Kitarat: kitarakamat ›

Olen soittanut kitaraa jo pitkään sormet halkovan actionin kanssa. Kielten korkeutta ei ole koskaan saanut läheskään halutulle korkeudelle, joten olen ajatellut että tuo avosointujen vaikeus on johtunut yleisestä actionin korkeudesta. Nyt kuitenkin päätin mittailla hieman satulan korkeutta ja huomasin, että Squierin pojat ovat tehtaalla päättäneet ilkeyttään asentaa epäinhimillisen korkean satulan.
 
Ymmärtääkseni kielten ei tarvitse olla satulassa sen korkeammalla kuin mitä nauhojen korkeus on? No, olen onnistunut viilaamaan uria syvemmäksi alakielten kohdalla käyttämällä punottuja kieliä, joka on jo parantanut soitettavuutta. Yläkielien urien syventäminen kielillä tuntuu mahdottomalta, joten onko syventämiseen mitään hyviä kikkoja? Netistä onnistuin löytämään jonkun 50 euroa maksavan viilasetin tarkoitukseen, en mielelläni maksaisi neljännestä kitaran hinnasta pelkkään urien syventämiseen. Miksi tähän kitaraan ylipäätään on tarvinnut asentaa tälläinen satula, ihmettelen..

Rakotulkki Biltemasta. Hinta 2 euroa. Siitä sopiva koko ja työstät hampaat siihen.

Yleensä satulat tehdään tehtaalla hieman "liian" korkeiksi, jotta niissä olisi säätövaraa eri soittajien haluamien korkeuksien hienosäätämiseksi. Näin kalliimmissakin kitaroissa. Tosin omassa Skujun Classic Vibessä oli tehty niin justiin, että D:n ura oli pikkuisen liian syvä, ratkaisu alla.
 
Satulauria ei viilata aivan niin syviksi että kielet ovat nauhojen korkeudella. Hyvä nyrkkisääntö on, että kun painetaan kieli alas 3. nauhan kohdalta ja napautetaan 1. nauhan kohdalta pitäisi kuulua ääni, eli kieli on silloin hieman irti 1. nauhasta.
 
E: Ja urat pitää viilata niin että ne nousevat hieman kohti otelaudan puoleista reunaa, jotta kieli ottaa varmasti siitä reunasta satulaan kiinni. Muuten särisee ja soi epävireisesti.
 
Itse olen tehnyt köyhänmiehen satulaviilasarjan Bilteman rakotulkkisetistä, viilaamalla tulkkilistoihin pienet hammastukset. Noilla on helppo viilata satulaurat sopiviksi, koska listoista löytyy juuri sopivan paksuinen jokaiselle kielelle ja setille.
 
Jos sattuu niin ikävästi että tulee viilattua kaikesta huolimatta ura liian syväksi, eli kieli alkaa särisemään vapaana soitettaessa, niin tippa pikaliima + leivinjauhe -sekoitusta varovasti uraan, ja kuivumisen jälkeen uusi viilaus. Täältä sain hyvän vinkin, että laittaa satulan otelaudan puoleiseen reunaan tiukasti maalarinteippisiivun, jolloin liimatippa asettuu uraan, eikä valu otelaudalle. Toimi.

No niin, löysin sopivan korvikkeen - ohuen veitsen jossa hammastus. Veitsi vaikutti paksuudeltaan sopivalta .10 -kielen uran syventämiseen, joten tuumasta toimeen. Kiristäessä kieli kuitenkin kieltäytyi nousemasta yli D# -vireen, joten pikaiset haut mnetissä; ura ilmeisesti liian kapea. Levensin uraa ja hinkkasin grafiittia uraan, jolloin kiristäessä kieli ilahduttavasti katkesi tallan päästä. Onkohan vikana tosiaan liian kapea ura, heiluttelin veistä melko huolettomasti urassa yrittäessäni leventää sitä. En haluaisi uhrata kovin montaa kieltä.
 
Niin, ja kiitos vinkeistä.

heiluttelin veistä melko huolettomasti urassa yrittäessäni leventää sitä. En haluaisi uhrata kovin montaa kieltä.
 
Kannattaa ottaa ensin se kieli pois sieltä urasta ja viilata sitten uraa.

Kiitos vinkistä, sehän se oli. Kylläpä taas pelittää.
 
Tuli mieleen sellainen vaihtoehto, että voisiko olla, että tuo kielen lahoaminen ei johtuisikaan tästä tallaoperaatiosta, vaan kyseessä olisi pelkkä onneton sattuma? Nimittäin kieli ei mennyt varsinaisesti poikki, vaan purkautui sieltä "nupista" joka on tallan puoleisessa päässä. Sehän voisi selittää vireen laskemisen joka kiristyksen jälkeen ja lopulta täydellisen purkautumisen?
 
joo, kielet on myös sellaista kertakäyttötavaraa että joskus jopa uudet kielet valmiiksi viturallan niin ettet saa sitä edes vireeseen jne.
 
Monet säätöproplemit johtuvat huonoista/vanhoista kielistä.
 
Satuloista sen verran että valmiit muoviset satula-aihiot, myös valmiiksi uritetut ei maksa kuin euron tai pari. ainakin viimeksi lespaan makso kokonaisen euron!
 
Ne on yleensä tipalla liimaa kiinni ja saa kevyesti napauttamalla irti ja helppo asentaa takaisin , ei tarvi edes liimaakaan jos ei halua.
 
Niin, ite tein semmosen ratkaisun kun en halunnut ruveta pilaaman hyviä uria niin viilasin sitä satulaa vaan pohjasta matalemmaksi, sama asia mutta säily urat kunnollisina :=)

Vastaisen varalle kannattaa pitää silmät auki rautakaupassa asioidessa. Itse löysin euron (vai peräti kahden) viilasetin, missä oli pyöreitä, soikeita ja lituskoja eri kokoisina (pieniä kaikki). Niistä on toistaiseksi löytynyt aina sopiva työkalu pieniin kitaran fiksauksiin.