonkin tunteen tasolla voi hakea klassisen orkesterimusiikin lyömäsoitinosastolta. Kuitenkin kaikitenkin uskon, että Beatle-Ringo olisi saanut Piperin biiseistä enemmän irti, koska hänelläkin oli roikkuva statsi mutta enemmän musikaalisuutta ja ns. ideoita. Vedän tämän tässä esiin siksi, että kovin moni muu rumpali ei olisi kyennyt messiin ollenkaan. Vaikkapa Mitch Mitchell tai Ginger Baker olisivat olleet aivan liian "tiedostavia" soittajia Floydiin. Masonin suuruus muusikkona on juuri korruptoitumattomuudessa eli siinä, etteivät hänen rytmikuvionsa ole mistään apinoituja tai noudata mitään kaavaa, vaan ovat rehellisiä keskiluokkaisen engelsmanni-herrasmiehen aivoituksia. | |
| kepe-5 20.12.2008 17:05:06 (muokattu 20.12.2008 17:07:11) | |
Roger Waters varmaan halusi naulata Floyd-musiikin jonkinlaiseen konseptualisitisesti tyydyttävään muotoon, eikä Masonin luovuus ja energia kenties sopinut siihen enää siinä vaiheessa kun valmista kappaletta työstettiin kasaan. Joissain julkaisematta jääneissä jamittelupätkissä joissa bändi tuumailee esim. Dark Siden piisejä, Mason soittaa hyvin ilmeikkäästi eikä mitenkään lepsusti. Valmiilla tuotoksilla on sitten sitä hakemista sihdin kanssa. Samaa vähän uumoilisin. Barrettin aikojen vapaampi maalailu uskallettiin siirtää syrjään vasta siinä vuosikymmenten taitteessa ja uusi ura urkeni. Oikeastaan osa Masonin loistavuutta Pompeiilla on varmaankin kappalelista, joka koostuu pitkälti niistä alkuaikojen kulttiklassikoista. Masonhan on helvetti vie jopa yhtyeen keskeisin muusikko esimerkiksi A Saucerful Of Secretsillä, joka on pullollaan kirjaimellisesti hypnoottisen kuuloisia rumpukuvioita. Osa alkuaikojen erikoista Floyd-soundia oli myös Masonin kiintymys pehmeisiin rumpukapuloihin, joiden käyttö myös vähentyi siinä Atom Heart Motherin aikoihin. See Emilyn intro on tosiaankin psykedelian juhlaa. Ne rumpufillit kuulostavat juuri niin villeiltä ja samalla viileiltä kuin vain voi toivoa. Sitten se on vielä äänitetty erittäin hyvin (Normal Smith & Co.). Smith ja Barrett löivät kyllä mainiosti kättä yhteen. Harva äänite henkii mitään niin peribrittiläistä kuin Piper tai See Emily Play. Jokusen aikaa olen myös jossitellut ajatusleikillä legendaarisesta Joe Meekistä, jota oli tiettävästi houkuteltu töihin EMI:lle ja sitä kautta tietysti Abbey Roadille. Jos Meek ei olisikaan ampunut itseään suuhun haulikolla vuoden 1967 alussa, miltä Piper at the Gates of Dawn mahtaisikaan kuulostaa? "But I love that dirty water - Boston you're my home." | |
| velipesonen 20.12.2008 18:54:17 | |
Jokusen aikaa olen myös jossitellut ajatusleikillä legendaarisesta Joe Meekistä, jota oli tiettävästi houkuteltu töihin EMI:lle ja sitä kautta tietysti Abbey Roadille. Jos Meek ei olisikaan ampunut itseään suuhun haulikolla vuoden 1967 alussa, miltä Piper at the Gates of Dawn mahtaisikaan kuulostaa? Mitä, oliko Meekin kanssa sovittu jotain? Piper olisi voinut kuulostaa hänen ohjaksissaan aika savuiselta. Tai sitten yhteistyöstä ei olisi tullut mitään, koska kahden hullun biorytmit harvemmin svengaavat keskenään samaan tahtiin. Jos oikein hullusti olisi käynyt, joku Meekin tapainen hahmo olisi voinut paiskata koko bändin jonnekin tosi syvälle pörisevään usvaan. Youtubesta olen katsellut kun joissain ensimmäisissä Gilmourin kanssa vedetyissä sessioissa meininki on hyvinkin vapaamuotoista ja Waters & Gilmour kuulostavat huohotuksineen ihan Sielun Veljiltä! Sitä kamaa ei ole virallisilla studiolevyillä. Pete Townshend, joka Paul McCartneyn ohella oli ensimmäisiä Floyd-faneja, inhosi Smithin tuotantojälkeä, ja olisi halunnut karumpaa ja hurjempaa ääntä vinyylille. Minun mielestäni Piperia ei olisi juuri paremmin voinut tehdä kukaan. Jos kuuntelee joitain samoilta ajoilta peräisin olevia studiolive-esityksiä Piperin kappaleista, ne ovat poikkeuksetta löysempiä ja epätarkemmin soitettuja kuin levyllä, eikä laulussakaan ole samaa energiaa ja taipuisuutta. Monet vierastavat Piperin stereoversiota ja kuuntelevat mielummin monoa. Minä en oikein ymmärrä mitä vikaa siinä stereossa oikein on? | |
 Artturi20.12.2008 20:20:25 | |
Smith ja Barrett löivät kyllä mainiosti kättä yhteen. Harva äänite henkii mitään niin peribrittiläistä kuin Piper tai See Emily Play. Erittäin hyvin sanottu siellä takana ;-) Englantilaisen psykedeelisen 60-luvun lopun musan ajankuva on mielestäni juurikin näissä äänitteissä. Sittenminhän (ainakin) sanojen tasolla herrat P. Gabriel ja hänen ISO(kokoinen)-faninsa Fish kuvailivat mm. tuota brittiläisen tenhoavaa ylä/alakulttuuri-dilemmaa vielä tulevilla levyillään kerrassaan herkullisen mainiosti. Pink Floyd oli aluksi hieno ja sitten siitä tuli sivistyneemmästi hieno ja sitten se tukehtui omaan sivistyneesti mahtipontiseen hienouteensa!!! | |
| kepe-5 20.12.2008 20:39:32 | |
Pink Floyd oli aluksi hieno ja sitten siitä tuli sivistyneemmästi hieno ja sitten se tukehtui omaan sivistyneesti mahtipontiseen hienouteensa!!! Olen jälleen kerran samoilla linjoilla. Alkuaikojen kamassa on draivia muutaman minuutin pätkinä, sittemmin ilmaisu venyi venymistään ja soundi pamahteli välillä liiankin kliiniseksi. Ne pari ekaa singleä ovat kuitenkin hyviä ehdokkaita kaikkien aikojen parhaiksi brittisingleiksi esimerkiksi The Moven Flowers in The Rainin tai vaikka The Beatlesin Paperback Writerin ohella. Samalla on kuitenkin sanottava, että kuuntelin Wish You Were Hereä pitkästä aikaa tässä hiljattain - vinyyliltä vieläpä. Oli se totta vie parempi kuin muistinkaan. Welcome To The Machinesta ja nimikkokappaleesta en nykyisin niin erityisesti tykkää, mutta Shine On You Crazy Diamond on passeli kokonaisuus ja Have A Cigar on jotenkin liimaava. Mitä, oliko Meekin kanssa sovittu jotain? Piper olisi voinut kuulostaa hänen ohjaksissaan aika savuiselta. Tai sitten yhteistyöstä ei olisi tullut mitään, koska kahden hullun biorytmit harvemmin svengaavat keskenään samaan tahtiin. Tästä on olemassa joku legenda, että EMI teki tarjouksen vain tovia ennen kuin Meek survoi haulikkoa suuhunsa. Tarjouksia sateli jossain välissä kai enemmänkin, mutta taisipa niistä jokainen päätyä sytykkeiksi. Mutta mitä Joe olisikaan mahtanut keksiä? Avaruusteemoja, muhkeita rumpusoundeja (kotikonstein), The Syndicatsin Crawdaddy Simonen kaltaista garagea ja Johnny Remember Men nummiusvaa varmastikin (tai sitten jotain ihan muuta). Jos oikein hullusti olisi käynyt, joku Meekin tapainen hahmo olisi voinut paiskata koko bändin jonnekin tosi syvälle pörisevään usvaan. Sekin olisi ollut enemmän kuin mahdollista. Joehan tunnetusti jopa omi tuottamiaan singlejä kokonaan itselleen ja vaati yhtyettä kuin yhtyettä toimimaan ehdoillaan - maineesta viis. Syd oli liikkeellä miltei samoin ehdoin, joten kovaa vääntöä olisi saattanut olla. "But I love that dirty water - Boston you're my home." | |
| Bongowing 28.12.2008 15:57:45 | |
Toka tytsy vasemmalta, mikä albumi? http://www.cddesign.com/covertalk/images/pink-floyd-body-paint.jpg Jossain Relics- kokoelman re-issuessan on vissiin jotain tuon tyylistä, mutta onko se alunperin jostain muualta? There is no ought from is. | |
| kepe-5 28.12.2008 16:07:37 | |
Toka tytsy vasemmalta, mikä albumi? http://www.cddesign.com/covertalk/images/pink-floyd-body-paint.jpg Jossain Relics- kokoelman re-issuessan on vissiin jotain tuon tyylistä, mutta onko se alunperin jostain muualta? Relicshän tuo. Tää Relicsin kannen häkkyrähän on Nick Masonin suunnittelema koje, jota mies säilyttää kuulemma edelleen takkansa reunustalla. Niin, ja kyseessähän on tosiaan CD-uudelleenjulkaisu, sillä alkuperäisen vinyylijulkaisun kansi on käsittääkseni sellainen piirroshahmotelma. Relicsin kansistahan on ties kuinka monta erilaista versiota. Tykkään kyllä enemmän niistä inca-aiheisista; toisessa oli maailmankartta ja kolikoita, toisessa joku mystinen korkinavaaja. "But I love that dirty water - Boston you're my home." | |
 Kiksaus28.12.2008 20:48:45 | |
http://www.cddesign.com/covertalk/images/pink-floyd-body-paint.jpg BTW, Miksköhän the wall on ennen animalsia? "Pieni ryyppy maistuu ruoan kanssa, syö tai ei!" | |
| velipesonen 28.12.2008 20:53:54 | |
BTW, Miksköhän the wall on ennen animalsia? Varmaankin visuallisista syistä, koska jos kaikista vaalein pläjäys olisi reunimmainen niin ns. tasapaino olisi huonompi. Mitä väliä sillä on, en tiedä. Tämän kuvan olisi muuten saanut syksyllä Cambridgestä Thorgersonin signeerauksella melko halvalla mutten viitsinyt ostaa koska tytöt on mielestäni kuvattu väärältä puolelta. | |
| Bongowing 28.12.2008 21:00:10 | |
Relicshän tuo. Tää Relicsin kannen häkkyrähän on Nick Masonin suunnittelema koje, jota mies säilyttää kuulemma edelleen takkansa reunustalla. Niin, ja kyseessähän on tosiaan CD-uudelleenjulkaisu, sillä alkuperäisen vinyylijulkaisun kansi on käsittääkseni sellainen piirroshahmotelma. Relicsin kansistahan on ties kuinka monta erilaista versiota. Tykkään kyllä enemmän niistä inca-aiheisista; toisessa oli maailmankartta ja kolikoita, toisessa joku mystinen korkinavaaja. Onkos tuo Relics muuten kuinka tutustumisen tai hankkinnan arvoinen levy tämmöselle hieman elementaaritasoa vihkiytyneemmälle harrastajalle? Noita alkupään levyjä nimittäin ei ole vielä tullut hankittua hyllyyn. There is no ought from is. | |
| velipesonen 28.12.2008 21:08:41 | |
Onkos tuo Relics muuten kuinka tutustumisen tai hankkinnan arvoinen levy tämmöselle hieman elementaaritasoa vihkiytyneemmälle harrastajalle? Noita alkupään levyjä nimittäin ei ole vielä tullut hankittua hyllyyn. On ihan järkiostos, koska siinä on esim. Careful With That Axe, joka singlen b-puolena saattaa olla vaikeasti hankittavissa. Sitten on Biding My Time jota ei muistaakseni ole muualla. Samaan hengenvetoon ja vähän samasta syystä pitää pahoitella etteivät ne ole cd-versiolle sisälyttäneet kappaleita Embryo ja Point Me at the Sky. Siinä on härnäämisen makua. Muistaakseni uudella Piper-tripla-cd:llä julkaistut kappaleet soundaavat paremmalta kuin Relicsin masteroinnit. Sisältönsä puolesta Relics on kuitenkin täyttä tavaraa. | |
| kepe-5 28.12.2008 21:50:11 | |
Onkos tuo Relics muuten kuinka tutustumisen tai hankkinnan arvoinen levy tämmöselle hieman elementaaritasoa vihkiytyneemmälle harrastajalle? Noita alkupään levyjä nimittäin ei ole vielä tullut hankittua hyllyyn. Kyllä tuo kannattaa hommata hyllyynsä, jos on vähääkään kiinnostunut yhtyeen hämyisistä alkuajoista. Biding My Time ja Careful With That Axe, Eugene ovat tosiaan sellaisenaan aika harvinaisia ja ennen kaikkea hyviä. Muistaakseni uudella Piper-tripla-cd:llä julkaistut kappaleet soundaavat paremmalta kuin Relicsin masteroinnit. Sisältönsä puolesta Relics on kuitenkin täyttä tavaraa. Aika hutaissultahan tuo kuulostaa. Piperin kolmen levyn version remasterit sen sijaan kuulostavat hyviltä, ovat vieläpä monoja. "But I love that dirty water - Boston you're my home." | |
| velipesonen 28.12.2008 22:55:26 | |
Relicshän tuo. Tää Relicsin kannen häkkyrähän on Nick Masonin suunnittelema koje, jota mies säilyttää kuulemma edelleen takkansa reunustalla. Relicsissä olisi enemmän substanssia jos siitä saisi vielä sellaisen version, jossa kyseinen häkkyrä on fyysisenä kolmiulotteisena kappaleena. Se voisi olla vaikka rakennussarja. Sitten sen häkkyrän sisällä olisi digitaalinen muisti joka sisältäisi tämän levyn surround-version, ja häkkyrä olisi täynnään pieniä kaiuttimia. Levyn nimenä voisi olla High End Physical Relic tai jotain. Ideaa voisi tietenkin jatkaa Atom Heart Motheriin, joka olisi oikea elävä lehmä jonka suusta kuuluisi musiikkia aina kun se suunsa avaisi. Psykedeelinen Aamiainen voisi olla aika vänkä lehmän suusta nautittuna. | |
 Planetist28.12.2008 23:15:37 | |
Relicsissä olisi enemmän substanssia jos siitä saisi vielä sellaisen version, jossa kyseinen häkkyrä on fyysisenä kolmiulotteisena kappaleena. Se voisi olla vaikka rakennussarja. Sitten sen häkkyrän sisällä olisi digitaalinen muisti joka sisältäisi tämän levyn surround-version, ja häkkyrä olisi täynnään pieniä kaiuttimia. Levyn nimenä voisi olla High End Physical Relic tai jotain. Ideaa voisi tietenkin jatkaa Atom Heart Motheriin, joka olisi oikea elävä lehmä jonka suusta kuuluisi musiikkia aina kun se suunsa avaisi. Psykedeelinen Aamiainen voisi olla aika vänkä lehmän suusta nautittuna. The Wall-versio vastaavanlaisena taas voisi olla kohtalaisen tylsä visuaalipläjäys. | |
| velipesonen 29.12.2008 00:30:21 | |
The Wall-versio vastaavanlaisena taas voisi olla kohtalaisen tylsä visuaalipläjäys. Se voisi olla sellainen puhallettava vähän Mikkelin dinosauruspuiston tapainen elämyskeskus, jossa voi kokea täydellisen vieraantuneen häiriintyneisyyden tunteen. Sitä olisi saatavilla erilaisia kokoja ja suosituin mahtuisi tavallisen omakotitalon takapihalle. Taloyhtiöt voisivat hankkia yhteisen Wallin jossa olisi käyttövuorot niin kuin alakerran saunassa. Muodoltaan se voisi olla umpinainen tiilimuuria muistuttava sairaalan pehmustettu pyöreä huone, jossa olisi kaiuttimia ympäriinsä ja niistä kuuluisi tosi lujaa IS THERE ANYBODY IN THERE. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)