Media ja viihde ›

Pineapple Express
 
Jep jep, mitähän tästä nyt sanoisi. Leffa kahdesta pilviveikosta joista toinen todistaa murhaan, mutta pajoissaan röytää karkaamisen niin että hänet nähdään. Todisteeksi jää jointti joka on kääritty armeijan aikoinaan kehittämästä superharvinaisesta Pineapple Express -lajikkeesta. Sitten he saavat peräänsä sekä poliisit että pahikset. Sitten mennään karkuun, röydetään, ammutaan, pajautellaan ja röydetään vähän lisää.
 
Hyvistä lähtökuopista huolimatta leffa ei oikein missään vaiheessa sytyttänyt kuten vaikka samaa blossileffojen jaloa kaanonia edustavat Cheech & Chongit sekä Harold & Kumarit. Ehkä pätkässä oli liikaa ammuskelua, huutamista ja kuolemaa. Chillimpi lähestymistapa olisi kelvannut itselle paremmin. Muutamissa kohdin tuli kyllä revettyä aika pahasti, lähinnä pääkaksikon (Seth Rogen ja James Franco) toilailujen aikana. Tyhjiä hetkiäkään ei ollut, leffa kulki kokoajan. Siitäkin pisteet.
 
Kokonaisuutena Pineapple Express jää selvästi plussan puolelle. Hauskoja kohtia riittää ja meininki on muutenkin kohdillaan. Jokin tästä silti puuttuu. Ei vain jostain syystä uponnut kuten vaikka nuo aiemmin mainitut sarjat. Siltikin katsottava leffa.
 
7/10
 
Näköjään mun ei tartte kirjoittaa mitään tästä koska olen täsmällään samoilla linjoilla.

Batman (1989)
 
Tämän elokuvan pariin pitää aina palata parin vuoden välein. Itselleni ehdottomasti rakkain kaikista Batman-elokuvista, ja kiistatta paras. Hehkutin The Dark Knightia jossakin vaiheessa parhaaksi, mutta kun tämän katsoi taas uudestaan, mielipide muuttui. Jack Nicholson vie show'n täysin Jokerin roolissaan, ja onhan Michael Keatonkin historian paras Bruce Wayne/Batman. Elokuvan upea, synkkää realistisuutta ja fantasiaa yhdistelevä miljöö luo ainutlaatuisen goottilaisen tunnelman ja Danny Elfmanin soundtrack on henkeäsalpaava.
 
Palatakseni Jokeriin, en missään nimessä lähtisi vertailemaan Nicholsonia ja Ledgeriä keskenään. Kumpikin tuovat valkokankaalle hahmosta omanlaisensa tulkinnan, ja kummatkin ovat sen verran mieleenpainuvia, ettei vertailu vaan tule kysymykseen.
 
"What do you want?"
"... My face on the one dollar bill."
 
5/5

The Day The Earth Stood Still
 
Odotukset olivat NIIN nollassa kuin olla ja voi kun menin tätä katsomaan. Krapulassa ja mentaliteetilla "haluan vain nukahtaa erikoistehosteiden tahdissa"....
 
Lähtökohdat ovat siis: Katastrofi/Mars hyökkää Jenkkilään. Keanu Reeves. Iso budjetti. Ei vittu nyt käy huonosti.
 
Mutta mutta....leffassa oli ihan nätti idea. Vähän semmoinen "epämiellyttävä totuus" meno, eli elokuva siis kantaa viestiä siitä että aika loppuu kesken ellei myö parannetta tapoja.
 
Castaus on ihan onnistunut, Keanun yksi ilme toimii, ja puolustusministeri on hyvä läppä/vitun paha roolitusvirhe. Itselle toimi läppänä. Jennifer Connely on aina hyvä.
 
Ei tämä mikään mestariteos ollut, mutta jos laitetaan samalle viivalle muiden katastrofileffojen kanssa (Armageddon, Day After Tomorrow, Deep Impact, Independece Day (?) ) niin kyllä tämä voitti.
 
Tykkäsin näin jälkeenpäin yllättävän paljon.
 
7

The Dead Zone
Walkenin Christopheri näyttelee miestä joka joutuu onnettomuuteen ja alkaa koomasta herättyään nähdä tulevaisuuteen koskettaessaan ihmisiä. Tämä Stephen Kingin romaaniin perustuva raina on David Cronenbergin työtä. Näyttelijät ovat kaikki vahvoilla, eikä turhaa tehoste/säikyttelypaskaa harrasteta, vaan homma hoidetaan maltillisesti himaan. Varsin mukava jännäri pienine draaman poikasineen.
8

Batman (1989)
 
Muuten olen lähes samoilla linjoilla, mutta Batman Returns on musta vielä parempi. Hyvin harva on kanssani samaa mieltä, mutta so not.

Muuten olen lähes samoilla linjoilla, mutta Batman Returns on musta vielä parempi. Hyvin harva on kanssani samaa mieltä, mutta so not.
 
Samaa mieltä täälläkin. Onhan se jotenkin vammainen verrattuna ykkösosaan mutta silti iskee enemmän. Ja alkutekstikohtaus, jossa Elfmanin paatosmusiikki pauhaa ja Oswald matkaa kehdossaan Gothamin viemäreissä kohti pingviinejä, vetää sanattomaksi joka kerta.
 
Mutta asiaan.
 
Resident Evil: Degeneration
 
Kyseessä on ensimmäinen oikeasti Resident Evil-peleihin liittyvä elokuva. Japanissa tuotetussa, tietokoneanimaationa tehdyssä elokuvassa Leon S. Kennedy ja Claire Redfield ammuskelevat zombeja ja paljastelevat lisää salaisuuksia zombivirusten taustalta seitsemän vuotta Raccoon Cityn posahtamisen jälkeen. Elokuva on selvästi tämän pelisarjan vastine Final Fantasy-sarjan Advent Children-elokuvalle, eli pätkä on elokuvana ihan paska mutta toimii fanipojille/tytöille loistavasti. On kökköä animointia, paskaa ääninäyttelyä, kliseisiä one-linereita ja viittauksia peleihin bongattavaksi. Eli juuri sitä, mitä tällaiselta odottaakin. Paljon parempi tämä on kuin ne Hollywood-Reiskat. Pieni miinus tulee Jill Valentinen poissaolosta, vaikka ihan hyvin Claire paikkaa.
 
7-/10

The Day The Earth Stood Still
 
Tehdäänkö nykyään enää ollenkaan scifileffoja, jotka ei ole uusintaversioita jostain vanhasta pätkästä?

Tehdäänkö nykyään enää ollenkaan scifileffoja, jotka ei ole uusintaversioita jostain vanhasta pätkästä?
 
Tehdään.
Virhe! Tyhjä tai liian kökkö kirjoitus!
 
Pitäs itekki mennä katsoon toi. Keanu on kovä sälli.

Spiderman 2 tuli eilen.
 
Hölmö, ennalta-arvattava mutta pirun viihdyttävä.
Avasin toosan oikealta kanavalta juuri alkamisen aikaan ihan sattumalta ja jäinkin katsomaan. Vauhtia piisasi ja korkeanpaikankammoiselle riittävästi kattonäkymiä :D

Spiderman 2 tuli eilen.
 
Hölmö, ennalta-arvattava mutta pirun viihdyttävä.
 
Tuli kans katseltua ja samat fiilikset, eli hyvähän tuo oli. Molemmista ekasta Hämiksestä oon tykännyt, harmi kun (ilmeisesti) menivät pilaamaan hyvän sarjan kolmososalla. Mutta kai tuokin täytyy vilasta sitten kun tilaisuus tulee.

Tuli kans katseltua ja samat fiilikset, eli hyvähän tuo oli. Molemmista ekasta Hämiksestä oon tykännyt, harmi kun (ilmeisesti) menivät pilaamaan hyvän sarjan kolmososalla. Mutta kai tuokin täytyy vilasta sitten kun tilaisuus tulee.
 
Kolmonen pilaa tosiaan hyvällä mallilla olleen trilogian. Tuntuu kuin tekijöillä olisi ollut muka jotain epäilyksiä siitä, että jatkoa tulisi ja kaikki paukut piti käyttää kerralla. Koko homma vedetään niin kiireellä läpi ja mukaan on ympätty niin pirusti tavaraa, että homma hajoaa käsiin.

Kolmonen pilaa tosiaan hyvällä mallilla olleen trilogian. Tuntuu kuin tekijöillä olisi ollut muka jotain epäilyksiä siitä, että jatkoa tulisi ja kaikki paukut piti käyttää kerralla. Koko homma vedetään niin kiireellä läpi ja mukaan on ympätty niin pirusti tavaraa, että homma hajoaa käsiin.
 
Jep. Väkeeki niinku puhelinluettelossa ja juoniki ihan samaa tasoo... :/
 
E: Laitetaanny sitte vähä on-topic-juttuaki: Viimeks (telkkarista, kun olin vknlopun yli meilläkotona taas) oon kattonu Navaronen tykit ja sen yhden Hitchcockin, jossa mm. roikuttiin niitten Mt. Rushmoren pressanpäitten päällä. Kumpaankaan en oikeen kunnolla jaksanu keskittyä, en tie mikä oli taas vikana. Tykit olin ennenki toki nähny, mut silti onnistuin taas sekottaan sen siihen toiseen leffaan, misä on nuori Clinttiki, olikohan se Kotkat kuuntelee? No, eniveis, nimekkäitä näyttelijöitä paljon ja periaatteessa ihan hyvin vetivät, ehkä juoni oli vaan sitte vähä liikaki tuttu mulle jo, kunnei ihan täysillä tuntunu kuitenkaan iskevän. Muistelin, että ois paljo parempiki leffa ollu kyseessä, mutku ei vaan oikeen toiminu, ni ei sitte. Mut toi Hitchcockin leffa taas oli suorastaan surkee mun mielestä, siis nimenomaan Hitchcockin ohjaustyöks! Semmosta sekavaa singahtelua vaan paikasta toiseen, pelkkää "aivotonta" toimintaa, ei mitään ko. herralle tyypillistä "koukkua" löytyny kyllä tästä. Tykeille kaks ja Hitchille yks tähti. Tarkistan netistä vielä ton leffan nimen ja päivitän tähän sitte...
 
E2: Siis ne leffat olivat nimeltään:
Navaronen tykit (The Guns of Navarone) **
Vaarallinen romanssi (North by Northwest) *
 
Typerä suomennoski vielä tolla jälkimmäisellä. Mitä toi alkukielinen nimi muuten ees tarkottaa? Siis muutaku pohjoisluodetta? Jossai rautatieasemalla (vaimikäseoli) siinä leffassa muistaakseni luki Northwest, mutteise tuntunu mitenkään mihkään liittyvän...

Pineapple Express
 
Jep jep, mitähän tästä nyt sanoisi. Leffa kahdesta pilviveikosta joista toinen todistaa murhaan, mutta pajoissaan röytää karkaamisen niin että hänet nähdään. Todisteeksi jää jointti joka on kääritty armeijan aikoinaan kehittämästä superharvinaisesta Pineapple Express -lajikkeesta. Sitten he saavat peräänsä sekä poliisit että pahikset. Sitten mennään karkuun, röydetään, ammutaan, pajautellaan ja röydetään vähän lisää.
 
Hyvistä lähtökuopista huolimatta leffa ei oikein missään vaiheessa sytyttänyt kuten vaikka samaa blossileffojen jaloa kaanonia edustavat Cheech & Chongit sekä Harold & Kumarit. Ehkä pätkässä oli liikaa ammuskelua, huutamista ja kuolemaa. Chillimpi lähestymistapa olisi kelvannut itselle paremmin. Muutamissa kohdin tuli kyllä revettyä aika pahasti, lähinnä pääkaksikon (Seth Rogen ja James Franco) toilailujen aikana. Tyhjiä hetkiäkään ei ollut, leffa kulki kokoajan. Siitäkin pisteet.
 
Kokonaisuutena Pineapple Express jää selvästi plussan puolelle. Hauskoja kohtia riittää ja meininki on muutenkin kohdillaan. Jokin tästä silti puuttuu. Ei vain jostain syystä uponnut kuten vaikka nuo aiemmin mainitut sarjat. Siltikin katsottava leffa.
 
7/10
 
Samainen raina tuli katsottua. Oli ihan jees siihen asti, kun tämä "toiminta" alkoi. Siitä sitten pelkkää alamäkeä. Plussapiste "kohta menet collegeen ja alat kuuntelemaan Godspeed You! Black Emperoria jne." -replasta, joka aiheutti semi-repeämisen. Itse asiassa tämä oli ehkä hauskinta koko effassa, mikä kertoo jotain. Tässä ois saanu olla enemmän "oikeanlaista" pössyttelyä ja siihen liittyviä friikkailuja, sillä eihän kukaan pro-pössyttelijä nyt pelkästään jotain helvetin leimejä jointteja pelkästään vedä. Ehkä se on vaan nuo jenkit, mene ja tiedä.
 
2/5

Tehdään.
Virhe! Tyhjä tai liian kökkö kirjoitus!
 
Mulla ei kyllä kauheesti esimerkkejä tule mieleen? Cloverfield?

Mulla ei kyllä kauheesti esimerkkejä tule mieleen? Cloverfield?
 
Juu ja vaikka Matrixit tai Wall-e jne.. onhan noita.

Tuntuu vain, että kauhu/scifiosaston viimeisimmät suurimmat blockbusterit ovat 95-rosenttisesti versiointeja vanhoista leffoista.
 
Niinhän ne tahtoo olla. Aika vähän tulee enää mitään katselemisen arvoista Hollywood-blockbustermeisinkiä.

Event Horizon **1/2
Halvalla sain tuollaisen jännän näköisen collector's editionin: http://i192.photobucket.com/albums/z241/SKG_photos/_HTP3820.jpg
mutta itse elokuva oli kyllä paljon heikompi kuin muistinkaan. Onhan tällä selvästi hetkensä ja omat hyvät ideansa, mutta kun nekin piti sitten vesittää kaikenmaailman naurettavilla kliseillä ja yliampuvilla pelleilyillä, niin eipä tästä enää oikein osannut nauttia. Vaikka yritystä synkän psykologisen ja väkivaltaisen scifikauhun suuntaan onkin, Event Horizon on melkeinpä samanlaista b-luokan töhnää kuin muutkin Paul W.S Andersonin elokuvat. Kyllä se Resident Evil alkoi tuntua tätä paremmalta elokuvalta, niin pöljältä kuin tämä kuulostaakin.
 
Babylon 5: The Lost Tales - Voices in the Dark **1/2
Mitähän tästäkin nyt sanoisi? Ihmeitä en odottanut, sillä kyllähän nuo muutkin B5-elokuvat olleet vähän sitä sun tätä, In the Beginning taitaa olla niistä paras edelleenkin. Nyt on Lost Talesin vuoro yrittää sulauttamalla kaksi erillistä tarinaa yhdeksi vähän päälle tunnin kestäväksi elokuvaksi. Alkutekstijakso on oikeastaan lupaava Sleeping in Light -teemamusiikkeineen ja G'Karin monologeineen, mutta kun ei lähde niin ei lähde.
Ensimmäinen Lochley/riivaus-henkinen tarina on kehno ja yhdentekevä, josta ei jää käteen mitään. Toinen puolisko keskittyy John Sheridaniin, ja vaikka sekään ei ole mitenkään erityisen järisyttävä, Bruce Boxleitnerin mukanaolo tuo edes hitusia siitä B5-hengestä, mutta muuten mennään metsään, myös teknisen puolen kannalta katsottuna. Lavasteet ovat varsin vaatimattomia ja efektitkin tuntuvat laahaavan useita vuosia jäljessä. Franklinin ja G'Karin poissaolo selitettiin elokuvassa tosin melko kauniisti, joten plussa siitä.
Straczynskin kynä on tällä kertaa tylsä ja luovuuskin kuihtunut ja niinpä tämäkin yritys on harmillisen puolivillainen. Lost Talesin olisi ihan hyvin voinut jättää tekemättäkin ja huono jälkimaku oli melkein pakko huuhtoa alas muutamalla loistavalla B5-jaksolla. Esim. Z'ha'dum, Falling Toward Apotheosis, Sleeping in Light... nämä ovat oikeasti jo taidetta.
 
Bug ***1/2
Vanha kettu William Friedkin osaa vieläkin näköjään yllättää ja ravistella. Bug on toisaalta hyvin epämääräinen, mutta silti intensiivinen, lähes kokonaan yhteen motellihuoneeseen sijoittuva vainoharhaisuuden ja hulluuteen vajoamisen kuvaus, joka loppupuolella saavuttaa jo melkein cronenbergiläiset mittasuhteet. Vaikeasti arvioitava ja hahmoteltava elokuva, joka jättää paljon kysymyksiä. Huomionarvoista tässä on se, että elokuvan seuraavaa kohtausta/tapahtumaa on äärimmäisen vaikea ennakoida etukäteen, vaikkei tässä mitään suoranaisia "twistejä" olekaan.

Brokeback Mountain
 
Olen aina skeptinen Oscareissa menestyneitä elokuvia kohtaan, ja odotinkin tältä elokuvalta jotain paatoksellista tai ylisentamentaalista jöötiä tyyliin Million Dollar Baby. Mutta tämähän olikin oikein hyvä pätkä, ja omalla tavallaan hyvin surullinen tarina. Leffan paras valtti on sen hahmokaarti ja uskottava dialogi. Heath Ledgerin kuolema harmittaa nyt entistä enemmän kun tämän näki. Hyvin lahjakas ja muuntautumiskykyinen näyttelijä. Elokuva kuitenkin tuntui välillä aivan liian pitkältä, mikä tosin on näiden Oscar-menestyjien kohdalla hyvin yleistä. 4,5/5
 
Batman Returns
 
Siitä onkin monta vuotta aikaa, kun näin tämän viimeksi. Täytyy kyllä sanoa, että tasonlasku ensimmäisestä osasta on melkoinen. Vaikka pidänkin Tim Burtonin elokuvista, tässä leffassa vain oli liikaa Burtonia ja välillä tuntui siltä ettei katsoisi Batman-elokuvaa lainkaan. Ensimmäisessä osassa kaupunki oli suht realistisesti kuvattu, mutta tässä oli vedetty kaikki överiksi. Lisäksi elokuvan kulku oli vähän turhan sekavaa. Tuntui ettei touhussa ollut aina mitään varsinaista juonta vaan satunnaisia kohtauksia laitettuna peräkkäin. Batmania näytettiin aivan liian vähän, tämähän oli pelkkää Pingviini-show'ta. Plussaksi kuitenkin katsottakoon, että kys. hahmon elokuvaversio on onnistunut loistavasti. Kaikenkaikkiaan, ei läheskään niin hyvä kuin edeltäjänsä. Musiikki pelasti paljon. 3/5
 
Mission: Impossible III
 
Tästä ei ole mitään ihmeempää sanottavaa. Tom Cruise on näyttelijäinhokkilistani kärjen tuntumassa, ja miehen rasittava hymy ja sian vinkunaa muistuttava huuto saivatkin veren kiehumaan. Philip Seymour Hoffman oli ihan ok pahiksena, vaikka turhan aneeminen ja ylikorostetun überilkeä olikin. Elokuva sisälsi monta pätevää toimintakohtausta, mutta liian hektinen kuvaus laski niidenkin hohtoa. 3/5

Noniin, tuli katsottua parikin erinomaista elokuvaa, jotka eivät ole Suomessa ilmeisesti edes dvd-levityksessä.
 
Aronofsky: Pi
 
Unelmien Sielunmessu -sedän debyyttiohjaus Pii vakuutti kovaa ja oli hyytävä. Lähin vertauskohta ehkäpä Eraserhead. Visuaalisesti ehkä hienoin koskaan näkemäni leffa, pelottavampi kuin 98% kauhuleffoista. Jos Lynch toimii, niin kannattaa ehdottomasti katsoa. Elokuvan aihe on niinkin mielenkiintoinen kuin matematiikka ja päähenkilö hieman paranoidi matemaatikko, joka yrittää löytää selkeää kaavaa kaikelle olevalle. Pitää katsoa monta kertaa vielä.
 
9/10
 
Raag: Klass
 
Hätkähdyttävän ajankohtainen ja hirvittävän ahdistava kouluammuntaleffa. R&A:ssa tämä oli kait ollut, teatterilevitykseen ei Suomeen tullut. Kaikki yläastelaiset pitäisi pakottaa katsomaan tämä. Ei ilmeisesti missään muodossa saatavilla Suomesta, joten yllytän laittomuuksiin.
 
9/10